Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhokkielokuvasi?
Aloitan vastaamalla Levottomat. Suhtaudun hyvin epäillen sellaiseen henkilöön joka kutsuu tätä tekelettä "sukupolvikokemukseksi" 🤨
Kommentit (698)
Ruotsalaiset rikos ja murha elokuvat, esim. Millenium trilogia on aivan kauhea...
Lisäksi maailmanloppu elokuvat rasittavat. Se on jo aiheena loppuunkulutettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis, mutta näistä mustista elokuvissa tuli mieleen eilen Subilta tullut Tarantinon Jackie Brown ja Pam Grier. Googlasin uteliaisuuttani kuvan nyt 7kymppisestä Grieristä ja näyttääpä yllättävältä. Ikä tuntuu jotenkin haihduttaneen kaiken etnisyyden ja kävisi valkoisesta nykyään. 😳
https://answersafrica.com/wp-content/uploads/2018/06/Pam-Grier-640x336…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Ennen kuin tuomitset täysin vieraan ihmisen yhden lyhyen kirjoituksen perusteella, voisit ehkä harkita, että useimmat katsovat leffoja viihtyäkseen. Monet myös paetakseen arkeaan. Ei liene kovin yllättävää, että ihmiset katsovat mieluummin elokuvia joista jää hyvä mieli, kuin sellaisia jotka oksettavat ja aiheuttavat ahdistusta.
Ei se ole automaattisesti "ajattelemisen haastamista" että katsoo jotain itselle ahdistavaa. Oman elämän ahdistus on pakko kestää, fiktiivistä ei. Mikään elokuva ei ole niin laadukas että se on jokaisen pakko katsoa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
MarskinPulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.
Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.
Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.
Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.
"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.
Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.
Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.
Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?
No se oli ihan oma lukunsa, siihen en ota edes kantaa mutta enemmän tätä näkee esimerkiksi nyt pinnalla olevissa supersankarileffoissa. Hahmoja, jotka on luotu jo jossain 60-luvulla valkoisiksi, on yhtäkkiä vaihdettu mustiksi tai sukupuolta on vaihdettu ihan vain piruuttaan. Jos ei tiedä jonkun sarjakuvan historiaa ja juuria, niin ei kai tuo silloin haittaa, et edes tiedä onko joku vaihdettu vai ei, mutta asioista tietävää pitkän linjan fania sellainen ärsyttää, etenkin kuin siihen ei ole muuta syytä kuin tyydyttää näitä nykyajan värimäärien laskijoita. Jokainen voi miettiä vaikka omaa lempihamoaan kirjasta, elokuvasta tai mistä tahansa fiktiosta, oli minkävärinen tahansa, ja miltä se tuntuisi kun joku tulisi sanomaan että tämä hahmo onkin nyt muutettu eriväriseksi ja vaikka kaupan päälle vielä eri sukupuoleksi.
"Värimäärien laskijoita", voi hyvä luoja. Laske itse miten paljon oikeasti on ei-valkoisia ihmisiä Hollywood-leffoissa, saatat yllättyä että eipä niitä juuri olekaan. Varsinkin jos laskee vain hahmot, jotka sanovat leffassa jotain. Ihmeesti jää vain muutama hahmo jäljelle. Mutta jos jonkun leffan pääosassa on musta ja/tai nainen, se onkin heti valkoisilta miehiltä pois, voi surku.
Sitä paitsi yhtään hahmoa ei ole "vaihdettu" mustaksi tai naiseksi. Esim. uudessa Ghostbustersissa hahmot olivat uusia, eivät saman nimisiä eivätkä seikkailleet samassa ajassa kuin alkuperäiset. SIlti se raivostutti ihmiset jotka valittivat että "lapsuuteni pilattiin tällä". Sen kun katsoo sitten niitä vanhoja leffoja. Koko tämä asenne, ihan kuin vanhoihin leffoihin olisi laitettu päälle naisten päät ja muuten sama leffa.
Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.
Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakkautta vain/Love Actually". En perustellut aikaisemmin tarkemmin, mutta tässä muutama pointti.
-Rakkaustarinoita on leffassa liikaa ja ne menevät limittäin. Pari kolme olisi riittänyt, on ikään kuin pakotettu mukaan kaikki mahdollset parit.
-Minusta pari, joka ei puhu samaa kieltä, ei ole kovin romanttinen. Miten ne muka voivat elää yhdessä, kun ei kumpikaan ymmärrä toista?
