Hyväksytkö jos joku haluaa olla ja on vielä kotiäitinä kun kaikki lapset kouluikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin, mutta ikävä kyllä tuntemani kotirouvat käyttävät päivänsä muiden arvosteluun ja vaativat, että pidän raskaan työviikon jälkeen heille seuraa. Mielellään tulisivat perheineen meille vklopuiksi loisimaan eli ovat tylsistyneitä ja köyhiä ja odottavat kuitenkin muilta hyysäystä. Ei kiitos. Olkoot kotona, kunhan eivät odota muiden ottavan heistä ja lapsilaumastaan vastuuta.

Tämä on ongelma ja johtuu siitä, että Suomessa kotirouvia on niin vähän. Homma toimii niin kauan kun lapset ovat pieniä, silloin ulkoillaan yhdessä ja pidetään leikkitreffejä lapsille. Mutta kun useimmat lähtevät töihin lasten kasvaessa, niin se kotiin jäävä jää yksin eikä hänellä ole enää aikuisseuraa päiviksi. Siinä pitäisi olla vähän aktiivinen ja keksiä itselleen jotain tähdellistä tekemistä, jossa pääsisi tekemään jotain mielekästä ja näkemään muita ihmisiä. 

On ikävää, että Suomessa työnkäynti on niin on/off. Monelle voisi sopia esim. 4h työpäivä, siinä saisi itselleen vähän puuhaa, vähän taskurahaa ja silti jäisi riittävästi aikaa lapsille ja perheelle. Ja pysyisi mukana työelämässä eikä jäisi syrjään loppuiäksi, jos myöhemmin alkaisikin tuntua siltä että haluaisikin töihin.

Kotiäidin kasvattamana naisena suhtaudun kotiäitiyteen kielteisesti, sillä kotiäidit näyttävät todella huonoa esimerkkiä

lapsilleen.

Lapset saavat sellaisen mallin, jossa äiti hoitaa perheen yksin ja isä saa keskittyä rauhassa uraan, harrastuksiin jne. omaan elämään.

Sitten kun lapset ovat aikuisia, pojista tulee helposti lusmuja jotka eivät osallistu perhe-elämään, ja tytöt eivät ymmärrä olla tarkkana siitä että kotityöt ja lastenhoito menevät oman miehen kanssa tasan.

Minä ja siskoni olemme molemmat päättäneet että itse emme tuollaiseen naisten hyväksikäyttöön suostu. Ja se päätös on pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään hyväksymistä.

Hyvä ystäväni on tuossa tilanteessa, hienoa hänelle, että se on mahdollista. Se minua kuitenkin risoo, että hän kehtaa valittaa oman ajan puutteesta ja kiireestä. Esim. päivällisen (kuten nakit ja makaroni, pilkottu kurkku) tekeminen perheelle on ihan kamalan raskasta ja aikaavievää. Kotityöt jaetaan heillä tietenkin tasaisesti. Hirveää, jos mies on joskus flunssassa, ja kaverini joutuu siksi yksittäisenä päivänä tekemään enemmän kotitöitä. Tämä etäkoulu! Tarvitseeko edes sanoa?

Tämähän ei minulle kuulu, mutta kommentoin silti. Minusta kotiäidin/kotirouvan tehtävä on hoitaa kotityöt sillävälin kun mies on töissä. Mikä idea siinä muuten on että toinen on kotona? Eikö yksi tarkoitus toisen kotona ololle ole se, että se työssä käyvä pääsee myös helpommalla kun ei tarvitse stressata kotitöistä töiden jälkeen vaan illat on perheen yhteistä aikaa. Molemmat pääsee helmpommalla. Toisen ei tarvitse mennä töihin ja toisen ei töiden jälkeen tarvitse siivota ja laittaa ruokaa.

Ei kuulu minulle. Onpahan yksi työtön vähemmän. Itse olin tuossa tilanteessa vuosia sitten, mutta tukia en nostanut, koska en saanut, sen ajan laki oli sellainen, työnhakijana olin kyllä. En täystyötön jaksanut olla, vaan työllistin itse itseäni pienimuotoisella toiminimellä kotoa käsin. Olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta en saanut myydä kuin yhdelle ja he eivät ostaneet tarpeeksi - alalla yksinoikeuksin vaatiminen on yleistä. Tein sitten myös hyväntekeväisyystöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta hyväksyn. Olisin itse ollut aivan valmis jäämään kotiin, mutta se ei vain taloudellisesti ollut mahdollista. On aivan jumalaton vääryys, että äidit pakotetaan töihin, eikä esim. eläkettä kerry. Ja sellainen henkilö, joka väittää kotiäitiyden olevan lusmuilua ja laiskottelua, ei kyllä tiedä mitään. Kotiäidit kunniaan, sanon minä.

