Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka kärsivät henkisesti koska puoliso lihava?
Ahdistaa
13.01.2020 |
Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä. 1 lapsi. Talolainaa. Mietin paljon eroa. Kiva talo ja lapsi pidättelee minua vielä. Olemme keskustelleet laihuttamisesta ja erostakin. Puoliso ei halua erota. Kohtelen häntä henkisesti huonosti välillä. Ehkä siksi koska itselläni on paha olla, koska hän on lihava. Ollut alusta asti. Olen voinut henkisesti huonosti jo kauan asian suhteen. Ehkäpä käyttäydyn häntä kohtaan huonosti myös siksi, että hän haluaisi erota minusta. Välillä asia on jäänyt taka-alalle ja elämä on ollut normaalia. Puoliso kyllä yrittää laihuttaa, mutta ei onnistu siinä. Itse olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tiedän että saisin sirompaa naista kumppaniksi. Ajattelin aina että rakastuisin siroon naiseen, mutta toisin kävi. Nuorena tein valinnan. Järkevä hän on. Syy ehkä miksi olen jatkanut elämää hänen kanssaan näihin päiviin saakka. En silti puhuisi enää rakkaudesta. Arki pyörii jne..Lapsestamme välitän paljon.
Mielipiteitä? Mitähän tässä tekisi?
Kommentit (250)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme et suurin osa lapsista kärsii ja häiriköi koulussa koska vanhemmat noin tyhmiä
Aika surullista, että lihavien puolisot lytätään täysin, vaikka puolison lihavuus vaikuttaa seksiin, ruokavalintoihin, pelkoon toisen terveydestä ja esim. matkavalintoihin.
Hänen lihavuutensa syy olet sinä. Sinun pitää alkaa tehdä kaikki terveellinen ruoka ja alkaa liikkua yhdessä vaimosi kanssa ja pitää hänen jääkaapista kaukana. Otat lapaesikin mukaan liikkumiseen. Jatkuva kotona oleminen lihottaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää puolison kanssa yhdessä salille, lenkille tai uimahalliin.
Monelle liikakikoisa kärsiville on suuri kynnys lähteä yksin liikunnan pariin.
Kai aikuisen ihmisen pitäisi osata EDES terveydestään ja ulkonäöstään huolehtia itsekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, se ei ole oikein, että purat pahaa oloasi vaimoosi. Mutta sen taas ymmärtää, että puolison ylipainon takia ei tee mieli seksiä. Tämähän sinun tulee kertoa vaimollesi, mieluummin kuin ilkeillä. Kyllä se kova pala on, mutta elämä on välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymättömän osapuolen on syytä tutkia itseään ja asennettaan ja kasvaa aikuiseksi!
Tarkoittaako aikuiseksi kasvaminen sitä, että lihavuus on ok, vai tarkoittaako se sitä, että jos huomaa tehneensä omalta kannaltaan väärän kumppanivalinnan, niin tyytyy vain osaansa? Vai mitä se tarkoittaa?
Kyllä se sitä tarkoittaa että pikkuisen tuntee itseään ennen kuin sotkee elämäänsä muita ihmisiä.
10 vuotta yhdessä ihmisen kanssa joka on ollut alusta saakka lihava, lapsi ja talo ja nyt yhtäkkiä huomaa ettei haluakaan lihavaa.
Haloo! Lapsikin on jo tehty ja tällä on ne isä ja äiti jotka on.
Sanooko isä lapselle että huomasi 10 vuoden kuluttua ettei tykkääkkään lihavista .
Aikuisuus tarkoittaa vastuunottoa tekemisistään .
Tietenkään kaikki parisuhteet eivät kestä eikä mitä tahansa pidä sietää mutta lihavuus näkyy selvästi ja kyllä kai nuorempikin ihminen on jo nähnyt ettei lihavuudella ole taipumusta vähentyä vaan keskimäärin päinvastoin vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että lihavien puolisot lytätään täysin, vaikka puolison lihavuus vaikuttaa seksiin, ruokavalintoihin, pelkoon toisen terveydestä ja esim. matkavalintoihin.
