Inhokkielokuvasi?
Aloitan vastaamalla Levottomat. Suhtaudun hyvin epäillen sellaiseen henkilöön joka kutsuu tätä tekelettä "sukupolvikokemukseksi" 🤨
Kommentit (698)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitan vastaamalla Levottomat. Suhtaudun hyvin epäillen sellaiseen henkilöön joka kutsuu tätä tekelettä "sukupolvikokemukseksi"
Mutta eihän sukupolvikokemus tarkoita sitä, että kaikki varauksetta pitäisivät elokuvasta. Tuo vain kiistatta oli aikansa hitti, joka läpäisi monta mediakerrosta ja jonka ns. kaikki tietyn ikäiset ovat nähneet - ja josta sai pontta uralle ja näkyvyyttä/kuuluvuutta niin moni musiikkikappale kuin näyttelijäkin.
Tämä on hyvä pointti. Olen syntynyt vuonna 80, joten Levottomien tullessa ensi-iltaan vähän ennen vuosituhannen vaihdetta olin juuri sitä ikäryhmää, jolle leffa oli suunnattu. Hassua kyllä, vaikka en ole nähnyt yhtään osaa levottomista, tiedän kuitenkin sen tarinan, olen nähnyt trailerin monta kertaa ja etenkin soundtrack on tuttu. Siihen aikaan kuuntelin paljon radiota, Kiss FM:ää ja NRJ:tä ja nuo kanavat luukuttivat paljon Levottomista tuttuja kappaleita. Uskon vilpittömästi, että kyseessä on pa*ka elokuva enkä ole menettänyt mitään kun en ole nähnyt sitä. Silti kuitenkin väitän, että kyseessä on ns. sukupolvielokuva, vähän kuin 60-luvulla Käpy selän alla.
Ehkä voisin vihdoin yli 20 vuoden jälkeen katsoa ensimmäisen kerran Levottomat, lähinnä ajankuvana vuosituhannen vaihteen Helsingistä.
Ehkä voisin vihdoin yli 20 vuoden jälkeen katsoa ensimmäisen kerran Levottomat, lähinnä ajankuvana vuosituhannen vaihteen Helsingistä.
Turusta.
Vierailija kirjoitti:
Manaaja. Minua oltiin peloiteltu sillä leffalla ties kuinka kauan, ja kun katsoin sen 20-vuotiaana, äiti sanoi, ettei minun ehkä kannata katsoa sitä, kun järkyttyisin. Se leffa oli ihan kamalaa kuraa! Se ei ollut yhtään peloittava ja jos haluaisin katsoa ryynääviä ja kiroilevia teinejä, menisin keskustaan lauantai-iltana.
Hahaa, kiinni jäit! Missä kohtaa Manaajassa on ryyppääviä ja kiroilevia teinejä?
A star is born.
Katsoin tämän vähän aikaa sitten ja oli kyllä ihan järkyttävän huono tekele. Näyttelijöillä ei ollut mitään kemiaa enkä saanut heidän suhteestaan yhtään syvää - ilmeisesti muiden mielestä sitä kemiaa löytyi, kun niin kehuttu elokuva oli. Meinasin jättää kesken, mutta en sitä yleensä elokuvien kanssa tee ja katsoin sitten tämänkin tekeleen loppuun asti vilkuillen kelloa. En ymmärrä niitä, joihin tämä elokuva vetosi suuresti tai jotka itkivät sen aikana. Totaalisen tylsä ja hajuton elokuva. Lisäksi Lady Gagan laulunaama ärsytti, miten se väänteli sen niin kauhean näköiseksi. "Traaginen" loppukin oli ennalta-arvattava ja ei aiheuttanut mitään tunteita, koska hahmojen suhde ei tuntunut todelliselta tai merkitykselliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki sormusten herrat, star warsit ja muut pikkulasten satujutut.
Amen. En kans ymmärrä vouhotusta näiden ympärillä. Kyllästyin satuihin noin 6 vuotiaana.
Kaikilla ei riitä älyä nähdä asioita laajemmin, aika surullista. "Kaikki mikä ei ole todellisesta maailmasta, on lapsille, koska minä en kykene asettumaan muihin maailmoihin kuin siihen omaan arkiseen."
Noh, kaikilla on omat rajoitteensa.
Ehkä tässä ei niinkään ole älyn puute, vaan mielikuvituksen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisin vihdoin yli 20 vuoden jälkeen katsoa ensimmäisen kerran Levottomat, lähinnä ajankuvana vuosituhannen vaihteen Helsingistä.
Turusta.
Ai niinpäs olikin, olisi pitänyt muistaa! Harmi, koska silloin ei voi bongailla tuttujen paikkojen ja maisemien muutoksia yhtä mielenkiinnolla. Mutta onhan sentään ajankuvaa millenium-Suomesta.
Ferris Bueller's Day Off (1986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummaa vihaa uusi Tuntematon herättää. Jos ei lasketa sitä, että siinä oli ne lähes joka elokuvassa/sarjassa olevat putousnäyttelijät, niin minun mielestäni siinä ei ollut mitään vikaa.
Näyttelijäsuoritukset olivat selvästi heikompia kuin aikaisemmissa ja ohjaus oli luokatonta.
Aikaisemmissa versioissa näyttelijäsuoritukset ovat suurimmilta osin naurettavia ja ohjaus luokantonta. Tämä on sitä sukupolvien välistä näkemyseroa.
Lähtökohtaisesti kaikki elokuvat ovat totaalisia paskoja. Vain muutamia katsottavia on joukossa, ja nekin on monesti tehty jo mustavalkoaikana. Lastenelokuvat ovat nykyisisistä melkein parhaimpia.
