Onko täällä muita jotka kärsivät henkisesti koska puoliso lihava?

Uskoisin, että valtaosa naisista, koska suomalaismiehistä valtaosa on ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

ihan ärsyttää näissä viesteissä se, et oletetaan normaalipainossa pysymisen tai sinne pääsemisen olevan helppoa. kun valitettavasti geeniloton päävoitto ei vaan osu kaikkien kohdalle.

Ja elämänhallintasi ja terveydestä huolehtiminen on rempallaan, kun olet ylipainoinen. Ikään kuin vaikkapa tupakoiva tai alkoholia käyttävä normaalipainoinen olisi terveellisempi kuin savuton ja raitis ylipainoinen. 

Lisäksi annetaan ymmärtää, että on ihan yhtä ongelmallista, onko ylipainoa 10 vai 100 kiloa, että se ihminen käyttäytyy samalla tavalla, koska on ylipainoinen. 

Ei ole, sillä olen itsekin ylipainoinen. Ja siten meitä on kaksi. Kyllä vakka aina kantensa löytää ;)

Tää taitaa olla vähän tabu...? Miehet ei oikein voi sanoa tällaisia juttuja ääneen edes anonyyminä ilman, että tulee aivan jäätävä joukkolynkkaus naisten puolelta. Miksi tämä on tabu, että puolison liikakilot voivat kuvottaa? On eri asia olla vähän pyöreä alussa ja lihoa sitten esim. 20kg, ei se tarkoita että ap olis muuttanut mielensä.

Kyllä mä ymmärtäisin, että miestä inhottaisi jos mun kroppa leviäis. Tottakai se tuntuis pahalta, mutta ymmärtäisin miestä silti.   Joillekin visuaaliset jutut on tärkeämpiä kuin toisille. Muodokkuus ja pyöreys ei ole yhtä kuin iso ylipaino.

Vierailija kirjoitti:

Tää taitaa olla vähän tabu...? Miehet ei oikein voi sanoa tällaisia juttuja ääneen edes anonyyminä ilman, että tulee aivan jäätävä joukkolynkkaus naisten puolelta. Miksi tämä on tabu, että puolison liikakilot voivat kuvottaa? On eri asia olla vähän pyöreä alussa ja lihoa sitten esim. 20kg, ei se tarkoita että ap olis muuttanut mielensä.

Kyllä mä ymmärtäisin, että miestä inhottaisi jos mun kroppa leviäis. Tottakai se tuntuis pahalta, mutta ymmärtäisin miestä silti.   Joillekin visuaaliset jutut on tärkeämpiä kuin toisille. Muodokkuus ja pyöreys ei ole yhtä kuin iso ylipaino.

Valitettavasti kaikki eivät voi olla hottiksia. Silloin, kun naisista valtaosa oli hoikkia, piti olla isot rinnat tai hyvä perse, ei riittänyt että oli normaalipainoinen. 

Kai se on vähän niin, että mies vaistomaisesti arvioi naisen kelpoisuutta vartalon kautta ja nainen miestä miehen pärjäämisen kautta. Molemmat ovat biologisia tekijöitä jälkeläisten saamiseen ja ylläpitämiseen liittyen. 

Älä valita, Superlivahat naiset ihania minä ainakin tykkään laavata sivuja. Minun vaimolla vasta 5sivun jälkeen löytyy se ihana hielle ja kiimalle haisevan rako. Uuh että tekee nannaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää puolison kanssa yhdessä salille, lenkille tai uimahalliin.

Monelle liikakikoisa kärsiville on suuri kynnys lähteä yksin liikunnan pariin. 

Ei ole puolison tehtävä hoitaa toisen painonhallintaa. Ihan samoin kuin ei esim. toimia toisen terapeuttina. Jokainen on vastuussa itsestään! Tukea ja kannustusta toki voi ja pitää antaa.

eli se normaalipainonen voi ostaa kotiin pitzaa ja suklaata ja maata sohvalla ja samalla pakottaa kumppanin syömään salaattia ja lähtemään lenkille?

Miten ihmeessä tulkitset tukemisen ja kannustamisen noin?

