Osaisiko joku neuvoa minua ura- ja työasioissa? Mitä minun pitäisi tehdä?

Lisään vielä, että kävin pari vuotta sitten uraohjauksessa puhumassa tästä tilanteesta konsultin luona viisi kertaa, mutta en koe siitä hyötyneeni, sain vain neuvoja hakea ja hakea työpaikkoja ja siellä viilattiin CV:t ja hakemukset hyvään kuntoon kyllä. Mutta hän neuvoi vain hakemaan oman alan paikkoja ja ajatteli, että ongelmani ratkeaa kun pääsen "kivaan" oman alan paikkaan. Ap

Ihan ensimmäiseksi olis kiva tietää se ala, mitä sinä niin kovin inhoat.

Ukko37 kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi olis kiva tietää se ala, mitä sinä niin kovin inhoat.

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä ja olen alkanut inhoamaan kaikkia teemoja, jotka sen työn sisältöihin liittyy. Ap

Itselläni kunnianhimoa helpotti (loppui), kun tein selväksi itselleni oman rajallisuuteni ja vaihtoehdot yhdistää perhe ja työ. Perhe meni ykköseksi ja käyn töissä vain töissä. Panostan kahvihetkiin ja lounaisiin työkavereiden kanssa ja siinä sivussa teen työt riittävän hyvin. Näin tekee ymmärtääkseni useimmat kollegani myös. Olen tohtori ja töissä ylempi toimihenkilö. Saan riittävän palkan ja työ ei kuormita liikaa. Minulla on yksi tavoitteellinen harrastus, joka sitten hieman ruokkii kunnianhimon jämiä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kunnianhimoa helpotti (loppui), kun tein selväksi itselleni oman rajallisuuteni ja vaihtoehdot yhdistää perhe ja työ. Perhe meni ykköseksi ja käyn töissä vain töissä. Panostan kahvihetkiin ja lounaisiin työkavereiden kanssa ja siinä sivussa teen työt riittävän hyvin. Näin tekee ymmärtääkseni useimmat kollegani myös. Olen tohtori ja töissä ylempi toimihenkilö. Saan riittävän palkan ja työ ei kuormita liikaa. Minulla on yksi tavoitteellinen harrastus, joka sitten hieman ruokkii kunnianhimon jämiä.

Tuo on ihan hyvä idea. Meillä vain kaikissa tämän alan työpaikoissa on todella laajat asiakasmäärät ja todella kovat työmäärävelvoitteet ja paineet hoitaa määrätyt asiat. Ihan lakikin niitä meille sanelee. Eli ei oikein onnistu vain olla ja tehdä vaikka vain puolet. Ap

Ystäväni lähti pari vuotta sitten sosiaalityöntekijän hommista opiskelemaan kaupallista alaa yli nelikymppisenä totaaliyksihuoltajana, hänellä on tosin vain yksi lapsi. Hyvin tuntuu sujuvan.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni lähti pari vuotta sitten sosiaalityöntekijän hommista opiskelemaan kaupallista alaa yli nelikymppisenä totaaliyksihuoltajana, hänellä on tosin vain yksi lapsi. Hyvin tuntuu sujuvan.

Miten hän rahoittaa opinnot ja asumisen ja ruoat ym. elämisen? Ap

Ei tämä kyllä lohduta, mutta itse terveydenhuoltoalalla ja vaihtaisin alaa jos vielä mahdollista.Ei ole, kun ikää jo liikaa eikä edes paikkaa vaihtamalla parane.Keskitynkin sitten vapaa-ajanmukaviin harrastuksiin ja lomalla reissailuun.Työssä käyn ainoastaan palkan vuoksi, mitään intohimoa ei ole siihen enään.Joskus työuran alussa oli, muttei enään.Työstä on tullut jatkuvaa toiminnan tehostamista=johto määrää tekemään enemmän vähemmällä väellä.Teen vaan työt kuin robotti,mutten mitään kicksejä saa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä kyllä lohduta, mutta itse terveydenhuoltoalalla ja vaihtaisin alaa jos vielä mahdollista.Ei ole, kun ikää jo liikaa eikä edes paikkaa vaihtamalla parane.Keskitynkin sitten vapaa-ajanmukaviin harrastuksiin ja lomalla reissailuun.Työssä käyn ainoastaan palkan vuoksi, mitään intohimoa ei ole siihen enään.Joskus työuran alussa oli, muttei enään.Työstä on tullut jatkuvaa toiminnan tehostamista=johto määrää tekemään enemmän vähemmällä väellä.Teen vaan työt kuin robotti,mutten mitään kicksejä saa siitä.

