Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Ainoa nainen joka sanoi pituudesta yhtään mitään sanoi että mies saisi olla häntä ALLE 30cm pidempi. Ja naiset sanovat että ymmärtävät täysin että miehet eivät halua läskejä tai selluliitteja.
Ja sehän onkin tosi vähäinen vaatimus kun alle 30cm pituusero riittää, miehet kun ovat keskimäärin naisia 13cm pidempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole hyväksynyt. Eniten elämässäni halusin perheen ja lapsia. Tämänkin kirjoittaminen alkaa itkettämään 😢.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet myös valehtelevat ettei muka kysyntää ole. Etenkin miehet.
Case in point. Tuttu mies. Jooooo ei ole kysyntää kun on lyhyt eikä komea tai rikas, semmoinen nörtti ja ikuisesti naisettomana juuh, eri tyyppisistä miehistä ne naiset tykkäävät.
Todellisuus: juuri oli treffeillä about 175cm hoikan kolkytjotain blondin kanssa.
No se nainen oli varmaan jo liian vanha. Tai liian pienet rinnat tms. Koska naisiksihan lasketaan vain alle 25-vuotiaat, mielellään mallintöitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
No niin. Eli rankkaat miehen pois pituuden perusteella, vaikkei pituudelle edes voi mitään. Ja tässä ollaan nyt keskusteltu sivukaupalla kuinka kamalan pinnallisia miehet ovat kun eivät suvaitse ylipainoa ja herkuttelua joka ilta.
Taas tuo "vaikkei sille edes voi mitään". Jos jokin ominaisuus on turnoff, on aivan yhdentekevää, onko se sellainen johon voi vaikuttaa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole hyväksynyt. Eniten elämässäni halusin perheen ja lapsia. Tämänkin kirjoittaminen alkaa itkettämään 😢.
Ymmärrän.
Itse aina ajattelin, että tässä iässä minulla on mies ja 1-2 lasta. No, eipä niin käynyt. Luulet että lapsettomuutta tulen eniten katumaan elämässäni. Minulla on vielä mahdollisesti aikaa hankkia lapsi vielä yksin lapsettomuushoidoilla, kun olen vielä alle 40. Taloudellinen tilannekaan vaan ei ole nyt hyvä yksinhuoltajaksi alkaa, varsinkin kun ne hoidot maksavat aivan tuhottomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole hyväksynyt. Eniten elämässäni halusin perheen ja lapsia. Tämänkin kirjoittaminen alkaa itkettämään 😢.
Ymmärrän.
Itse aina ajattelin, että tässä iässä minulla on mies ja 1-2 lasta. No, eipä niin käynyt. Luulet että lapsettomuutta tulen eniten katumaan elämässäni. Minulla on vielä mahdollisesti aikaa hankkia lapsi vielä yksin lapsettomuushoidoilla, kun olen vielä alle 40. Taloudellinen tilannekaan vaan ei ole nyt hyvä yksinhuoltajaksi alkaa, varsinkin kun ne hoidot maksavat aivan tuhottomasti.
Tietysti huolestuttaa että perisikö lapsi sitten minulta epäkiinnostavan ulkomuodon...
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ne miehet itse tee aloitteita jos ovat seuran puutteessa? Ai siksikö että se nainen ei antanut pienintäkään vihjettä että kiinnostaisi? Niin kuin eivät ne miehetkään.
"Ei miehet ole kiinnostuneita naisista joilla on samat miehiset harrastukset! Minä tiedän koska olen ollut miesporukassa mutta en uskaltanut lähestyä yhtään ketään ja tein kaikille heistä selväksi että haluan olla vain kaveri ja harrastus on se tärkein asia! Tämä on todiste sille että miehet ei tykkää naisista joilla on samat harrastukset."
