Lue keskustelun säännöt.
Muita joille mikään mielialalääke ei sovi?
Aktiivinen ja hyödyllinen kansalainen
15.01.2020 |
Sairastan keskivaikeaa masennusta ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Jouduin ikäväkseni ilmoittamaan lääkärille, ettei minulle määrätty lääke sovikaan.
Ahdistus ja masennus ovat helpottaneet kyllä, mutta saan tästäkin lääkkeestä unta häiritseviä haittavaikutuksia.
Näen joka yö levottomia unia, usein painajaisia. Muistan unet päivälläkin, ja ne ovat karmeita. Herään niihin keskellä yötä joskus. Viime yönä näin unta, että olin laivassa joka upposi ja pääsin pelastusveneeseen, kun taas esimerkiksi äitini ei. Näin kuinka lapsia ei pelastunut ynnä muuta kauheaa.
Olen myös saanut vaikean levottomat jalat oireyhtymän, josta en ole kärsinyt vuosiin. Jalkani kouristelevat päivälläkin jos lepäilen. Jalka menee itsestään koukkuun niin, että sen näkevät muutkin. Unta on vaikeaa saada. Lisäksi, narskutan öisin hampaita.
Ilman muuta lääkäri on se henkilö jonka kanssa asiaa selvitetään, mutta tulin uteliaaksi onko muita joille mikään mielialalääke ei ole sopinut?
Mietin, mitä sitten käy jos mikään lääke ei sovi.
Nämä eivät ole sopineet:
Venlafaksiini
Duloksetiini
Essitalopraami
Sitalopraami
Paroksetiini
Sertlaliini ( Zoloft ) ei ainakaan muistu mieleen, että sitä olisi kokeiltu, en ole kuitenkaan aivan varma.
Fluvoksamiini eli Fluvol ei myöskään kuulosta tutulta.
Eli kaksi oljenkortta vielä käymättä läpi...
En kuitenkaan tiedä, sopivatko nuo lääkkeet yhteen muun lääkitykseni kanssa. Tänään asia selviää, kun lääkäri soittaa takaisin, mutta tässä odotellessa pyörittelen päässäni skenaariota ettei mikään sovi.
Kellään kokemuksia Fluvolista tai Zoloftista?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Monet saa merkittävää apua mielialalääkkeistä. Huomio vain kiinnitetään usein niihin jotka eivät apua saa. Joillakin voi olla serotoniinitasot liian pieniä jo ihan geneettisistä syistä ja lääkkeellä voidaan korjata tätä. Hyvä tuttuni joki oli alkoholisti (veti kunnon kännit lähes joka ikinen päivä) lopetti yhtäkkiä juomisen kun aloitti mielialalääkityksen. Sanoi vain ettei enää kiinnosta alkoholi.
Edelleen tää alhaiset serotoniinitasot myytti jaksaa elää. Koittakaa tajuta että tämä teoria on kumottu vuosia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee sinusta "hyödyllisen" känsäläisen?
En ole ap, mutta tähän pakko kommentoida, että moni mielialalääkkeitä käyttävä käy kyllä ihan töissä ja elää ns. normaalia elämää. Hämmästyisit, jos tietäisit, kuinka yleistä tämä on esim. liike-elämässä.
Tämähän on aivan itsestään selvää, että käydään töissä ja syödään mielialalääkkeitä. Usein jälkimmäinen mahdollistaa ensinmainitun.
Pillereillä lamattu hullu on hyvä työntekijä, työhön, jossa ei vaadita ihmisentasoista ajattelua.
