Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useita. Kysehän on aivojen yhteensopivuudesta.
Kyllä siinä myös hormoneilla, immuunijärjestelmällä jne. on tekemistä, jos ihastumisesta/rakastumisesta puhutaan.
Nämä kemian kolahdukset eivät laimene hormonien mukana pois, vaikka ihastuminen loppuu.
Ne vaan on ja tekee suhteesta näkymättömällä tavalla voimakkaampaa, kun on erikoinen yhteys jonka voi tuntea, vaikka tiet eroavaisivatkin.
Mielestäni kyse ei ole hormoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin viisi. Kemian lievempi muoto on se kun kysyy itseltään voisinko panna tuota miestä. Sen päätöksen voi tehdä muutamassa sekunnissa joka miehen kohdalla. Sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön tai varallisuuden tms kanssa eikä edes iän. Vanhoistakin miehistä voi sanoa olisinko voinut panna. Se lienee joku alitajuinen feromonijuttu.
Tämä juuri!
Yksi ystäväni jonka kanssa koitettiin seurustella 18-vuotiaana ja ollaan silloin tällöin yhteydessä..
Ja lapseni isä voimakkain.
33 vuoden aikana nämä kaksi tulee mieleen.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Muistan kun muutama vuosi sitten kadulla kävellessä näin kaukana jonkun naisen ja minulla oli erikoinen tunne hänestä. Lähelle tullessa katsoin häntä ja hän minua.
Samana päivänä taisi nähdä saman naisen yökerhossa. Siellä oli paljon väkeä ja hän jotenkin lukitsi minut silmillään huoneeseen sisään tulevien joukosta.
Menin melko lähelle baaritiskille odottamaan tarjoilijaa. Lopulta kyllästyin odottamaan ja naisen kaveri sanoi, että minun pitäisi odottaa hanakammin. Sanoin tarvitsevani parempaa palvelua ja lähdin.
Sen jälkeen en ole nähnyt naista.
Rakastan näitä romanttisia tarinoita joissa on onnellinen loppu.
Noin viisi kertaa vakavasti. Nämä päätyneet myös suhteen tasolle. Yhdestä suhteesta nyt jo aikuinen lapsi. Koen voimakkaasti tunteita, mutta jotenkin olen aina pitänyt huolta, että rakastumisen kohteena oleva mies täyttää kolme K:ta koulutettu, kunnollinen ja katseenkestävä. En enää halua rakastua enkä ihastua. Nytkin pyristelen etäihastumisen pauloista pois. Ihastuminen on kuluttavaa. Olen onnellisempi ilman näitä "kolahtamisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni kolahtaa jatkuvasti kun tulee uusi kaunis työkaveri kuvioihin. Se on raskasta seurata vierestä ja odottaa ja toivoa että itse vielä riittää ja on miehelle se 1 edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdesti on ollut sellaista seksuaalista kemiaa ja kipinää, kolmesti on ollut sellaista sielunkumppanuutta (joista kaksi siis em.) . Olen 26-vuotias. Jokaisesta on syttynyt suhde, joista yksi on kestänyt tähän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on sikäli vaikea aihe, et ihmiset kokee nää jotenkin tosi erilailla.
Karkeesti jaotellen löytän ainakin nämä ryhmät:
1. Ne, joille ei kolahtele ikinä
2. Ne, joille kolahdus vaatii tietoa onko kohde itselle sopiva
3. Ne, joilla on kyse seksuaalisesta kemiasta
4. Ne, joille kolahdus on merkannut parisuhdetta tai ainakin toivetta siitä
5. Ne, joille on kolahtanut ventovieraan kanssa ja siitä ei ole seurannut enempää
Olis mielenkiintoista tutkia, johtuuko nämä erot vaan tulkinnoista/tempperamentista tai jostain tällaisesta vai mikä meitä kolahduttelee näin erilailla?
Toinen mielenkiinnon kohde on, että mikä saa kolahduksen aikaan, mut miten hitossa sitä tutkisi?
Mielenkiintoinen kysymys tosiaan. Itse sanoisin, että minulle kolahdus on voimakas, lähes välitön ihastumisen tunne. Lasken siis vain tapaukset, joissa todella tykkäsin kyseisestä miehestä pitkään sen ensimmäisen kohtaamisen jälkeen. "Katseet kohtasivat myyjän kanssa viideksi sekunniksi" -tyyppistä en ole koskaan kokenut. Enkä myöskään pelkkää puhdasta himoa, sillä en ole koskaan himoinnut täysin tuntemattomia.
Näitä ihastus-kolahduksiakin toki on ollut vain muutama elämän aikana. Koskaan en ole parisuhdetta saanut, joten en näiden kanssa. Yksi oli työkaveri, johon sitten olinkin yksipuolisesti rakastunut melkein 5 vuotta. Ja tällä hetkellä toinen työkaveri, jonka kanssa olemme hyvin läheisiä jo 8 kuukautta, mutta hän haluaa olla vain ystävä. Toivon todella ettei näitä kolahduksia enää tulisi, nimittäin tämä kärvistely on paljon kamalampaa kuin totaalinen tunteettomuus. t. ikisinkku n37
Yhden. Nykyinen mieheni. Oli onni matkassa että olimme sinkkuja ja parisuhde pääsi syntymään. Ihmiset hämmästelevät usein kuinka olemme luonteeltamme ja olemukseltamme kuin kopioita toisistamme. Tässä suhteessa on helppoa ja hauskaa, ja riidat sovitaan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kolahdukset ovat kyllä outoja, ollessani vuosikymmeniä sitten äitiyslomalla lähikaupassa oli lihatiskillä nuori mies, jonka kanssa katseet kohtasi niin, että muistan asian 30v myöhemmin, ei edes sanaa vaihdettu eikä koskaan enää nähty, enkä enää muista miltä mies näytti.
