Inhokkielokuvasi?

Vierailija kirjoitti:

Suurinpiirtein kaikki suomalaiset leffat, etunenässä Turhapurot ja Kaurismäet.

^Tämä. Poikkeuksina Rare Exports ja Big Game.

Dark Floors. Lordin käyttö kauhujuttuna, kun he olivat Euroviisujen voittaja, oli jotenkin niin tehotonta. Ei ole kauhean pelottavaa, koko puvut ja maskit ovat jotenkin hölmöjä.

Leffa on muutenkin kehno, pari mielenkiintoista kohtausta, mutta koko jutussa ei ollut mitään järkeä.

Koskee myös lukemattomia muita kauhuleffoja.

Mainitse joku esimerkki elokuvasta, jossa naispääosa on sinusta "tarinan kannalta oleellinen". Olen kuullut tätä argumenttia paljon, mutta yleensä se jää abstraktille tasolle.

- Cleopatra

- Rosemaryn painajainen

- Alien

- Flashdance

- Ankea aamu

- Gloria

- Musta leski

- Working Girl

- Pretty Woman (nainen tarinan ajava voima)

- Thelma&Louise

- Paistetut vihreät tomaatit

- Tyttö nimeltä Nikita

- Nuori naimaton nainen

Tuossa nyt alkuun.

Eyes wide shut.

Vierailija kirjoitti:

Mainitse joku esimerkki elokuvasta, jossa naispääosa on sinusta "tarinan kannalta oleellinen". Olen kuullut tätä argumenttia paljon, mutta yleensä se jää abstraktille tasolle.

- Cleopatra

- Rosemaryn painajainen

- Alien

- Flashdance

- Ankea aamu

- Gloria

- Musta leski

- Working Girl

- Pretty Woman (nainen tarinan ajava voima)

- Thelma&Louise

- Paistetut vihreät tomaatit

- Tyttö nimeltä Nikita

- Nuori naimaton nainen

Tuossa nyt alkuun.

Kiitos. Entä elokuvia, joissa miespäähenkilö on tarinan kannalta oleellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainitse joku esimerkki elokuvasta, jossa naispääosa on sinusta "tarinan kannalta oleellinen". Olen kuullut tätä argumenttia paljon, mutta yleensä se jää abstraktille tasolle.

- Cleopatra

- Rosemaryn painajainen

- Alien

- Flashdance

- Ankea aamu

- Gloria

- Musta leski

- Working Girl

- Pretty Woman (nainen tarinan ajava voima)

- Thelma&Louise

- Paistetut vihreät tomaatit

- Tyttö nimeltä Nikita

- Nuori naimaton nainen

Tuossa nyt alkuun.

Kiitos. Entä elokuvia, joissa miespäähenkilö on tarinan kannalta oleellinen?

Älä nyt yritä, väitit ettei naispäähenkilön edellyttäviä leffoja olisi ollenkaan. Olet muutenkin perustyytymätön aina-oikeassa länkyttäjä. Hyvää yötä ja syö vittus.

Kiva että näytit todellisen karvasi. Voitin siis keskustelun. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Eyes Wide Shut. Mitä siinä lopussa oikein tapahtui? Mikä oli todellista? Tuntui kuin leffa olisi jäänyt kesken, kun Kubrick kuoli. Silti se julkaistiin. Muutenkin ne satanistiset seremoniat olivat ahdistavia katsoa.

Sä et vaan snaijaa...

Kauhukomediat. Nämä genret on pidettävä erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LeffaKriitikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.

Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.

Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.

Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.

American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..

Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...

Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.

Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä). 

Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.

Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.

Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.

Itse näin ja näen edelleen American Beauty:n elokuvana yksinäisyydestä. Eikä siis pelkästään miespääosan kautta vaan lähes jokaisen elokuvassa olevan roolihenkilön kautta tulkittuna.

On se sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rakkautta vain/Love Actually". En perustellut aikaisemmin tarkemmin, mutta tässä muutama pointti.

-Rakkaustarinoita on leffassa liikaa ja ne menevät limittäin. Pari kolme olisi riittänyt, on ikään kuin pakotettu mukaan kaikki mahdollset parit.

-Minusta pari, joka ei puhu samaa kieltä, ei ole kovin romanttinen. Miten ne muka voivat elää yhdessä, kun ei kumpikaan ymmärrä toista?

