Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Mitä vikaa päärynävartalossa muka on?
-mies
Selluliittia pakaroissa, selluliittia reisissä, hyllyy. Kyllä minä haluaisin kehdata olla miehen edessä alasti, ilman että tarvitsee pelätä että mies alkaa nauraa.
Eikä sekään tunnu yhtään sen mukavammalta, ettei mies naura vaan päinvastoin ennemminkin itkee pettymyksestä. Ymmärrän toki, ettei sitä varmasti ole helppoa peittää ettei naisen alaston kroppa olekaan omaan makuun oikein yhtään. Kukapa sellusta ja muhkuroista varsinaisesti kiksejä saa. Sen sijaan niitä omia, utopistisiakin odotuksia toiveita olisi helppo ainakin päivittää hieman realistisemmaksi. Sitä kun harvempi +30-vuotias on lähelläkään photosopattuja, sileäpeppuisia ja litteävatsaisia julkimoita ja fitnesspimuja. Eihän sitä ole he itsekään vaan se huikea ulkomuoto tehdään sillä photosopilla.
Harvempi mieskään on kropaltaan Jason Momoa. Tai edes lähelle.
Näinpä. Photoshop, filtterit ja p o r n o on pilannut miehet. Normaalius on rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Mitä vikaa päärynävartalossa muka on?
-mies
Selluliittia pakaroissa, selluliittia reisissä, hyllyy. Kyllä minä haluaisin kehdata olla miehen edessä alasti, ilman että tarvitsee pelätä että mies alkaa nauraa.
Eikä sekään tunnu yhtään sen mukavammalta, ettei mies naura vaan päinvastoin ennemminkin itkee pettymyksestä. Ymmärrän toki, ettei sitä varmasti ole helppoa peittää ettei naisen alaston kroppa olekaan omaan makuun oikein yhtään. Kukapa sellusta ja muhkuroista varsinaisesti kiksejä saa. Sen sijaan niitä omia, utopistisiakin odotuksia toiveita olisi helppo ainakin päivittää hieman realistisemmaksi. Sitä kun harvempi +30-vuotias on lähelläkään photosopattuja, sileäpeppuisia ja litteävatsaisia julkimoita ja fitnesspimuja. Eihän sitä ole he itsekään vaan se huikea ulkomuoto tehdään sillä photosopilla.
Harvempi mieskään on kropaltaan Jason Momoa. Tai edes lähelle.
Nämä vartalokeskustelut nyt menevät aina äärimmäisyyksiin. Oikeasti juuri kukaan ei vaadi mitään fitnesskroppaa, ellet sitten tavoittele komeimpia Tinder-pelimiehiä.
Ihmisten käsitykset omasta kropasta eivät tunnu hirveästi korreloivan sen kanssa miltä he näyttävät.
Ihan helposti voin kuvitella että "ällö selluliittinen päärynävartalo" onkin kiva naisellinen kroppa tyyliin tämä:
https://i.pinimg.com/originals/5f/6b/eb/5f6beb3446e25958f8a31a5ac7d3aa4…
Ja tiedän hyvin etten ole mikään Jason Momoa. Lasken kroppani hädin tuskin normaaliksi (vs täysin epäkelpo), koska en näytä miehekkäältä. En vain jaksa välittää asiasta nykyisin. Yritän pysytellä terveenä, se riittää.
Siinä nyt referenssikuva kuitenkin (enkä ikävä kyllä ole yhtä nuori kuin kuvan mies):
https://thumbs.dreamstime.com/b/young-man-slim-body-white-background-yo…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
No niin. Eli rankkaat miehen pois pituuden perusteella, vaikkei pituudelle edes voi mitään. Ja tässä ollaan nyt keskusteltu sivukaupalla kuinka kamalan pinnallisia miehet ovat kun eivät suvaitse ylipainoa ja herkuttelua joka ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä harrasta kaverien kourimista. Menee äkkiä hyvä harrastus pilalle jos saa maineen jonain kännikäpälöijänä.