-Jatkuvat läskivitsit. Varsinkin kun se yksi nainen ei edes ole läski, vaan ihan keskiverto.
-Se yksi tyyppi matkusti USA:han hakemaan naisia ja odotin, että se tulisi realistisesti häntä koipien välissä takaisin. Mutta se toikin hirveän liudan naisia mukanaan kaverillekin. Amerikkalaiset pimut kai ovat sitten tyhjäpäisiä ja kohtelevat keskivertoa brittiäijää kuin rock-tähteä.
-Mies pyytää isää tuomaan tyttärensä ovelle ja hänellä onkin toinen rumempi tytär, joka ilmestyy ovelle nätimmän sijasta.
-Muutenkaan ei ollut hauska.
Nämä ainakin muistan, kun maksoin että katsoin tämän teatterissa. Kyllä harmitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Ennen kuin tuomitset täysin vieraan ihmisen yhden lyhyen kirjoituksen perusteella, voisit ehkä harkita, että useimmat katsovat leffoja viihtyäkseen. Monet myös paetakseen arkeaan. Ei liene kovin yllättävää, että ihmiset katsovat mieluummin elokuvia joista jää hyvä mieli, kuin sellaisia jotka oksettavat ja aiheuttavat ahdistusta.
Ei se ole automaattisesti "ajattelemisen haastamista" että katsoo jotain itselle ahdistavaa. Oman elämän ahdistus on pakko kestää, fiktiivistä ei. Mikään elokuva ei ole niin laadukas että se on jokaisen pakko katsoa.
-eri
Toki, mutta eihän tässä siitä ollut puhekaan. Pointtini koski sitä, mikä elokuvan laajempi sisältö oli verrattuna tuohon katsojan tiivistykseen. Tykkäsi aiheesta tai ei, se ei yleensä estä ymmärtämästä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MarskinPulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.
Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.
Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.
Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.
"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.
Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.
Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.
Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?
No se oli ihan oma lukunsa, siihen en ota edes kantaa mutta enemmän tätä näkee esimerkiksi nyt pinnalla olevissa supersankarileffoissa. Hahmoja, jotka on luotu jo jossain 60-luvulla valkoisiksi, on yhtäkkiä vaihdettu mustiksi tai sukupuolta on vaihdettu ihan vain piruuttaan. Jos ei tiedä jonkun sarjakuvan historiaa ja juuria, niin ei kai tuo silloin haittaa, et edes tiedä onko joku vaihdettu vai ei, mutta asioista tietävää pitkän linjan fania sellainen ärsyttää, etenkin kuin siihen ei ole muuta syytä kuin tyydyttää näitä nykyajan värimäärien laskijoita. Jokainen voi miettiä vaikka omaa lempihamoaan kirjasta, elokuvasta tai mistä tahansa fiktiosta, oli minkävärinen tahansa, ja miltä se tuntuisi kun joku tulisi sanomaan että tämä hahmo onkin nyt muutettu eriväriseksi ja vaikka kaupan päälle vielä eri sukupuoleksi.
"Värimäärien laskijoita", voi hyvä luoja. Laske itse miten paljon oikeasti on ei-valkoisia ihmisiä Hollywood-leffoissa, saatat yllättyä että eipä niitä juuri olekaan. Varsinkin jos laskee vain hahmot, jotka sanovat leffassa jotain. Ihmeesti jää vain muutama hahmo jäljelle. Mutta jos jonkun leffan pääosassa on musta ja/tai nainen, se onkin heti valkoisilta miehiltä pois, voi surku.
Sitä paitsi yhtään hahmoa ei ole "vaihdettu" mustaksi tai naiseksi. Esim. uudessa Ghostbustersissa hahmot olivat uusia, eivät saman nimisiä eivätkä seikkailleet samassa ajassa kuin alkuperäiset. SIlti se raivostutti ihmiset jotka valittivat että "lapsuuteni pilattiin tällä". Sen kun katsoo sitten niitä vanhoja leffoja. Koko tämä asenne, ihan kuin vanhoihin leffoihin olisi laitettu päälle naisten päät ja muuten sama leffa.
Säälittävää.