Mutta periaatteessa kyllä, normaalipainoinen voi syödä usein enemmän kuin se, joka yrittää laihduttaa. Jos sitä, joka laihduttaa tämä häiritsee, voidaan sopia pelisäännöistä. Toisaalta, vaikka kotona olisikin suklaata, pitäisi normaalin ihmisen pystyä olla syömättä sitä, varsinkin jos se on jonkun toisen. Voihan sitä ajatella, että se on tarkoitettu lapsen synttäreille.

Olen kyllä itse huomannut, miten kannustaminen niin helposti käännetään "kontrolloinniksi" ja "kyttäämiseksi". Ei minua vaimon muutama liikakilo haittaa, mutta en haluaisi myöskään katsella sellaista mutrunaamaa. Eikä kyllä hidaskaan lihominen ole terveellistä, jos jatkuu vuodesta toiseen.

millä tavalla on okei, että kaapissa on suklaata, jos kotona on ihminen jolle se on ongelma. yhdessähän sitä pitäisi elää ja kumppanien tukea toisiaan. huomioi, että harva ylipainoinen on ”normaali ihminen” ruokailun suhteen ja tällöin houkutus kaapissa olevaan suklaaseen on valtava, etenkin kun ei ole vielä vierrottunut herkuista ja roskaruuasta.

jos kumppanin ylipaino häiritsee, on turha inistä siitä ja samalla roudata epäterveellistä ruokaa kotiin, koska se saa vain sen toisen himoitsemaan niitä enemmän ja tällöin elämänmuutos ei onnistu. tuskin tupakoijakaan lopettaa tupakan polttamista jos toinen vieressä koko ajan sauhuttelee.

Älä viitsi nyt! Sen verran pitää ihmisellä itsekuria olla, ettei toisten ruokia (tai mitään muutakaan) varasta. Meillä jo pienet lapsetkin tietää olla ottamatta ilman lupaa herkkuja kaapista. On se kumma jos aikuisella ihmisellä on noin pakonomainen tarve varastaa. Varmaan koko maailman tulee ilmeisesti olla tarjoamatta tai syömättä mitään... huoh! Pää pois omasta perseestä. Kyllä pystyy olemaan syömättä tai sitten terapiaan mars!

Minä en pysty. Ehdin olla 5h dieetillä, sitten repsahdin puolikkaaseen suklaalevyyn joka kotona lojui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan ärsyttää näissä viesteissä se, et oletetaan normaalipainossa pysymisen tai sinne pääsemisen olevan helppoa. kun valitettavasti geeniloton päävoitto ei vaan osu kaikkien kohdalle.

Ja elämänhallintasi ja terveydestä huolehtiminen on rempallaan, kun olet ylipainoinen. Ikään kuin vaikkapa tupakoiva tai alkoholia käyttävä normaalipainoinen olisi terveellisempi kuin savuton ja raitis ylipainoinen. 

Lisäksi annetaan ymmärtää, että on ihan yhtä ongelmallista, onko ylipainoa 10 vai 100 kiloa, että se ihminen käyttäytyy samalla tavalla, koska on ylipainoinen. 

Tai että normaalipainonen, joka syö roskaruokaa päivittäin on terveempi ja parempi, kuin lihava joka syö terveellisesti päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Älä valita, Superlivahat naiset ihania minä ainakin tykkään laavata sivuja. Minun vaimolla vasta 5sivun jälkeen löytyy se ihana hielle ja kiimalle haisevan rako. Uuh että tekee nannaa.

Taidat olla se Pervopena.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan provo, koska eihän jonkun paino rakkauteen vaikuta. Tai siis eihän taikaiskusta kaikki ole hyvin jos toinen olisikin hoikka? Jos on niin huono olo niin vika on kyllä jossain muualla.

Joka tapauksessa, ei se laihduttaminen onnistu jos siitä tehdään stressin aihe. Miksi ette vain elä yhdessä terveellisemmin, miettimättä laihduttamista? Terveellistä ruokaa ja silloin tällöin vaikka yhteinen kävelylenkki.

Jos puolisosi ei ole liikkunut paljon, ei hänen kannata alkaa liikkumaan 5krt viikossa, koska kyllästyy samantien. 1-2krt viikossa jotain hyvin kevyttä, käytte yhdessä vaikka keilaamassa tai luistelemassa. Ne ylimääräiset kilot tippuisivat nätisti ja huomaamattomasti vuoden aikana kun ei tekisi asiasta mitään suurta numeroa.