Jaha, sama Vauva-foorumin logiikka taas kiertää kehää täällä. Jos sinä et osoita minkäänlaista kiinnostusta, eivät osoita hekään. Vaikka usein saattaa aika monikin siitä porukasta olla salaa ihastunut. Ja se on ihan fakta että miesvaltaisissa harrastuspiireissä sinkkunaiset ovat erittäin harvinaisia. Ennenpitkää joko joku miehistä tai nainen itse tutustuu lähemmin ihastukseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
No niin. Eli rankkaat miehen pois pituuden perusteella, vaikkei pituudelle edes voi mitään. Ja tässä ollaan nyt keskusteltu sivukaupalla kuinka kamalan pinnallisia miehet ovat kun eivät suvaitse ylipainoa ja herkuttelua joka ilta.
En ole tuo kelle vastasit (vttuilit) mutta itsekin olen todella lyhyt nainen (151cm) ja joo olen todella pinnallinen kun en halua itseäni lyhyempää miestä. Tosin en kyllä muista, että olisi koskaan edes tavannut/nähnyt aikuista miestä joka olisi minua lyhyempi mutta ei lyhytkasvuinen tai kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
En ole hyväksynyt. Eniten elämässäni halusin perheen ja lapsia. Tämänkin kirjoittaminen alkaa itkettämään 😢.
Tsemppiä sinulle ja toivon että löydät vielä jonkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse luulen (yli kymmenen vuotta sinkkuna ennen nyksää), että ei tapaa ketään, tilanteessa joka mahdollistaisi uusien ihmisien tapaamisen ja tuttavuuden jatkamisen luontevasti. Ei niinkään kelpaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet myös valehtelevat ettei muka kysyntää ole. Etenkin miehet.
Case in point. Tuttu mies. Jooooo ei ole kysyntää kun on lyhyt eikä komea tai rikas, semmoinen nörtti ja ikuisesti naisettomana juuh, eri tyyppisistä miehistä ne naiset tykkäävät.
Todellisuus: juuri oli treffeillä about 175cm hoikan kolkytjotain blondin kanssa.
No se nainen oli varmaan jo liian vanha. Tai liian pienet rinnat tms. Koska naisiksihan lasketaan vain alle 25-vuotiaat, mielellään mallintöitä tekevät.
Mies on itse 40+
-se jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on huomattavasti helpompaa, kun hyväksyy tosiasiat. Energian, joka kuluisi voivotteluun, voi suunnata johonkin tuottavampaan. Jollakin tajunnan tasolla tunsin jo hieman päälle kymmenvuotiaana, että tulen jäämään yksin. Teininä asia vielä vahvistui. Meitä oli viiden tytön porukka. Ensin avioitui vanhin, sitten nuorin, seuraavaksi toiseksi nuorin ja lopuksi toiseksi vanhin. Minä olin iältäni se keskimmäinen, joka jäi lehdellä soittelemaan. Kyllähän niitä tarjokkaitakin olisi jokunen matkan varrella ollut, mutta ihan mitä tahansa reppahousuja tai juoppoja en kelpuuttanut. Nyt olen jo sen ikäinen, että saan olla rauhassa jopa noilta reppahousuilta. Ei harmita yhtään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni mies itse haluaa lyhytkasvuisen naisen itselleen? Voin sanoa että erittäin harva. Eikä tuo kommentoija edes ollut ylipainoinen, mutta lyhyydelleen hänkään ei voi mitään.
En ole sama mutta aika monikin. Eikös juuri Iltalehdessä se alle 150-senttinen naikkonen valittanut että lähentely-yrityksiä tulee jatkuvasti nimenomaan hänen pienen kokonsa takia?
No jos sattuu olemaan aasialaistaustainen, nukkemaisen kaunis niin varmasti monia kiinnostaa. Tavallinen suomalainen mallia maatalon emäntä ei kyllä kiinnosta sitten yhtään ketään.