Mulla myös kokeiltu vaikka kuinka montaa lääkettä ja joskus toimii muutaman kuukauden ja sitten masennus ottaa taas täysin valtaansa. Nyt käytössä brintellix (aivan stanan kallis!) ja olo on kuin elävällä kuolleella. Mikään ei tunnu miltään ja olen kroonisesti väsynyt ja tylsistynyt kaikkeen. Painokin alkoi taas nousta ja sitä siis tullut parissa vuodessa yli 20 kg ja olen turvonnut lihavan puolelle ja sekös mikä ahdistaa ja masentaa entisestään. Nälkä on pohjaton ja ruoka koko ajan mielessä. Orgasmia en ole saanut yli vuoteen ja uskon etten sitä tule enää saamaan sillä kaikki kokeillut lääkkeet yhteensä varmaan jo vaurioittaneet mua sen verran että mun orgasmit on jo koettu. Tuo jos mikä vtuttaa. Mulla ei myöskään ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja mutta tuo nyt ei haittaa ollenkaan sillä miestä en ole muutenkaan koskaan saanut, sitten varmaan harmittais jos olisin suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Monet saa merkittävää apua mielialalääkkeistä. Huomio vain kiinnitetään usein niihin jotka eivät apua saa. Joillakin voi olla serotoniinitasot liian pieniä jo ihan geneettisistä syistä ja lääkkeellä voidaan korjata tätä. Hyvä tuttuni joki oli alkoholisti (veti kunnon kännit lähes joka ikinen päivä) lopetti yhtäkkiä juomisen kun aloitti mielialalääkityksen. Sanoi vain ettei enää kiinnosta alkoholi.
Koita keksiä parempi perustelu miksi Suomessa on miljoona hullua.
Serotoniini teoria on jo kumottu aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös kokeiltu vaikka kuinka montaa lääkettä ja joskus toimii muutaman kuukauden ja sitten masennus ottaa taas täysin valtaansa. Nyt käytössä brintellix (aivan stanan kallis!) ja olo on kuin elävällä kuolleella. Mikään ei tunnu miltään ja olen kroonisesti väsynyt ja tylsistynyt kaikkeen. Painokin alkoi taas nousta ja sitä siis tullut parissa vuodessa yli 20 kg ja olen turvonnut lihavan puolelle ja sekös mikä ahdistaa ja masentaa entisestään. Nälkä on pohjaton ja ruoka koko ajan mielessä. Orgasmia en ole saanut yli vuoteen ja uskon etten sitä tule enää saamaan sillä kaikki kokeillut lääkkeet yhteensä varmaan jo vaurioittaneet mua sen verran että mun orgasmit on jo koettu. Tuo jos mikä vtuttaa. Mulla ei myöskään ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja mutta tuo nyt ei haittaa ollenkaan sillä miestä en ole muutenkaan koskaan saanut, sitten varmaan harmittais jos olisin suhteessa.
Rehellinen 🔝 kuvaus ihmisestä, jonka elämän masennuslääkkeiden syöminen on pilannut, kunnioitan 👍.
Jotain voitaisiin ehkä saavuttaa vielä jos jätät pillerit kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut aloittavat masennuslääkkeiden syönnin jo niin nuorena, että eivät ole eläneet päivääkään oikeaa elämää 50 kymppisenä, jolloin ihmisellä on aikaa ja halua mm. monipuoliselle seksielämälle.
Mitä tarkoittaa "sopiminen" tässä yhteydessä? Liikaa haittavaikutuksia vs. mielialan parantuminen? Itsellä on kokeiltu ajan oloon aika monia lääkkeitä, joissakin haittavaikutuksia ja joissakin ei, mutta masennus on ja pysyy. Sähköhoitoja ei ole kokeiltu, tuskin tullaan koskaan kokeilemaankaan tässä köyhässä kunnassa. Minut on jo sysätty syrjään tarpeettomana kansalaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärin mielestä olin masentunut ja määräsi sibramil huomasin viikon päästä, että olin seksuaalisesti haluton kuin eunukki zombie, kastroitu tahdoton idiootti.
Lääkkeet jätin heti ja elämä palasi onneksi entiselleen.
Tästä on 28 vuotta.
M. 55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet saa merkittävää apua mielialalääkkeistä. Huomio vain kiinnitetään usein niihin jotka eivät apua saa. Joillakin voi olla serotoniinitasot liian pieniä jo ihan geneettisistä syistä ja lääkkeellä voidaan korjata tätä. Hyvä tuttuni joki oli alkoholisti (veti kunnon kännit lähes joka ikinen päivä) lopetti yhtäkkiä juomisen kun aloitti mielialalääkityksen. Sanoi vain ettei enää kiinnosta alkoholi.
Edelleen tää alhaiset serotoniinitasot myytti jaksaa elää. Koittakaa tajuta että tämä teoria on kumottu vuosia sitten.