Meilläkin johto on toiminut noin jo useamman vuoden. Koko ajan määrätään lisää töitä vähemmällä väellä ja vaaditaan tekemään ne lisätyötkin vielä paremmin. Jatkuvasti hengitetään niskaan työmäärissä ja vastuissa. Kaikki mielekkyys on kadonnut, kun työ on vain määrää kohti juoksemista eikä työtä saa tehdä enää hyvin. Ja tämä ei ole meidän työpaikan ongelma vaan sama on kaikkialla tällä alalla. Eli ei parane taloa vaihtamalla. Minulla on vain siinä sivussa tullut niin syvä inho ja vastenmielisyys kaikkia niitä aiheita kohtaa, joiden parissa työskentelen, että tuntuu että on aivan seinä vastassa ja aamuisin oksettaa mennä töihin. Ap

Mikä olisi sellainen ammatti, jossa viihtyisit? Paha tässä on alkaa ehdottelemaan mitään, kun ei tiedä olisiko sinulle mieleisempi papin vai palomiehen - ei kun siis palonsammuttajahenkilön - työ. 

Sinun sijassasi kannattaisi miettiä, millä opinnoilla saisit täydennettyä nykyisen tutkintosi sellaiseksi, että täyttäisi uuden työsi vaatimukset. Sosiaalityö pääaineena - miten olisi avoimessa yliopistossa  ... no vaikka sitä teologiaa? Ehkä pääsisit suorittamaan uuden alan maisteriopinnot sitten, kun sinulla olisi avoimessa suoritettuna perus- ja aineopinnot.

Käsittääkseni työstä pitää antaa opintovapaata? Sanoit että olet sen jo käyttänyt, mitä en ihan ymmärrä, oliko kyseessä jokin ns. palkallinen opintovapaa?

Mitä jos ottaisit lyhennetyn työajan, ja käyttäisit sen vapautuvan ajan opiskeluun? Tekisit esim. 80% työaikaa, palkkaa saisit käteen n. saman verran koska vero% laskee tulojen myötä.

Opiskella voisit esim. avoimessa yliopistossa jotakin sellaista mikä auttaisi siirtymään toiselle alalle, mutta missä ehkä voisit hyödyntää myös vanhaa alaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kunnianhimoa helpotti (loppui), kun tein selväksi itselleni oman rajallisuuteni ja vaihtoehdot yhdistää perhe ja työ. Perhe meni ykköseksi ja käyn töissä vain töissä. Panostan kahvihetkiin ja lounaisiin työkavereiden kanssa ja siinä sivussa teen työt riittävän hyvin. Näin tekee ymmärtääkseni useimmat kollegani myös. Olen tohtori ja töissä ylempi toimihenkilö. Saan riittävän palkan ja työ ei kuormita liikaa. Minulla on yksi tavoitteellinen harrastus, joka sitten hieman ruokkii kunnianhimon jämiä.

Tuo on ihan hyvä idea. Meillä vain kaikissa tämän alan työpaikoissa on todella laajat asiakasmäärät ja todella kovat työmäärävelvoitteet ja paineet hoitaa määrätyt asiat. Ihan lakikin niitä meille sanelee. Eli ei oikein onnistu vain olla ja tehdä vaikka vain puolet. Ap

En minäkään tee vain puolia ja lakisääteiset tehtävät itsellänikin. En vain laita niihin samaa vaivaa kuin ennen. Toki sosiaalipuolen työkuorma on ollut ihan uutisissakin, mutta ei sun tarvitse omasta selkänahasta repiä tuloksia. Kuulostat kovin vastuuntuntoiselta, vaikka vastuu on teidän johdon ja viime kädessä poliitikkojen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kunnianhimoa helpotti (loppui), kun tein selväksi itselleni oman rajallisuuteni ja vaihtoehdot yhdistää perhe ja työ. Perhe meni ykköseksi ja käyn töissä vain töissä. Panostan kahvihetkiin ja lounaisiin työkavereiden kanssa ja siinä sivussa teen työt riittävän hyvin. Näin tekee ymmärtääkseni useimmat kollegani myös. Olen tohtori ja töissä ylempi toimihenkilö. Saan riittävän palkan ja työ ei kuormita liikaa. Minulla on yksi tavoitteellinen harrastus, joka sitten hieman ruokkii kunnianhimon jämiä.

Minulla on täysin sama tilanne. Paitsi että olen vain maisteri. Olin koko koulu- ja opiskeluajan ”luokan priimus”, sain koulutusta vastaavan työpaikan opintojen loppumetreillä enkä ole ollut päivääkään työttömänä sitten opiskeluaikojen eli kohta 25 vuoteen. Monet samassa tilanteessa olevat tutut ovat edenneet urallaan johto- ja esimiestehtäviin, itse olen ”vain” ylempi toimihenkilö päällikkötasolla, ja välillä kunnianhimo nostaa päätään ja turhaudun tilanteeseeni. Mutta samalla tiedostan, että eteneminen tai alan vaihtaminen vaatisi todella paljon töitä, edellyttäisi perheen asettamista kakkoseksi - ja progressiivisen verotuksen ansiosta ei todennäköisesti edes hyödyttäisi taloudellisesti kovinkaan paljon.

