Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

Olen seurustellut kolmesti, ja kai näiden miesten voi sanoa sattuneen jonkinlaisen kolahduksen. Lisäksi kerran näin on käynyt erään naisen kanssa. Se on jäänyt vahvasti mieleen, tuli niin yllättäen ja näytti että tunne oli molemminpuolinen. Tilanne oli kuitenkin ihan mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, pohdiskelin tätä asiaa juuri pari päivää sitten. Minulla on ollut vahvoja tunteita neljää miestä kohtaan. Vain yhden kanssa elämäntilanne (ja varmaankin myös tunteet) kohtasivat ja olimme pitkään naimisissa. 

Ensimmäinen oli teinivuosien ihastus, josta toivuin vasta aviomieheni tavattuani. Tai oikeastaan vasta silloin pystyin myöntämään, että olin ollut rakastunut. 

Kolmannen tapasin, kun molemmat olimme varattuja. Molemmin puolisia tunteita varmasti oli, mutta kumpikaan ei ollut valmis rikkomaan parisuhdettaan. Ja hyvä niin, vaikka olikin aikoja jolloin haaveilin salasuhteesta tämän miehen kanssa. 

Neljännestä toivun edelleen. Tätä miestä siis lähipäivinä pohdiskelin ja tajusin, että voidakseni siirtyä eteenpäin, minun pitää myöntää itselleni olleeni oikeasti rakastunut. Järkevä minäni haluaisi aina selittää tunteita joksikin muuksi kuin rakkaudeksi. Tai ehkä vaan yritän suojella itseäni?

Tätä pohdiskelin myös siitä näkökulmasta, että olen nyt ollut sinkkuna useamman vuoden, ja moni vieraampi ihminen on kommentoinut "sinähän voit saada kenet vaan" tms.

No, olisin halunnut nämä neljä ja heistä sain yhden. Hänen kanssa emme lopulta olleetkaan riittävän hyviä sopeutumaan, kommunikoimaan ja rakentamaan yhteistä elämään. 

Tällä tahdilla joudun odottamaan kymmenen votta, että taas tapaan jonkun joka todella kolahtaa. Täytyy toivoa, että molemmat tuntee sen kolahduksen. 

Nuorempana oli syviä ihastuksia, parikin, jotka jäivät seksisuhteiksi. Itse olisin molemmissa tapauksissa halunnut enemmän, mutta enkä tiedä oliko vastapuolen tunne ollenkaan niin vahva, tuskin. Vastaavasti minuun on myös ollut moni mies tosi ihastunut, ja olen seurustellutkin muutaman kanssa. Suhteet kuitenkin kaikki lopahtivat melko nopeasti, kun mielestäni jokin puuttui.

Nykyinen mies on ainoa jonka kanssa vahva tunne on tiettävästi ollut molemminpuoleinen. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olen itse 38v.

Kaverin entinen puoliso. Aito luonnonlapsi, mutta ehkä hieman luonteeltaan naiivi näin jälkeenpäin ajateltuna. Ei varsinaisesti missään vaiheessa "kolahtanut", ei oltu oikeastaan koskaan edes paljoa tekemisissä...

Mutta joten se tunne mikä välillämme väreili ilmassa, näkymättömissä... Niin kuin olisin tutustunut naapurin tyttöön jonka kanssa en koskaan saanut leikkiä lapsuuden kodissa. Tai kuin hän olisi kävellyt koulussa edelläni ja kääntynyt juuri nurkan taakse jättäen poimittavakseni selittämättömän kaipuun, jonnekin ja jonkun luo.

Rellestettiin kaverin suhteen loppuaikoina myös parissa samoissa opiskelijabileissä. Puhuttiin laidasta laitaan ja samankaltaista ajatuksenjuoksua oli häkellyttävän paljon. Katsoin kirkkaisiin silmiin ja elin juhlahumussa kevyitä hetkiä tuntien ihmisten yhteenkuuluvaisuutta.  

