Lue keskustelun säännöt.
Susinukke Kosola ON tyypillinen millenniaali: kyvyttömyys aitoon itseironiaan, velvollisuuksien välttely tekosyillä jne.
17.01.2020 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d89ca906-1e7e-4827-962e-7762bbda7691
Olen itsekin jonkin sortin millenniaali, joten uskon tietäväni vähän mistä puhun. Tuossa haastattelussa Susinukke tuo esiin hyviäkin pointteja enkä missään nimessä väitä, että kaikki millenniaalien ongelmat olisivat heidän omaa syytään.
Susinukessa kuitenkin tiivistyy monia millenniaalien perisyntejä, joista jokaisen kannattaa pyrkiä eroon.
Oman vastuun kiistäminen siitä, että yhteiskunta tarvitsisi häntäkin jossakin hyödyllisessä ammatissa, ja että kenties hänellä olisi jopa jonkinlainen velvollisuus siihen.
Loputon maailmanlopun voivottelu ilman että on edes viitsinyt ottaa selvää, kenen mukaan se maailmanloppu on tulossa, milloin ja miten.
Yksiselitteinen kieltäytyminen lasten teosta edes miettimättä, voisiko lapset olla hyväksi hänelle itselleenkin ja tuleeko hän kenties myöhemmin erilaisista syistä katumaan päätöstään.
Naurettavuuksiin menevä individualismi ja lumihiutalemaisuus, jota kuvastaa mm. itse suunniteltu nimi, ja epäilemättä tusinan verran tatskoja, joiden miettimiseen ja toteutukseen on käytetty kuukausien kokoaikainen työpanos.
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ei haluaisi tehdä itselleen mielekästä, merkitykselliseksi kokemaansa työtä? Hän on kuitenkin onnistunut elättämään itsensä kirjallisuudella, mikä ei ole mitenkään helpppoa nyky-Suomessa. Omakin tuleva alani on hyvin epävarmaa silpputyötä ja kyllähän se jollain tapaa pelottaa jo etukäteen. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, etten näe vaihtoehtona tehdä elämäni loppuun saakka jotain duunarihommaa, joka ei yhtään motivoisi tai työtä joka olisi täysin arvojeni vastaista. Minusta on hyvä, että tästä taloudellisesta turvattomuudesta puhutaan. Ikäluokassani (25-35) pelko pärjäämisestä on kyllä lähes kaikkien mielessä jollain tapaa. Johan se näkyy jo paljon nuorempienkin mielenterveyskyselyssä yhtenä suurimpana huolenaiheena. Tunnen itsekin useamman ihmisen, joka ajautui jo lukioiässä burnouttiin, kun oli niin kova paine kirjoittaa hyvät arvosanat, pääsykoeuudistuksen jälkeen tuo paine on vielä paljon isompi. Mielestäni sellainen kertoo aika karua kieltä yhteiskunnastamme.
En myöskään ymmärrä, miten Kosolaa tuon jutun perusteella voi pitää itsekkäänä. Hänhän kantaa suurta huolta ympäröivästä yhteiskunnasta ja ihmisistä. Omalla tavallaan myös vaikuttaa siihen runoudellaan ja toiminnallaan kirjallisuuden kentällä. Se on minusta tärkeä tehtävä, ei runoilijan tarvitsekaan edustaa koko kansaa ja sen ajatuksia. Varmasti on paljon ihmisiä jotka ovat lukeneet hänen kirjojaan ja löytäneet niistä lohtua tai uusia ajatuksia. Itsekin olen lukenut hänen kirjojaan ja joistain runoista pidin tosi paljon, ehkä kokonaisuudessaan en kuitenkaan ole aivan tuon tyyppisen runouden ystävä.
Hyvä kirjoitus sinulta. Haluaisin vaan tietää, että jos nuoret eivät jatkossa halua tehdä ns. merkityksetöntä työtä, niin miten saamme pidettyä yhteiskunnan pystyssä? Ei kaikki voi ryhtyä sometähdiksi tai kirjailijoiksi. Tarvitsemme myös mm. lähihoitajia, putkimiehiä, poliiseja, bussikuskeja, siivoajia....
