Osaisiko joku neuvoa minua ura- ja työasioissa? Mitä minun pitäisi tehdä?
Minulla on maisteritutkinto, ja yli 15 vuoden työkokemus omalta alalta. Olen vakituisessa oman alan työpaikassa. Olen kuitenkin inhonnut työtäni, alaani ja kaikkea alaani liittyvää jo useamman vuoden. Ei vain kiinnosta ne aiheet enää yhtään, ne tuntuu täysin merkityksettömiltä ja vastenmielisiltä. Olen yrittänyt etsiä uutta työpaikkaa aktiivisesti pari vuotta, mutta olen saanut vain saman alan uusia paikkoja, en yhtään sellaista, joka olisi ihan toisenlaista hommaa (mutta siis johon on yleinen pääsyvaatimus AMK- tai maisteritutkinto eli johon olisin kelpoinen kyllä).
Olen joitakin vuosia sitten ottanut opintovapaata, ja lukenut itselleni lisäpätevyyttä omalta alalta, joten opintovapaata en enää voi saada se on käytetty. Periaatteessa voisi opiskella vaikka uuden ammatin, mutta olen jo 42-vuotias ja minulla on kaksi pientä lasta, joten en pysty opiskelemaan täyspäiväisen työn lisäksi, kun lasten kanssa on oltava se vapaa-aika. Enkä oikein tiedä mikä ammatti se uusi voisi olla, ainakin ajatus kaikesta hoito- ja hoivatyöstä tuntuu todella epäsopivalta minulle.
Mitä pidempään teen oman alan töitä, niin sitä enemmän alan sitä alaa vihaamaan. Ja samalla uuvun. Olen siis itse etsinyt ratkaisua muun tyyppisiä töitä hakemalla, mutta niissä en kertaakaan vielä ole edes saanut haastattelukutsua, ja hakemuksia olen laittanut yli 100. Alue on pk-seutu, jossa asumme.
Osaisiko joku neuvoa minua?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasloman kautta ei alanvaihtoon Suomessa kyllä pääse. Työkkäri antaa opiskella uutta alaa työttömyysklrvauksella vain jos ei ole työllistymisnäkymiä ja ketään ei todeta työkyvyttömäksi sillä perusteella, että ei tykkää työstä ja on väsynyt ja uupunut. Lyhyitä sairaslomia voi saada, mutta sitten tulee kyllä lääkitykset ja mielenterveyskuntoutukset, ei sinä niin vaan feikata. Uupumus eiedes ole lääketieteellinen diagnoosi.
Ei uupumus olekaan, mutta esim. masennus on ja lääkäri yleensä sen kirjoitttaakin papereihin.
Mutta että lääkäri toteaisi ap:n olevan pysyvästi työkyvytön nykyiseen ammattiinsa on pitkän tien takana. Masennus ei sinänsä oikeuta työkkärin tukemaan alanvaihtoon.
Se on totta, että tämä tie voi olla pitkä ja edellyttää pitkiä saikkuja ja mahd. epäonnistuneita työkokeiluja yms. Se on kuitenkin mahdollista ja voi olla välttämätönkin, jos ap ei kykene enää tuohon työhön. Kannattaa kuitenkin ottaa vaan askel ja asia kerrallaan. Ensin lähtisin sairauslomalle ja palautumaan, muut asiat sen jälkeen. Sitä ei vielä voi sanoa, että miltä suunnalta ne pitemmän tähtäimen ratkaisut löytyvät.
Olen käynyt useamman kerran sekä hoitajalla että lääkärillä puhumassa tästä tilanteestani. En saanut edes saikkua. Saati sitten jotain pitkää saikkua! Ap
Ap, sinun pitää iskeä pöytään vakavampia oireita, kuten et ole pystynyt nukkumaan pariin viikkoon, et nukahda/heräät nopeasti ja työasiat valvottavat. Olet voimaton. Sitten saat saikkua.
Naisten tyypillinen ratkaisu. Keksitään oireita ja saikkua vaikka väkisin. Oikea ratkaisu on LOPETTAA ne työt jos kerran tuntuu, että ei pysty vaikka olosuhteet ja työ on sinänsä ihan ok. Ei pistää työnantajaa maksamaan omat haihattelut ja ketutukset. Mutta mistä lähtien julkisen sektorin naistyöntekijöillä olisi moraalia ollut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasloman kautta ei alanvaihtoon Suomessa kyllä pääse. Työkkäri antaa opiskella uutta alaa työttömyysklrvauksella vain jos ei ole työllistymisnäkymiä ja ketään ei todeta työkyvyttömäksi sillä perusteella, että ei tykkää työstä ja on väsynyt ja uupunut. Lyhyitä sairaslomia voi saada, mutta sitten tulee kyllä lääkitykset ja mielenterveyskuntoutukset, ei sinä niin vaan feikata. Uupumus eiedes ole lääketieteellinen diagnoosi.
Ei uupumus olekaan, mutta esim. masennus on ja lääkäri yleensä sen kirjoitttaakin papereihin.
