Inhokkielokuvasi?
Aloitan vastaamalla Levottomat. Suhtaudun hyvin epäillen sellaiseen henkilöön joka kutsuu tätä tekelettä "sukupolvikokemukseksi" 🤨
Kommentit (698)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Eikö joku Tarantinon äijäily, jossa veri roiskuu, ole paljon hyökkäävämpi ja saarnaavampi?
Kaikki 70-luvun ja sitä vanhemmat elokuvat. Kyllä, ihan kaikki. En ole nähnyt yhtään, josta olisin pitänyt.
Leffat ovat todella hitaita ja tylsiä. Jopa action-leffoissa mennään etanan tahdilla. Tehosteet ovat kamalia, taustakuvat selvästi piirrettyjä, näkee heti ettei auto oikeasti aja tiellä jne.
Pitkät alkutekstit lopputekstien sijasta.
Puisevat hahmot, huonot näyttelijät jotka huutavat vuorosanansa.
Kaikki vitsit ja kauhukohtaukset on nähty jo uudemmissa leffoissa. Se ei tietysti ole näiden leffojen vika, mutta silti.
Mustavalkoisuus saa kaiken näyttämään jotenkin koomiselta, sarjakuvamaiselta. En pysty eläytymään yhtään.
Suurin osa "biopic"-jutuista, eli elämänkertaleffoista. Varsinkin jos leffan aiheena oleva henkilö on vielä elossa. Mennään ihmisen elämä läpi vähäsen pintaa raapaisten, luodaan jotain suurta tarinaa siinä. Jos lukee elämänkerran, johon leffa perustuu, saa aivan täysin toisenlaisen kuvan asiasta. Leffoissa on vain aina suurenneltava joka asiaa.
Poikkeuksena Walk the Line ja Kaunis mieli. Tosin jälkimmäisessä on se kohtaus, missä John pysäyttää vaimonsa auton kaatosateessa, tuskin on tapahtunut oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Eikö joku Tarantinon äijäily, jossa veri roiskuu, ole paljon hyökkäävämpi ja saarnaavampi?
Sinulle tyhmälle kaikki missä näkyy miehiä, on perkheleestä. Josset ymmärrä Tarantinon elokuvien sarkasmia, en minä sitä rupea sinulle selittämään. Btw. miten esim Subilla tällä viikolla nähty Tarantinon Jackie Brown on äijäilyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
No on kyllä todella vaikea nähdä joku "Ghostbusters" hyökkäävänä elokuvana. Sehän oli huumorileffa. Taisin missata sen kohtauksen, jossa naiset pysähtyvät saarnaamaan feminismistä. Onko se director's cutissa?
Hyökkäävää tai miksi sellaista asennetta että "lällää paskaukot, katsokaas nyt kun me tehdäänkin naisissa teidän tykkäämänne leffa uusiks. Vituttaaks?" voi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki 70-luvun ja sitä vanhemmat elokuvat. Kyllä, ihan kaikki. En ole nähnyt yhtään, josta olisin pitänyt.
Leffat ovat todella hitaita ja tylsiä. Jopa action-leffoissa mennään etanan tahdilla. Tehosteet ovat kamalia, taustakuvat selvästi piirrettyjä, näkee heti ettei auto oikeasti aja tiellä jne.
Pitkät alkutekstit lopputekstien sijasta.
Puisevat hahmot, huonot näyttelijät jotka huutavat vuorosanansa.
Kaikki vitsit ja kauhukohtaukset on nähty jo uudemmissa leffoissa. Se ei tietysti ole näiden leffojen vika, mutta silti.
Mustavalkoisuus saa kaiken näyttämään jotenkin koomiselta, sarjakuvamaiselta. En pysty eläytymään yhtään.
Äläs nyt, kyllä vaan Buster Keaton ja Chaplin osasivat.