Tässä näkyy nyt se yleinen väärinkäsitys, että merkityksellinen työ olisi nuorten itsensä mielestä vain jotain someinfluensserina olemista tai kirjailijana oloa. Sinänsä tietysti ihan ymmärrettävä käsitys, koska eniten julkisuutta saavat juuri ne nuoret, joille esillä oleminen on tärkeää ja merkityksellistä.
Mutta aika harvassa ovat ne tuntemani millenniaalit tai Z-sukupolven edustajat, jotka eivät pitäisi esimerkiksi lähihoitajan työtä merkityksellisenä. Monille hoitotyö on unelma-ala, vaikka alan työolosuhteissa olisi reippaasti petraamisen varaa. Yllättävän moni haluaisi tai on ryhtynyt poliisiksi ja nuorisotyöntekijä on ikisuosikki ammattien suhteen. Käsillä tekijöitäkin on paljon ja useat heistä työllistävät itse itsensä esim. sähköasentajana. Suurin osa nuorista ymmärtää, että lähestulkoon mikä työ tahansa on merkityksellinen, kun sen tekemiseen on itsellä riittävä palo ja sille riittää myös tarvetta. Somevaikuttajat ovat pieni vaikkakin näkyvä vähemmistö.
Juurihan kirjoitit että et halua tehdä mitään duunarin töitä ja että ne tuntuvat merkityksettömiltä. Siihen kommenttiin vastasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naama näytti jo niin raskaalta, että ei jaksanut lukea herran ulinoita
Vierailija kirjoitti:
Nauratti toi Susinukke.😂
Ei kai kenenkään nimi voi olla Susinukke? Joku Tulikukkakin alkaa naurattamaan nimenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauratti toi Susinukke.😂
Juuri siinä kuvastuu se mahtipontisuus ja kyvyttömyys itseironiaan.
No minä taas sain hänen haastattelun perusteella sellaisen kuvan, että tuo nimi oli ironiaa. Olen häntä kymmenen vuotta vanhempi, mutta ajattelemme täysin eri tavoin työstä. Hyvinvointiyhteiskunta ei pysy pystyssä, jos ihmiset eivät tee myös ns. merkityksetöntä työtä.
Millenniaali taas kysyisi: "Miksi minun täytyisi käyttää tämä yksi ja ainoa elämäni ainoastaan miettien miten saan pidettyä hyvinvointiyhteiskunnan pystyssä? Maailman tila näyttää sen verran paskalta, että miksi tuhlaisin parhaat vuoteni tuollaisen asian eteen, kun ei ole edes varmuutta onko maapallo enää asuttava kun olen eläkkeellä?"
No vaikka siksi, että sitten kun oma tai lapsesi umpisuoli puhkeaa, niin huomattava joukko kanssaihmisiä on tehnyt arvon persoonan näkemyksen mukaan "merkityksetöntä" työtä, alkaen vaikka niistä tien auraajista, jotta ambulanssi on ylipäätään päässyt laavusi luokse. Toki, jos elät valintojesi mukaan, jätät savumerkit lähettämättä avunpyynnöksi. Puhelintahan ei noilla arvovalinnoilla ole myöskään syytä käyttää, kun ei halua osallistua yhteiskunnan ylläpitoon.
Mitä oikein sönkötät. Olen syntynyt suomalaiseksi, se takaa minulle yhdenvertaiset palvelut kaikkien kanssa riippumatta siitä mitä valintoja teen. Se ei ehkä mahdu tuohon ahtaaseen maailmankuvaasi, mutta se on fakta.
Et taida ymmärtää mistään mitään? Jos kaikki keskittyvät vain ja ainoastaan itsensä toteuttamiseen, niitä palveluja ei ole tarjolla KENELLEKÄÄN. Kukaan ei auraa teitä, ei päivystä sairaalassa, eikä ylipäätään välitä p*skaakaan sinun umpisuolestasi, sillä he kaikki ovat juuri toteuttamassa hienoa taideperformanssiaan, jossa pohdiskelevat: "kuka minä oikein olen?"