Olen nainen, mutta mielestäni paino vaikuttaa romanttiseen rakkauteen ja intohimoon, joita miestäni kohtaan tunnen. Ehkä olen pinnallinen, mutta minun on vaikea ajatella, että haluaisin miestäni, jos hän olisi runsaasti ylipainoinen. Vaikea kuvitella itseni ratsastamassa siinä päällä ja olevani mahdollisimman seksikäs, jos toinen olisi tosiaan isosti ylipainoinen. Jotenkin ajattelen niin, että haluan parisuhteessa tuntea olevani seksikäs ja naisellinen, ja siihen vaikuttaa myös kumppanin olemus sekä sängyssä että sen ulkopuolella. Aiattelen, että osa meidän suhteen kulmakivistä on siinä, että olemme molemmat pysytelleet haluttavina toisen silmissä.

Tiedän elämän olevan raskasta ja voi masentua ja sitä kautta lihoa. Lapsiperhe-elämä on raskasta ja elämä ylipäätään voi olla pelkkää mäen päälle kiipeämistä. Toista täytyy aina kunnioittaa ja pitää hyvänä sekä näyttää, miten paljon toista rakastaa. Kenenkään motivaatio ei riitä laihduttamaan, jos sen tekee vain kumppanin tunteiden puolesta. Siksi on tärkeää tuntea olevansa kunnioitettu ja rakastettu niin, että jaksaa laihduttaa itsensä takia. Realistina kuitenkin tiedän, että kyllä mieheni pitää minua sitä haluttavampana, mitä paremmassa kunnossa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan provo, koska eihän jonkun paino rakkauteen vaikuta. Tai siis eihän taikaiskusta kaikki ole hyvin jos toinen olisikin hoikka? Jos on niin huono olo niin vika on kyllä jossain muualla.

Joka tapauksessa, ei se laihduttaminen onnistu jos siitä tehdään stressin aihe. Miksi ette vain elä yhdessä terveellisemmin, miettimättä laihduttamista? Terveellistä ruokaa ja silloin tällöin vaikka yhteinen kävelylenkki.

Jos puolisosi ei ole liikkunut paljon, ei hänen kannata alkaa liikkumaan 5krt viikossa, koska kyllästyy samantien. 1-2krt viikossa jotain hyvin kevyttä, käytte yhdessä vaikka keilaamassa tai luistelemassa. Ne ylimääräiset kilot tippuisivat nätisti ja huomaamattomasti vuoden aikana kun ei tekisi asiasta mitään suurta numeroa.

Olen nainen, mutta mielestäni paino vaikuttaa romanttiseen rakkauteen ja intohimoon, joita miestäni kohtaan tunnen. Ehkä olen pinnallinen, mutta minun on vaikea ajatella, että haluaisin miestäni, jos hän olisi runsaasti ylipainoinen. Vaikea kuvitella itseni ratsastamassa siinä päällä ja olevani mahdollisimman seksikäs, jos toinen olisi tosiaan isosti ylipainoinen. Jotenkin ajattelen niin, että haluan parisuhteessa tuntea olevani seksikäs ja naisellinen, ja siihen vaikuttaa myös kumppanin olemus sekä sängyssä että sen ulkopuolella. Aiattelen, että osa meidän suhteen kulmakivistä on siinä, että olemme molemmat pysytelleet haluttavina toisen silmissä.

Tiedän elämän olevan raskasta ja voi masentua ja sitä kautta lihoa. Lapsiperhe-elämä on raskasta ja elämä ylipäätään voi olla pelkkää mäen päälle kiipeämistä. Toista täytyy aina kunnioittaa ja pitää hyvänä sekä näyttää, miten paljon toista rakastaa. Kenenkään motivaatio ei riitä laihduttamaan, jos sen tekee vain kumppanin tunteiden puolesta. Siksi on tärkeää tuntea olevansa kunnioitettu ja rakastettu niin, että jaksaa laihduttaa itsensä takia. Realistina kuitenkin tiedän, että kyllä mieheni pitää minua sitä haluttavampana, mitä paremmassa kunnossa olen.

Miten se toisen ulkonäkö sinut tekee seksikkäämmäksi?