Työeläkkeen kertyminen perustuu työhön ja palkasta työnantaja maksaa työeläkemaksun. Kotiäiti ei saa palkkaa eikä maksa työeläkemaksua. Toki olisi järkevää, että mies maksaisi tällaisessa tapauksessa vapaaehtoisen eläkkeen. Tämäkään n on mahdollista.

Mitä se mulle kuuluisi? Varmaan aika moni jäisi kotiin jos ei olisi pakko rahan takia käydä töissä. Minäkin tekisin niin jos se olisi mahdollista ilman että elintasosta tarvitsisi tinkiä. Työtä teen puhtaasti rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se meidän muiden asia ole, jos joku haluaa elää noin. Omat valinnat omat omia valintoja, myös ne huonot.

Mutta olen silti sitä mieltä, että pitkäaikaistyöttömyys on huono asia (vaikka sen olisi itse valinnut) ja taloudellinen riippuvaisuus puolisosta on riskialtista.

Kotiäitihän on perheessä käytännössä samassa asemassa kuin lapset, sillä hän on perheen isän tulojen varassa ja joutuu pyytämään uusia vaatteita, kahvilakäyntejä, kampaamoa jne. varten häneltä taskurahaa siinä missä lapsetkin.

Tai sitten hänellä on ihan oma pankkikortti jolla ostelee mitä tahtoo ilman mitään taskurahan ruinaamisia...,?

Ja kukahan ne taskurahat sinne kotiäidin pankkitilille on laittanut? Ei pankkikortti ole mikään itsenäisyyden merkki.

Henkilöllä joka ei hyväksy toisen kotiäityttä on ongelma lähinnä kateuden ja pettymyksen tunteen käsittelemisessä.

Todennäköisesti tällainen henkilö ei ole myöskään tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa.

Tietenkin saa olla kotona vaikka siihen saakka, että lapset opiskelevat yliopistossa tai amiskorkeessa.

Tiedän vinksahtaneen tamperelaisen hammaslääkärin, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä, vaan hoitaa lapsiaan. Nuorin lapsonen on 26-vuotias. :D

Omalla rahalla voi tehdä ihan mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään hyväksymistä.

Hyvä ystäväni on tuossa tilanteessa, hienoa hänelle, että se on mahdollista. Se minua kuitenkin risoo, että hän kehtaa valittaa oman ajan puutteesta ja kiireestä. Esim. päivällisen (kuten nakit ja makaroni, pilkottu kurkku) tekeminen perheelle on ihan kamalan raskasta ja aikaavievää. Kotityöt jaetaan heillä tietenkin tasaisesti. Hirveää, jos mies on joskus flunssassa, ja kaverini joutuu siksi yksittäisenä päivänä tekemään enemmän kotitöitä. Tämä etäkoulu! Tarvitseeko edes sanoa?

Tämähän ei minulle kuulu, mutta kommentoin silti. Minusta kotiäidin/kotirouvan tehtävä on hoitaa kotityöt sillävälin kun mies on töissä. Mikä idea siinä muuten on että toinen on kotona? Eikö yksi tarkoitus toisen kotona ololle ole se, että se työssä käyvä pääsee myös helpommalla kun ei tarvitse stressata kotitöistä töiden jälkeen vaan illat on perheen yhteistä aikaa. Molemmat pääsee helmpommalla. Toisen ei tarvitse mennä töihin ja toisen ei töiden jälkeen tarvitse siivota ja laittaa ruokaa.

Jos nainen tekee sekä kotityöt että lastenhoidon, ja mies käy töissä niin mieshän pääsee helpommalla. Hän "joutuu" tekemään vain yhden asian ja saa siitä vieläpä rahallisen korvauksen, nainen taas tekee kaksi asiaa eikä saa palkkaa kummastakaan.

Aika huono diili naiselle siis.