Toinen, menin uuteen työpaikkaan, samana päivänä aloitti mies, jonka kanssa kolahti heti, viikon päästä 7v kysyi miks sä aina kerrot mitä se Matti tekee, jotenkin heräsin, ei h... tti mulla on mies, asuntolaina ja 3 lasta, vaihdanko johonkin parin viikon seikkailuun 25v miehen kanssa, onneksi mies oli työmatkalla sen viikon. Oikeasti tuo 25v kyllä oli ihan eri maailmasta kun silmäni avautuivat, mitä ihmettä oli tapahtunut.
Oman puolison kanssa on kasvettu yhteen pikku hiljaa, sopii minulle paremmin.
N58
Kerran. Monta monituista vuotta sitten olin pitämässä seminaariesitelmää, kun nostin katseeni yleisöön ja näin siellä väkijoukossa erään miehen. Yhtäkkiä oli kuin valonheittimet olisivat osoittaneet häneen päin. Minulle tuli hyvin voimakas tunne siitä, että tunnen hänet, vaikka en yhtään tiennyt, kuka hän oli.
Pari vuotta myöhemmin meistä tuli kollegoita. Suhtauduin häneen pitkään oudon varovaisesti, kommunikoin hyvin muodollisesti ja pidin etäisyyttä. Eräänä kauniina kevätpäivänä hän kuitenkin kosketti minua ystävällisesti olkapäähän ja se oli menoa. Siitä hetkestä lähtien olen tuntenut äärimmäisen voimakasta yhteyttä häneen. Tunne kattaa koko spektrin fyysisestä älylliseen viehätykseen. Hänen kanssaan kommunikointi tuntuu joka kerta siltä, kuin tulisi kotiin. Tiedän, että hän pitää minusta myös paljon. Olemme kuitenkin kumpikin hyvissä suhteissa tahoillamme, joten valintamme on ystävyys ja se merkitsee minulle hyvin paljon.
En olisi ikinä voinut kuvitella mitään tällaista tapahtuvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että kolmesti.
Ensimmäisellä kerralla, valitettavasti kyse oli lähinnä omasta puolestani joten toinen osapuoli ei lämmennyt vaikka molemmat oltiin vapaita.
Toisen kerran nykyisen mieheni kanssa.
Kolmas kerta tapahtui sattumalta eräässä tapahtumassa jossa tämä mies oli, kyseessä on ystäväni kaveri, joten vietimme porukalla aikaa yhdessä. Koska molemmat olimme suhteessa mitään ei tapahtunut. Kuitenkin, kun tavattiin tunsin niin voimakkaan yhteyden meidän välillä että uskon myös hänen sen tunteneen. Se oli juurikin jotain niin kemiallista. Myöhemmin tapasimme taas ystävämme juhlissa puolisoidemme kera ja juttelimme ystävällisesti ja siinä se. Kuitenkin, huomasin taas sen saman oudon yhteyden. No se siitä, olen luvannut olla uskollinen miehelleni ja sen aion tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kerran. Monta monituista vuotta sitten olin pitämässä seminaariesitelmää, kun nostin katseeni yleisöön ja näin siellä väkijoukossa erään miehen. Yhtäkkiä oli kuin valonheittimet olisivat osoittaneet häneen päin. Minulle tuli hyvin voimakas tunne siitä, että tunnen hänet, vaikka en yhtään tiennyt, kuka hän oli.
Pari vuotta myöhemmin meistä tuli kollegoita. Suhtauduin häneen pitkään oudon varovaisesti, kommunikoin hyvin muodollisesti ja pidin etäisyyttä. Eräänä kauniina kevätpäivänä hän kuitenkin kosketti minua ystävällisesti olkapäähän ja se oli menoa. Siitä hetkestä lähtien olen tuntenut äärimmäisen voimakasta yhteyttä häneen. Tunne kattaa koko spektrin fyysisestä älylliseen viehätykseen. Hänen kanssaan kommunikointi tuntuu joka kerta siltä, kuin tulisi kotiin. Tiedän, että hän pitää minusta myös paljon. Olemme kuitenkin kumpikin hyvissä suhteissa tahoillamme, joten valintamme on ystävyys ja se merkitsee minulle hyvin paljon.
En olisi ikinä voinut kuvitella mitään tällaista tapahtuvaksi.
Tietävätkö puolisonne ystävyydestänne?
35 ja en yhtäkään. Olen silti parisuhteessa ollut yli 10 vuotta...todella surullista jotenkin
Yhden. Kyseinen henkilö ei ole se, jonka kanssa olen ollut jo pitkään parisuhteessa. Kolahdus tapahtui muutaman kuukauden kestäneen eron aikana.
Olen 22-vuotias nainen eikä elämässäni ole tapahtunut ainuttakaan tällaista molemminpuolista kolahdusta tai erityistä kemian kohtaamista. Toki olen joskus ollut tosi ihastunut yksipuolisesti ja on heti kolahtanut, mutta ei sellaisesta ole koskaan seurannut mitään. Olen kyllä seurustellut monta vuotta sitten mutta niihin ei ole liittynyt mitään sen suurempaa kemiaa tai muutakaan huumaa, lähinnä kaverillisia tunteita tai hetkellistä ihastusta. Kunnollinen ihastuminen tapahtuu minulla aina sellaisiin jotka eivät ikinä ihastu minuun. Toivoisin että saisin vielä joskus tuntea sen kun ”kolahtaa”.
Kännissä kolahtaa aina.