Mutta että lääkäri toteaisi ap:n olevan pysyvästi työkyvytön nykyiseen ammattiinsa on pitkän tien takana. Masennus ei sinänsä oikeuta työkkärin tukemaan alanvaihtoon.
Se on totta, että tämä tie voi olla pitkä ja edellyttää pitkiä saikkuja ja mahd. epäonnistuneita työkokeiluja yms. Se on kuitenkin mahdollista ja voi olla välttämätönkin, jos ap ei kykene enää tuohon työhön. Kannattaa kuitenkin ottaa vaan askel ja asia kerrallaan. Ensin lähtisin sairauslomalle ja palautumaan, muut asiat sen jälkeen. Sitä ei vielä voi sanoa, että miltä suunnalta ne pitemmän tähtäimen ratkaisut löytyvät.
Olen käynyt useamman kerran sekä hoitajalla että lääkärillä puhumassa tästä tilanteestani. En saanut edes saikkua. Saati sitten jotain pitkää saikkua! Ap
Ap, sinun pitää iskeä pöytään vakavampia oireita, kuten et ole pystynyt nukkumaan pariin viikkoon, et nukahda/heräät nopeasti ja työasiat valvottavat. Olet voimaton. Sitten saat saikkua.
Naisten tyypillinen ratkaisu. Keksitään oireita ja saikkua vaikka väkisin. Oikea ratkaisu on LOPETTAA ne työt jos kerran tuntuu, että ei pysty vaikka olosuhteet ja työ on sinänsä ihan ok. Ei pistää työnantajaa maksamaan omat haihattelut ja ketutukset. Mutta mistä lähtien julkisen sektorin naistyöntekijöillä olisi moraalia ollut...
Ap:lla on jo voimakkaita uupumusoireita, ei tämä nyt ollut mistään tuulesta temmattu. Onko parempi että ap yrittää liian kauan jaksamisensa äärirajoilla ja menettää työkykynsä? Ei kai hän täällä kertoisi huolestaan, jos jaksamisongelma ei olisi todellinen. Lisäksi ikävästi naisia herjaava kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasloman kautta ei alanvaihtoon Suomessa kyllä pääse. Työkkäri antaa opiskella uutta alaa työttömyysklrvauksella vain jos ei ole työllistymisnäkymiä ja ketään ei todeta työkyvyttömäksi sillä perusteella, että ei tykkää työstä ja on väsynyt ja uupunut. Lyhyitä sairaslomia voi saada, mutta sitten tulee kyllä lääkitykset ja mielenterveyskuntoutukset, ei sinä niin vaan feikata. Uupumus eiedes ole lääketieteellinen diagnoosi.
Ei uupumus olekaan, mutta esim. masennus on ja lääkäri yleensä sen kirjoitttaakin papereihin.
Mutta että lääkäri toteaisi ap:n olevan pysyvästi työkyvytön nykyiseen ammattiinsa on pitkän tien takana. Masennus ei sinänsä oikeuta työkkärin tukemaan alanvaihtoon.
Se on totta, että tämä tie voi olla pitkä ja edellyttää pitkiä saikkuja ja mahd. epäonnistuneita työkokeiluja yms. Se on kuitenkin mahdollista ja voi olla välttämätönkin, jos ap ei kykene enää tuohon työhön. Kannattaa kuitenkin ottaa vaan askel ja asia kerrallaan. Ensin lähtisin sairauslomalle ja palautumaan, muut asiat sen jälkeen. Sitä ei vielä voi sanoa, että miltä suunnalta ne pitemmän tähtäimen ratkaisut löytyvät.
Olen käynyt useamman kerran sekä hoitajalla että lääkärillä puhumassa tästä tilanteestani. En saanut edes saikkua. Saati sitten jotain pitkää saikkua! Ap
Ap, sinun pitää iskeä pöytään vakavampia oireita, kuten et ole pystynyt nukkumaan pariin viikkoon, et nukahda/heräät nopeasti ja työasiat valvottavat. Olet voimaton. Sitten saat saikkua.
Naisten tyypillinen ratkaisu. Keksitään oireita ja saikkua vaikka väkisin. Oikea ratkaisu on LOPETTAA ne työt jos kerran tuntuu, että ei pysty vaikka olosuhteet ja työ on sinänsä ihan ok. Ei pistää työnantajaa maksamaan omat haihattelut ja ketutukset. Mutta mistä lähtien julkisen sektorin naistyöntekijöillä olisi moraalia ollut...
Olipa ilkeä kommentti sinulta. Tervetuloa vain tänne meille sosiaalityöntekijäksi, jos sinun mielestä tämän työn rankkuus on vain naisten haihattelua ja ketutusta. Veikkaampa, että et selviäisi päivääkään.
Ap
Ap, sinun pitää iskeä pöytään vakavampia oireita, kuten et ole pystynyt nukkumaan pariin viikkoon, et nukahda/heräät nopeasti ja työasiat valvottavat. Olet voimaton. Sitten saat saikkua.