Eli ensin sanot että miesporukassa kukaan miehistä ei ollut susta kiinnostunut, mutta heti peräjälkeen sanot että et edes yrittänyt lähestyä ketään porukan miehistä koska halusit vain keskittyä pelkästään itse harrastukseen. Niin ehkä se että välttelit heitä viimeiseen asti oli se syy miksi he ei olleet sinusta "kiinnostuneet."
Itse en ole missään miesporukoissa ikinä ollut. Teatteripiirit on sukupuolittain kiitettävän tasajakoisia, ja rakentelua ei harrasteta porukassa. Osaan myös olla miesten seurassa ilman että kyse on sen kummemmin fanaattisesta välttelystä kuin jalan nylkyttämisestäkään. Ihan niin kuin ihmisten kanssa ollaan, silleen normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.
Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.
Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.
Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.
Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.
Joo-o.
Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.
Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.
Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.
Joillekin se on. Itse olen sattumoisin jo valmiiksi lihava, niin laihduttaminen todellakin vaatisi hysteeristä kalorien kyttäystä ja nälän sietämistä, ja äitiäni seuranneena myös todennut että en koskaan pysyisi hoikkana normaaliruualla vaan joutuisin kituuttamaan miinuskaloreilla koko elämäni. Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia.
Eikä kukaan sano että miehet vaatii rakennekynnet, päinvastoin jopa. Ne vaan vaatii semmosen kauniin ja ”itsestään huolehtivan”, mutteivät tajua että siihen kuuluu sitten se että täytyy sietää sitä että se laittautuminen ja kynnet kiinnostaa, eikä ärsyyntyä siitä. Olen kyllä toisaalta myös huomannut että laittautuvat ja pynttäävät ylipainoiset kelpaavat oikein hyvin.
Täyttä puppua.
Miinuskaloreilla laihtuu, pluskaloreilla lihoo.
Juu ehkä laihduttaessa pitää sietää nälkää. Se on semmoista. Jos käy salilla, lihaksia särkee. Jos tekee töitä, on stressiä. Jatkanko?
"Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia."
Ehkä tämä ajattelutapa kertoo jotain.
Nälkää voivat nähdä ja salilla rehkiä ne jotka kokevat sen parisuhteen sen raatamisen arvoisiksi. Pitäkää hauskaa. Mä mieluummin nautin elämästäni.
Niin no, mikä kenellekin tuo nautintoa. Itse en näe nälkää, mutten enää myöskään ylensyö edes kulutukseeni nähden vaan nautin terveellisestä ja täyttävästä ruuasta joka maistuu hyvältä. Ja varsinkin tuntuu. Olen siis nuorempana myös "nauttinut" elämästäni eli pikaruoka, einekset, sipsit, suklaa ja alkoholi kuului oikeastaan ihan jokaiseen päivään ja olo oli tietenkin sen mukainen. Kaukana nautinnosta. Silloin ei myöskään liikunta kuulunut arkeen eikä edes viikkorutiineihin vaan välttelin sitä kuin ruttoa.
Nykyisin myös liikun ja ulkoilen päivittäin, olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja ulkomuotokin kiinnostaisi miehiä vaikka ikää on 40+. Miestä en enää elämääni halua vaikka se nuorempana olikin miltei ainoa asia mikä kiinnosti tuo "nautiskelun" lisäksi. Nähty on jo tarpeeksi monta kertaa, ettei siitä tule kuin harmia ja sydänsurua sen sijaan että parisuhde parantaisi elämänlaatua. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole missään miesporukoissa ikinä ollut.
