Kysymys teille, jotka ette ole kelvanneet vastakkaiselle sukupuolelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Toistetaan tämä nyt taas.

On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.

Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.

Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.

Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.

Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.

Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.

 

Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.

Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.

Joo-o.

Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.

Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.

Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.

 

Joillekin se on. Itse olen sattumoisin jo valmiiksi lihava, niin laihduttaminen todellakin vaatisi hysteeristä kalorien kyttäystä ja nälän sietämistä, ja äitiäni seuranneena myös todennut että en koskaan pysyisi hoikkana normaaliruualla vaan joutuisin kituuttamaan miinuskaloreilla koko elämäni. Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia.

Eikä kukaan sano että miehet vaatii rakennekynnet, päinvastoin jopa. Ne vaan vaatii semmosen kauniin ja ”itsestään huolehtivan”, mutteivät tajua että siihen kuuluu sitten se että täytyy sietää sitä että se laittautuminen ja kynnet kiinnostaa, eikä ärsyyntyä siitä. Olen kyllä toisaalta myös huomannut että laittautuvat ja pynttäävät ylipainoiset kelpaavat oikein hyvin.

Täyttä puppua.

Miinuskaloreilla laihtuu, pluskaloreilla lihoo.

Juu ehkä laihduttaessa pitää sietää nälkää. Se on semmoista. Jos käy salilla, lihaksia särkee. Jos tekee töitä, on stressiä. Jatkanko?

"Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia."

Ehkä tämä ajattelutapa kertoo jotain.

 

Vierailija kirjoitti:

Pyh. Miesten itsetunto ei kestä yhtään jos nainen osaa asioita joita mieskin.

No tämä nyt ei ole totuutta ikinä nähnytkään. Miesvaltaisissa nörttiporukoissa naisnörtit eivät kauaa sinkkuna pysy. Omissa tehdashommissa kun linjalle tuli nuori nainen niin meni kuukausi ja oli jo toisen samalla linjalla työskentelevän miehen kanssa parisuhteessa. Ne poikatytöt jotka tulevat niihin remppa- ja metallialan amiksiin eivät hekään kovin kauaa sinkkuna pysy.

Naisilla joilla on samat intressit kuin miehillä on kova kysyntä, etenkin jos liittyvät miesporukkaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan peliä, kunnes kelpaa. Kaksi vaihtoehtoa, pitää muuttua itse tai etsiä erilainen kumppani.

Älykkyys on sitä, että pystyy (nopeasti) muuttamaan ajattelutapaa.

Mitään ei saa ilman uhrauksia.

Tai pitää vaihtaa markkinoita. Enkä tarkoita nyt mitään Gambiaa vaan ihan saman kaupunginkin sisällä onnistuu.

Ei. Vain tulos ratkaisee. Minulla oli joskus ulkomailla asuessani poikaystävänä muutaman kuukauden italialainen mies, joka ilmeisesti oli rikollinen ja Interpolin listoilla. (Näin päättelin myöhemmin.) Olimme sängyssä ja ihan yhtäkkiä hän otti kurkustani kiinni ja sanoi, että tappaa minut. En tiedä mistä löysin nopeuden, mutta salamana otin yöpöydältä piikkikamman ja pitelin sitä muutaman sentin päässä hänen silmästään. Hän hellitti. Silloin hän sanoi, että minä olin nopeampi, minä olin parempi kuin hän. Minä olisin voittanut hänet. Kai se on jossain Sisilian mafiassa kysymys elämästä tai kuolemasta. Ei tule toista yritystä. Olen vieläkin todella ylpeä noista sanoista.

Mutta asiaan. On löysää, jos ei löydä vaihtoehtoja.

Hieno miesmaku teillä naisilla. Suurin ylpeydenaihe on mafiamiespanolta saatu kehu.

😬Siinä taisi olla todellinen jännis. Harmi, että en saanut yhtään kuvaa hänestä, kun peitti aina kasvonsa.