Yksi tuttu äiti on "kotiäiti" vaikka lapset jo lähes teinejä. On vaivaantunut kun joku joskus kyselee asiasta, sanoo että hänestä on kiva olla kotona kun lapset tulevat koulusta ym. Oikea syy kotona olemiseen on se että hänellä on skitsofrenia ja ei pystyisikään olemaan töissä. Välillä käy sairaalassa osastollakin kun alkaa enemmän sekoilla, on mm. yrittänyt itsemurhaa monesti. 

Jos kotiäitiys on rahoitettu perheen tuloilla eikä yhteiskunnan almuilla, ei asia kuulu muille. Mutta jos se raha tulee kaikki perheen ulkopuolelta, niin äidinkin pitäisi alkaa katselemaan niitä töitä.

Aika karseata katseltavaa kun vanhempi on yli 35 vuotias ja koko elämä on rahoitettu muilta saaduilla rahoilla. 

Suomesta löytyy myös perheitä joissa molemmat vanhemmat ovat kotona esimerkiksi hyvän Lotto-onnen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Henkilöllä joka ei hyväksy toisen kotiäityttä on ongelma lähinnä kateuden ja pettymyksen tunteen käsittelemisessä.

Todennäköisesti tällainen henkilö ei ole myöskään tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa.

Minulla kotiäitiyden hyväksymättömyys johtuu siitä uskomattoman naisvihamielisestä asenteesta, jota kotiäitini ja uraisäni meille lapsille tekemisillään opettivat.

Heidän asenteensa oli se, että kaikki kunnon äidit ovat kotiäitejä ja töissä käyvät äidit ovat ahneita ja laittavat rahat lastensa edelle.

Heidän mielestään äitien kuului olla tyytyväisiä kotona lasten ja kotiaskareiden parissa, äitien ura ja opiskelu olivat pelkkää "nykyajan hömpötystä". Myös naisen omat rahat olivat heidän mielestään jotenkin huono asia, koska kyllähän naiselle pitää riittää se että mies tuo leivän pöytään.

Minä olen kertonut kaikille olevani kotiäiti, mutta se ei ole totuus. Kaikki lapseni on jo koulussa, mutta olen itse ollut työttömänä ja sairaslomalla ja en siis töissä yli 10-vuoteen. Terveyteni ei kestä työntekoa ja siihen on muitakin rajoitteita omalla alallani johon olen kouluttautunut. Olen nimittäin syyllistynyt törkeään rikokseen ja siitä muutaman vuoden tuomion(lehdissäkin tästä oli paljon juttuja) saanut enkä voi tehdä kaikkia oman alani töitä ja useaan paikkaan kysytään rikosrekisteri(siitä ilmoitus jo hakemuksessa). Kerron kaikille olevani vain kotiäiti, mutta todellisuudessa en saa töitä taustani vuoksi ja toki on terveysongelmiakin. Kouluttautuminen tuskin tulee kysymykseen iässäni, koska sairastanen samaa vaivaa kuin isäni ja ukkini, jotka kuolivat alle 60v(minulla menee juuri tämän tutkimukset tänä vuonna paljon pahentuneiden oireiden vuoksi). Tuohon on toki aikaa reilu 10-vuotta enää omasta iästäni. 

Toisten valinnat eivät haittaa minua. Se mikä haittaa on ideologioiden tuputtaminen toisille, olipa kyseessä kotiäitiys, perinteinen työnjako perheessä tai vaikka vegaanius. Live and let live. Olen muuten työssäkäyvä, itselleni optimaalinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään hyväksymistä.

Hyvä ystäväni on tuossa tilanteessa, hienoa hänelle, että se on mahdollista. Se minua kuitenkin risoo, että hän kehtaa valittaa oman ajan puutteesta ja kiireestä. Esim. päivällisen (kuten nakit ja makaroni, pilkottu kurkku) tekeminen perheelle on ihan kamalan raskasta ja aikaavievää. Kotityöt jaetaan heillä tietenkin tasaisesti. Hirveää, jos mies on joskus flunssassa, ja kaverini joutuu siksi yksittäisenä päivänä tekemään enemmän kotitöitä. Tämä etäkoulu! Tarvitseeko edes sanoa?

Tämähän ei minulle kuulu, mutta kommentoin silti. Minusta kotiäidin/kotirouvan tehtävä on hoitaa kotityöt sillävälin kun mies on töissä. Mikä idea siinä muuten on että toinen on kotona? Eikö yksi tarkoitus toisen kotona ololle ole se, että se työssä käyvä pääsee myös helpommalla kun ei tarvitse stressata kotitöistä töiden jälkeen vaan illat on perheen yhteistä aikaa. Molemmat pääsee helmpommalla. Toisen ei tarvitse mennä töihin ja toisen ei töiden jälkeen tarvitse siivota ja laittaa ruokaa.