-Jatkuvat läskivitsit. Varsinkin kun se yksi nainen ei edes ole läski, vaan ihan keskiverto.

-Se yksi tyyppi matkusti USA:han hakemaan naisia ja odotin, että se tulisi realistisesti häntä koipien välissä takaisin. Mutta se toikin hirveän liudan naisia mukanaan kaverillekin. Amerikkalaiset pimut kai ovat sitten tyhjäpäisiä ja kohtelevat keskivertoa brittiäijää kuin rock-tähteä.

-Mies pyytää isää tuomaan tyttärensä ovelle ja hänellä onkin toinen rumempi tytär, joka ilmestyy ovelle nätimmän sijasta.

-Muutenkaan ei ollut hauska.

Nämä ainakin muistan, kun maksoin että katsoin tämän teatterissa. Kyllä harmitti.

Minusta rakkaustarinoita on juuri oikea määrä, että juoni rullaa mukavasti eteenpäin eikä jumiteta liikaa yhteen asiaan, se olisi tylsempää. On ihan tarpeeksi romanttisia elokuvia, joissa keskitytään yhteen pariin, tämä on mukava poikkeus ja eri tarinoiden limittyminen yhteen on aina mielenkiintoista.

Pari joka ei puhu samaa kieltä, sehän on juuri romanttisuuden huipentuma. Kumpikaan ei ymmärrä toista, mutta sanovat samoja asioita omilla kielillään. Kokevat sen turvalliseksi, kun voi sanoa vapaasti asioita joita muuten ei ehkä tohtisi. Ymmärtävät ilman ymmärtämistäkin. Sitä paitsi myöhemminhän molemmat kävivät salaa kielikurssilla.

.

No ehkä meillä on eri mielikuva romanttisuudesta. Minusta on nimenomaan tärkeää keskustella kumppanin kanssa, ja tietää että on samat arvot jne. Mitä jos kielikurssin jälkeen kumpikin tajuaa, ettei heillä ole mitään yhteistä?

Olen samaa mieltä, keskustelu on tärkeää mutta se on enemmänkin suhteen komponentti, kun taas romantiikka syntyy olosuhteista ja tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MarskinPulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.

Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.

Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.

Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.

"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.

Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.

Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.

Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.

Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?

No se oli ihan oma lukunsa, siihen en ota edes kantaa mutta enemmän tätä näkee esimerkiksi nyt pinnalla olevissa supersankarileffoissa. Hahmoja, jotka on luotu jo jossain 60-luvulla valkoisiksi, on yhtäkkiä vaihdettu mustiksi tai sukupuolta on vaihdettu ihan vain piruuttaan. Jos ei tiedä jonkun sarjakuvan historiaa ja juuria, niin ei kai tuo silloin haittaa, et edes tiedä onko joku vaihdettu vai ei, mutta asioista tietävää pitkän linjan fania sellainen ärsyttää, etenkin kuin siihen ei ole muuta syytä kuin tyydyttää näitä nykyajan värimäärien laskijoita. Jokainen voi miettiä vaikka omaa lempihamoaan kirjasta, elokuvasta tai mistä tahansa fiktiosta, oli minkävärinen tahansa, ja miltä se tuntuisi kun joku tulisi sanomaan että tämä hahmo onkin nyt muutettu eriväriseksi ja vaikka kaupan päälle vielä eri sukupuoleksi.

"Värimäärien laskijoita", voi hyvä luoja. Laske itse miten paljon oikeasti on ei-valkoisia ihmisiä Hollywood-leffoissa, saatat yllättyä että eipä niitä juuri olekaan. Varsinkin jos laskee vain hahmot, jotka sanovat leffassa jotain. Ihmeesti jää vain muutama hahmo jäljelle. Mutta jos jonkun leffan pääosassa on musta ja/tai nainen, se onkin heti valkoisilta miehiltä pois, voi surku.

Sitä paitsi yhtään hahmoa ei ole "vaihdettu" mustaksi tai naiseksi. Esim. uudessa Ghostbustersissa hahmot olivat uusia, eivät saman nimisiä eivätkä seikkailleet samassa ajassa kuin alkuperäiset. SIlti se raivostutti ihmiset jotka valittivat että "lapsuuteni pilattiin tällä". Sen kun katsoo sitten niitä vanhoja leffoja. Koko tämä asenne, ihan kuin vanhoihin leffoihin olisi laitettu päälle naisten päät ja muuten sama leffa.