Kun käytetään sellaisia sanoja kuin "hyökkäävä" kuvaamaan komediaelokuvaa, on kyllä jo aika vahvat poliittiset agendat mukana. Nais-Ghostbustersia vihaavat äijät täyttivät kaikki keskustelupalstat valituksillaan, ja parasta kaikesta oli että he vielä ylpeilivät sillä, etteivät aio katsoa elokuvaa! Antoivat kuitenkin huonoja arvosanoja IMDB:hen ja muihin sivuihin, että leffasta tulisi floppi kun sillä olisi niin huonot arvostelut.
Nämä äijät siis loukkaantuivat leffasta niin pahasti, että halusivat tuhota sen kokonaan. Vaikkeivät edes katsoneet sitä. En keksi yhtään vastaavaa ilmiötä, että naiset olisivat yrittäneet pyyhkiä jonkun miesleffan maailmankartalta, vain siksi että siinä oli miehiä. Aika vähän jäisi leffoja jäljelle, jos näin tehtäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
No on kyllä todella vaikea nähdä joku "Ghostbusters" hyökkäävänä elokuvana. Sehän oli huumorileffa. Taisin missata sen kohtauksen, jossa naiset pysähtyvät saarnaamaan feminismistä. Onko se director's cutissa?
Hyökkäävää tai miksi sellaista asennetta että "lällää paskaukot, katsokaas nyt kun me tehdäänkin naisissa teidän tykkäämänne leffa uusiks. Vituttaaks?" voi kutsua.
Tuo sanoma on ihan sinun omassa päässäsi.
Enemmänkin "ollaan 2000-luvulla ja on jo aika saada naisia ja vähemmistön edustajia päärooleihin". Siinä ei ole mitään "lällällää":tä, se on vain yhteiskunnan normaalia kehitystä. Asiat ja asenteet muuttuvat. Jos se suututtaa sinua, vika voi olla myös sinussa.
Speden elokuvat on mulle kaikki inhokkeja, paitsi Pohjantähteet, joka onkin sitten käsittämättömän hyvä. Johtuisiko sitten siitä, että kerrankin Spede malttaa itse olla esiintymättä, tosin kyllä se siinäkin yhdessä kohtauksessa on, mutta hyvin pienessä.
"Maa on syntinen laulu" oli 70-luvun kohuelokuva ja kuulemma arvostettu, kun oli Mollen ohjaama. En ymmärrä, tekotaiteellista soopaa ja pitkästyttävä.
Kaikki Bergmanin elokuvat on minusta mitättömiä ja pitkäveteisiä. Inhoan muutenkin sitä Liv Ullmania, joka on muka niin hyvä näyttelijä ja joka on tungettu jokaiseen ruotsalaiseen mukahyvään syvältäluotaavaan taide-elokuvaan. Mitättömän näköinen muija jolla oli aina se sama hölmistynyt ilme joka kuvassa.
Valkoiset heteromiehet ovat ihmisiä, kaikki muut vain agendaa.
Eli jos pääosassa on nainen, se on agendan ajamista. Samoin jos pääosaa esittää minkä tahansa vähemmistön edustaja. Naiset sopivat tyttöystäviksi, vaimoiksi, äideiksi ja sihteereiksi mieshahmoille. Vähemmistön edustajat sopivat kaveriksi tai palvelijaksi.
Kaikki muu on vittuilua miehiä kohtaan ja vihervassariagendan pakottamista kurkusta alas.
Jotkut ajattelevat vieläkin näin vuonna 2020.
Katselkaa sitten pelkästään vanhoja elokuvia, niin saatte nähdä niitä valkoisia äijiä joka roolissa aina.
Minusta taide-elokuvankin pitäisi olla viihdyttävä jollain tasolla. Esim. Mulholland Drive vs. Inland Empire.
Mulholland Drivessa on melko selkeä juoni, toki Lynchmäisillä outouksilla höystettynä. Sitä pystyy seuraamaan ja hahmoihin pystyy samaistumaan. Myös musiikki on mielenkiintoista.
Sen sijaan Inland Empire oli karmea kokemus. En päässyt yhtään jyvälle, ketä hahmot olivat ja mitä heille tapahtui. Loppu"ratkaisu" oli ihan kummallinen. Sitten vielä ne itäblokin prostituoidut ja venäläinen haikea musiikki.