Noi nyt on tuollaisia nuoruuden haksahduksia.

Mielenkiintoista että naisten nuoruuden haksahdukset ovat aina jänniksiä, pelimiehiä, tms.

Ilmeisesti naisen elämänkaareen kyuluu että nämä tapaukset pitää kokeilla ennen kuin harkitaan niitä kunnollisempia (ja tylsempiä) miehiä.

Nämä mafiamiehet ym siis saavat naisen kun tämä on kauneimmillaan eikä suhteiluun kuulu läjäpäin elättäjän velvollisuuksia.

Ja sitten naiset ihmettelevät palstamiesten juttuja?

Hmm, ehkä se olen minä, joka on jännä nainen. Aina pitää etsiä jotain erikoista, mikään tavanomainen ei kelpaa.

En minä kyllä sen mafiamiehen kanssa mitään vauvaa olisi alkanut puuhaamaan. Heti kolmannella tapaamisella yritti saada minut mukaan johonkin kiinteistöhuijausjuttuun. Muutenkin oli kokoajan jotain huijausjuttuja ja omituisia diilejä ympäriinsä. Sen miehen kaveri seurusteli yhden naisen kanssa, heidän piti muuttaa yhteen, olivat kihloissa, yhtenä päivänä tuo mies oli vain kadonnut, eikä siitä kuulunut mitään. Tämä kyseinen nainen otti minuun yhteyttä (oli jostain saanut numeroni) ja koitti kysyä, että tiedänkö mitään tästä hänen kihlatustaan.

Luultavasti olivat huijanneet rahaa tai omaisuutta joltain hyväuskoisilta naisilta. Siksi olivat etsintäkuulutettuja.

Erotessamme tämä italialainen mies sanoi minulle, että me emme nyt voi jatkaa seurustelua, koska hänellä ei ole rahaa (eikä minullakaan), mutta hän aavistaa, että minä tulen menestymään elämässäni. Voisinko pitää hänet mielessäni, hän tulee säilyttämään yhteystietoni ja näemme taas pitkän ajan kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että ns miehisiksi mielletyiksi jutuista tietävä ja kiinnostunut nainen on hyvinkin helposti hyvä jätkä/liian hyvä tyyppi jota ei nähdä yhtään parisuhdemielessä. Varsinkin kun tämän yhdistää suhteellisen mutkattomaan "jalat maassa" luonteeseen ja täydelliseen draamattomuuteen. 

Kokeilepa seuraavalla kerralla mennä mukaan baarikierrokselle. Istahda lähemmäs ja ota kädestä kiinni tai siirrä hänen kätensä reitesi päälle. Muuttuu nopeasti ääni kellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yksin on ihan mukavaa kun yksin olosta vaan tekee ihan mukavaa. Paras konsti kyllä oli ymmärtää että en halua seurustelusuhdetta niin paljoa että olisin valmis muuttamaan ulkonäköni ja persoonani ihan täysin, pidän itsestäni liikaa tällaisena.

Niin, tää voimaantuminen ja sellanenhan on nyt in, muttet sinäkään nyt voi väittää etteikö muka koskaan tulisi vähän apea olo kun ei voi jakaa jotain asiaa kenenkään erityisen kanssa.

Onko sitä niin erityistä edes olemassa, joka välttämättä ymmärtäisi kertomaani asiaa?

Minulla ei ole kuulemma ulkonäössä mitään vikaa. Vika on siinä, että ajattelen todella erilaisella tavalla ja juttuni ovat käsittämättömiä sekä rasittavia koska olen kiinnostunut tieteestä ja kyseenalaistan helposti asioita. Olen sen lisäksi todella kiinnostunut oppimaan aina jotain uutta. Kuinka moni ihan tosissaan haluaa sellaisen kumppanin?

Kyllä kaikki kiinnostus on hävinnyt kun en ole osannut olla tarpeeksi ”naisellinen” ja laittaa kotiani jonkinlaiseksi lepokodiksi, jossa paapotaan ja sirkutetaan jostain kummallisesta syystä ylivoimaiselle toiselle osapuolelle.