Tuksu on hyvä esimerkki. Taitaa olla just sen 153cm sulka päässä ja ei tuollainen tasapaksu diabetespötkyläkroppa oikein tunnu miehiä miellyttävän vaikka on glitterii, silarii, tekoripsee ja pitkää tukkaakin. Ainakin siis sen perusteella, että julkisesti valittelee miehenpuutettaan ja on tainnut valitella ainakin +10 vuotta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Ainoa nainen joka sanoi pituudesta yhtään mitään sanoi että mies saisi olla häntä ALLE 30cm pidempi. Ja naiset sanovat että ymmärtävät täysin että miehet eivät halua läskejä tai selluliitteja.
Ja sehän onkin tosi vähäinen vaatimus kun alle 30cm pituusero riittää, miehet kun ovat keskimäärin naisia 13cm pidempiä.
Eikö tuon kirjoittaja ollut joku 150-senttinen nainen? Joka siis toivoi, ettei mies olisi häntä maksimissaan kuin 30cm pidempi. Kelpuuttaisi siis ongelmitta niin 13 cm kuin 20 tai 25 senttiäkin pidemmän miehen.
Se jokin pienikokoinen naisnäyttelijä joka on naimisissa sen raskaan sarjan nyrkkeilijän kanssa on hyvä esimerkki siitä mitä tuon kirjoittaja ei minun ymmärrykseni mukaan halunnut. Ymmärrettävästi hentoinen 150cm nainen ja kaamea 190 senttinen korsto on jotenkin pelottavakin combo.. Ja onhan ihan vaan pussaaminenkin hankalaa ja aika kiusallinen ajatuskin, että mies nostaisi naisen syliinsä kuin lapsen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Ainoa nainen joka sanoi pituudesta yhtään mitään sanoi että mies saisi olla häntä ALLE 30cm pidempi. Ja naiset sanovat että ymmärtävät täysin että miehet eivät halua läskejä tai selluliitteja.
Ja sehän onkin tosi vähäinen vaatimus kun alle 30cm pituusero riittää, miehet kun ovat keskimäärin naisia 13cm pidempiä.
Eikö tuon kirjoittaja ollut joku 150-senttinen nainen? Joka siis toivoi, ettei mies olisi häntä maksimissaan kuin 30cm pidempi. Kelpuuttaisi siis ongelmitta niin 13 cm kuin 20 tai 25 senttiäkin pidemmän miehen.
Se jokin pienikokoinen naisnäyttelijä joka on naimisissa sen raskaan sarjan nyrkkeilijän kanssa on hyvä esimerkki siitä mitä tuon kirjoittaja ei minun ymmärrykseni mukaan halunnut. Ymmärrettävästi hentoinen 150cm nainen ja kaamea 190 senttinen korsto on jotenkin pelottavakin combo.. Ja onhan ihan vaan pussaaminenkin hankalaa ja aika kiusallinen ajatuskin, että mies nostaisi naisen syliinsä kuin lapsen..
Juuri tuotahan monet naiset haluavat. Että saa olla kainalossa, varvistella ja että mies nostelee. Iso ja vahva isi pitää huolta pikkutytöstä.
Palstalla oli joskus hauska testi jossa oli 8 kuvaa miehestä ja naisesta eli kokoeroilla, mutta pituuksia ei mainittu (ap julkaisi ne seuraavana päivänä). Enemmistö naisista valitsi kuvan jossa pituusero oli yli n. 25cm.
Vierailija kirjoitti:
Tuksu on hyvä esimerkki. Taitaa olla just sen 153cm sulka päässä ja ei tuollainen tasapaksu diabetespötkyläkroppa oikein tunnu miehiä miellyttävän vaikka on glitterii, silarii, tekoripsee ja pitkää tukkaakin. Ainakin siis sen perusteella, että julkisesti valittelee miehenpuutettaan ja on tainnut valitella ainakin +10 vuotta..
Taitaa tosin hänen kohdalla asiaan vaikuttaa myös luonne, asenneongelma, väkivaltaisuus ja alkoholismikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.
Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.
Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.
Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.
