Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö jos joku haluaa olla ja on vielä kotiäitinä kun kaikki lapset kouluikäisiä?
18.01.2020 |
Ja tekee sen ilman että nostaa työttömyyskorvausta tms. Entäpä jos joku ystäväsi, sukulaisesi/miehesi sukulainen tekisi tämän ratkaisun, mitä ajattelisit ja miten häneen sen jälkeen suhtautuisit?
Kommentit (82)
Tottakai, onhan suurimmassa osassa maailmaa kotirouvia varakkaissa perheissä, jossain maissa on miehen häpeä jos nainenkin joutuu käymään töissä. Tunnen useampiakin kotirouvia myös suomessa. Hyväksyn, itse en pystyisi, mulle työ on tärkeää josta saan itse palkan lisäksi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta ja mikäs siinä.
Mutta kyllä lähtökohtaisesti oletan että hänellä lienee jokin oma juttu, jolla päivänsä täyttää, jotain luovaa esimerkiksi.
Tarvitseeko joku perheeni ulkopuolinen siihen minun hyväksyntääni?
Eihän se minulle kuuluisi, jos kerran ei yhteiskunnan tukia nostaisi. Sitä epäilen, olisiko minulla mitään yhteistä sellaisen ihmisen kanssa, jos hän sukulais- tai tuttavapiiriini kuuluisi, koska arvomaailmamme ja elämäntapamme olisivat aivan erilaiset.
Tottakai hyväksyn, jos tosiaan tilanne on se että puoliso elättää. Miksi se minulta olisi pois? Sitä toki en hyväksy, että sitten vanhempana itketään pientä eläkettä. Tai että jos tulee ero vaikkapa 55-vuotiaana ja sitten aletaan itkemään kun ei ole rahaa mihinkään ja kitistään tukien pienuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eieiei. Hallitus tulee ja vapauttaa sinut vankilastasi töihin.
No itse olen kotona, koska minulla on sairauksia jotka eivät päälle päin näy. Eläkkeelle en ole kumminkaan päässyt, toki siinä mielessä en ole kotirouva että miestä ei ole.
En sitten tiedä tuomitseeko moni, kun olen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräässä perheessä äidillä olisi varaa olla kotona, kun mies töissä. Ehkä ihan harrastuspohjalta ja jonkunnäkösen eläkkeen takia käy töissä. Ja eihän ikinä tiedä jos ero tulee, niin saapahan eläkettä sitten.
Mitä väliä hyväksynkö vai en? Ei ole minun asiani, jokainen tehkööt omat elämänvalintansa. Tosi outo kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tällainen mielestäsi hyväksyttävämpää jos nuorin lapsi eka-tokaluokkalainen kuin jos nuorin on vaikka jo yli 10v?
Vierailija kirjoitti:
Onko tällainen mielestäsi hyväksyttävämpää jos nuorin lapsi eka-tokaluokkalainen kuin jos nuorin on vaikka jo yli 10v?
Ihan on hyväksyttyä oli lapsi sitten 2 tai 30v. Jokainen tekee mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nämä mielenterveysongelmaiset minun hyväksynnästäni mitää kostu.
Mitäpä se mulle kuuluu? Ihan vapaasti voi kotirouvailla, jos siltä tuntuu ja sopii omaan elämäntilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se minulle kuuluisi, jos kerran ei yhteiskunnan tukia nostaisi. Sitä epäilen, olisiko minulla mitään yhteistä sellaisen ihmisen kanssa, jos hän sukulais- tai tuttavapiiriini kuuluisi, koska arvomaailmamme ja elämäntapamme olisivat aivan erilaiset.
Sun arvomaailma ja elämäntapa on erilaisuutta suvaitsematon?
Eihän tuollainen päätös minun tai kenenkään muunkaan hyväksymisestä kiinni ole. Ihan täysin perheen oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Onko tällainen mielestäsi hyväksyttävämpää jos nuorin lapsi eka-tokaluokkalainen kuin jos nuorin on vaikka jo yli 10v?
Miksi ihmeessä perhe tarvitsee minun hyväksyntää mihinkään? Sitä saatan miettiä, onhan naisen talous mietitty myös avioeron ja eläkkeen varalle. En jaksa kuunnella valituksia, miten sitten ei pärjää pienten tulojen vuoksi. Tuota pitää osata ajatella ajoissa ja toimia sen mukaisesti.
Suosittelen kaikille, jotta saadaa mahdollisimman nopeasti muutos aikaan.
Itse en ryhtyisi kotirouvaksi, mutta mikä minä muka olen hyväksymään tai tuomitsemaan jonkun toisen tapaa elää? On vain hienoa, jos hän perheineen on tyytyväinen. Kukin tyylillään.
Ei tarvitse minun hyväksyntääni yhtään mihinkään, ihan jokaisen oma asia miten elämänsä käyttää.
Hyväksyn, tottakai!