No en laske, minä en ole näitä laskijoita ja sinä ilmeisesti olet. Minusta siinä ei ole mitään pointtia laskeskella tuollaisia, pääasia on tehdä hyviä elokuvia riippumatta siitä että minkä väriset niitä tekevät. Kenelläkään ei ole ongelmaa värillisten hahmojen kanssa silloin kun ne ovat alkuperäisiä hahmoja, eivätkä värinvaihtoja. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää?
Ghostbustersissa ei ollut kyse vaihtamisesta vaan uusista hahmoista, mutta se oli kaikin puolin niin paskasti tehty, että vanhat fanit pettyivat kun se ei ollut millään tasolla samaa luokkaa kuin alkuperäiset. Siitä tehtiin kummallinen feminismin julistus ja sisällöltään se oli pelkkää älytöntä koheltamista. Sitten tekijät loukkaantuivat, kun ihmiset eivät innostuneet katsomaan feminististä kohellusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.
Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.
En väittänytkään että AB olisi jotenkin huippuälyllinen, mutta jos ei siitäkään saa irti muuta kuin "mies kuolaa teiniä", niin mitä voi saada irti Lynchin teoksista?
Elämässä on paljon ikäviä asioita, en ottaisi fiktiivisestä epämukavuudesta hirveästi painetta mutta ilmeisesti jotkut ihmiset ovat sillekin kovin herkkiä. Teini-ikäinen on aina seksisymboli jollekin, tosin yleensä omanikäisilleen.
Vierailija kirjoitti:
"Rakkautta vain/Love Actually". En perustellut aikaisemmin tarkemmin, mutta tässä muutama pointti.
-Rakkaustarinoita on leffassa liikaa ja ne menevät limittäin. Pari kolme olisi riittänyt, on ikään kuin pakotettu mukaan kaikki mahdollset parit.
-Minusta pari, joka ei puhu samaa kieltä, ei ole kovin romanttinen. Miten ne muka voivat elää yhdessä, kun ei kumpikaan ymmärrä toista?
-Jatkuvat läskivitsit. Varsinkin kun se yksi nainen ei edes ole läski, vaan ihan keskiverto.
-Se yksi tyyppi matkusti USA:han hakemaan naisia ja odotin, että se tulisi realistisesti häntä koipien välissä takaisin. Mutta se toikin hirveän liudan naisia mukanaan kaverillekin. Amerikkalaiset pimut kai ovat sitten tyhjäpäisiä ja kohtelevat keskivertoa brittiäijää kuin rock-tähteä.
-Mies pyytää isää tuomaan tyttärensä ovelle ja hänellä onkin toinen rumempi tytär, joka ilmestyy ovelle nätimmän sijasta.
-Muutenkaan ei ollut hauska.
Nämä ainakin muistan, kun maksoin että katsoin tämän teatterissa. Kyllä harmitti.
Minusta rakkaustarinoita on juuri oikea määrä, että juoni rullaa mukavasti eteenpäin eikä jumiteta liikaa yhteen asiaan, se olisi tylsempää. On ihan tarpeeksi romanttisia elokuvia, joissa keskitytään yhteen pariin, tämä on mukava poikkeus ja eri tarinoiden limittyminen yhteen on aina mielenkiintoista.
Pari joka ei puhu samaa kieltä, sehän on juuri romanttisuuden huipentuma. Kumpikaan ei ymmärrä toista, mutta sanovat samoja asioita omilla kielillään. Kokevat sen turvalliseksi, kun voi sanoa vapaasti asioita joita muuten ei ehkä tohtisi. Ymmärtävät ilman ymmärtämistäkin. Sitä paitsi myöhemminhän molemmat kävivät salaa kielikurssilla.
Läskivitsit ovat vähän outo piirre leffan kokonaisuudessa, siitä samaa mieltä.
Amerikkaan matkustavan hemmon seikkailu on vähän yliampuva, melkein ajattelen aina että se on pelkkää fantasiaa, koska unelmat täyttyvät ja vieläpä ylittyvät niin totaalisesti.
Ei tuon minusta ole tarkoituskaan olla välttämättä hirveän hauska, vaan romanttinen. Välillä jopa haikea. Toimii minuun ja olen aikuinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.
Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.
Itse näin ja näen edelleen American Beauty:n elokuvana yksinäisyydestä. Eikä siis pelkästään miespääosan kautta vaan lähes jokaisen elokuvassa olevan roolihenkilön kautta tulkittuna.
Rokka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin kotona ja Tuntematon sotilas liian monien toistojen vuoksi.