No kyllä se on aika iso uhraus, jos viimeisistäkin iloista joutuu luopumaan. Itse en ole ylipainoinen, mutta minulla on kuvottava päärynävartalo, hirveä selluperse ja sellureidet. Urheilen kyllä 3-6 kertaa viikossa ja arkiliikuntaa tulee myös päivittäin, mutta silti läski on ja pysyy. Tämän näköisenä en miehille kelpaa, varsinkin kun haluaisin miehen jolla on itselläänkin urheilullinen elämäntapa. Mutta kun ne lenkkeilijämiehet haluavat sen fitnessbeiben. Toki voisin kohentaa ulkonäköäni kaikenlaisilla lisäkkeillä ja pistoksilla, mutta en halua ottaa riskiä että allergisoidun vaikkapa ripsiliimalle. Puhumattakaan siitä rahanmenosta. Joten pitäkää tunkinne stana.
Tarkoitatko "urheilullisella miehellä" urheilullista miestä vai pitkää ja raamikasta miestä (koska olen isekin pitkä ja en halua tuntea itseäni amaksoniksi jne jne jne) joka urheilee?
No itse asiassa olen todella lyhyt, sekin on osa ongelmaa. Kauneusihanne kun on nykyään että naisen pitäisi olla vähintään 170 cm mittainen mallivartaloinen henkäyksen kevyt. Ei lyhyt ja persevä, maatuskahan tällaisesta tulee vaan mieleen eikä tällaista persevää akkaa kehtaa kavereille esitellä. Olen kuullut ihan aikuisiälläkin solvauksia pituudestani, miehiltä tietysti.
Niin ja se urheilullisuus, minua kiinnostaa eniten hoikat tai normaalipainoiset miehet, tietysti kun en itse ole linnunluinen ei minulla ole oikeutta toivoa että joku nämä kriteerit täyttävä mies minusta kiinnostaisi. Esimerkiksi bodarit ei kiinnosta enkä halua että mies on minua ainakaan yli 30 cm pidempi. No toisaalta jos sopiva kohdalle sattuisi niin ei sekään varmaan haittaisi vaikka pituuseroa olisi puoli metriä, pituus on kuitenkin vaan pituus ja korvien väli paljon tärkeämpi. Mutta eipä se todennäköistä ole että ketään löytäisi ja aikaa tappaakseni tänne nyt kirjoittelen.
Iso takapuolihan on muotia nykyisin.
Kiinnostaisiko jos mies olisi sinua vaikkapa 5cm lyhyempi?
Rehellisesti sanottuna, ei. Joskin ei sellaisia miehiä kovin paljoa ole. Kuulun ikäluokassanikin naisten lyhyimpään prosenttiin, eli 99% ikäisistäni naisista on minua pidempiä. Ihan tilastosta tämän joskus tarkistin, en muista oliko väestöliiton vai minkä pituusarvio.
No niin. Eli rankkaat miehen pois pituuden perusteella, vaikkei pituudelle edes voi mitään. Ja tässä ollaan nyt keskusteltu sivukaupalla kuinka kamalan pinnallisia miehet ovat kun eivät suvaitse ylipainoa ja herkuttelua joka ilta.
En ole tuo kelle vastasit (vttuilit) mutta itsekin olen todella lyhyt nainen (151cm) ja joo olen todella pinnallinen kun en halua itseäni lyhyempää miestä. Tosin en kyllä muista, että olisi koskaan edes tavannut/nähnyt aikuista miestä joka olisi minua lyhyempi mutta ei lyhytkasvuinen tai kehitysvammainen.
No mutta, onhan noin lyhyt nainen miesten mielestä niin kuvottava että hänen pitää katsella esimerkiksi niitä lyhytkasvuisia miehiä. Se on ihan väärin pariuduttu jos tuollainen nainen löytyy vaikkapa 165 cm pitkän miehen käsipuolesta.