Jo se, ettei ole laisinkaan kiinnostunut ”naisten jutuista”, karkottaa kyllä miehiä tehokkaasti.

Toistetaan tämä nyt taas.

On miehiä jotka pitävät naisellisesti käyttäytyvistä naisista. Haussa on "kodin hengetär" joka ihailee miestään joka on naista itsevarempi, määrätietoisempi, kenties myös älykkäämpi. Juu, nämä miehet eivät pidä naisista jotka kyseenalaistavat ja haastavat jatkuvasti.

Sitten on miehiä jotka pitävät juurikin kaltaisistasi naisista. Nämä ovat niitä miehiä joista sinä et kiinnostu.

Kuten jo sanottu, joka ikinen kerta kun nainen ei halua olla perinteinen meikkaava esteetikko-empaatikko-kodin hengetär, halutaan mies joka on samanlainen mutta mielellään sellainen jota voisi katsoa vähän ylöspäin kuitenkin. Eli se sama mies jonka perinteisen naisellinen nainen haluaa, ja yleensä myös saa.

Se mitä ei haluta hyväksyä missään tilanteessa, on mahdollisuus että naiselle joka ei ole perinteisen naisellinen, voisikin sopia mies joka ei ole perinteisen miehekäs. Se ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Itse olen naiseksi aika äijämäinen. En ole kiinnostunut ulkonäköasioista, tykkään tehdä käsilläni asioita, osaan korjaushommat, siivoan ja kokkaan tasan sen verran kuin on ihan pakko.

Miesmakuni on feminiininen, älykäs, fiksu, ystävällinen ja lempeä. Sellaiset miehet ei todellakaan halua isoa muijaa joka rakentelee kirjahyllyjä vaan pikkuruisen tyttömäisen keijukaisen.

Riippuu siitä tarkoitetaanko "isolla" pitkää/rotevaa vai ylipainoista.

 

Nii-in. Kun se on sitä pelottavaa ja kamalaa YLIPAINOA. Pituuden ja rotevuuden lisäksi. En vaan koe miehiä niin arvokkaiksi että viitsisin niiden takia laskea kaloreita ja neuroottisena näännyttää itseäni. Enpä myöskään katkeroidu siitä että läskinä en kelpaa, ei se mua haittaa. Mieluummin elän mukavaa elämää itseäni varten.

Aika erikoisessa maailmassa elämme jos normaalipainoisena pysyttely on neuroottista itsensä näännyttämistä.

Joo-o.

Mutta tosiaan arvasin kyllä tuon ylipainon, siitähän näistä 99% on oikeasti kyse.

Naiset mielellään sanovat että no kun ne miehet vaativat rakennekynsiä, pakkelikerrosta, kauneushoitoja, jne ja siksi ei luonnollinen kelpaa. No eivät vaadi. Todellinen syy on ylipaino.

Mutta ehkä nykyisen Orwellilaisen näkemyksen mukaan teollisia herkkuja syövä ylipainoinen nainen on luonnollinen, ja normaalipainoisuus on epäluonnollista.

 

Joillekin se on. Itse olen sattumoisin jo valmiiksi lihava, niin laihduttaminen todellakin vaatisi hysteeristä kalorien kyttäystä ja nälän sietämistä, ja äitiäni seuranneena myös todennut että en koskaan pysyisi hoikkana normaaliruualla vaan joutuisin kituuttamaan miinuskaloreilla koko elämäni. Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia.

Eikä kukaan sano että miehet vaatii rakennekynnet, päinvastoin jopa. Ne vaan vaatii semmosen kauniin ja ”itsestään huolehtivan”, mutteivät tajua että siihen kuuluu sitten se että täytyy sietää sitä että se laittautuminen ja kynnet kiinnostaa, eikä ärsyyntyä siitä. Olen kyllä toisaalta myös huomannut että laittautuvat ja pynttäävät ylipainoiset kelpaavat oikein hyvin.