Kuin kaksi eri maailmaa, toinen oli hieno elämys ja toinen ankea.
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset heteromiehet ovat ihmisiä, kaikki muut vain agendaa.
Eli jos pääosassa on nainen, se on agendan ajamista. Samoin jos pääosaa esittää minkä tahansa vähemmistön edustaja. Naiset sopivat tyttöystäviksi, vaimoiksi, äideiksi ja sihteereiksi mieshahmoille. Vähemmistön edustajat sopivat kaveriksi tai palvelijaksi.
Kaikki muu on vittuilua miehiä kohtaan ja vihervassariagendan pakottamista kurkusta alas.
Jotkut ajattelevat vieläkin näin vuonna 2020.
Katselkaa sitten pelkästään vanhoja elokuvia, niin saatte nähdä niitä valkoisia äijiä joka roolissa aina.
Kiitos neuvosta, mutta osaan ilmankin katsoa vain 1900-luvulla tehtyjä elokuvia. Ovat parempia kaikin tavoin lukuunottamatta CGI, mikä ei minua kiinnosta. Ja mitä se, että 'vaan naiset, mustat, glbt saakoot näytellä, äijät joutakoot ruokajonoon, onhan ne jo saaneet leffoja tehdä ihan tarpeeksi' muuta on kuin agendaa? Sitähän kaikki feministit ajavat, female privilegea, olen sen verran niiden kirjoituksia lukenut.
Eyes Wide Shut. Mitä siinä lopussa oikein tapahtui? Mikä oli todellista? Tuntui kuin leffa olisi jäänyt kesken, kun Kubrick kuoli. Silti se julkaistiin. Muutenkin ne satanistiset seremoniat olivat ahdistavia katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valkoiset heteromiehet ovat ihmisiä, kaikki muut vain agendaa.
Eli jos pääosassa on nainen, se on agendan ajamista. Samoin jos pääosaa esittää minkä tahansa vähemmistön edustaja. Naiset sopivat tyttöystäviksi, vaimoiksi, äideiksi ja sihteereiksi mieshahmoille. Vähemmistön edustajat sopivat kaveriksi tai palvelijaksi.
Kaikki muu on vittuilua miehiä kohtaan ja vihervassariagendan pakottamista kurkusta alas.
Jotkut ajattelevat vieläkin näin vuonna 2020.
Katselkaa sitten pelkästään vanhoja elokuvia, niin saatte nähdä niitä valkoisia äijiä joka roolissa aina.
Kiitos neuvosta, mutta osaan ilmankin katsoa vain 1900-luvulla tehtyjä elokuvia. Ovat parempia kaikin tavoin lukuunottamatta CGI, mikä ei minua kiinnosta. Ja mitä se, että 'vaan naiset, mustat, glbt saakoot näytellä, äijät joutakoot ruokajonoon, onhan ne jo saaneet leffoja tehdä ihan tarpeeksi' muuta on kuin agendaa? Sitähän kaikki feministit ajavat, female privilegea, olen sen verran niiden kirjoituksia lukenut.
Taidat olla oikea feminismin asiantuntija.
Oletko huomannut, että suurimmassa osassa leffoja ja tv-sarjoja on edelleen pääosassa valkoinen heteromies? Et voi ihan tosissasi väittää että miesnäyttelijät joutuvat nyt kortistoon.
Jos naisia olisi edes 50 % päärooleista, se olisi sentään jotain. Mutta ei siihen päästä, ei lähellekään.
Kun ottaa huomioon kaikki elokuvat mitä on tehty, miehiä on päärooleissa niin paljon että tilanne ei tasoittuisi vaikka kaikki pääroolit olisivat naisia monen vuoden ajan.
Kun ottaa huomioon kaikki elokuvat mitä on tehty, miehiä on päärooleissa niin paljon että tilanne ei tasoittuisi vaikka kaikki pääroolit olisivat naisia monen vuoden ajan.
