Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Olen 43- vuotias. Kolmen miehen kanssa on ollut ylimaallista kemiaa. Ensimmäinen oli niin paljon minua vanhempi ja naimisissa, että mitään ei tapahtunut siksi. Kyseessä oli työkaveri, jonka kanssa oli yllättävän paljon yhteistä. Toinen mies muutti toiselle puolelle Suomea siinä vaiheessa kun suhteemme lämpeni. Ehkäpä lämpenikin juuri siksi että tiesimme että hän muuttaa. Yksi upea ikimuistoinen yö meillä oli ja enemmän kiihkoa kuin kenenkään toisen kanssa. Nautimme toisistamme tunteja.
Kolmas mies vei jalat alta jo ensitapaamisellamme. Silloin ajattelin että hän on minun ulottumattomissa, mutta tunteet olivatkin molemminpuolisia. Tästä on nyt 7 vuotta ja häitämme vietetään kohta. Rakastan miestäni vielä vaan kovin paljon. Olen onnellinen että löysin hänet elämääni juuri tässä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista kemiaa, johon liittyy myös fyysinen vetovoima, olen kokenut kerran.
meikällä 2 kertaa , nimenomaan mentaali ja fyysinen
Ihan muutama, ja olen jo yli 50. Viimeisin tapahtui työparin kanssa, joka oli minua puolet nuorempi. Se oli molemminpuolista, mutta olimme tahoillamme parisuhteissa, eikä siitä seurannut sen kummempaa, kuin että parivuotinen yhteinen työura sujui harvinaisen mukavissa merkeissä. Oli, kun olisimme tunteneet aina, vaikka ulkonaisesti meillä ei ollut mitään yhteistä. Kumpa joskus vielä saisin kokea saman. Olen ollut naimisissa kohta 30 vuotta, mutta puolison kanssaei ole koskaan kolahtanut näin kovaa.
Vain kaksi ja olen kohta 45-v. Ekan kanssa naimisissa, toinen jää haaveeksi vaikka tunne on omalla kohdallani ollut voimakkaampi kuin puolison kanssa aikoinaan. Kaikki muut ns minua viehättäneet miehet ovat helposti unohtuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kertaakaan. Olen hieman yli 60-vuotias.
Eka suuri kolahdus oli ex-aviomieheni, ja meillä on myös lapsi. Yhdessä yht.13 vuotta. Nyt erottuamme ok välit, vaikea uskoa että se kemia joka oli voi kadota niin täysin.
Elämäni pahin kolahdus ei johtanut koskaan mihinkään. Olen varma että tuo työkaveri mies olisi ollut kohtaloni, kokemani tunteet olivat aivan käsittämättömiä fyysisesti ja henkisesti. Tästä on jo vuosia aikaa, eikä olla nähty tänä aikana, mutta mielessä hän käy joskus edelleen. Hän ei kuitenkaan ollut minusta kuulemma kiinnostunut (en täysin usko tätä), koko tarina on vaan liian pitkä tänne.
Nykyinen parisuhde kolahtaa päivä päivältä enemmän, vaikkei todellakaan alkanut The Kolahduksella, mutta sellaiseksi tämän silti miellän. <3
Olen nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kemiaa oli lukiossa ja peruskoulussa. Kolahduksia taapero ikäisenä kun tykkäsin leikkiä pöytien alla.
Nuorempana yksi, mutta hän olikin sairas ja rais%asi minut.
Toisen miehen kanssa olin hengaillut enemmänkin ja ajattelin, että tässä se nyt on. Hän kuoli 36-vuotiaana.
Sen jälkeen en ole tapaillut miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ja kumpikaan ei kantanut kovin pitkälle. Ekat kemiat muodostui netin/puhelimen kautta etänä, mutta rysähti alas sitten treffeillä kun toisella oli ilmeisesti muodostuneet mielikuvat jo niin paljon väärään suuntaan. Toisella kerralla kemiat jysähti jopa treffeilläkin, mutta juttu kaatui muihin vaikeuksiin.