Miksi SSRI-lääkkeet tehoavat niin hyvin sitten erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin? Mua ei sinänsä kiinnosta mihin välittäjäaineeseen ne vaikuttaa kunhan tehoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "sopiminen" tässä yhteydessä? Liikaa haittavaikutuksia vs. mielialan parantuminen? Itsellä on kokeiltu ajan oloon aika monia lääkkeitä, joissakin haittavaikutuksia ja joissakin ei, mutta masennus on ja pysyy. Sähköhoitoja ei ole kokeiltu, tuskin tullaan koskaan kokeilemaankaan tässä köyhässä kunnassa. Minut on jo sysätty syrjään tarpeettomana kansalaisena.
Surullista miten elämäsi on viety lääkkeillä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet saa merkittävää apua mielialalääkkeistä. Huomio vain kiinnitetään usein niihin jotka eivät apua saa. Joillakin voi olla serotoniinitasot liian pieniä jo ihan geneettisistä syistä ja lääkkeellä voidaan korjata tätä. Hyvä tuttuni joki oli alkoholisti (veti kunnon kännit lähes joka ikinen päivä) lopetti yhtäkkiä juomisen kun aloitti mielialalääkityksen. Sanoi vain ettei enää kiinnosta alkoholi.
Edelleen tää alhaiset serotoniinitasot myytti jaksaa elää. Koittakaa tajuta että tämä teoria on kumottu vuosia sitten.
Miksi SSRI-lääkkeet tehoavat niin hyvin sitten erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin? Mua ei sinänsä kiinnosta mihin välittäjäaineeseen ne vaikuttaa kunhan tehoavat.
Kyllä bentsodiatsepiinit tehoavat paremmin, eivätkä aiheuta lisääntymiskyvyttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen joka on tuskissaan maannut nukkumattomana sängyssä yökaudet tietää että jos joku lääke vain auttaa (oli se sitten SSRI-lääke tai joku muu), niin joku seksuaalinen puoli ei ole kovin tärkeä asia siihen verrattuna. Itse ollut tilanteessa jossa esim. bentsot ei auttaneet. Silloin jouduin turvautumaan Ketipinoriin mutta nyttemmin on ollut peruslääkityksenä SSRI-lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla myös kokeiltu vaikka kuinka montaa lääkettä ja joskus toimii muutaman kuukauden ja sitten masennus ottaa taas täysin valtaansa. Nyt käytössä brintellix (aivan stanan kallis!) ja olo on kuin elävällä kuolleella. Mikään ei tunnu miltään ja olen kroonisesti väsynyt ja tylsistynyt kaikkeen. Painokin alkoi taas nousta ja sitä siis tullut parissa vuodessa yli 20 kg ja olen turvonnut lihavan puolelle ja sekös mikä ahdistaa ja masentaa entisestään. Nälkä on pohjaton ja ruoka koko ajan mielessä. Orgasmia en ole saanut yli vuoteen ja uskon etten sitä tule enää saamaan sillä kaikki kokeillut lääkkeet yhteensä varmaan jo vaurioittaneet mua sen verran että mun orgasmit on jo koettu. Tuo jos mikä vtuttaa. Mulla ei myöskään ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja mutta tuo nyt ei haittaa ollenkaan sillä miestä en ole muutenkaan koskaan saanut, sitten varmaan harmittais jos olisin suhteessa.
Rehellinen 🔝 kuvaus ihmisestä, jonka elämän masennuslääkkeiden syöminen on pilannut, kunnioitan 👍.
Jotain voitaisiin ehkä saavuttaa vielä jos jätät pillerit kokonaan pois.
Olin omasta tahdosta ja uteliaisuudesta viime vuonna 2 kk ilman mitään lääkettä, ensin meni hyvin ja sitten niin paha romahdus että olin valmis maksamaan vaikka koko omaisuuteni että saisin oloni edes tälle tasolle mitä se nyt siis on (=zombi). En pystynyt käymään kaupassa yksin, itkin tunteja putkeen, en pystynyt käymään töissä, en nukkunut ja olin jatkuvasti ahdistunut=oli siis pakko alkaa jälleen syömään lääkkeitä. Mielummin zombi kuin hermoromahdus ja mihinkään ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa "sopiminen" tässä yhteydessä? Liikaa haittavaikutuksia vs. mielialan parantuminen? Itsellä on kokeiltu ajan oloon aika monia lääkkeitä, joissakin haittavaikutuksia ja joissakin ei, mutta masennus on ja pysyy. Sähköhoitoja ei ole kokeiltu, tuskin tullaan koskaan kokeilemaankaan tässä köyhässä kunnassa. Minut on jo sysätty syrjään tarpeettomana kansalaisena.