Joo mutta jos ottaa lihavan puolison niin ei mitenkään voi väittää ettei tiennyt.
Ei pidä ottaa lihavaa puolisoa ( tai juoppoa jne) jos ei pidä lihavista.
Mitä tapahtuu sitten ajan kuluessa, on vähän eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että lihavien puolisot lytätään täysin, vaikka puolison lihavuus vaikuttaa seksiin, ruokavalintoihin, pelkoon toisen terveydestä ja esim. matkavalintoihin.
Yhtä surullista on myös vaatia kumppanilta stimmiä kroppaa, mutta kumppanilla ei ole mitää mielenkiintoa auttaa naista työpäivän jälkeen kotitöissä ja lastenhoidossa, jotta pääsisi salille tai liikkumaan.
Meillä töissä on pari liikuntaryhmää työpäivän jälkeen ja siellä on vain sinkut ja teini-ikäisten äidit ja nekin eronneita, kun pienten lasten ja alakoululaisten äidit, työpäivän jälkeen tukkaputkella juoksevat hakemaan lapset päiväkodista, ennen kun se suljetaan ja tekemään ruokaa ja kotitöitä jne. Ja useimmat heistä läksisi mukaan, jos mies ottaisi vastuun niinä päivinä lapsista ja kotitöistä, mutta harvalla näin tapahtuu.
Ymmärrän hyvin näitä naisia, jos eivät jaksa huolehtia itsestään, jos on pienet lapset ja tekevät suurimman osan kotitöistä, kun takana on raskas työpäivä ja toinen työpäivä vielä kotona, eikä väsyneenä jaksa enää panostaa liikuntaan ja itseään, kun voimavarat on rajalliset ja ihminen tarvitsee lepoa ja riittåvät yöunet.
Ja tätä tukevat myös tutkimukset, sillä kotona suurin osa kotitöistä jää edelleen naisten harteille ja useissa perheissä mies on yksi lapsi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tietty aina elää jonkun kanssa, mutta seksuaaliseen kiihoittumiseen vaaditaan kyllä, että vastakkaisessa osapuolessa on jotain, mistä kiihoittua. Jos ei ole läskifetissiä, niin ei siitä hyllyvästä ihrasta voi kyllä kiihoittua eikä seiso. Joillakin miehillä sellainen fetissi kyllä on, heitä sanotaan feedereiksi.
Vanhempi ikäpolvi ei enää niin välitä asiasta, kun lapset on tehty yms. Sen sijaan meille nuoremmille asialla on merkitystä. En käsitä miten joku voi 30-vuotiaana näyttää 60 vee mummolta kun pitäisi näyttää 30 vee mimmiltä.
M34
Ootkos sellaisesta kuullut, että kiihottua voi muustakin kuin ulkonäöstä? Jos vaikka on rakastunut toiseen, tai vaikka rakastanut 30 vuotta ja yhteistä kokemusta sltä ajalta, tykkää toisen persoonallisuudesta ja luonteesta, niin voi olla aika hiihottava vaikka olisikin vähän ylimääräistä. Lisäksi, jos toisesta tykkää, niin hän usein näyttää omissa silmissä kuitenkin kauniilta ja löytyy omaan silmään niitä kauniita fyysisiäkin piirteitä.
Seksikkyys muutenkin asuu mielestäni enemmän aivoissa ja sydämessä kuin missään muualla. Toki nämäkin ilmentyvät usein fyysisenä toimintana, ulkonäkönä, liikkeessä, puheessa, käytöksessä tavalla jos toisella.
Että aika pinnallinen ja kapea ajatus tuo ainoastaan koreasta ja nuoresta, kauneusstandardien mukaisesta ulkokuoresta kiihottuminen.
Tässäpä on juuri tuo 30 vuotta. Silloin ei ole niin väliä ulkonäöllisillä ominaisuuksilla. Yleensä molemmat osapuolet ryppyisiä ja lihavia. Nuoremmilla näillä asioilla on vielä merkitystä sekä myös ensi ihastumiseen vaikuttaa kyllä ulkonäkö hyvinkin paljon.
M34
Tule sanomaan tuo 30 v kuluttua:).