Täyttä puppua.

Miinuskaloreilla laihtuu, pluskaloreilla lihoo.

Juu ehkä laihduttaessa pitää sietää nälkää. Se on semmoista. Jos käy salilla, lihaksia särkee. Jos tekee töitä, on stressiä. Jatkanko?

"Miehet ei nyt vaan ole sen arvoisia."

Ehkä tämä ajattelutapa kertoo jotain.

 

Nälkää voivat nähdä ja salilla rehkiä ne jotka kokevat sen parisuhteen sen raatamisen arvoisiksi. Pitäkää hauskaa. Mä mieluummin nautin elämästäni.

Minäkin olen pariutunut tekninen nainen ja en todella ole ollut muiden miesten makuun. Oma mies on äärimmäisen älykäs ja empaattinen. Ehkä sen vuoksi hän pystyy suhtautumaan minuun aina lempeän rakastavasti.

En herätä kuin aggressioita, piiloaggressioita tai neutraalia suhtautumista työpaikalla, koska teen hommani asiallisesti ja ilman draamaa. Minua testataan koko ajan ja aina on joku provosoimassa. Miesten ego on hauras kuin ilmapallo ja teknisyys on hot vain jos näyttää myös japanilaiselta koulutytöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että ns miehisiksi mielletyiksi jutuista tietävä ja kiinnostunut nainen on hyvinkin helposti hyvä jätkä/liian hyvä tyyppi jota ei nähdä yhtään parisuhdemielessä. Varsinkin kun tämän yhdistää suhteellisen mutkattomaan "jalat maassa" luonteeseen ja täydelliseen draamattomuuteen. 

Kokeilepa seuraavalla kerralla mennä mukaan baarikierrokselle. Istahda lähemmäs ja ota kädestä kiinni tai siirrä hänen kätensä reitesi päälle. Muuttuu nopeasti ääni kellossa.

Muuttuu kyllä. Kaveruussuhde katkeaa kun kiva kaveri yhtäkkiä kävikin käsiksi ja alkoi ahdistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua testataan koko ajan ja aina on joku provosoimassa.

Eli olet mukana miesporukassa. Provosointi ja pieni avoin v.ittuilu kuuluu yleensä asiaan, selän takana tuskin kukaan heistä sinusta puhuu pahaa. Se mitä sinun kannattaa tehdä on v.ittuilla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu kyllä. Kaveruussuhde katkeaa kun kiva kaveri yhtäkkiä kävikin käsiksi ja alkoi ahdistelemaan.

No ei ole silloin miehistä miestä nähnytkään kyseinen jannu jos siitä vetää kilarit että tyttö jonka tuntee kehtaa ottaa kädestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kelvannut, mutta en niille, joita halusin. Pidän kauniista vaaleahiuksisista miehistä, joilla on siniset silmät, fiksu ja uskollinen luonne.

Viihdyn yksin, koska luen paljon ja saan tehdä (melkein) mitä haluan (melkein) milloin haluan.

Veikkaampa, että et itse ole järin kaunis ja niillä kauniilla vaaleahiuksisilla miehillä on jo poikaystävät.

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.

Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.

Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.

Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.

Sinähän olisit saanut sitä pildeä tonnikaupalla jos olisit viitsinyt treenata sen kroppasi, mutta etpä viitsinyt. Mutta naisten pitäisi laskea kaloreita ja juosta salilla tunteja päivässä vaikka ei edes kiinnosta. En ole koskaan ollut tyrmistynyt siitä että musta ei kiinnostuta, onhan mulla silmät päässä ja näen ympäristössäni ne miljoonat kauniit naiset jotka takuuvarmasti vetoavat miehiin mua enemmän. Korkeintaan välillä vähän tyrmistyttää kun miehet selittävät kun KUKAAN IKINÄ MISSÄÄN ei huoli, kun multa ei ole kukaan edes kysynyt.