Sitten et ole keskustelussa mitenkään relevantti. Alkuperäinen vinkki oli tarkoitettu sivun neljä viestittäjälle joka mainitsi että kun hän oli miesporukassa, ei hänestä ollut kukaan kiinnostunut. Itse olen ikäni äijäporukoissa pyörinyt eikä siellä kyllä tasan yksikään mies kokisi sitä seksuaalisena ahdisteluna jos vanha naiskaveri baarissa päättääkin tehdä aloitteen, puhuu mukavia ja ottaa kädestä kiinni. Tuo tapahtumaketju on käytännössä miehelle sellainen onnenpotku mistä suurin osa haaveilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
No niin. Eli rankkaat miehen pois pituuden perusteella, vaikkei pituudelle edes voi mitään. Ja tässä ollaan nyt keskusteltu sivukaupalla kuinka kamalan pinnallisia miehet ovat kun eivät suvaitse ylipainoa ja herkuttelua joka ilta.
Kuinka moni mies itse haluaa lyhytkasvuisen naisen itselleen? Voin sanoa että erittäin harva. Eikä tuo kommentoija edes ollut ylipainoinen, mutta lyhyydelleen hänkään ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni mies itse haluaa lyhytkasvuisen naisen itselleen? Voin sanoa että erittäin harva. Eikä tuo kommentoija edes ollut ylipainoinen, mutta lyhyydelleen hänkään ei voi mitään.
En ole sama mutta aika monikin. Eikös juuri Iltalehdessä se alle 150-senttinen naikkonen valittanut että lähentely-yrityksiä tulee jatkuvasti nimenomaan hänen pienen kokonsa takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?
Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?
Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.
Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.
Toistetaan tämä nyt taas.
On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.
Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.
Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.
Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.
Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.
Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.
Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.
Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.
Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.
Joo-o.
Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.
Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.
Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.
Joillekin se on. Itse olen sattumoisin jo valmiiksi lihava, niin laihduttaminen todellakin vaatisi hysteeristä kalorien kyttäystä ja nälän sietämistä, ja äitiäni seuranneena myös todennut että en koskaan pysyisi hoikkana normaaliruualla vaan joutuisin kituuttamaan miinuskaloreilla koko elämäni. Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia.
Eikä kukaan sano että miehet vaatii rakennekynnet, päinvastoin jopa. Ne vaan vaatii semmosen kauniin ja ”itsestään huolehtivan”, mutteivät tajua että siihen kuuluu sitten se että täytyy sietää sitä että se laittautuminen ja kynnet kiinnostaa, eikä ärsyyntyä siitä. Olen kyllä toisaalta myös huomannut että laittautuvat ja pynttäävät ylipainoiset kelpaavat oikein hyvin.
Täyttä puppua.
Miinuskaloreilla laihtuu, pluskaloreilla lihoo.
Juu ehkä laihduttaessa pitää sietää nälkää. Se on semmoista. Jos käy salilla, lihaksia särkee. Jos tekee töitä, on stressiä. Jatkanko?
"Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia."
Ehkä tämä ajattelutapa kertoo jotain.
Nälkää voivat nähdä ja salilla rehkiä ne jotka kokevat sen parisuhteen sen raatamisen arvoisiksi. Pitäkää hauskaa. Mä mieluummin nautin elämästäni.
Niin no, mikä kenellekin tuo nautintoa. Itse en näe nälkää, mutten enää myöskään ylensyö edes kulutukseeni nähden vaan nautin terveellisestä ja täyttävästä ruuasta joka maistuu hyvältä. Ja varsinkin tuntuu. Olen siis nuorempana myös "nauttinut" elämästäni eli pikaruoka, einekset, sipsit, suklaa ja alkoholi kuului oikeastaan ihan jokaiseen päivään ja olo oli tietenkin sen mukainen. Kaukana nautinnosta. Silloin ei myöskään liikunta kuulunut arkeen eikä edes viikkorutiineihin vaan välttelin sitä kuin ruttoa.
Nykyisin myös liikun ja ulkoilen päivittäin, olen paremmassa kunnossa kuin koskaan ja ulkomuotokin kiinnostaisi miehiä vaikka ikää on 40+. Miestä en enää elämääni halua vaikka se nuorempana olikin miltei ainoa asia mikä kiinnosti tuo "nautiskelun" lisäksi. Nähty on jo tarpeeksi monta kertaa, ettei siitä tule kuin harmia ja sydänsurua sen sijaan että parisuhde parantaisi elämänlaatua. Näin on hyvä.