Naisen "pitää" olla pääroolissa vain, jos se on tarinan kannalta oleellista. Se, että hups vaan, muutetaankin tää päähenkilö Ben Bellaksi että saadaan naiselle tähtirooli on berseestä eikä edes toimi. Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari on malliesimerkki että miehen rooliin laitetaan nainen ja toisinpäin näyttää vaan falskilta ja naurettavalta. Miksi se vaimo ja rakastajatar ei muka voi olla tärkeä osa elokuvaa?
Vierailija kirjoitti:
Eyes Wide Shut. Mitä siinä lopussa oikein tapahtui? Mikä oli todellista? Tuntui kuin leffa olisi jäänyt kesken, kun Kubrick kuoli. Silti se julkaistiin. Muutenkin ne satanistiset seremoniat olivat ahdistavia katsoa.
Mä en oikein ymmärrä että mitä satanismia nykyään nähdään kaikkialla. Esim. CATS-musikaali, nyt kun se tuli tapetille tämän leffan takia, on kuulemma shaatanallinen. Siksi että siinä on trikoita ja paljon maskia? Satanismia on se, jos luetaan mustaa raamattua, on pentagrammeja ja vuohen päitä. Ei, jos on musta viitta ja naamari kasvoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa huomioon kaikki elokuvat mitä on tehty, miehiä on päärooleissa niin paljon että tilanne ei tasoittuisi vaikka kaikki pääroolit olisivat naisia monen vuoden ajan.
Naisen "pitää" olla pääroolissa vain, jos se on tarinan kannalta oleellista. Se, että hups vaan, muutetaankin tää päähenkilö Ben Bellaksi että saadaan naiselle tähtirooli on berseestä eikä edes toimi. Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari on malliesimerkki että miehen rooliin laitetaan nainen ja toisinpäin näyttää vaan falskilta ja naurettavalta. Miksi se vaimo ja rakastajatar ei muka voi olla tärkeä osa elokuvaa?
Miksei nainen voi olla pääroolissa vain siksi, että käsikirjoittaja haluaa kertoa tarinan siitä naisesta? Miksi tässä pitää olla mitään typerää valta-asetelmaa alun perinkään? Olen itse nainen ja jos kirjoittaisin elokuvan, totta kai kirjoittaisin naisesta enkä miehestä pääosassa. Haluaisin kirjoittaa omista kokemuksista ja tuoda esille myös ystävieni kokemuksia elämästä naisena. Samoin kuin mieskäsikirjoittajat haluavat kirjoittaa elämästä miehenä. Jos tarina kertoo minusta, naisen valinta pääosaan ei ole välttämättä poliittista.
Mainitse joku esimerkki elokuvasta, jossa naispääosa on sinusta "tarinan kannalta oleellinen". Olen kuullut tätä argumenttia paljon, mutta yleensä se jää abstraktille tasolle. Miten määrittelet "oleellisen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eyes Wide Shut. Mitä siinä lopussa oikein tapahtui? Mikä oli todellista? Tuntui kuin leffa olisi jäänyt kesken, kun Kubrick kuoli. Silti se julkaistiin. Muutenkin ne satanistiset seremoniat olivat ahdistavia katsoa.
Mä en oikein ymmärrä että mitä satanismia nykyään nähdään kaikkialla. Esim. CATS-musikaali, nyt kun se tuli tapetille tämän leffan takia, on kuulemma shaatanallinen. Siksi että siinä on trikoita ja paljon maskia? Satanismia on se, jos luetaan mustaa raamattua, on pentagrammeja ja vuohen päitä. Ei, jos on musta viitta ja naamari kasvoilla.
Mutta nehän uhrasivat nuoren naisen. Catsia en ole nähnyt, mutta minusta EWS:ssa oli aika selkeitä viittauksia satanismiin. Miksei sitä saisi sanoa?
No on kyllä todella vaikea nähdä joku "Ghostbusters" hyökkäävänä elokuvana. Sehän oli huumorileffa. Taisin missata sen kohtauksen, jossa naiset pysähtyvät saarnaamaan feminismistä. Onko se director's cutissa?