Sitäpaitti mitäs tässä laihduttamaan ja laittautumaan, kun ikää on jo 38 eli olen täysin muinaismuisto jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu kyllä. Kaveruussuhde katkeaa kun kiva kaveri yhtäkkiä kävikin käsiksi ja alkoi ahdistelemaan.

No ei ole silloin miehistä miestä nähnytkään kyseinen jannu jos siitä vetää kilarit että tyttö jonka tuntee kehtaa ottaa kädestä kiinni.

Eli mies joka ei tykkää lääppimisestä ja käsiksi käymisestä on epämiehekäs?

Olen aina ollut hoikka, mutta muuten ulkonäköni ei miellyttänyt.

Eli pärstän takia.

Olen oikeasti lopulta hyväksynyt, vaikka todella kipeää teki.

Saa alapaukuttaa, mutta miesnäkökulmasta kaunistelematon "checklist" ikisinkkunaisille. Read and weep:

1. Kerrot olevasi laittautumaton. Et meikkaa, ei ole rakennekynsiä. Oletko kuitenkin normaalipainoinen?

2. Kerrot ettet ole mikään perinteinen nainen. Kenties teet äijien juttuja. Ehkäpä olet kilpailuhenkinen eikä kyynärpäiden käyttäminen ole sinulle vierasta. Oletko sisäistänyt että kanssasi samanlainen mies on perinteisen miehekäs, ja luultavasti haluaa rinnalleen perinteisen naisellisen naisen täydentämään itseään? Ja liittyen tähän, oletko sisäistänyt että nämä ominaisuudet saattavat olla kysyttyjä miehissä, mutta kenties ei niinkään naisissa? Pitäisitkö mahdollisena miestä joka ei osu perinteisiin sukupuolirooleihin sen enempää kuin sinäkään?

3. Listaat mitä asioita et ole valmis tekemään miehen eteen. Sinun on kelvattava sellaisenaan, et ala miehiä miellyttämään. Onko sitten ok ettei mieskään vaivaudu miellyttämään sinua näkemällä vaivaa kenties vaikkei itse olisi kiinnostunut jostain asiasta, koska naisetkaan eivät ole miellyttämisen arvoisia?

4. Sinulla on harrastus joka vie valtavasti aikaa. Onko tämä jotain tekemistä? Vai kenties fanitusta jossa palvot muusikkoa, teatteriohjaajaa, joogopettajaa, tai julkkista jota seuraat? On mielenkiintoinen kokemus kun menet treffeille ja naisen makuuhuoneen seinät on tapetoitu suomalaisen esiintyjän kuvilla, joka muuten sattuu olemaan kaverisi (tositarina). Ja ikäsi oli 14v vai 28v?

5. Tapaatko miehiä missään, ja ilmaisetko kiinnostustasi mitenkään? Miten ajattelit herättää miehen kiinnostuksen? Pitäisikö tämän astraalisella tavalla vaistota sinun olevan Se Oikea sinun vältellessä katsekontaktia random hyypiön kanssa K-kaupan lihatiskillä töiden jälkeen? Osaatko ja haluatko keskustella, ja jopa olla aloitteellinen?

Nyt niitä klikkauksia sitten. En viitsisi turhaan kirjoitella näin pitkää viestiä jos en saa alapeukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies joka ei tykkää lääppimisestä ja käsiksi käymisestä on epämiehekäs?

Kädestä kiinni ottaminen on lääppimistä ja käsiksi käymistä? Kyllä olet aika epämiehekäs jos et osaa ottaa kättä siitä syrjään ja sanoa jyrkkä EI jos todella niin pahalta tuntuu kaverin kosketus.