Säälittävää.

No en laske, minä en ole näitä laskijoita ja sinä ilmeisesti olet. Minusta siinä ei ole mitään pointtia laskeskella tuollaisia, pääasia on tehdä hyviä elokuvia riippumatta siitä että minkä väriset niitä tekevät. Kenelläkään ei ole ongelmaa värillisten hahmojen kanssa silloin kun ne ovat alkuperäisiä hahmoja, eivätkä värinvaihtoja. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää?

Ghostbustersissa ei ollut kyse vaihtamisesta vaan uusista hahmoista, mutta se oli kaikin puolin niin paskasti tehty, että vanhat fanit pettyivat kun se ei ollut millään tasolla samaa luokkaa kuin alkuperäiset. Siitä tehtiin kummallinen feminismin julistus ja sisällöltään se oli pelkkää älytöntä koheltamista. Sitten tekijät loukkaantuivat, kun ihmiset eivät innostuneet katsomaan feminististä kohellusta.

Kylläpä nuo sinunkin poliittiset kantasi ovat aika selkeät.

Mitä feminismiä siinä leffassa muka oli? Ja miten se miesten tähdittämä leffa ei muka ollut kohellusta? Sehän oli nimenomaan hölmöä huumoria alun perinkin. "There is no Dana, only Zuul!"

Nykyaikana leffoilta vaaditaan enemmän, ja aikuisena katsojana odottaa enemmän kuin lapsena. Jos olisin nähnyt ekan Ghostbustersin lapsena, olisin pitänyt sitä jännittävänä, suorastaan pelottava. Nyt se näyttäytyy nostalgisena mutta hölmönä. Ei siinä mitään syvällistä sisältöä ole.

Sitä uutta myytiin nimenomaan naisvoimalla, se oli se kärki ja asenne oli jopa vähän ylenkatsova miehiä ja vanhoja faneja kohtaan. Muutama muukin leffa on sortunut samaan, suorastaan ilkutaan että tämä ei ole teille valkosille miehille, ei kiinnosta teidän mielipiteenne tässä uudessa maailmassa ja sitten ihmetellään, kun ei valkoiset miehet (eikä muuten naisetkaan, naisista vain pieni vähemmistö lukee itsensä feministeiksi) tulekaan katsomaan sitä ja elokuva floppaa. Sitten jälkeenpäin on taas helppo syyttää, että te vain vihaatte naisia ja siksi homma floppasi. Öööh? Vanhojen fanien vieraannuttaminen ei ole viisasta minkään tuotteen yhteydessä, se on markkinataloutta.

Joo, alkuperäisessäkin oli kohellusta, mutta se ei ollut täyttä naamanvääntelykomediaa ja pillupieruvitsejä, vaan siinä oli ihan oikea tarinakin vähän humoristisella ja kuten sanoit itsekin niin jopa hieman pelottavallakin otteella. Ei mitään erityisen syvällistä, mutta se ei ole sen tarkoituskaan. Vanhan hyvän ajan viihdettä jota ei jotenkin enää osata muutenkaan tehdä. Olihan siinä vanhassakin leffassa vahva naishahmo, jonka rinnalla ne miehet olivat vähän pellejä, mutta se toimi koska sitä ei tehty hyökkäysmielessä vaan hyvällä huumorilla ja naisen roolia ei erityisesti korostamalla korostettu. Sigourney Weaver vain hoiti hommansa kuten aina ja pam, menestynyt leffa joka nousi kulttisuosikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LeffaKriitikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.

Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.

Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.

Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.

American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..

Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...

Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.

Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä). 

Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.

Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.

Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.

En väittänytkään että AB olisi jotenkin huippuälyllinen, mutta jos ei siitäkään saa irti muuta kuin "mies kuolaa teiniä", niin mitä voi saada irti Lynchin teoksista?

Elämässä on paljon ikäviä asioita, en ottaisi fiktiivisestä epämukavuudesta hirveästi painetta mutta ilmeisesti jotkut ihmiset ovat sillekin kovin herkkiä. Teini-ikäinen on aina seksisymboli jollekin, tosin yleensä omanikäisilleen.