Ap, sinua en osaa oikein neuvoa, kun itsekin painin samojen ongelmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä kyllä lohduta, mutta itse terveydenhuoltoalalla ja vaihtaisin alaa jos vielä mahdollista.Ei ole, kun ikää jo liikaa eikä edes paikkaa vaihtamalla parane.Keskitynkin sitten vapaa-ajanmukaviin harrastuksiin ja lomalla reissailuun.Työssä käyn ainoastaan palkan vuoksi, mitään intohimoa ei ole siihen enään.Joskus työuran alussa oli, muttei enään.Työstä on tullut jatkuvaa toiminnan tehostamista=johto määrää tekemään enemmän vähemmällä väellä.Teen vaan työt kuin robotti,mutten mitään kicksejä saa siitä.

Meilläkin johto on toiminut noin jo useamman vuoden. Koko ajan määrätään lisää töitä vähemmällä väellä ja vaaditaan tekemään ne lisätyötkin vielä paremmin. Jatkuvasti hengitetään niskaan työmäärissä ja vastuissa. Kaikki mielekkyys on kadonnut, kun työ on vain määrää kohti juoksemista eikä työtä saa tehdä enää hyvin. Ja tämä ei ole meidän työpaikan ongelma vaan sama on kaikkialla tällä alalla. Eli ei parane taloa vaihtamalla. Minulla on vain siinä sivussa tullut niin syvä inho ja vastenmielisyys kaikkia niitä aiheita kohtaa, joiden parissa työskentelen, että tuntuu että on aivan seinä vastassa ja aamuisin oksettaa mennä töihin. Ap

Tulee mieleen, että tuo kyynisyys työtä ja koko alaa kohtaan voi johtua voimakkaasta uupumuksesta. Suosittelen sairauslomaa, kun tuntuu olo noin pahalta. Kun pystyisit pysähtymään ja hengähtämään, niin sen myötä varmasti voisi tulla uusia ajatuksia asiasta. Kaikki järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sellainen ammatti, jossa viihtyisit? Paha tässä on alkaa ehdottelemaan mitään, kun ei tiedä olisiko sinulle mieleisempi papin vai palomiehen - ei kun siis palonsammuttajahenkilön - työ. 

Sinun sijassasi kannattaisi miettiä, millä opinnoilla saisit täydennettyä nykyisen tutkintosi sellaiseksi, että täyttäisi uuden työsi vaatimukset. Sosiaalityö pääaineena - miten olisi avoimessa yliopistossa  ... no vaikka sitä teologiaa? Ehkä pääsisit suorittamaan uuden alan maisteriopinnot sitten, kun sinulla olisi avoimessa suoritettuna perus- ja aineopinnot.

En vain keksi miten ne opinnot rahoittaisin. En saa enää mitään opintotukea enkä aikuisopintorahaa, koska olen ne jo käyttänyt. Työkkäri ei tule antamaan minun opiskella työttömyystuella, koska minulla on jo "hyvä" tutkinto alalta, jolle varmasti työllistyn ja jolla on iso työvoimapula. Meillä on asuntolainaa. Kaksi lasta elätettävänä. Mies ei saa mitään kovin isoa palkkaa. Voimme toki myydä asunnon ja muuttaa vuokralle, mutta itse asiassa vuokra täällä pk-seudulla on sama kuin asuntolainan lyhennys kuussa, ja lasten päiväkodit ja koulut on täällä ja miehen vakituinen työpaikka. Jos irtisanoudun, niin saan 3 kk karenssin ja heti uuden oman alan työpaikan, jos työkkäri osoittaa minulle, että pitää hakea. Työpaikan, jota vihaan ja työn jota vihaan yhtä paljon kuin nykyistä. Tuntuu umpikujalta. Ap

Vaikea tilanne. Lapsettomalle ehdottaisin lääkistä tai eläinlääkistä ulkomailla. Samassa veneessä.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni työstä pitää antaa opintovapaata? Sanoit että olet sen jo käyttänyt, mitä en ihan ymmärrä, oliko kyseessä jokin ns. palkallinen opintovapaa?

Mitä jos ottaisit lyhennetyn työajan, ja käyttäisit sen vapautuvan ajan opiskeluun? Tekisit esim. 80% työaikaa, palkkaa saisit käteen n. saman verran koska vero% laskee tulojen myötä.