Surullista miten elämäsi on viety lääkkeillä. :(
Ei sitä lääkkeillä ole viety, vaan masennuksella. En käytä nykyisin enää lääkkeitä, koska olen joka tapauksessa koko ajan masentunut. Eipähän ole niitä haittavaikutuksiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaaliset kyvythän ei lähde välttämättä. Mutta mielenkiinto seksiin kyllä vähenee. Pieni hinta maksaa siitä jos ahdistus ja masennus lievenee kuitenkin huomattavasti.
Ihan totta ihmiset tarkastelevat, tunteettomat zombit kävelevät unissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tekee sinusta "hyödyllisen" känsäläisen?
En ole ap, mutta tähän pakko kommentoida, että moni mielialalääkkeitä käyttävä käy kyllä ihan töissä ja elää ns. normaalia elämää. Hämmästyisit, jos tietäisit, kuinka yleistä tämä on esim. liike-elämässä.
Niinpä. Myös muualla kuin liike-elämässä moni on työkuntoinen lääkkeiden ansiosta.
Jos mielialalääkkeet lopetettaisiin, pitäisi entistä useammalle kustantaa kallista terapiaa, entistä useampi olisi eläkkeellä tai työelämää pitäisi muuttaa sopivammaksi ihmisille.
Mikä on edullisin vaihtoehto?
Rehellisesti sanoen; söin masislääkettä joka kyllä vähän tasoitti mieltä eli vei nousut ja laskut pois MUTTA sivuvaikutukset olivat hirveitä! Kuten ap sinullakin niin painajaisia joissa huusin ääneen, hiki valui solkenaan niin että hävetti käydä kaupassa kun kassallakin joutui hikeä pyyhkimään kasvoista. Myös paino nousi ja muitakin outoja tuntemuksia oli paljon.
Laskin hyödyt ja haitat ja päätin vaan lopettaa kemikaalisen elimistöni myrkyttämisen. Lopettaminen oli hirveää ja lopetusoireet kamalia niin että meni melkein vuosi ennenkuin kaikki oireet olivat ohitse. Olin syönyt lääkettä niin kauan ja aika isolla annoksella. Pää jäi jotenkin "utuiseksi" kuitenkin kun lopetusoireet loppuivat eikä se ole palautunut vielä täysin tuosta lääkkeestä.
Mutta nyt koen iloa ja surua enkä ole vaan passiivinen "zombie". Annan tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat eikä lääke hio enää niitä särmiä pois.
Eli kyllä lääkkeestä pikku hyöty oli mutta ne sivuvaikutukset olivat hirveitä joten olen nyt paljon onnellisempi kuin niiden sivuvaikutusten kanssa.
Mulla ei toiminut oikein mikään ahdistukseen ja vakavaan masennukseen ennenkuin kokeiltiin kaksisuuntaisen hoitoon tarkoitettuja mielialaatasaavia lääkkeitä. Esim. Absenor ja Lamictal + unilääkettä. Eli vaikka oireilin lähinnä masennuksella niin todennäköisesti se masennus johtui kaksisuuntaisesta ilman maniaa. Suvussa on useampi klassista muotoa sairastavaa. Suosittelen kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Monet saa merkittävää apua mielialalääkkeistä. Huomio vain kiinnitetään usein niihin jotka eivät apua saa. Joillakin voi olla serotoniinitasot liian pieniä jo ihan geneettisistä syistä ja lääkkeellä voidaan korjata tätä. Hyvä tuttuni joki oli alkoholisti (veti kunnon kännit lähes joka ikinen päivä) lopetti yhtäkkiä juomisen kun aloitti mielialalääkityksen. Sanoi vain ettei enää kiinnosta alkoholi.
Väitätkö, että 400 000 suomalaisella on niin vialliset geenit, että täytyy syödä masennuslääkkeillä itsensä normaalien ihmissuhteiden mm. seksielämän ulkopuolelle.
Ihan sama ihmisen irvikuva saadaan lobotomialla, tahdoton zombie.