Eipä taida sillä herralla paljoa mieskavereitakaan olla, nimittäin välillä saattavat hekin leikillään ottaa sylipainiin toinen toisensa. Huomaa että et ole eläessäsi miesporukassa ollut jos luulet että heidän piireissä kaikki vain istuu selkä suorana viiden metrin etäisyys toisista eivätkä ikinä uskalla tehdä mitään siinä pelossa että jollekulle tulisi paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.

Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.

Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.

Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.

Sinähän olisit saanut sitä pildeä tonnikaupalla jos olisit viitsinyt treenata sen kroppasi, mutta etpä viitsinyt. Mutta naisten pitäisi laskea kaloreita ja juosta salilla tunteja päivässä vaikka ei edes kiinnosta. En ole koskaan ollut tyrmistynyt siitä että musta ei kiinnostuta, onhan mulla silmät päässä ja näen ympäristössäni ne miljoonat kauniit naiset jotka takuuvarmasti vetoavat miehiin mua enemmän. Korkeintaan välillä vähän tyrmistyttää kun miehet selittävät kun KUKAAN IKINÄ MISSÄÄN ei huoli, kun multa ei ole kukaan edes kysynyt.

Sitäpaitti mitäs tässä laihduttamaan ja laittautumaan, kun ikää on jo 38 eli olen täysin muinaismuisto jo nyt.

En usko että olisin saanut yhtään.

Pari kaveria niin teki, vaikutus suosioon plus miinus nolla.

Kun luontaisesti komea kaveri teki saman, vaikutus oli lähinnä se että kaunis ja kurvikas tyttöystävä vaihtui kauniiseen ja treenattuun.

Se numerosarjamies ei ole ihan väärässä siina että geenit ratkaisevat (miehillä). Nainen voi treenata kropan kuntoon ja suosio on taattu.

 

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.

Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.

Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.

Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.

Mä olen nainen joka ei ole koskaan kelvannut miehille kuin kertahuviksi joten ymmärrän todella hyvin, ettei kiinnosta tehdä mitään myönnytyksiä miesten takia. Miesten kiinnostus ei ole minkään arvoista.

Sen sijaan en ymmärrä, ettei naiset halua luopua herkuista ihan itsensä takia. Eikö oma terveys ja hyvinvointi ole tärkeämpää kuin suklaalevy tai viinitonkka? Ja tottahan herkutellakin voi (ja pitääkin) mutta meneehän niistä herkuistakin "maku" jos niitä päivittäin syö. Lisäksi sehän on mukavaa bonusta jos normipainoisena saakin miesten huomiota vaikkei sitä kaipaakaan? Voi näyttää ainakin mielessään keskisormea ja nauraa päin naamaa miesten pinnallisuudelle ja sille kuinka tuo idi¤¤tti seksinvonkaaja jää ilman. Buustaa kummasti itsetuntoa jättää mies nuolemaan näppejään.

NAL(sinkut palsta) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kelvannut, mutta en niille, joita halusin. Pidän kauniista vaaleahiuksisista miehistä, joilla on siniset silmät, fiksu ja uskollinen luonne.

Viihdyn yksin, koska luen paljon ja saan tehdä (melkein) mitä haluan (melkein) milloin haluan.

Veikkaampa, että et itse ole järin kaunis ja niillä kauniilla vaaleahiuksisilla miehillä on jo poikaystävät.

Veikkaat ihan oikein siinä, että monilla heillä oli poikaystävä. Parhaimman näköiset ja hoikimmat miehet usein pitävät toisista miehistä.

Moni on sanonut, että näytän kauniilta, mutta kehuja on vaikea uskoa. Isäpuoli aikoinaan mitätöi itsetuntoni.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuu kyllä. Kaveruussuhde katkeaa kun kiva kaveri yhtäkkiä kävikin käsiksi ja alkoi ahdistelemaan.

Nyt haiskahtaa vähän vaan tekosyiden keksimiseltä siihen että miksi ei edes huvita tehdä aloitetta ja odotetaan että miesporukan kaverit tekisi sen ensin. Saat kyllä aikamoisessa postimerkkikeräilypiirissä pyöriä jossei siitä porukasta vähintään yksi äijä ottaisi tilanteesta kiinni jos naiskaveri tekee baari-illan aikana aloitteen.

