Onko täällä muita jotka kärsivät henkisesti koska puoliso lihava?

Puoliso kannattaa valita huolella. Jos on itse urheilullinen, niin ei kannata missään nimessä valita sohvaperunaa. En ymmärrä miten ihmeessä ap on mennyt valitsemaan itselleen aivan väärän naisen, itse en ikinä tollaista valintaa olisi mennyt tekemään.

Eroa ja aloita onnellinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan provo, koska eihän jonkun paino rakkauteen vaikuta. Tai siis eihän taikaiskusta kaikki ole hyvin jos toinen olisikin hoikka? Jos on niin huono olo niin vika on kyllä jossain muualla.

Joka tapauksessa, ei se laihduttaminen onnistu jos siitä tehdään stressin aihe. Miksi ette vain elä yhdessä terveellisemmin, miettimättä laihduttamista? Terveellistä ruokaa ja silloin tällöin vaikka yhteinen kävelylenkki.

Jos puolisosi ei ole liikkunut paljon, ei hänen kannata alkaa liikkumaan 5krt viikossa, koska kyllästyy samantien. 1-2krt viikossa jotain hyvin kevyttä, käytte yhdessä vaikka keilaamassa tai luistelemassa. Ne ylimääräiset kilot tippuisivat nätisti ja huomaamattomasti vuoden aikana kun ei tekisi asiasta mitään suurta numeroa.

Aleksi herlevilläkin malli aimo tulossa, ei vaikuta pulleus tunteisiin.

Eron! En minäkään pystyisi seksin lihavan kanssa saati katsella alasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää puolison kanssa yhdessä salille, lenkille tai uimahalliin.

Monelle liikakikoisa kärsiville on suuri kynnys lähteä yksin liikunnan pariin. 

Ei ole puolison tehtävä hoitaa toisen painonhallintaa. Ihan samoin kuin ei esim. toimia toisen terapeuttina. Jokainen on vastuussa itsestään! Tukea ja kannustusta toki voi ja pitää antaa.

eli se normaalipainonen voi ostaa kotiin pitzaa ja suklaata ja maata sohvalla ja samalla pakottaa kumppanin syömään salaattia ja lähtemään lenkille?

Miten ihmeessä tulkitset tukemisen ja kannustamisen noin?

Mutta periaatteessa kyllä, normaalipainoinen voi syödä usein enemmän kuin se, joka yrittää laihduttaa. Jos sitä, joka laihduttaa tämä häiritsee, voidaan sopia pelisäännöistä. Toisaalta, vaikka kotona olisikin suklaata, pitäisi normaalin ihmisen pystyä olla syömättä sitä, varsinkin jos se on jonkun toisen. Voihan sitä ajatella, että se on tarkoitettu lapsen synttäreille.

Olen kyllä itse huomannut, miten kannustaminen niin helposti käännetään "kontrolloinniksi" ja "kyttäämiseksi". Ei minua vaimon muutama liikakilo haittaa, mutta en haluaisi myöskään katsella sellaista mutrunaamaa. Eikä kyllä hidaskaan lihominen ole terveellistä, jos jatkuu vuodesta toiseen.

Kovasti ylipainoinen ihminen ei välttämättä syömisten ja painonhallinnan suhteen ole ns. "normaali" ihminen. Eli se suklaa saattaa houkuttaa aivan eri tavalla kuin ihmistä, jolla on terve ja normaali suhde ruokaan. Kyllä tällaiset asiat pitää huomioida, jos yhdessä eletään ja toivoisi toisen laihtuvan.

Minä olen ns. ruokaholisti. Voisin syödä tosi suuria annoksia ja joudun käyttämään joka päivä tosi paljon tahdonvoimaa, että pysyn kohtuudessa. Suhteeni syömiseen on kuin alkoholistin suhde juomiseen. Erona vain se, että toisin kuin alkoholisti, minä en voi lopettaa syömistä kokonaan. Minun on ollut pakko opetella ruuan kohtuukäyttö. Ja jatkuvaa opettelua tämä on vieläkin, vaikka jo kymmenen vuotta olen pysynyt normaalipainon rajoissa. En todellakaan voi vieläkään sanoa olevani ruuan suhteen normaali. Eikä mulla kyllä pitkän päälle onnistuisi tämä painonhallinta, jos mulla olisi kotona herkkuja, tai edes jotain pizzoja pakastimessa tms. Ihan tarpeeksi pitää aina kauppareissuilla käyttää itsehillintää, ettei sorru ostelemaan herkkuja ja muutakaan ns. turhaa ruokaa. Kotona pitää olla siinä mielessä rauha olla oma itsensä, ettei aina tartte harjoittaa massiivista itsehillintää kun jääkaapin avaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50-vuotias nainen, olen huomannut tämän kehityksen, kuinka varsinkin nuoret naiset ovat nykyään kamalan lihavia. Eivät ilmeisesti liiku ja syövät puputtavat koko ajan. Itse olen harrastanut urheilua lapsesta saakka ja syönyt terveellisesti, herkkujakin syön mutta en niin paljon että valaaksi lihoisin. Olen normaalikokoinen. En ole koskaan harrastanut mitään dieettejä, kun syö pitää myös kuluttaa, näin se menee. Et taida rakastaa puolisoasi kun mietit tuollaisia, miksi yleensä olet hänen kanssaan yhteen mennyt. En suosittele roikkumaan tuollaisessa suhteessa. Talo on materiaalia ja lasta varmaan pystyt näkemään vaikka eroaisitte. Ei yhdessä kannata olla materian tai lapsen takia. Tee elämästäsi oman näköisesi ja jätä se valas sinne syömään puputtamaan. Et taida haluta häntä enää seksuaalisesti, koska niin se vain menee, en itse ainakaan syty lihavista ihmisistä. Ovat luotaantyöntäviä minun mielestäni, vyöryvät läskeineen ja mässyttävät naama suklaassa.