Se 80-luvulla tehty Tuntematon se vasta muuten rimanalitus olikin. Uusin ihan OK vaikka ei vaikuta palstan suosikkileffa olevankaan. Kannattaa vertailun vuoksi katsoa tuo Molbergin kasariversio..
No se Mollbergin Tuntematon on just se paras. (Mut mitä voi odottaa tyypiltä, joka ei osaa kirjoittaa edes Mollbergia oikein - no huonoa yleissivistystä ja makua.) Suomalaiset haukkua ränkyttivät aikoinaan mm., että kuinka käsivaralta on kuvattu, ihan kauheaa huojumista ja voi miten kökköä. Kun muutaman vuoden kuluttua jenkkituotannoissa tehtiin sitä samaa, niin nyt se olikin siis niiin tosi freshiä ja ihmeellisen uutta, kyllä ne jenkit osaa. Heh. Jne jne jne, Mollella oli Suomessa vihamiehiä roppakaupalla, kuspiä kun ihmisen lienee ollut, mutta erittäin hyvän Tuntemattoman hän teki. Varsinkin Risto Tuorila Koskelana oli elämänsä roolissa ja Paavo Liski Rokkana on myös tajuttoman hyvä. Mutta parasta on Mollen tyly asenne, ei romanttisia sankaritarinoita ja hassunhauskoja juttuja suoltavia veljkultia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rakkautta vain/Love Actually". En perustellut aikaisemmin tarkemmin, mutta tässä muutama pointti.
-Rakkaustarinoita on leffassa liikaa ja ne menevät limittäin. Pari kolme olisi riittänyt, on ikään kuin pakotettu mukaan kaikki mahdollset parit.
-Minusta pari, joka ei puhu samaa kieltä, ei ole kovin romanttinen. Miten ne muka voivat elää yhdessä, kun ei kumpikaan ymmärrä toista?
-Jatkuvat läskivitsit. Varsinkin kun se yksi nainen ei edes ole läski, vaan ihan keskiverto.
-Se yksi tyyppi matkusti USA:han hakemaan naisia ja odotin, että se tulisi realistisesti häntä koipien välissä takaisin. Mutta se toikin hirveän liudan naisia mukanaan kaverillekin. Amerikkalaiset pimut kai ovat sitten tyhjäpäisiä ja kohtelevat keskivertoa brittiäijää kuin rock-tähteä.
-Mies pyytää isää tuomaan tyttärensä ovelle ja hänellä onkin toinen rumempi tytär, joka ilmestyy ovelle nätimmän sijasta.
-Muutenkaan ei ollut hauska.
Nämä ainakin muistan, kun maksoin että katsoin tämän teatterissa. Kyllä harmitti.
Minusta rakkaustarinoita on juuri oikea määrä, että juoni rullaa mukavasti eteenpäin eikä jumiteta liikaa yhteen asiaan, se olisi tylsempää. On ihan tarpeeksi romanttisia elokuvia, joissa keskitytään yhteen pariin, tämä on mukava poikkeus ja eri tarinoiden limittyminen yhteen on aina mielenkiintoista.
Pari joka ei puhu samaa kieltä, sehän on juuri romanttisuuden huipentuma. Kumpikaan ei ymmärrä toista, mutta sanovat samoja asioita omilla kielillään. Kokevat sen turvalliseksi, kun voi sanoa vapaasti asioita joita muuten ei ehkä tohtisi. Ymmärtävät ilman ymmärtämistäkin. Sitä paitsi myöhemminhän molemmat kävivät salaa kielikurssilla.
.
No ehkä meillä on eri mielikuva romanttisuudesta. Minusta on nimenomaan tärkeää keskustella kumppanin kanssa, ja tietää että on samat arvot jne. Mitä jos kielikurssin jälkeen kumpikin tajuaa, ettei heillä ole mitään yhteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MarskinPulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman huvittaa ne kommentit joissa todetaan, että mikään leffa jossa on "kiintiövähemmistöjä" ei voi olla hyvä.
Siis kaikki elokuvat kaikista genreistä ovat huonoja, jos niissä vain on jotain ei-heteroita tai ei-valkoisia ihmisiä. Ja tällaisia hahmoja voi olla leffassa vain kiintiömielessä, ei sen takia että joku kirjoittaja haluaisi kuvata heidän elämäänsä.