Itse syön taas helppoa ja mutkatonta ruokaa koska en pidä kokkaamisesta. Miksi tuhlaisin aikaa hellan äärellä kun pasta ja raa’at vihannekset ovat ihan hyviä? Ei mulle ruoka ole mikään elämän sisältö, ei nautintona eikä kalorien kyyläyksenä. Liikuntakin on hyötyliikuntaa, eli muutama kilometri kävelyä tai puöräilyä joka päivä. Normaalia elämää josta ei kyykkyperää vaan kerta kaikkiaan tule.
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.
Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.
Hetkeksi, mut se menee ohi kun muistan että ei ketään toista kumminkaan kiinnostaisi, eri sukupuolista vielä vähemmän. Mulla on tosi oudot ja ”typerät” mielenkiinnon kohteet.
Jos olet nainen, on vaikea kuvitella mielenkiinnon kohteita jotka olisivat pariutumismielessä ongelma. Yleensä on vain plussaa jos ne ovat muuta kuin ainaiset matkustelu, viinin lipittäminen, herkuttelu ja sisustaminen.
Jos olet mies niin silloin kaavan rikkominen on toki huono asia.
Naisilta odotetaan nimenomaan mainitsemiasi harrastuksia. Mies vie väkisin kylpylään hemmotteluhoitoihin vaikka nainen ei yhtään olisi kiinnostunut sellaisesta. Museokierros ja muutaman hyvän historiaa käsittelevän kirjan ostaminen olisi esimerkiksi mieluisampi juttu.
Kuinka moni mies suostuuihan täydestä sydämestään museokierrokselle ja viihtyy naisen kierrätystavaroilla sisustetussa kodissa, jossa ei ole kaikki viimeisen päälle laitettua?
minä suostuisin täydestä sydämestäni museokierrokselle ja viihtyisin hänen kodissaan tai ainakin pyrkisin parhaani mukaan, onhan se fiksua käyttää jo olemassa tavarat hyödyksi. M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole missään miesporukoissa ikinä ollut.
Sitten et ole keskustelussa mitenkään relevantti. Alkuperäinen vinkki oli tarkoitettu sivun neljä viestittäjälle joka mainitsi että kun hän oli miesporukassa, ei hänestä ollut kukaan kiinnostunut. Itse olen ikäni äijäporukoissa pyörinyt eikä siellä kyllä tasan yksikään mies kokisi sitä seksuaalisena ahdisteluna jos vanha naiskaveri baarissa päättääkin tehdä aloitteen, puhuu mukavia ja ottaa kädestä kiinni. Tuo tapahtumaketju on käytännössä miehelle sellainen onnenpotku mistä suurin osa haaveilee.
Mikseivät ne miehet itse tee aloitteita jos ovat seuran puutteessa? Ai siksikö että se nainen ei antanut pienintäkään vihjettä että kiinnostaisi? Niin kuin eivät ne miehetkään.
Naiselle tossa voi myös käydä niin että se mies huoliikin sen helpon pilden, muttei sen enempää. Sen jälkeen nainen on jakorasiatyrkky ja kaveriporukka entinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri, mutta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että ns miehisiksi mielletyiksi jutuista tietävä ja kiinnostunut nainen on hyvinkin helposti hyvä jätkä/liian hyvä tyyppi jota ei nähdä yhtään parisuhdemielessä. Varsinkin kun tämän yhdistää suhteellisen mutkattomaan "jalat maassa" luonteeseen ja täydelliseen draamattomuuteen.
Kokeilepa seuraavalla kerralla mennä mukaan baarikierrokselle. Istahda lähemmäs ja ota kädestä kiinni tai siirrä hänen kätensä reitesi päälle. Muuttuu nopeasti ääni kellossa.