Onneksi minulla on aina ollut tosi huono näkö, joten toisen ulkonäkö ei latista tunnelmaa, kunhan tuntuu ja tuoksuu hyvältä ja sängyssä hyvä meininki. 

Toivon, että ap tiedostaa, että kukaan meistä ei ymmärrä oman mielensä syövereitä täydellisesti, ei läheskään. En usko, että puolison lihavuus on ainoa syy miksi kohtelet häntä huonosti. Sinulla on jotain käsittelemätöntä tai tiedostamatonta pääkopassa tuon kirjoituksesi perusteella. Liian siististi paketoitu tarina/selitys sinulle itsellesi ollakseen koko totuus.

Se, että kumppanisi on ylipainoinen, ei oikeuta käytöstäsi häntä kohtaan. Todennäköisesti ilkeilysi kaiken lisäksi lisää hänen tunnesyöpöttelyään. Olet päästäsi vialla, käyttäydyt epäeettisesti - hoida siis itsesi ensin kuntoon. Muita aiheitasi voit pohtia sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toi 30 vuotta yhteistä taivalta oli vain yksi esimerkkini useasta..., mutta muita et ymmärtänyt, tai edes koko ajatusta?

Se, että sinä itse olet superpinnallinen ja vain ulkonäöllä on merkitystä seksuaaliseen halukkuuteen, ei tarkoita, että kaikki muut (keskikäiset ja sitä nuoremmat) sitä olisivat, tai heidän tarvitsisi sitä välttämättä olla.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän se tarkoita, että VAIN ulkonäöllä on merkitystä. Esim. kyllä itselleni kumppanin ulkonäöllä on merkitystä, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä. Ja sitten toisaalta on paljon asioita, jotka minua eivät ulkonäön muuttumisessa haittaisi. Joskus voi silti olla jokin yksittäinen asia, joka vaan sattuu olemaan turn off. Jollekin se on lihavuus, jollekin vaikka naisen siilitukka, jollekin muulle mulle vaikka silarit ja täytetyt huulet, jollekin muulle joku muu.

No tuo ensimmäinen kommentoija oli sitä mieltä - tai näin ymmärsin hänen kirjoituksestaan - ettei lihavammasta voi kiihottua seksuaalisesti kukaan muu (vähänkään nuoremmanpuoleinen) kuin se, jolla on ns."läskifetissi". ("Jos ei ole läskifetissiä, niin ei siitä hyllyvästä ihrasta voi kyllä kiihoittua eikä seiso." )

Tämähän ei nyt pidä alkuunkaan kuitenkaan paikkaansa. Että yksi ulkonäön piirre sulkisi tämän henkilön mukaan pois sen, että kukaan voisi kiinnostua seksuaalisesti? On hassua väittää tällaista. Ihmisissä kun on niin paljon erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia (henkisiä ja myös fyysisiä) painon lisäksi.

Ja kuten mainitsin, että sellaisiakin ihmisiä tosiaan löytyy, jotka voivat ihastua ensin ns. henkisiin ja  älyllisiin piirteisiin, luonteeseen tms. (ei ulkonäöllisiin piirteisiin), silloin kun pääsee tutustumaan ihmiseen, ja tämän kautta kokea seksuaalista viehätystä. Usein tällaisessa tapauksessa myös toisen ulkonäkö alkaa viehättää ja sieltä ns. fyysiseltäkin puoleltakin tämän henkisen kiinnostuksen myötä alkaa löytää viehättäviä piirteitä, oli vaikkapa sitä ylipainoa taikka ei. (Vaikka ulkonäkö ei olisi itse asiassa herättänyt kiinnostusta sinällään ensin.)

Mielestäni ihminen on kokonaisuus, käytös, luonne, tavat, äly, ulkonäkö, tunteet jne kietoutuvat toisiinsa. Useat ehkäpä ihastuvat ensin ulkonäköön. Ulkonäköhän on myös usein ainoa asia, mitä ihmisestä ensimmäisesksi tietääkään. Mutta muitakin ihastuksen teitä toki on.