Opiskella voisit esim. avoimessa yliopistossa jotakin sellaista mikä auttaisi siirtymään toiselle alalle, mutta missä ehkä voisit hyödyntää myös vanhaa alaasi.

Kyseessä oli se lakiin perustuva opintovapaa. Palkaton, sain sinä aikana aikuiskoulutustukea. Olen jo nyt lyhennetyllä työajalla (30 h/vk) lasten takia, ollut jo muutaman vuoden. Lyhempään työaikaan työnantaja ei suostu, koska tarvitaan väkeä tekemään töitä. Mutta nytkin nämä 6,5 tunnin työpäivät työmatkoineen on 8 tunnin päiviä, ja nuorempi on sitten pakko jo juosta hakemaan päiväkodista, ei siinä enää mihinkään avoimen kursseille ehdi kuin vähän vain harrastuksena iltoina, jolloin saa sovitettua aikataulut yhteen miehen kanssa. Mutta ei niin paljon, että voisi jotain uutta ammattia opiskella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne. Lapsettomalle ehdottaisin lääkistä tai eläinlääkistä ulkomailla. Samassa veneessä.

Niinpä. Lapsettomana voisin uskaltaa irtisanoutua, muuttaa vuokralle jonnekin pienelle paikkakunnalle, päntätä kaikki päivät ja illat ja vaikka yötkin esim. eläinlääkiksen pääsykokeisiin tai muuttaa vaikka ulkomaille. Elää pienessä yksiössä syöden halpaa ruokaa jne. Mutta lapset muuttaa tilanteen täysin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi sellainen ammatti, jossa viihtyisit? Paha tässä on alkaa ehdottelemaan mitään, kun ei tiedä olisiko sinulle mieleisempi papin vai palomiehen - ei kun siis palonsammuttajahenkilön - työ. 

Sinun sijassasi kannattaisi miettiä, millä opinnoilla saisit täydennettyä nykyisen tutkintosi sellaiseksi, että täyttäisi uuden työsi vaatimukset. Sosiaalityö pääaineena - miten olisi avoimessa yliopistossa  ... no vaikka sitä teologiaa? Ehkä pääsisit suorittamaan uuden alan maisteriopinnot sitten, kun sinulla olisi avoimessa suoritettuna perus- ja aineopinnot.

En vain keksi miten ne opinnot rahoittaisin. En saa enää mitään opintotukea enkä aikuisopintorahaa, koska olen ne jo käyttänyt. Työkkäri ei tule antamaan minun opiskella työttömyystuella, koska minulla on jo "hyvä" tutkinto alalta, jolle varmasti työllistyn ja jolla on iso työvoimapula. Meillä on asuntolainaa. Kaksi lasta elätettävänä. Mies ei saa mitään kovin isoa palkkaa. Voimme toki myydä asunnon ja muuttaa vuokralle, mutta itse asiassa vuokra täällä pk-seudulla on sama kuin asuntolainan lyhennys kuussa, ja lasten päiväkodit ja koulut on täällä ja miehen vakituinen työpaikka. Jos irtisanoudun, niin saan 3 kk karenssin ja heti uuden oman alan työpaikan, jos työkkäri osoittaa minulle, että pitää hakea. Työpaikan, jota vihaan ja työn jota vihaan yhtä paljon kuin nykyistä. Tuntuu umpikujalta. Ap

Muutto toiselle paikkakunnalle, jossa halvemmat asumiskustannukset, sairausloma tai osa-aikatyö nykyisessä?

Pätevyydelläsi voit hakea useita erilaisia paikkoja isommista firmoista tai julkisistakin organisaatioista. Ei sen sossutyötä tarvitse olla, voit hakea vaikka HR-puolelle, koulutussuunnittelijaksi, osaamisen hankinnan töihin jne. Näitä juttuja se uravalmentajakin on ehkä jo käynytkin kanssasi läpi? 

Ota vastaan ensin vaikka vähän vaatimattomampi pesti HR-puolella (rekrytoijana?). Siitä saat työkokemusta uudesta suunnasta, jonka olet valinnut. Seuraavaksi sitten haku henkilöstöpäälliköksi. Nämä ovat siis vain esimerkkejä, mutta koulutuspohjasi on ihan sopiva ko. tehtäviin. 

Yritä miettiä laajasti työssä tarvittavia valmiuksia, mitä sinulla jo on. Sossututkinto on myös yleispätevä yhteiskunnallisen alan tutkinto, vaikka tähtääkin monista muista tutkinnoista poiketen suoraan ammattiin. Et välttämättä tarvitse uusia opintoja vaihtaaksesi alaa. Tsemppiä Ap!