Lopeta riehuminen ja keskustele kuin aikuinen, hyvä ihminen.
Miksi häntä kutsutaan susinukeksi? Olisi kohteliasta käyttää etunimeä. Vai onko tuo joku juttu tyyliin susiruma? En ole ikinä kuullutkaan tommosesta Kososesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ei haluaisi tehdä itselleen mielekästä, merkitykselliseksi kokemaansa työtä? Hän on kuitenkin onnistunut elättämään itsensä kirjallisuudella, mikä ei ole mitenkään helpppoa nyky-Suomessa. Omakin tuleva alani on hyvin epävarmaa silpputyötä ja kyllähän se jollain tapaa pelottaa jo etukäteen. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, etten näe vaihtoehtona tehdä elämäni loppuun saakka jotain duunarihommaa, joka ei yhtään motivoisi tai työtä joka olisi täysin arvojeni vastaista. Minusta on hyvä, että tästä taloudellisesta turvattomuudesta puhutaan. Ikäluokassani (25-35) pelko pärjäämisestä on kyllä lähes kaikkien mielessä jollain tapaa. Johan se näkyy jo paljon nuorempienkin mielenterveyskyselyssä yhtenä suurimpana huolenaiheena. Tunnen itsekin useamman ihmisen, joka ajautui jo lukioiässä burnouttiin, kun oli niin kova paine kirjoittaa hyvät arvosanat, pääsykoeuudistuksen jälkeen tuo paine on vielä paljon isompi. Mielestäni sellainen kertoo aika karua kieltä yhteiskunnastamme.
En myöskään ymmärrä, miten Kosolaa tuon jutun perusteella voi pitää itsekkäänä. Hänhän kantaa suurta huolta ympäröivästä yhteiskunnasta ja ihmisistä. Omalla tavallaan myös vaikuttaa siihen runoudellaan ja toiminnallaan kirjallisuuden kentällä. Se on minusta tärkeä tehtävä, ei runoilijan tarvitsekaan edustaa koko kansaa ja sen ajatuksia. Varmasti on paljon ihmisiä jotka ovat lukeneet hänen kirjojaan ja löytäneet niistä lohtua tai uusia ajatuksia. Itsekin olen lukenut hänen kirjojaan ja joistain runoista pidin tosi paljon, ehkä kokonaisuudessaan en kuitenkaan ole aivan tuon tyyppisen runouden ystävä.
Hyvä kirjoitus sinulta. Haluaisin vaan tietää, että jos nuoret eivät jatkossa halua tehdä ns. merkityksetöntä työtä, niin miten saamme pidettyä yhteiskunnan pystyssä? Ei kaikki voi ryhtyä sometähdiksi tai kirjailijoiksi. Tarvitsemme myös mm. lähihoitajia, putkimiehiä, poliiseja, bussikuskeja, siivoajia....
Tässä näkyy nyt se yleinen väärinkäsitys, että merkityksellinen työ olisi nuorten itsensä mielestä vain jotain someinfluensserina olemista tai kirjailijana oloa. Sinänsä tietysti ihan ymmärrettävä käsitys, koska eniten julkisuutta saavat juuri ne nuoret, joille esillä oleminen on tärkeää ja merkityksellistä.
Mutta aika harvassa ovat ne tuntemani millenniaalit tai Z-sukupolven edustajat, jotka eivät pitäisi esimerkiksi lähihoitajan työtä merkityksellisenä. Monille hoitotyö on unelma-ala, vaikka alan työolosuhteissa olisi reippaasti petraamisen varaa. Yllättävän moni haluaisi tai on ryhtynyt poliisiksi ja nuorisotyöntekijä on ikisuosikki ammattien suhteen. Käsillä tekijöitäkin on paljon ja useat heistä työllistävät itse itsensä esim. sähköasentajana. Suurin osa nuorista ymmärtää, että lähestulkoon mikä työ tahansa on merkityksellinen, kun sen tekemiseen on itsellä riittävä palo ja sille riittää myös tarvetta. Somevaikuttajat ovat pieni vaikkakin näkyvä vähemmistö.