Jos nainen tekee sekä kotityöt että lastenhoidon, ja mies käy töissä niin mieshän pääsee helpommalla. Hän "joutuu" tekemään vain yhden asian ja saa siitä vieläpä rahallisen korvauksen, nainen taas tekee kaksi asiaa eikä saa palkkaa kummastakaan.

Aika huono diili naiselle siis.

On tuo parempi diili kuin se tavallinen 8 t päivätyö, kotityöt +lastenhoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se meidän muiden asia ole, jos joku haluaa elää noin. Omat valinnat omat omia valintoja, myös ne huonot.

Mutta olen silti sitä mieltä, että pitkäaikaistyöttömyys on huono asia (vaikka sen olisi itse valinnut) ja taloudellinen riippuvaisuus puolisosta on riskialtista.

Kotiäitihän on perheessä käytännössä samassa asemassa kuin lapset, sillä hän on perheen isän tulojen varassa ja joutuu pyytämään uusia vaatteita, kahvilakäyntejä, kampaamoa jne. varten häneltä taskurahaa siinä missä lapsetkin.

Tai sitten hänellä on ihan oma pankkikortti jolla ostelee mitä tahtoo ilman mitään taskurahan ruinaamisia...,?

Ja kukahan ne taskurahat sinne kotiäidin pankkitilille on laittanut? Ei pankkikortti ole mikään itsenäisyyden merkki.

Yhteinen tili ja molemmilla omat kortit?? Haloo.

Minä olen kotiäiti ja käyn töissä vaan pätkittäin. Aivan kaiken ylimääräisen laitan aina säästöön. Näillä säästöillä mahdollistan lasten kanssa olemisen ja sen ettei minun tarvitse olla töissä kokoaikaisesti. Tietenkään tämä ei olisi mahdollista ilman miestäni. Hänen mielestään on parasta se, että toinen hoitaa lapset ja kodin ja toinen käy töissä. Molemmilla on vähemmän stressiä. Mies saakin illat viettää miten haluaa, ei ole nälkäisiä lapsia, tiskivuoria ja pyykkikasoja odottamassa työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään hyväksymistä.

Hyvä ystäväni on tuossa tilanteessa, hienoa hänelle, että se on mahdollista. Se minua kuitenkin risoo, että hän kehtaa valittaa oman ajan puutteesta ja kiireestä. Esim. päivällisen (kuten nakit ja makaroni, pilkottu kurkku) tekeminen perheelle on ihan kamalan raskasta ja aikaavievää. Kotityöt jaetaan heillä tietenkin tasaisesti. Hirveää, jos mies on joskus flunssassa, ja kaverini joutuu siksi yksittäisenä päivänä tekemään enemmän kotitöitä. Tämä etäkoulu! Tarvitseeko edes sanoa?

Tämähän ei minulle kuulu, mutta kommentoin silti. Minusta kotiäidin/kotirouvan tehtävä on hoitaa kotityöt sillävälin kun mies on töissä. Mikä idea siinä muuten on että toinen on kotona? Eikö yksi tarkoitus toisen kotona ololle ole se, että se työssä käyvä pääsee myös helpommalla kun ei tarvitse stressata kotitöistä töiden jälkeen vaan illat on perheen yhteistä aikaa. Molemmat pääsee helmpommalla. Toisen ei tarvitse mennä töihin ja toisen ei töiden jälkeen tarvitse siivota ja laittaa ruokaa.

Jos nainen tekee sekä kotityöt että lastenhoidon, ja mies käy töissä niin mieshän pääsee helpommalla. Hän "joutuu" tekemään vain yhden asian ja saa siitä vieläpä rahallisen korvauksen, nainen taas tekee kaksi asiaa eikä saa palkkaa kummastakaan.

Aika huono diili naiselle siis.

On tuo parempi diili kuin se tavallinen 8 t päivätyö, kotityöt +lastenhoito.

Miten niin tavallinen diili? Kuule nykyaikana useimmissa perheissä molemmat tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia. Tietysti jos välttämättä haluaa valita puolisoksi itsekkään ja laiskan ääliön, niin sitten saa puolisoksi sellaisen. Mutta hyvät miehet kyllä hoitavat osansa kotonakin.