Ehkä kannattaisi vähän miettiä, miksei osaa nähdä vähemmistön edustajia itsessään arvokkaina ihmisinä ja heidän tarinoitaan kertomisen arvoisina.
Vähemmistön edustajia on ollut leffoissa ties kuinka pitkään, se ei sinänsä ole se ongelma, vaan nimenomaan kiintiövähemmistöt, jotka ovat nykyajan ilmiö. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alunperin valkoisia hahmoja vaihdetaan mustiksi ihan vain sen takia, että saadaan pakkomustaa ruudulle. Typerää.
"Pakkomustaa"? Onpas melkoinen sanahirviö. Ja milloin hahmo sitten on sinusta kiintiö ja milloin vain hahmo muiden joukossa? Monet tuntuvat pitävän kaikkia mustia päärooleja vain pakollisena kiintiönä.
Vähemmistörooleja on ollut historiassa todella vähän, ja lähes kaikki vähemmistöhahmot ovat leffoissa vain enemmistöhahmojen kavereina, tai vielä pahempaa, palvelijoina. Etenkin juuri mustat ihmiset.
Vaikka vuoden ajan jokaisen leffan päänäyttelijäksi valittaisiin musta hahmo, se ei edes tasottaisi tilannetta, kun on vuosikymmenien ajan ollut mustia leffoissa vain nimeksi. Ei voi vedota edes siihen, että viedään rooleja valkoisilta, koska täysin mustien tähdittämiä leffoja on todella vähän. Ehkä olisikin valkoisten vuoro olla bestiksen roolissa.Diversiteetti diversiteetin vuoksi ei voi olla ongelma, paitsi jos diversiteetti itsessään on ongelma.
Meinaakohan kirjoittaja sitä musta Mannerheim leffaa,,?
No se oli ihan oma lukunsa, siihen en ota edes kantaa mutta enemmän tätä näkee esimerkiksi nyt pinnalla olevissa supersankarileffoissa. Hahmoja, jotka on luotu jo jossain 60-luvulla valkoisiksi, on yhtäkkiä vaihdettu mustiksi tai sukupuolta on vaihdettu ihan vain piruuttaan. Jos ei tiedä jonkun sarjakuvan historiaa ja juuria, niin ei kai tuo silloin haittaa, et edes tiedä onko joku vaihdettu vai ei, mutta asioista tietävää pitkän linjan fania sellainen ärsyttää, etenkin kuin siihen ei ole muuta syytä kuin tyydyttää näitä nykyajan värimäärien laskijoita. Jokainen voi miettiä vaikka omaa lempihamoaan kirjasta, elokuvasta tai mistä tahansa fiktiosta, oli minkävärinen tahansa, ja miltä se tuntuisi kun joku tulisi sanomaan että tämä hahmo onkin nyt muutettu eriväriseksi ja vaikka kaupan päälle vielä eri sukupuoleksi.
"Värimäärien laskijoita", voi hyvä luoja. Laske itse miten paljon oikeasti on ei-valkoisia ihmisiä Hollywood-leffoissa, saatat yllättyä että eipä niitä juuri olekaan. Varsinkin jos laskee vain hahmot, jotka sanovat leffassa jotain. Ihmeesti jää vain muutama hahmo jäljelle. Mutta jos jonkun leffan pääosassa on musta ja/tai nainen, se onkin heti valkoisilta miehiltä pois, voi surku.
Sitä paitsi yhtään hahmoa ei ole "vaihdettu" mustaksi tai naiseksi. Esim. uudessa Ghostbustersissa hahmot olivat uusia, eivät saman nimisiä eivätkä seikkailleet samassa ajassa kuin alkuperäiset. SIlti se raivostutti ihmiset jotka valittivat että "lapsuuteni pilattiin tällä". Sen kun katsoo sitten niitä vanhoja leffoja. Koko tämä asenne, ihan kuin vanhoihin leffoihin olisi laitettu päälle naisten päät ja muuten sama leffa.
Säälittävää.
No en laske, minä en ole näitä laskijoita ja sinä ilmeisesti olet. Minusta siinä ei ole mitään pointtia laskeskella tuollaisia, pääasia on tehdä hyviä elokuvia riippumatta siitä että minkä väriset niitä tekevät. Kenelläkään ei ole ongelmaa värillisten hahmojen kanssa silloin kun ne ovat alkuperäisiä hahmoja, eivätkä värinvaihtoja. Miten tämä ero on niin vaikea ymmärtää?