Juurihan kirjoitit että et halua tehdä mitään duunarin töitä ja että ne tuntuvat merkityksettömiltä. Siihen kommenttiin vastasin.
Täh? En ollut minä tuo alkup. kommentin kirjoittaja, jolle vastanneen viestiin viittasin. Pitäisi näköjään aina muistaa tällaisissa tilanteissa allekirjoittaa viestit sanalla "eri", jotta väärinkäsityksiä ei tulisi. Ei sillä, että tämä nyt niin vakava sellainen olisi.
Todella hyviä pointteja, olen samaa mieltä. Olen itse tasan 30v, isäni yli 70v ja äitini yli 60v. Äitini isä lähemmäs 90v.
Eli itse olen syntynyt -89, vanhempani 40- ja 50-luvulla.
Tämä sukupolviero kyllä näkyy käsityksissä. Ensinnäkin aina saa kuulla, miten ennen oli niin rankkaa, mutta kyllä äidilläni joku käsitys kuitenkin on siitä, että nykynuorilla on rankkaa. On sanonut ettei haluaisi olla nuori tällä aikakaudella. Isäni taas puhuu paljon siitä, miten ennen oli rankkaa.
En kiellä etteikö ennen ollut rankkaa, mutta nykyaika on jotenkin sekavampaa aikaa. Ensinnäkin ihmismieli on lujilla tässä jatkuvan informaaton tulvassa, vaatimukset yhteiskunnassa myös sen suhteen jonkinlaisessa välitilassa (vasta alettu tajuamaan, että jatkuva netin/koneiden käyttö jne voi olla haitaksi eikä työelämässä, koulumaailmassa, kotona tai lasten ja nuorten kasvatuksesda oteta tätä vielä huomioon kunnolla). Työelämä on muuttumassa somemaailmaksi, jossa meitä nuorempi sukupolvi loistaa. He eivät siis ehkä niin stressaa työllistymisestä, koska ainahan voi somettaa. Sen sijaan he tuntuu stressaavan sos.median ilmiöistä enemmän eli elämä tuntuu painottuvan sinne. Olen vähän huolestunut somen vaikutuksista näihin uusiin sukupolviin.
Jotenkin myös tuntuu ettei meitä milleniaaleja oteta kovin tosissaan, edelleen vähätellään meitä ja meidän ongelmia (koska eivät ole samoja kuin edellisten sukupolvien).. siitäkin huolimatta että aletaan olla yli kolmikymppisiä osa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tietämättömiä ja mistään ymmärtämättömiä (ja opiskelemattomia) nykymilleniaalit on kun luulevat että tulee MAAILMANLOPPU? Ei tule, voi hyvät hyssykät, ei likimainkaan.
Jos vähän ymmärtäisitte - edes peruskoulun oppimäärän verran - biologiaa, maantiedettä, sosiaalipykologiaa, niin ymmärtäisitte että mitään maailmanloppua ei tule. Paitsi sitten muutaman sadan miljoonan vuoden päästä kun auringosta tulee punainen jättiläinen joka nielaisee maan.
Ihmiskunta ei lopu eikä kuole eikä maapallo tuhoudu. Ilmastonmuutos tarkoittaa sitä että OLOSUHTEET HUONONEE. Sellaiseen ihmislaji on sopeutunut ennenkin jääkausien, mustan surman, ilmastonmuutosten jne vaikeiden olosuhteiden myötä.Tyhmät lumihiutaleet.
Ja en nyt tässä väitä ettei ilmastonmuutosta olisi, on se ja pahasti onkin. Mutta ei siitä maailmanloppua seuraa.