Haihyökkäys eli mis hait lentelevät merestä maalle ja syövät samalla ihmisiä!!! Lapsellisin elokuva mitä olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin kirjojen filmatisoinnit on olleet usein ihan kuraa. Toki muutama katsotravakin löytyy, mutta valtaosin ei.
On hyviäkin! Esim. Carrie, Shawshank Redemption, Piina...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Yö museossa-elokuvat. Ja muutenkin kaikki missä on Ben Stiller, vaikka olen kuullut, että olisi joku yksi elokuva, jossa hän olisi hyvä. Tietääkö kukaan mikä se voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Haihyökkäys eli mis hait lentelevät merestä maalle ja syövät samalla ihmisiä!!! Lapsellisin elokuva mitä olen nähnyt.
Tosin noi haihyökkays-leffat onkin tehty kieli poskella. Itse inhoan enemmän sellaisia, jotka on tehty mikä vakavasti otettavaksi mutta lopputulos on tahattoman koominen.
Vierailija kirjoitti:
A star is born.
Katsoin tämän vähän aikaa sitten ja oli kyllä ihan järkyttävän huono tekele. Näyttelijöillä ei ollut mitään kemiaa enkä saanut heidän suhteestaan yhtään syvää - ilmeisesti muiden mielestä sitä kemiaa löytyi, kun niin kehuttu elokuva oli. Meinasin jättää kesken, mutta en sitä yleensä elokuvien kanssa tee ja katsoin sitten tämänkin tekeleen loppuun asti vilkuillen kelloa. En ymmärrä niitä, joihin tämä elokuva vetosi suuresti tai jotka itkivät sen aikana. Totaalisen tylsä ja hajuton elokuva. Lisäksi Lady Gagan laulunaama ärsytti, miten se väänteli sen niin kauhean näköiseksi. "Traaginen" loppukin oli ennalta-arvattava ja ei aiheuttanut mitään tunteita, koska hahmojen suhde ei tuntunut todelliselta tai merkitykselliseltä.
Olen nähnyt tästä leffasta vain trailereita ja niiden perusteella on juuri sellainen leffa, että jos on nähnyt trailerin, on nähnyt koko leffan. Jo trailerista tuli tunne, että ei kannata katsoa sillä mitään uutta ei ole luvassa. Minustakin molempien päänäyttelijöiden esiintyminen vaikutti kerrassaan pökkelölta eikä mitään kemiaa näyttänyt olevan. Ihmettelen myös hypetysta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A star is born.
Katsoin tämän vähän aikaa sitten ja oli kyllä ihan järkyttävän huono tekele. Näyttelijöillä ei ollut mitään kemiaa enkä saanut heidän suhteestaan yhtään syvää - ilmeisesti muiden mielestä sitä kemiaa löytyi, kun niin kehuttu elokuva oli. Meinasin jättää kesken, mutta en sitä yleensä elokuvien kanssa tee ja katsoin sitten tämänkin tekeleen loppuun asti vilkuillen kelloa. En ymmärrä niitä, joihin tämä elokuva vetosi suuresti tai jotka itkivät sen aikana. Totaalisen tylsä ja hajuton elokuva. Lisäksi Lady Gagan laulunaama ärsytti, miten se väänteli sen niin kauhean näköiseksi. "Traaginen" loppukin oli ennalta-arvattava ja ei aiheuttanut mitään tunteita, koska hahmojen suhde ei tuntunut todelliselta tai merkitykselliseltä.Olen nähnyt tästä leffasta vain trailereita ja niiden perusteella on juuri sellainen leffa, että jos on nähnyt trailerin, on nähnyt koko leffan. Jo trailerista tuli tunne, että ei kannata katsoa sillä mitään uutta ei ole luvassa. Minustakin molempien päänäyttelijöiden esiintyminen vaikutti kerrassaan pökkelölta eikä mitään kemiaa näyttänyt olevan. Ihmettelen myös hypetysta.
Minun silmään elokuvan nimi on aina A Star is porn ja se estää minua katsomasta leffaa. :D
Kill Bill. Kaikki osat. Ja minusta tuntuu, että olen ainoa, joka niitä inhoaa. Moni tuntuu tykkäävän.
Tiedän, että on kriitikkojen suosima ja jonkinmoinen kulttimaineen leffa, mutta mun inhokkilistan kolmen kärkeen pääsee American Beauty. Olin itse teini-ikäinen nähdessäni tuon leffan ja jostain syystä oikein elokuvateatterissa, vaikka siihen aikaan en edes yleensä käynyt teattereissa katsomassa. Siinä iässä tuntui erityisen järkyttävä keski-ikäisen miehen ihastuminen teinityttöön ja muutenkin teinitytön seksualisointi. Oli lisää vettä myllyyn kun jouduin elämään perheessä, jossa isäni miespuoliset kaverit avoimesti kuolasivat ja kommentoivat rintojani, isäni höhötellessä vieressä ja kommentoimassa myöhemmin, että mitäs pidät tyköistuvia t-paitoja, jos et kerran tykkää näyttää tissejäs.
En tiedä, muuttuisiko mielipiteeni American Beautystä, jos katsoisin sen nyt uudelleen. Valmiiksi seksuaalisesti ahdisteltuna teini-ikäisenä katsoin sitä omien kokemusten läpi oksennuksen maku suussa, joten elokuvan sanoma saattoi mennä multa ohi. Toisaalta en koe mitään tarvetta antaa elokuvalle uutta mahdollisuutta sen hyvistä arvosteluista huolimatta.