Ai jokainen teini-ikäinen on seksisymboli?? Huhhuh, mikä väite. Teini-ikäiset ovat vielä lapsia ja useimmilla heistä on vähemmän "valmis" kroppa. Löytyy paljon tikunlaihoja hujoppeja, tyttöjä joilla ei ole vielä rintoja, toisaalta niitä joiden keho on jo ihan aikuisen näköinen. Kaikkien teinien pitäisi saada kasvaa aikuiseksi rauhassa, eikä olla seksisymbolina.

Joku elämänalue saattaa olla ihmiselle arka, esim. itse ahdistun herkästi kiusaamista käsittelevistä leffoista. Se yksi teema vain nousee minulle niin tärkeäksi, etten pysty enää näkemään leffassa mitään muuta. Kyse ei ole älyllisestä asiasta, vaan henkilökohtaisesta tunnereaktiosta. Saan leffoista muutakin irti, mutta jos on oikein ahdistavaa niin en ehkä pysty katsomaan loppuun asti. Voin hyvin kuvitella, että esim. seksuaalista ahdistelua nuorena kokenut ihminen ei halua katsoa American Beautya.

Olen samaa mieltä, että kasvurauha pitää olla kaikilla. Teinipojat nyt kuitenkin ajattelevat ikäisiään tyttöjä seksuaalisessakin mielessä(ja toisinpäin), siis tekevät heistä seksisymboleita ja se kuuluu osana luonnolliseen kehitykseen. Ei siitä mitään välitöntä haittaa ole niin kauan kun se ei aiheuta ikävää käyttäytymistä.

Ymmärrän tuonkin, että omassa henkilöhistoriassa voi olla jotain sellaista ettei pysty enää ottamaan elokuvaa pelkkänä fiktiona ja tunteet voivat ottaa vallan. Ei siinä mitään, jos on siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.

Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.

Ei, se on vain merkki siitä että periaatteessa hyvää tarkoitusta yritetään runnoa läpi väärällä ja luonnottomalla tavalla. 10 vuoden päästä todennäköisesti irvistetään tälle ajalle, miten noloa oli kun osa väestä oli olevinaan jotenkin moraalisesti ylempää ja yritti tuputtaa omia näkemyksiään väkisin muille, eikä se viihdeteollisuudessa tietenkään toiminut ja tuotokset floppasivat enemmän tai vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.

Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.

Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

No on kyllä todella vaikea nähdä joku "Ghostbusters" hyökkäävänä elokuvana. Sehän oli huumorileffa. Taisin missata sen kohtauksen, jossa naiset pysähtyvät saarnaamaan feminismistä. Onko se director's cutissa?

Feministine julistus hoidettiin enemmänkin ohjaajan ja näyttelijöiden toimesta varsinaisen tuotoksen ulkopuolella. Vaikka olihan leffassakin se, että kaikki mieshahmot olivat alhaisia luusereita jotenkin sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.

Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.

Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Eikö joku Tarantinon äijäily, jossa veri roiskuu, ole paljon hyökkäävämpi ja saarnaavampi?

Miten niin? Eihän niissä ole varsinaista yhteiskunnallista agendaa, ovat pikemminkin melko nihilistisiä kuvauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kun käytetään sellaisia sanoja kuin "hyökkäävä" kuvaamaan komediaelokuvaa, on kyllä jo aika vahvat poliittiset agendat mukana. Nais-Ghostbustersia vihaavat äijät täyttivät kaikki keskustelupalstat valituksillaan, ja parasta kaikesta oli että he vielä ylpeilivät sillä, etteivät aio katsoa elokuvaa! Antoivat kuitenkin huonoja arvosanoja IMDB:hen ja muihin sivuihin, että leffasta tulisi floppi kun sillä olisi niin huonot arvostelut.

Nämä äijät siis loukkaantuivat leffasta niin pahasti, että halusivat tuhota sen kokonaan. Vaikkeivät edes katsoneet sitä. En keksi yhtään vastaavaa ilmiötä, että naiset olisivat yrittäneet pyyhkiä jonkun miesleffan maailmankartalta, vain siksi että siinä oli miehiä. Aika vähän jäisi leffoja jäljelle, jos näin tehtäisiin.