Ghostbustersissa ei ollut kyse vaihtamisesta vaan uusista hahmoista, mutta se oli kaikin puolin niin paskasti tehty, että vanhat fanit pettyivat kun se ei ollut millään tasolla samaa luokkaa kuin alkuperäiset. Siitä tehtiin kummallinen feminismin julistus ja sisällöltään se oli pelkkää älytöntä koheltamista. Sitten tekijät loukkaantuivat, kun ihmiset eivät innostuneet katsomaan feminististä kohellusta.
Kylläpä nuo sinunkin poliittiset kantasi ovat aika selkeät.
Mitä feminismiä siinä leffassa muka oli? Ja miten se miesten tähdittämä leffa ei muka ollut kohellusta? Sehän oli nimenomaan hölmöä huumoria alun perinkin. "There is no Dana, only Zuul!"
Nykyaikana leffoilta vaaditaan enemmän, ja aikuisena katsojana odottaa enemmän kuin lapsena. Jos olisin nähnyt ekan Ghostbustersin lapsena, olisin pitänyt sitä jännittävänä, suorastaan pelottava. Nyt se näyttäytyy nostalgisena mutta hölmönä. Ei siinä mitään syvällistä sisältöä ole.
Kaikki ääritaiteelliset elokuvat, joita kehuvat vain itseään parempina pitävät muutamat kriitikot. Toinen vastenmielinen ryhmä on kaikki verta roiskuvat tappo-opetuselokuvat. Ennen katson noita ällöttävän romanttisia pitkiäkin. Ja asian vierestä vielä: kaikki ikuisuussarjat telkkarissa, olivat ne sitten kotimaisia tai ulkomaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LeffaKriitikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
American Pie - keski-ikäinen äijä kuolaa nuoren tytön perään. Oksettava ja masentava elokuva.
Sekaisin Marista - Ben Stiller on hirveä ja elokuva muutenkin täyttä kuraa.
Pakko korjata, tarkoitin siis American Beautya.
Tosin inhoan myös American Pie -leffasarjaa.
American Beautyssä ja Eyes Wide Shutissa on kuitenkin elokuvana tiettyä "syvyyttä" joka ei ehkä avaudu kuin lähellä keski-ikää oleville ja erityisesti miehille. Molemmat kriitikkojen arvostamia leffofa. Kannattaa katsoa ehkä jonkun vuoden päästä "ajatuksella" uudestaan - tai sitten kaikille ei vaan kaikki leffat avaudu jos odottaa esimerkisi Tom Cruiselta ja Nicole Kimannilta jotain perinteistä romanttista hömppää ja S Kubricin leffa onkin jotain muuta..
Makujahan on tietenkin monia sanoi naapurin mäyräkoirakin kun muniaan nuoli...
Ei siinä sen enempää "syvyyttä" ole keski-ikäisenäkään kuin parikymmentä vuotta aiemmin. Jännä kuitenkin huomata että jotkut koittaa (edelleen) käyttää omaa erilaista makuaan todisteena omasta "paremmasta" älykkyydestään.
Voihan siitä pitää tai olla pitämättä mutta se ei muusta todista kuin siitä että makuja on erilaisia. Vähän kuin jäätelössä jossa mansikasta pitävät on tunnetusti tylsiä tosikkoja (tai jotain, ironia ei välttämättä onnistu netissä).
Kirjoitit American Beautystä yhdellä lauseella, jonka sisältö oli että oksettava, mies kuolaa teinityttöä. Sen perusteella tulee sellainen kuva että tuo on tiivistetysti se, minkä sait elokuvasta irti ja jos näin on, niin silloin on mennyt ohi koko leffan pointti ja syvyys. Mutta ehkä ilmaisit itseäsi vähän suppeasti? Toisaalta sekin kertoo ihmisen rajoittuneisuudesta, jos ei kykene käsittelemään itselleen epämieluisia asioita edes fiktion muodossa, ikään kuin pelkää mennä oman henkisen mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa ajatteluaan.