2. Ekasta tuli pitkä suhde, joka päätyi toisen osapuolen avioliiton kaatumiseen.
Tokasta ei tullut ystävyyttä kummempaa, mutta kemia ei vaan katoa väliltämme silti. Jos mies kosisi, niin vastaisin heti epäröimättä Kyllä, vaikka mulla olisi mikä elämäntilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2. Ekasta tuli pitkä suhde, joka päätyi toisen osapuolen avioliiton kaatumiseen.
Tokasta ei tullut ystävyyttä kummempaa, mutta kemia ei vaan katoa väliltämme silti. Jos mies kosisi, niin vastaisin heti epäröimättä Kyllä, vaikka mulla olisi mikä elämäntilanne.
Ja mulla on siis ollut muitakin suhteita. Yhdestä syntyi jopa lapsi, mutta ei ole ollut tällaista kemiaa. Aina ei saa sitä mitä haluaa...
Yhden. hän oli kaveri/ystävä mutta ei kiinnostunut suhdemielessä. Hänen jälkeensä ei kukaan ole kolahtanut. Tunnemyrskystä yli pääseminen kesti kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden. Ensikohtaamisesta tiesin, että tämä se on. Olemme olleet nyt 35 vuotta yhdessä ja aina vaan paremmin sujuu yhteiselämä.
En yhtään.
N56 (naimisissa 20 vuotta)
Vaikea sanoa. Onko nämä jälkikäteen itselle sepitettyjä tarinoita? Jos näen komean miehen ja meidän katseet kohtaa, mutta siitä ei seuraa mitään, koko juttu unohtuu. Jos taas siitä seuraa romanssi ja suhde, jälkikäteen sitä voi muistella kolahduksena, jolloin kaikki oli heti selvää.
Kun tarkemmin ajattelen, niin yhtään ainutta tällaista tapahtumaa ei täydellä varmuudella ole sattunut.
On ollut ihastuksia ja vastaihastuksia; käytännössä ne kaikki ovat syntyneet pitemmällä aikavälillä. Yhden kanssa olen naimisissa. Olen ollut kahdesti parisuhteissa naisen kanssa, joihin en oikeastaan ollut missään vaiheessa ihastunut: lähdin vain heidän mukaansa - ehkä he olivat minuun ihastuneita oikeasti.
Kertaakaan ei kuitenkaan ole sattunut niin, että aivan silmänräpäyksessä joku olisi todella kolahtanut kovasti. Ehkä tämä on enemmän naisten juttuja.
Hauskaa, pohdiskelin tätä asiaa juuri pari päivää sitten. Minulla on ollut vahvoja tunteita neljää miestä kohtaan. Vain yhden kanssa elämäntilanne (ja varmaankin myös tunteet) kohtasivat ja olimme pitkään naimisissa.
Ensimmäinen oli teinivuosien ihastus, josta toivuin vasta aviomieheni tavattuani. Tai oikeastaan vasta silloin pystyin myöntämään, että olin ollut rakastunut.
Kolmannen tapasin, kun molemmat olimme varattuja. Molemmin puolisia tunteita varmasti oli, mutta kumpikaan ei ollut valmis rikkomaan parisuhdettaan. Ja hyvä niin, vaikka olikin aikoja jolloin haaveilin salasuhteesta tämän miehen kanssa.
Neljännestä toivun edelleen. Tätä miestä siis lähipäivinä pohdiskelin ja tajusin, että voidakseni siirtyä eteenpäin, minun pitää myöntää itselleni olleeni oikeasti rakastunut. Järkevä minäni haluaisi aina selittää tunteita joksikin muuksi kuin rakkaudeksi. Tai ehkä vaan yritän suojella itseäni?
Nuorena poikana työelämän ensimmäisissä yleistyvissä ryhmähaastatteluissa. Neljä poikaa, kaksi tyttöä ja haastattelijoina työnantajaorganisaation puolelta mies- ja naistoimihenkilö.
Haastatteleva nainen söi minua nuorta poikaa silmillään koko tunnin mittaisen tapahtuman ajan. Hymyä, huomaamattomia katseenvaihtoja ja kiinnostuneesti kuuntelua aina kun tuli vuoroni puhua. Harmi, etten tullut valituksi töihin ko. virkaan... mutta oli siltikin yksi mukavimpia rekrytointitilaisuuksia mihin olen osallistunut :)