Sorrut nyt ns. selviytymisharhaan. Jos ihmiskunta ei olisi selvinnyt, niin ei sitä olisi kukaan ihmettelemässä. Ja kivikaudella muutenkin oltiin varmaan vähän kovempia kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt ei haluaisi tehdä itselleen mielekästä, merkitykselliseksi kokemaansa työtä? Hän on kuitenkin onnistunut elättämään itsensä kirjallisuudella, mikä ei ole mitenkään helpppoa nyky-Suomessa. Omakin tuleva alani on hyvin epävarmaa silpputyötä ja kyllähän se jollain tapaa pelottaa jo etukäteen. Työ on kuitenkin niin suuri osa elämää, etten näe vaihtoehtona tehdä elämäni loppuun saakka jotain duunarihommaa, joka ei yhtään motivoisi tai työtä joka olisi täysin arvojeni vastaista. Minusta on hyvä, että tästä taloudellisesta turvattomuudesta puhutaan. Ikäluokassani (25-35) pelko pärjäämisestä on kyllä lähes kaikkien mielessä jollain tapaa. Johan se näkyy jo paljon nuorempienkin mielenterveyskyselyssä yhtenä suurimpana huolenaiheena. Tunnen itsekin useamman ihmisen, joka ajautui jo lukioiässä burnouttiin, kun oli niin kova paine kirjoittaa hyvät arvosanat, pääsykoeuudistuksen jälkeen tuo paine on vielä paljon isompi. Mielestäni sellainen kertoo aika karua kieltä yhteiskunnastamme.
En myöskään ymmärrä, miten Kosolaa tuon jutun perusteella voi pitää itsekkäänä. Hänhän kantaa suurta huolta ympäröivästä yhteiskunnasta ja ihmisistä. Omalla tavallaan myös vaikuttaa siihen runoudellaan ja toiminnallaan kirjallisuuden kentällä. Se on minusta tärkeä tehtävä, ei runoilijan tarvitsekaan edustaa koko kansaa ja sen ajatuksia. Varmasti on paljon ihmisiä jotka ovat lukeneet hänen kirjojaan ja löytäneet niistä lohtua tai uusia ajatuksia. Itsekin olen lukenut hänen kirjojaan ja joistain runoista pidin tosi paljon, ehkä kokonaisuudessaan en kuitenkaan ole aivan tuon tyyppisen runouden ystävä.
Hyvä kirjoitus sinulta. Haluaisin vaan tietää, että jos nuoret eivät jatkossa halua tehdä ns. merkityksetöntä työtä, niin miten saamme pidettyä yhteiskunnan pystyssä? Ei kaikki voi ryhtyä sometähdiksi tai kirjailijoiksi. Tarvitsemme myös mm. lähihoitajia, putkimiehiä, poliiseja, bussikuskeja, siivoajia....
Tässä näkyy nyt se yleinen väärinkäsitys, että merkityksellinen työ olisi nuorten itsensä mielestä vain jotain someinfluensserina olemista tai kirjailijana oloa. Sinänsä tietysti ihan ymmärrettävä käsitys, koska eniten julkisuutta saavat juuri ne nuoret, joille esillä oleminen on tärkeää ja merkityksellistä.
Mutta aika harvassa ovat ne tuntemani millenniaalit tai Z-sukupolven edustajat, jotka eivät pitäisi esimerkiksi lähihoitajan työtä merkityksellisenä. Monille hoitotyö on unelma-ala, vaikka alan työolosuhteissa olisi reippaasti petraamisen varaa. Yllättävän moni haluaisi tai on ryhtynyt poliisiksi ja nuorisotyöntekijä on ikisuosikki ammattien suhteen. Käsillä tekijöitäkin on paljon ja useat heistä työllistävät itse itsensä esim. sähköasentajana. Suurin osa nuorista ymmärtää, että lähestulkoon mikä työ tahansa on merkityksellinen, kun sen tekemiseen on itsellä riittävä palo ja sille riittää myös tarvetta. Somevaikuttajat ovat pieni vaikkakin näkyvä vähemmistö.
Juurihan kirjoitit että et halua tehdä mitään duunarin töitä ja että ne tuntuvat merkityksettömiltä. Siihen kommenttiin vastasin.