Ulkonäköön suhtautuminen voi myös "muuttua" viehättävämmäksi tai vastenmielisemmäksi sitä kautta kun toiseen tutustuu. Eli kärjistetysti: mukavammat tai muuten kiinnostavat ihmiset alkavatkin näyttää omaan silmään paremmilta kuin ensialkuun, ja ihmiset joista ei sitten pidäkään, vaikka näyttivät ensin ns. "hyviltä", alkavat toisinaan myös näyttää omaan silmään epäviehättävämmältä kuin aiemmin.

no jos ap n muija nuorempana pääsi itse selälleen kun vaihdettiin asentoa ja nykyään joutuu itse vierittämään sen mahalleen seksin touhuissa ja aikaa menee vartti ja muna meinaa jo lopsahtaa käytön puutteesta, luulen että alkaakin olla jo aikaa puhua kovaan äääneen siitä dietistä. eihän tuo johda mihinkään enää kun homma pyörii toisen läskien ympärillä

kun nyt jos olisi pitänyt itsestään nainen huolta, ei olisi huolta erosta eikä lihavasta perseestä

Ihminen, joka keskittää elämänsä yhtenä arvoina liikaa ulkonäköön, hukkaa elämäänsä. Oma valinta, tyhmyydessä. Kun mieli on suppea, ei helposti pysty muuhun kuin arvostelemaan kaikkea ulkoisesti, muuhun ei panokset riitä. Ongelman juuret ovat vanhemmissa, kotikasvatuksessa. Kun ollaan pinnallisuuden huipulla, huudetaan että ongelmat ovat muissa, ei omassa elämässä, ei kasvatuksessa. Kun ja aina sieltä laskeudutaan, otetaan päihteet tai terapia. Tai lillutaan väkisin yksinäisinä ja pelokkaina maailmaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että ap tiedostaa, että kukaan meistä ei ymmärrä oman mielensä syövereitä täydellisesti, ei läheskään. En usko, että puolison lihavuus on ainoa syy miksi kohtelet häntä huonosti. Sinulla on jotain käsittelemätöntä tai tiedostamatonta pääkopassa tuon kirjoituksesi perusteella. Liian siististi paketoitu tarina/selitys sinulle itsellesi ollakseen koko totuus.

Luin vain aloituksen ja kommenttisi, juuri näin. Yksi tunneköyhä, joka yrittää saada muita yhtä matalalle tasolle, kun itse on omassa itsessään ei riittävä. Musta tuntuu, että näitä nyssäköitä on aika paljon tässä maassa, äidin jatkeita.

Vierailija kirjoitti:

Liikalihavuus johtuu ruoka-addiktiosta. Mutta on ainoa riippuvuussairaus, joka katsotaan ihmisen oikeudeksi, eikä puolisolla tai perheellä saa olla mitään valitettavaa asian suhteen. Ylipaino on yhteydessä lukemattomiin sairauksiin ja vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintakykyyn. Ja silti tolkuton syöminen katsotaan henkilökohtaiseksi asiaksi ja etuoikeudeksi...

Ruoka-addikti on kuitenkin oma itsensä syötyään, toisin kuin alkoholisti tai narkkari. 

Aika liioiteltua sanoa, että jokainen ylipainoinen olisi ruoka-addikti. 

Miten olet tukenut puolisosi laihduttamista? Saako hän riittävät yöunet ja riittävästi lepoa, joka on laihduttamissa tärkeitä. Jos teillä lapsia, niin kuka tekee työpäivän jälkeen kotityöt ja hoitaa lapsen, jotta kumppani voisi harrastaa liikuntaa, joka on myös tärkeää laiduttamisessa.

Ennen joulua otin tavoitteeksi laihtua ennen kesää 10kg, mutta en onnistuisi ilman miehen apua. Tänäänkin menin töistä suoraan vesijumppaan ja uimaan heti töiden jälkeen ja tulin kotiin vasta puoli kahdeksalta. Ja näin teen 3x viikossa.

Tämä ei onnistuisi ilman hyvää puolisoa.

Tänäänkin mies kävi lapset päiväkodista, oli laittanut ruuat, pessyt pyykit ja laitranut lasten iltapalat ja hampaanpesut ja lapset olivat jo nukkumaan menossa.

Jos mies ei tekisi näin, mun laihduttamisesta ei tulisi mitään.

Miten sinä olet kannustanut kumppaniasi laihduttamaan ja oletko omalla toiminnallasi mahdollistanut sen esim. kotitöiden tekemisen ja lastenhoidon suhteen.