Tuota arvostelupommitusta tehdään puolin ja toisin ja tämä sosiaalisoturien puoli on sen aloittanut miinustamalla kaikkea sellaista, jossa ei toimita heidän määrittelemiensä standardien mukaisesti, esimerkiksi rotu-, seksuaali- tai sukupuolikiintiöt eivät ole kunnossa tai sanotaan sellaisia tosiasioita joita he kokevat loukkaavina.

Kyse ei ollut siitä, että leffassa oli pelkkiä naisia, vaan siitä, että MIKSI näin tehtiin. Siksi, että haluttiin tarkoituksella poistaa miehet ja korottaa naisia. Eli agenda meni sisällön edelle ja se ei tule ikinä toimimaan. Ihmiset menevät elokuviin viihtymään, eivät saadakseen luentoja tasa-arvoisuudesta tai siitä miten valkoiset miehet ovat pahoja ja muut hyviä. Miehet eivät ole tehneet historiassa yhtäkään elokuvaa sillä ajatuksella, että nyt ei oteta akkoja tähän, koska miehet ovat parhaita. Miesten suuri esiintyvyys elokuvissa on ihan muista syistä johtuvia, mutta tätä "vääryyttä" yritetään nyt väkisin korjata vastatoimena sellaiselle toiminnalle, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Naiset eivät muuten koskaan pyyhkisi pois elokuvia maalimankartalta siksi että siinä on miehiä. Toisin kuin pieni ja äänekäs feministiporukka, valtaosa naisista pitää miehistä ja haluaa katsella heitä myös valkokankaalla päärooleissa. He tahtovat nähdä päteviä ja voimakkaita miehiä, joita voi kunnioittaa ja nähdä seksikkäinä ja siksi tämä miesten esittäminen pelkkinä luusereina ei vedä normaaleja naisiakaan teattereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.

Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.

Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

No on kyllä todella vaikea nähdä joku "Ghostbusters" hyökkäävänä elokuvana. Sehän oli huumorileffa. Taisin missata sen kohtauksen, jossa naiset pysähtyvät saarnaamaan feminismistä. Onko se director's cutissa?

Hyökkäävää tai miksi sellaista asennetta että "lällää paskaukot, katsokaas nyt kun me tehdäänkin naisissa teidän tykkäämänne leffa uusiks. Vituttaaks?" voi kutsua.

Tuo sanoma on ihan sinun omassa päässäsi.

Enemmänkin "ollaan 2000-luvulla ja on jo aika saada naisia ja vähemmistön edustajia päärooleihin". Siinä ei ole mitään "lällällää":tä, se on vain yhteiskunnan normaalia kehitystä. Asiat ja asenteet muuttuvat. Jos se suututtaa sinua, vika voi olla myös sinussa.

Ei se ole mitään normaalia kehitystä, vaan pienen ja äänekkään ääriporukan kohkaamista, jossa tärkeintä ei ole hyvä viihde vaan se, että ruudulla on tasan tietty hyväksyttävä prosentiaalinen osuus kaikkia mahdollisia pinnallisilla ominaisuuksilla määriteltyjä ryhmiä. Kuulostaako hyvältä elokuvalta? Ei ihmekään että tällä agendalla tehdyt kikkareet floppaavat yksi toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset heteromiehet ovat ihmisiä, kaikki muut vain agendaa.

Eli jos pääosassa on nainen, se on agendan ajamista. Samoin jos pääosaa esittää minkä tahansa vähemmistön edustaja. Naiset sopivat tyttöystäviksi, vaimoiksi, äideiksi ja sihteereiksi mieshahmoille. Vähemmistön edustajat sopivat kaveriksi tai palvelijaksi.

Kaikki muu on vittuilua miehiä kohtaan ja vihervassariagendan pakottamista kurkusta alas.

Jotkut ajattelevat vieläkin näin vuonna 2020.

Katselkaa sitten pelkästään vanhoja elokuvia, niin saatte nähdä niitä valkoisia äijiä joka roolissa aina.