Jos haluaa haastaa ajatteluaan, kannattaa katsoa vaikka David Lynchin elokuvia, jotka ovat oikeasti älyllisiä. "American Beauty" ei ole samalla tasolla. 20-vuotiaana se oli minusta mestariteos, nyt 40-vuotiaana ja parempia leffoja nähneenä katsoin sen uudestaan. Siinä on hienoja kohtia, mutta yleiseltä tasolta jää aika ontoksi. Yrittää olla syvällinen, mutta ei oikeasti olekaan. Ei se huono leffa ole, mutta parempiakin on.
Ja kyllähän nuo teini-ikäisen kuolauskohtaukset ovat aika ikäviä. Ei niinkään se että keski-ikäinen mies kuolaa häntä, vaan se että myös katsojille esitetään teini-ikäinen hahmo seksisymbolina. Toki loppuratkaisu vähän korjasi asiaa, mutta silti. Mitä se sitten antaa katsojalle, on tietysti ihmisestä itsestään kiinni.
En väittänytkään että AB olisi jotenkin huippuälyllinen, mutta jos ei siitäkään saa irti muuta kuin "mies kuolaa teiniä", niin mitä voi saada irti Lynchin teoksista?
Elämässä on paljon ikäviä asioita, en ottaisi fiktiivisestä epämukavuudesta hirveästi painetta mutta ilmeisesti jotkut ihmiset ovat sillekin kovin herkkiä. Teini-ikäinen on aina seksisymboli jollekin, tosin yleensä omanikäisilleen.
Ai jokainen teini-ikäinen on seksisymboli?? Huhhuh, mikä väite. Teini-ikäiset ovat vielä lapsia ja useimmilla heistä on vähemmän "valmis" kroppa. Löytyy paljon tikunlaihoja hujoppeja, tyttöjä joilla ei ole vielä rintoja, toisaalta niitä joiden keho on jo ihan aikuisen näköinen. Kaikkien teinien pitäisi saada kasvaa aikuiseksi rauhassa, eikä olla seksisymbolina.
Joku elämänalue saattaa olla ihmiselle arka, esim. itse ahdistun herkästi kiusaamista käsittelevistä leffoista. Se yksi teema vain nousee minulle niin tärkeäksi, etten pysty enää näkemään leffassa mitään muuta. Kyse ei ole älyllisestä asiasta, vaan henkilökohtaisesta tunnereaktiosta. Saan leffoista muutakin irti, mutta jos on oikein ahdistavaa niin en ehkä pysty katsomaan loppuun asti. Voin hyvin kuvitella, että esim. seksuaalista ahdistelua nuorena kokenut ihminen ei halua katsoa American Beautya.
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on ihan hyvä että uudet "feministi"leffat ja vähemmistöihin kuuluvat pääosat suututtavat ihmisiä. Se tarkoittaa, että niitä kulttuurisesti tarvitaan ja että elämme sellaista murrosaikaa, ettei kaikkien leffojen tähtenä olekaan enää valkoinen mies.
Kyllä tässä vielä totutaan tähän. 10 vuoden päästä naureskellaan menneille vuosikymmenille, kun se valkoinen heteromies on tungettu joka paikkaan. Sitä odotellessa.
Kauanpa saat sitten odottaa. Se on $$$ mikä määrää millaisia elokuvia tehdään. Ja kun sinun epäviihdyttävät, hyökkäävät statement elokuvasi eivät lippukassaa kilisytä, niin niiden tekeminen loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin.
Alue: Aihe vapaa
No se oli ihan oma lukunsa, siihen en ota edes kantaa mutta enemmän tätä näkee esimerkiksi nyt pinnalla olevissa supersankarileffoissa. Hahmoja, jotka on luotu jo jossain 60-luvulla valkoisiksi, on yhtäkkiä vaihdettu mustiksi tai sukupuolta on vaihdettu ihan vain piruuttaan. Jos ei tiedä jonkun sarjakuvan historiaa ja juuria, niin ei kai tuo silloin haittaa, et edes tiedä onko joku vaihdettu vai ei, mutta asioista tietävää pitkän linjan fania sellainen ärsyttää, etenkin kuin siihen ei ole muuta syytä kuin tyydyttää näitä nykyajan värimäärien laskijoita. Jokainen voi miettiä vaikka omaa lempihamoaan kirjasta, elokuvasta tai mistä tahansa fiktiosta, oli minkävärinen tahansa, ja miltä se tuntuisi kun joku tulisi sanomaan että tämä hahmo onkin nyt muutettu eriväriseksi ja vaikka kaupan päälle vielä eri sukupuoleksi.