Muuttuu kyllä. Kaveruussuhde katkeaa kun kiva kaveri yhtäkkiä kävikin käsiksi ja alkoi ahdistelemaan.
Se ei tosiaan ole mitenkään toivottu tilanne, että se täydellisen ei-seksuaalisena olentona nähty kaverinainen tulee täysin yllättäen iholle. Tai vaikka naisenakin nähty, mutta ei-kiinnostava romanttisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni mies itse haluaa lyhytkasvuisen naisen itselleen? Voin sanoa että erittäin harva. Eikä tuo kommentoija edes ollut ylipainoinen, mutta lyhyydelleen hänkään ei voi mitään.
En ole sama mutta aika monikin. Eikös juuri Iltalehdessä se alle 150-senttinen naikkonen valittanut että lähentely-yrityksiä tulee jatkuvasti nimenomaan hänen pienen kokonsa takia?
No jos sattuu olemaan aasialaistaustainen, nukkemaisen kaunis niin varmasti monia kiinnostaa. Tavallinen suomalainen mallia maatalon emäntä ei kyllä kiinnosta sitten yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ne miehet itse tee aloitteita jos ovat seuran puutteessa?
Ei liity mitenkään itse puheenaiheeseen. Ja he tekevät aloitteita. Kuten alunperin koko ketjussa sanoin, miesvaltaisissa harrastuspiireissä ne harvat naiset eivät kovin kauan sinkkuna ole. Oman tehdastyön linjalle tuli nuori nainen töihin karvaisten isojen miesten sekaan, kesti kuukausi ja hänellä oli siltä linjalta miesystävä.
Vierailija kirjoitti:
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Ainoa nainen joka sanoi pituudesta yhtään mitään sanoi että mies saisi olla häntä ALLE 30cm pidempi. Ja naiset sanovat että ymmärtävät täysin että miehet eivät halua läskejä tai selluliitteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ne miehet itse tee aloitteita jos ovat seuran puutteessa?
Ei liity mitenkään itse puheenaiheeseen. Ja he tekevät aloitteita. Kuten alunperin koko ketjussa sanoin, miesvaltaisissa harrastuspiireissä ne harvat naiset eivät kovin kauan sinkkuna ole. Oman tehdastyön linjalle tuli nuori nainen töihin karvaisten isojen miesten sekaan, kesti kuukausi ja hänellä oli siltä linjalta miesystävä.
Oliko nainen ruma tai ylipainoinen? Eipä tainnut olla. Oliko hänellä miesten mielestä vääriä harrastuksia? Eipä tainnut olla.
Aika monet myös valehtelevat ettei muka kysyntää ole. Etenkin miehet.
Case in point. Tuttu mies. Jooooo ei ole kysyntää kun on lyhyt eikä komea tai rikas, semmoinen nörtti ja ikuisesti naisettomana juuh, eri tyyppisistä miehistä ne naiset tykkäävät.
Todellisuus: juuri oli treffeillä about 175cm hoikan kolkytjotain blondin kanssa.
Eikä sekään tunnu yhtään sen mukavammalta, ettei mies naura vaan päinvastoin ennemminkin itkee pettymyksestä. Ymmärrän toki, ettei sitä varmasti ole helppoa peittää ettei naisen alaston kroppa olekaan omaan makuun oikein yhtään. Kukapa sellusta ja muhkuroista varsinaisesti kiksejä saa. Sen sijaan niitä omia, utopistisiakin odotuksia toiveita olisi helppo ainakin päivittää hieman realistisemmaksi. Sitä kun harvempi +30-vuotias on lähelläkään photosopattuja, sileäpeppuisia ja litteävatsaisia julkimoita ja fitnesspimuja. Eihän sitä ole he itsekään vaan se huikea ulkomuoto tehdään sillä photosopilla.
Harvempi mieskään on kropaltaan Jason Momoa. Tai edes lähelle.