En ole ikinä nähnyt yhtään ylipainoista aikuista ihmistä vyörymässä missään naama suklaassa. Jos omaa tuollaisen mielikuvan ylipainoisista ja kokee sen etovana, turha sitä on kuitenkaan yrittää mainostaa totuutena. 

Kyllä mä ihmettelen miten ihmiset päätyvät tekemään lapsia täysin vääränlaisen kumppanin kanssa. Eikö päässä liiku mitään? Jos itse on esim urheilullinen ja haluaa elää suht terveellisesti, niin silloin tuskin kaljoitteleva sohvaperuna on se paras vaihtoehto? Noin niinkun esimerkkinä vaan.

Minulla on vain ja ainoastaan yksi kysymys. Kerroit että tiedät saavasi sirompaakin seuraa jos haluaisit. Minä en usko sinua. Koska jos näin olisi sinä olisit jo lähtenyt. Taitaa realiteetti olla se että ottajia ei sinullekaan ole ainakaan jonoksi. Naisesi on sitä mitä on aina ollutkin. Se hänelle suotakoon. Pidä mielessä että jos teille ero tulee - naisesi ei jää yksin. Tämän tietävät kaikki. Maailma on täynnä miehiä joita ei naisen ylipaino haittaa - joitakin se jopa miellyttää. Miehiä jotka arvostavat että nainen on hyvä äiti ja kumppani. Montako naista tunnet jotka innostuvat nimenomaan ylipainoisista miehistä? Kysyn siksi että itse olet tästä painosta niin ison asian nyt tehnyt. Ei tarvitse vastata- kaikki tietävät että niitä ei ole tai ainakin miljoona kertaa harvemmassa kuin vastaavasti miehiä. Summa summarum - jos vaimosi ei sinulle kelpaa niin ymmärrä se että hän kelpaa monelle muulle. On miehiä jitak eivät ole kuten sinä, eli aletaan seurustella ja toivotaan että toinen muuttuu, ei pidetä toisesta täysin sellaisena kuin hän on. Kilometritehtaalle joutaisit. Sinua taitaa liitossasi pidätellä juurikin se että tiedät jääväsi yksin koska olet k pää, mutta tiedät että vaimosi kyllä saisi seuraa. On sinulla vaikea elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jeesus olisi ollut bodypositiivinen..alkoholi ongelma sillä kyllä oli.

Olisi vedetty ratttailla kukkulalle.

Jänteet olis ristillä repeilly kun olisi 150 kg röhähtänyt ranteitten väliin.

Isot lihavat tissit ois hölskynyt mahan päällä.

Tätä ois sitten katseltu alttaritauluista pari tuhatta vuotta????

Älä herjaa!!!

Jeesus oli pitkä hoikka vaalea kaunis mies!!!!!

Pitkä, hoikka ja kaunis on voinut ollakin, mutta vaalea tuskin oli kuitenkaan. Lähi-idän alkuperäisväestö ei kovinkaan vaaleita yleensä ole.

Jos ei oo provo, mitä hän sinulta salaa? Pahaa oloa? Tarviiko lohtuenergiaa? Mitä itse tarvitset? Audin? Porschen? Alistuvan, myötäilevän rouva Pørиokeisarin alusvaatekalenterikuvissa?

Aaah lol mä nauran täällä. 😂😂😂 Uuh miten pieni munå sulla on, ei mahdu pipariin saatikka rintojen väliin, mutta ylimääräisiä rakoja on tarjolla, suuhun et pääse koska se on täynnä vasta-ahmittuja sipsejä ja salasyötyä suklaakakkua!!! Voit kokeilla laittaa pienen prinssinakkisi hyllyvien läskivakojeni väliin, vaan sääli että tuskin löydät munææsi ehjänä.

Tässä on syy, miksi itse haluan sen liikunnallisen naisen. Voihan sitä elää ja olla lihavankin kanssa, mutta kun se seksi ei onnistu kun toisen ulkomuoto ja vartalo vaikuttaa vastenmieliseltä.

Itse käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa ja juoksemassa tai pyöräilemässä 3 kertaa viikossa. 

Haluaisin naisesta seuraa liikuntaan esim lenkille. Monilla todella lihavilla on asenteellista ongelmaa liikuntaan ja sellaista jostain lapsuudesta ja kotikasvatuksesta lähtöisin olevaa inhoa liikuntaa kohtaan.

Ei kiitos. Kyllä arvojen ja elämänhallinnan on oltava samalla tasolla.