Tuo vastaaja oli eri kirjoittaja. Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä! Tarkoitin, että omalla kohdallani en voisi nähdä itseäni puurtamassa vaikka sähköasentajana eläkeikään asti, koska se ei yksinkertaisesti herätä minussa mitään kiinnostusta tai intohimoa. Sen sijaan esimerkiksi opettaminen voisi hyvin olla osa tulevaisuuden uraani, vaikka se pääasiassa keskittyisikin muihin asioihin. Monet tuntemani taiteilijat myös tekevät suorittavan portaan työtä ja keskittyvät sitten vapaa-ajallaan tai sivutoimisesti siihen intohimoonsa. Eräskin tuntemani lahjakas ja intohimoinen muusikko opiskelee parhaillaan sähköasentajaksi ja on siitä ihan innostunut. Monille se mielekkyys löytyy ihan niistä yhteiskuntaa ylläpitävistä töistä, kuten tuon toisen kirjoittajan mainitsemista lähihoitajan tai nuorisotyöntekijän töistä, tai sähköasentajan. Kyllä kaikki tietävät miten vaikeaa taiteella on itsensä työllistää, aika harva siihen leikkiin oikeasti edes haluaa ryhtyä. Useimmilla Suomen kirjailijoillakin on jokin toinen päivätyö, josta ne oikeat rahat tulee.
Minusta on kunnioitettavaa, jos joku kykenee luomaan taiteestaan uran. Se merkitsee, että henkilön tarjoamalla sisällöllä on jonkinlaista kysyntää. Susinukkekin on käsittääkseni tehnyt aika monenlaisia juttuja, mm. perustanut kustantamon ja opettanut lapsille ja nuorille sanataidetta. Siitä on hintana työn silppumaisuus ja epävarmuus, mutta toisaalta saa tehdä sitä mitä todella haluaa. Siksi on epärealistista pelotella, että Suomesta loppuu oikeiden töiden tekijät kun milleniaalit tahtovat vain kirjailijoiksi ja taiteilijoiksi. Aika harva oikeasti haluaa tehdä noita asioita niin paljon, että on valmis hyväksymään käytännössä ikuisessa köyhyydessä elämisen. Ja vielä harvemmalta löytyy niin paljon kykyjä, että saisi sellaisen yleisön että pysyy edes vähän nälkärajan yläpuolella. Bloggaajat ehkä voi jopa saadakin jotain ansioita, mutta kilpailu on kovaa ja hintana on yksityisyyden menetys. Itse en tunne yhtäkään ihmistä, jolla olisi minkäänlaisia intressejä ryhtyä joksikin somevaikuttajaksi, sen sijaan suuri osa vierastaa sitä maailmaa ihan yhtä paljon kuin vähän vanhempikin polvi.
Minusta tuosta epävarmuudesta ja silpputyöstä on sinänsäkin hyvä puhua, ettei se kosketa pelkästään taiteilijoita, vaan yhä useampi ala on samanlaista epävarmaa silppua. Ja monet niistä nyt varmoina pidetyistä aloista tulevat ennen pitkää robotiikan myötä katoamaan. Tälläkin palstalla on paljon keskustelua siitä, miten vaikea on saada muita kuin määräaikaisia sopimuksia ja miten työelämän vaatimukset ja kilpailu ovat ylipäänsä hyvin erilaisia kuin vaikka omien vanhempieni nuoruudessa. Taloudellinen turvattomuus tuntuu olevan melkein kenen tahansa nuoren huolenaihe jollain tapaa, lukuunottamatta lääkisopiskelijoita tms, joilla oikeasti on suht. varma työllistyminen hyväpalkkaiseen työhön. Ja selvää on, etteivät kaikki voi lääkäreiksi tai juristeiksikaan alkaa.
- se jota alunperin lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyysinyt Lemböölän mestarin nimen.
M kirjoitti:
Miten minusta tuntuu että pienillä paikkakunnilla syrjässä kasvaneiden lasten ja nuorten päät ja itsetunto ovat paremmassa kunnossa?