Ei, vaan agenda on agendaa. Leffoja on tehty kohta sata vuotta ja sinä aikana on ruudulla nähty kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisissa rooleissa eikä kenelläkään ole ollut mitään valittamista, kunhan elokuva on hyvin tehty. Tämä agendatouhu on noussut vasta viimeisen 5-10 vuoden aikana ja yhtäkkiä kaikki on niin pirun vaikeaa, ikään kuin naiset ja värilliset olisivat vasta ensimmäistä kertaa pääsemässä ruudulle. Ihan käsittämätöntä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset heteromiehet ovat ihmisiä, kaikki muut vain agendaa.

Eli jos pääosassa on nainen, se on agendan ajamista. Samoin jos pääosaa esittää minkä tahansa vähemmistön edustaja. Naiset sopivat tyttöystäviksi, vaimoiksi, äideiksi ja sihteereiksi mieshahmoille. Vähemmistön edustajat sopivat kaveriksi tai palvelijaksi.

Kaikki muu on vittuilua miehiä kohtaan ja vihervassariagendan pakottamista kurkusta alas.

Jotkut ajattelevat vieläkin näin vuonna 2020.

Katselkaa sitten pelkästään vanhoja elokuvia, niin saatte nähdä niitä valkoisia äijiä joka roolissa aina.

Kiitos neuvosta, mutta osaan ilmankin katsoa vain 1900-luvulla tehtyjä elokuvia. Ovat parempia kaikin tavoin lukuunottamatta CGI, mikä ei minua kiinnosta. Ja mitä se, että 'vaan naiset, mustat, glbt saakoot näytellä, äijät joutakoot ruokajonoon, onhan ne jo saaneet leffoja tehdä ihan tarpeeksi' muuta on kuin agendaa? Sitähän kaikki feministit ajavat, female privilegea, olen sen verran niiden kirjoituksia lukenut.

Taidat olla oikea feminismin asiantuntija.

Oletko huomannut, että suurimmassa osassa leffoja ja tv-sarjoja on edelleen pääosassa valkoinen heteromies? Et voi ihan tosissasi väittää että miesnäyttelijät joutuvat nyt kortistoon.

Jos naisia olisi edes 50 % päärooleista, se olisi sentään jotain. Mutta ei siihen päästä, ei lähellekään.

Kun ottaa huomioon kaikki elokuvat mitä on tehty, miehiä on päärooleissa niin paljon että tilanne ei tasoittuisi vaikka kaikki pääroolit olisivat naisia monen vuoden ajan. 

Sitä tehdään mitä ihmiset haluavat katsoa. Jostain kumman syystä naisetkin tykkäävät katsoa niitä miehiä. Minkäs teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ottaa huomioon kaikki elokuvat mitä on tehty, miehiä on päärooleissa niin paljon että tilanne ei tasoittuisi vaikka kaikki pääroolit olisivat naisia monen vuoden ajan. 

Naisen "pitää" olla pääroolissa vain, jos se on tarinan kannalta oleellista. Se, että hups vaan, muutetaankin tää päähenkilö Ben Bellaksi että saadaan naiselle tähtirooli on berseestä eikä edes toimi. Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari on malliesimerkki että miehen rooliin laitetaan nainen ja toisinpäin näyttää vaan falskilta ja naurettavalta. Miksi se vaimo ja rakastajatar ei muka voi olla tärkeä osa elokuvaa?

Miksei nainen voi olla pääroolissa vain siksi, että käsikirjoittaja haluaa kertoa tarinan siitä naisesta? Miksi tässä pitää olla mitään typerää valta-asetelmaa alun perinkään? Olen itse nainen ja jos kirjoittaisin elokuvan, totta kai kirjoittaisin naisesta enkä miehestä pääosassa. Haluaisin kirjoittaa omista kokemuksista ja tuoda esille myös ystävieni kokemuksia elämästä naisena. Samoin kuin mieskäsikirjoittajat haluavat kirjoittaa elämästä miehenä. Jos tarina kertoo minusta, naisen valinta pääosaan ei ole välttämättä poliittista.

Mainitse joku esimerkki elokuvasta, jossa naispääosa on sinusta "tarinan kannalta oleellinen". Olen kuullut tätä argumenttia paljon, mutta yleensä se jää abstraktille tasolle. Miten määrittelet "oleellisen"?

Juuri näin, en osaisi paremmin sanoa.