Noh, kaveri on yhä edelleen kaveri nykyään ja hänellä uusi puoliso, minulla myös oma puoliso nykyisin. Mutta joskus valoisina aamuöinä kadulla raikasta yöilmaa hengittäessäni ajattelen, mitä Sinulle mahtaa kuulua... 

Oletteko miettineet, mistä tuo "kolahtaminen" voisi johtua? Siis jos  nyt ajatellaan, että kyse ei ole mistään selittämättömästä "kohtalosta" :) Itse olen ajatellut, että varmaankin nuo kohtaamiset ovat muistatuttaneet minua jostain menneestä asiasta alitajunnassa. Pari-kolme kolahdusta on sattunut tähän 42 vuoden ikään mennessä.

Suurimmat rakkauteni ovat kuitenkin olleet ihan "tavallisista" ihastumisista lähteneitä. Esimerkiksi nykyisen mieheni kanssa ei kolahtanut heti ensinäkemältä, eikä vielä toiseltakaan, mutta mitä paremmin olen oppinut hänet tuntemaan, sitä paremmin meidän kemiat sopivat yksiin. Fyysinen ja henkinen vetovoima on vahvaa. 

Mafia Honey - Laivat

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa. Onko nämä jälkikäteen itselle sepitettyjä tarinoita? Jos näen komean miehen ja meidän katseet kohtaa, mutta siitä ei seuraa mitään, koko juttu unohtuu. Jos taas siitä seuraa romanssi ja suhde, jälkikäteen sitä voi muistella kolahduksena, jolloin kaikki oli heti selvää.

Tämähän se. Me ihmiset pidämme tarinoiden kertomisesta niin itsellemme kuin muille. Vielä parempi, jos tarina lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta läheisen ihmisen kuten puolison kanssa.

Tässä ei siis ole mitään pahaa. Tarinat ovat meille keino sijoittaa itsemme ja kokemuksemme tähän maailmaan, ja asemoida itsemme suhteessa toisiin ihmisiin. 

Kemiaa, eli vetovoimaa on ollut muutaman kerran (alkuhuumaa toki joka suhteessa). Ikää on pian 40. Useimmista näistä tuli kuitenkin korkeintaan lyhyitä romansseja jotka kaatuivat luonteiden tai elämäntyylien erilaisuuteen.

Todella suuria kolahduksia on ollut vain yksi, sellainen jossa on kemiaa ja kaikki luonteista elämänarvoihin on osunut yksiin. Ainoa mikä ei osunut, on elämäntilanne. Se "oikealta" tuntunut tuli vastaan liian myöhään. Emme aio pistää elämiämme uusiksi toistemme löytämisen takia. Voin vain olla iloinen että hänen kaltaisensa on olemassa, ja haaveilla mahdottomasta. Unohtamaan en pysty.

Yksi. Ollaan nykyään naimisissa. Kaverin ex-vaimo kyseessä. Kummaltakin meni jalat alta kun tavattiin pari vuotta naisen ero jälkeen.

Yksi, nykyinen puoliso. Ennen häntä olin erittäin kokematon ja kenenkään kanssa ei ollut aikaisemmin samaa fiilistä. En ole mikään kedon kaunein kukka, joten ulkonäöllisesti minusta ei juurikaan kiinnostuta. :D Mieheni on edelleen erittäin rakas n. 10 vuoden jälkeenkin, ja minulla ei ole hänestä juuri mitään pahaa sanottavaa, mitään en muuttaisi hänessä, on kultaa.

Neljä, ensimmäinen lukioikäisenä. Luulin, että rakkaus tuntuu aina siltä, voi kun olin väärässä. Toinen opiskeluaikoina, toinen osapuoli oli opettaja ja varattu, joten ei suhdetta. Kolmas random mies ratikassa, en uskaltanut lähestyä. Neljännen kanssa raastavaa rakkautta, polttavaa intohimoa ja repiviä riitoja. Hänen kanssaan molemmat tunnistettiin kolahdus. On ex nykyään, mutta pidetään yhteyttä, ero oli ihan hirveä, luulin kuolevani. Toipumisessa meni kauan.