Minä rakastuin teini-ikäisenä, mutta epäkypsyyttäni mokasin jutun (tosin toinenkin osapuoli taisi vähän mokata). Sen jälkeen seurustelin ja tapailin muita, mutta kenenkään kanssa ei tullut samaa tunnetta. Sairastuin vakavasti, ja halusin kuntouttaa itseni että tämä teinirakkaus huolisi minut takaisin. Kuntouttaminen ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, ja teinirakkauskin on naimisissa. Voi olla että olen koko loppuelämäni yksin. Toisaalta olen oppinut tykkäämään yksinolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se hassua kuinka naiset eivät näe omaa pinnallisuuttaan.
"No toivoisin että nainen olisi suurin piirtein normaalipainoinen ja huolehtisi edes vähän terveydestään..."
"Senkin sika!!!1 Vai että kaikista elämän iloista pitäisi luopua! Kyllä te miehet olette pinnallisia!!!"
"No kyllä miehen pitää olla ainakin 20cm pidempi ja minua rotevampi, mutta ei mikään kaksimetrinen tarvitse olla tai Jason Momoa"
"Go sister! Lyhyiden miesten geenejä ei jatkoon! Ei ole paljoa vaadittu kun alle kaksimetrinen kelpaa vaikkei edes näytä Jason Momoalta!"
Ainoa nainen joka sanoi pituudesta yhtään mitään sanoi että mies saisi olla häntä ALLE 30cm pidempi. Ja naiset sanovat että ymmärtävät täysin että miehet eivät halua läskejä tai selluliitteja.
Ja sehän onkin tosi vähäinen vaatimus kun alle 30cm pituusero riittää, miehet kun ovat keskimäärin naisia 13cm pidempiä.
Eikö tuon kirjoittaja ollut joku 150-senttinen nainen? Joka siis toivoi, ettei mies olisi häntä maksimissaan kuin 30cm pidempi. Kelpuuttaisi siis ongelmitta niin 13 cm kuin 20 tai 25 senttiäkin pidemmän miehen.
Se jokin pienikokoinen naisnäyttelijä joka on naimisissa sen raskaan sarjan nyrkkeilijän kanssa on hyvä esimerkki siitä mitä tuon kirjoittaja ei minun ymmärrykseni mukaan halunnut. Ymmärrettävästi hentoinen 150cm nainen ja kaamea 190 senttinen korsto on jotenkin pelottavakin combo.. Ja onhan ihan vaan pussaaminenkin hankalaa ja aika kiusallinen ajatuskin, että mies nostaisi naisen syliinsä kuin lapsen..
Juuri tuotahan monet naiset haluavat. Että saa olla kainalossa, varvistella ja että mies nostelee. Iso ja vahva isi pitää huolta pikkutytöstä.
Palstalla oli joskus hauska testi jossa oli 8 kuvaa miehestä ja naisesta eli kokoeroilla, mutta pituuksia ei mainittu (ap julkaisi ne seuraavana päivänä). Enemmistö naisista valitsi kuvan jossa pituusero oli yli n. 25cm.
Kyllä tuo enemmänkin miesten fantasiaa on. Minulle kelpaisi kumppaniksi esim hoikka 170 cm pitkä mies, tuntisin kyllä itseni riittävän pieneksi ja siroksi tuollaisen miehen kainalossa. Mutta kun olen liian läski enkä näytä mallilta vaan maatuskalta.
T: Lyhyt nainen
Ja mistä tämän tiedät ennenkuin teet sen aloitteen? Et mitenkään. Ei kukaan jätkäporukassa suoraan rupea naisjätkälle sanomaan että sä nyt et vaan kiinnosta. Muuta kuin siellä baarissa sitten. Nyt joku yrittää joko keksiä selityksiä omalle arkuudelleen että miksi ei uskalla sitä miesporukan parasta tyyppiä lähestyä, tai sitten kyseessä on henkilö joka ei ole ikänä äijäporukan sisällä ollut.
Jos poikatyttö liittyy vaikka metallimusiikkikerhoon joka on hyvin miesvaltainen niin hyvin suurella todennäköisyydellä hän saa sieltä miesystäväkseen juuri sen miehen mitä haluaa. Ellei sitten ole kyseessä mies jolla vaimo tai tyttöystävä löytyy jo.