Ainoa poikkeus mikä realistisesti tulee mieleen on se että jos olette vähän vanhempi porukka ja jokaikinen mies on jo varattu ja vaimo kotona odottamassa.

Itse olen ollut mm. roolipelikerhossa, raskaan musiikin yhdistyksessä avustajana, B-elokuvatapahtumien vetäjäpiireissä ja eri bändikämpillä. Töitä on tullut tehtyä tehtaalla, rakennustyömaalla ja vähän huoltokuskinakin.  Eikä niistä yhdessäkään miesvaltaisessa piirissä naistulokas tai jäsen kauaa sinkkuna pysynyt. Olivat yleensä ronskeja naisia jotka teki ihastuksilleen nopeasti selväksi että haluaisi tutustua vähän syvemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla voisin ketjun ikäviä totuuksia kertovana pahismiehenä myös mainita että olen itse ollut kelpaamaton. Olin muistaakseni 33 tai 34 kun nainen ensimmäistä kertaa osoitti kiinnostusta.

Tuossa vaiheessa olin jo hyväksynyt että olen romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä täysin arvoton. Mikään ei auttaisi, koska kenties ulkonäön tai luonteen osalta jotain oli pakko olla synnynnäisesti pielessä. Olin kuitenkin muilta osin normaali mies jolla oli ystäviä, työpaikka, harrastuksia ja muuta.

Siksi on haastavaa sympata kun jonkun mielestä normaalipainoiseksi hankkiutuminen ja kenties teollisten herkkujen skippaaminen olisi massiivinen uhraus. Jos joku olisi sanonut alle kolmekymppisenä että treenaa kurinalaisesti pari vuotta salilla niin olet ulkonäöllisesti jonkun naisen silmissä riittävän komea, olisin varmaankin itkenyt ilosta kun ongelmaan löytyi niin yksinkertainen ratkaisu.

Pointtini on että miehet tottuvat tässä asiassa maailmaan joka on kova ja suorituskeskeinen. On pärjättävä, opittava, uskallettava ja uskottava itseensä vaikkei siihen näyttäisi olevan minkäänlaisia perusteita. Naiselle taas se ettei kukaan kiinnostu "itsestään" on tyrmistys. Pitäisikin tehdä jotain - hell no, minähän en iltasuklaalevystä luovu.

Mä olen nainen joka ei ole koskaan kelvannut miehille kuin kertahuviksi joten ymmärrän todella hyvin, ettei kiinnosta tehdä mitään myönnytyksiä miesten takia. Miesten kiinnostus ei ole minkään arvoista.

Sen sijaan en ymmärrä, ettei naiset halua luopua herkuista ihan itsensä takia. Eikö oma terveys ja hyvinvointi ole tärkeämpää kuin suklaalevy tai viinitonkka? Ja tottahan herkutellakin voi (ja pitääkin) mutta meneehän niistä herkuistakin "maku" jos niitä päivittäin syö. Lisäksi sehän on mukavaa bonusta jos normipainoisena saakin miesten huomiota vaikkei sitä kaipaakaan? Voi näyttää ainakin mielessään keskisormea ja nauraa päin naamaa miesten pinnallisuudelle ja sille kuinka tuo idi¤¤tti seksinvonkaaja jää ilman. Buustaa kummasti itsetuntoa jättää mies nuolemaan näppejään.

Millaisille miehille?

Sattuneista syistä tilannetta sivusta seuranneena olen havainnut että tuossa kuviossa ne miehet yleensä ovat sieltä suositummasta päästä. Tai ainakin suositumpia kuin kuvion nainen.

Vaikka en täysin allekirjoitakaan "markkina-arvoteoriaa", niin ei se ihan täysin väärässäkään ole.