Nyt kun ajattelen, niin kerran kymmenessä vuodessa on ollut kolahdus, saa nähdä vieläkö tulee, edellisestä on jo kauan.

4 kertaa;

1. 17-vuotiaana, seurasi pitkä suhde ja lapset. Nykyisin olemme ystäviä ja vanhemmuuskumppaneita sovitusti. Silloin alussa kolahti todella todella kovaa kun vähitellen tutustuttiin ja rakastuttiin hulluna ja molemminpuolisesti. Tunne kuitenkin hiipui vuosien saatossa.

2. 35- vuotiaana, työkaveri. Aivan uskomattoman kova kolahdus ensi silmäyksellä. Seurasi 4,5v intohimoinen salasuhde rakkaudentunnustuksineen mutta lopulta jäimme nykyisiin liittoihin

3. 41- vuotiaana, työkaveri jälleen. Vuoden kestänyt ja hiipumaan päin koska eri maat. Kemia ei ole hävinnyt mihinkään ja uskon että menee seksiin heti kun nähdään.

4. 42- vuotiaana, ihastuttava hiukan nuorempi Tinder mies, joka kolahti kunnolla. Tapailua pari kk ja olen aivan hulluna häneen. Tunne jälleen molemminpuolinen, mutta kumpikaan ei etsi nyt mitään vakavaa joten parhaimmillaan tästä tulee pitkä tapailusuhde, ei muuta

Summa summarum, aika vähän näitä kolahduksia. Muuten ei ole mitään tunteita oikeastaan enkä halua seksiäkään sellaisten kanssa. Tunne on ollut aina todella vahva mutta molemminpuolinen, mikä tietysti ihanaa

Kerran. Hänen nimi on Belle Delphine

M45

Tasan yhden kerran. Ollaan edelleen yhdessä, oltu 8v, ja ollaan todennäköisesti koko loppuelämä.

Kahdesti ja kahdesta olisi voinut tulla meidän lasten äiti. Toisesta tuli, 45 vuotta sitten. Nyt on peitto korvissa vissiin koronarokotteen takia.

Välillä tuntuu, että ihmiset eivät erota tavallista ihastusta ja kolahtamista. Mulla on ollut molempia, ja parisuhteet on syntyneet tuosta edellisestä tyylistä. 

1 todellinen ja ikuinen kemia ja siihen liittyvä rakkaus. Olemme tunteneet yli 35v ja edelleen se on meidän välillä. Suhdetta meillä ei ole (oli vuosia sitten)

2 aviomiestä joista olen heti tiennyt olevan parisuhteeseen mutta kemiaa ei niinkään. Toinen kesti 14v ja toinen kestänyt kohta 25v eikä loppua näy. 

Kahdesti olen kokenut jotain isompaa kuin tavallista ihastumista ja rakastamaan oppimista. Ekasta kolahduksesta seurasi niin p*ska ja tuhoisa parisuhde, että pelkään kuollakseni enää ryhtyä mihinkään suhteeseen. Toka kolahdus aiheuttaa siis erittäin ristiriitaisia fiiliksiä.

yhden (valitettavasti yksipuolisen) noin viisi vuotta sitten. en ole vieläkään täysin päässyt tuosta yli mutta luojan kiitos helpottanut jo huomattavasti. en ikinä unohda tuota miestä. harmi ettei hän tuntenut minua kohtaan samoin. molemminpuolinen rakkaus on minun osalta vielä kokematta :( N32

2 todellista, muista erottuvaa kolahdusta ja sydänten synkroniaa. Silti yhteensä 4 parisuhdetta.. kahdessa tapauksessa siis vain tyytymistä aivan vääränlaiseen henkilöön. Jälkiviisaana olisi pitänyt jättää kokematta!