Miten minusta tuntuu että pienillä paikkakunnilla syrjässä kasvaneiden lasten ja nuorten päät ja itsetunto ovat paljon HUONOMMASSA kunnossa kuin isoissa kaupungeissa kasvaneilla? Olen itsekin pieneltä paikkakunnalta, ehkä siksikään minulla ei ole mitään romanttisia harhakuvitelmia pienten paikkakuntien ihanuudesta, niinkuin sinulla näyttää olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyviä pointteja, olen samaa mieltä. Olen itse tasan 30v, isäni yli 70v ja äitini yli 60v. Äitini isä lähemmäs 90v.
Eli itse olen syntynyt -89, vanhempani 40- ja 50-luvulla.
Tämä sukupolviero kyllä näkyy käsityksissä. Ensinnäkin aina saa kuulla, miten ennen oli niin rankkaa, mutta kyllä äidilläni joku käsitys kuitenkin on siitä, että nykynuorilla on rankkaa. On sanonut ettei haluaisi olla nuori tällä aikakaudella. Isäni taas puhuu paljon siitä, miten ennen oli rankkaa.
En kiellä etteikö ennen ollut rankkaa, mutta nykyaika on jotenkin sekavampaa aikaa. Ensinnäkin ihmismieli on lujilla tässä jatkuvan informaaton tulvassa, vaatimukset yhteiskunnassa myös sen suhteen jonkinlaisessa välitilassa (vasta alettu tajuamaan, että jatkuva netin/koneiden käyttö jne voi olla haitaksi eikä työelämässä, koulumaailmassa, kotona tai lasten ja nuorten kasvatuksesda oteta tätä vielä huomioon kunnolla). Työelämä on muuttumassa somemaailmaksi, jossa meitä nuorempi sukupolvi loistaa. He eivät siis ehkä niin stressaa työllistymisestä, koska ainahan voi somettaa. Sen sijaan he tuntuu stressaavan sos.median ilmiöistä enemmän eli elämä tuntuu painottuvan sinne. Olen vähän huolestunut somen vaikutuksista näihin uusiin sukupolviin.
Jotenkin myös tuntuu ettei meitä milleniaaleja oteta kovin tosissaan, edelleen vähätellään meitä ja meidän ongelmia (koska eivät ole samoja kuin edellisten sukupolvien).. siitäkin huolimatta että aletaan olla yli kolmikymppisiä osa jo.
Oma 65v äitini taas on sanonut useasti, että kun katsoo miten sekavaksi, kovaksi ja pinnalliseksi lasten maailma on muuttunut, hän ei missään nimessä haluaisi joutua kasvattamaan lasta tällä aikakaudella. Myös kaikenlaisia vaaroja on tuhottomasti enemmän informaatioaikakaudella.
Itse olen työttömyyden kanssa taistellut jonkin verran, ja äitini myöskin aina muistelee miten erilaista töiden kanssa oli hänen aikanaan: hän vain nousi bussiin ja meni 10 eri paikkaan kysymään töitä saman päivän aikana ja sitten sai valita mihin halusi mennä (lastentarhaopettaja).
Tässä näkyy nyt se yleinen väärinkäsitys, että merkityksellinen työ olisi nuorten itsensä mielestä vain jotain someinfluensserina olemista tai kirjailijana oloa. Sinänsä tietysti ihan ymmärrettävä käsitys, koska eniten julkisuutta saavat juuri ne nuoret, joille esillä oleminen on tärkeää ja merkityksellistä.
Mutta aika harvassa ovat ne tuntemani millenniaalit tai Z-sukupolven edustajat, jotka eivät pitäisi esimerkiksi lähihoitajan työtä merkityksellisenä. Monille hoitotyö on unelma-ala, vaikka alan työolosuhteissa olisi reippaasti petraamisen varaa. Yllättävän moni haluaisi tai on ryhtynyt poliisiksi ja nuorisotyöntekijä on ikisuosikki ammattien suhteen. Käsillä tekijöitäkin on paljon ja useat heistä työllistävät itse itsensä esim. sähköasentajana. Suurin osa nuorista ymmärtää, että lähestulkoon mikä työ tahansa on merkityksellinen, kun sen tekemiseen on itsellä riittävä palo ja sille riittää myös tarvetta. Somevaikuttajat ovat pieni vaikkakin näkyvä vähemmistö.