Minä saatan toki olla silloin jo haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Moni laiheli sisäisesti ruma
Moni lihava myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos mies ihastuu nuorena siroon naiseen, joka onkin 10 vuoden päästä 130 kiloinen ei-niin-siro.
Kyllä minä ainakin lähtisin.
Kannattaa erota, jäät varmasti yksin. Yli 75 % on lihavia ja laihat on joko täydellisiä sekopäitä tai muuten rikki. Et tule koskaan löytämään parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että lihavien puolisot lytätään täysin, vaikka puolison lihavuus vaikuttaa seksiin, ruokavalintoihin, pelkoon toisen terveydestä ja esim. matkavalintoihin.
Yhtä surullista on myös vaatia kumppanilta stimmiä kroppaa, mutta kumppanilla ei ole mitää mielenkiintoa auttaa naista työpäivän jälkeen kotitöissä ja lastenhoidossa, jotta pääsisi salille tai liikkumaan.
Meillä töissä on pari liikuntaryhmää työpäivän jälkeen ja siellä on vain sinkut ja teini-ikäisten äidit ja nekin eronneita, kun pienten lasten ja alakoululaisten äidit, työpäivän jälkeen tukkaputkella juoksevat hakemaan lapset päiväkodista, ennen kun se suljetaan ja tekemään ruokaa ja kotitöitä jne. Ja useimmat heistä läksisi mukaan, jos mies ottaisi vastuun niinä päivinä lapsista ja kotitöistä, mutta harvalla näin tapahtuu.
Ymmärrän hyvin näitä naisia, jos eivät jaksa huolehtia itsestään, jos on pienet lapset ja tekevät suurimman osan kotitöistä, kun takana on raskas työpäivä ja toinen työpäivä vielä kotona, eikä väsyneenä jaksa enää panostaa liikuntaan ja itseään, kun voimavarat on rajalliset ja ihminen tarvitsee lepoa ja riittåvät yöunet.
Ja tätä tukevat myös tutkimukset, sillä kotona suurin osa kotitöistä jää edelleen naisten harteille ja useissa perheissä mies on yksi lapsi lisää.
Minua vähän häiritsee, kun tässä ketjussa tunnutaan olettavan, että kaikki lihavat ovat naisia ja kumppaniltaan normaalipainoa toivovat miehiä. Olen itse nainen ja olen tänne kirjoittanut siitä, että haluan olla normaalipainoisen kanssa. Ei lihavuus ole mikään äitiyden mukanaan tuoma asia, vaan kyllä se on länsimaisen elämäntyylin vitsaus. Ja miehissä on enemmän ylipainoisia kuin naisissa. Mutta oot kyllä oikeassa, että omaa aikaa pitää olla - pitäisi olla hoikallakin äidillä - ja että jos miestä häiritsee kumppanin ylipaino, niin kannattaa osallistua lastenhoitoon, että liikunta oikeasti on mahdollista.
Ylipaino yleensä kertoo elämänhallintaongelmista muillakin osa-alueilla tai ainakin lievästä masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytymättömän osapuolen on syytä tutkia itseään ja asennettaan ja kasvaa aikuiseksi!
Tarkoittaako aikuiseksi kasvaminen sitä, että lihavuus on ok, vai tarkoittaako se sitä, että jos huomaa tehneensä omalta kannaltaan väärän kumppanivalinnan, niin tyytyy vain osaansa? Vai mitä se tarkoittaa?
Kyllä se sitä tarkoittaa että pikkuisen tuntee itseään ennen kuin sotkee elämäänsä muita ihmisiä.
10 vuotta yhdessä ihmisen kanssa joka on ollut alusta saakka lihava, lapsi ja talo ja nyt yhtäkkiä huomaa ettei haluakaan lihavaa.
Haloo! Lapsikin on jo tehty ja tällä on ne isä ja äiti jotka on.
Sanooko isä lapselle että huomasi 10 vuoden kuluttua ettei tykkääkkään lihavista .
Aikuisuus tarkoittaa vastuunottoa tekemisistään .
Tietenkään kaikki parisuhteet eivät kestä eikä mitä tahansa pidä sietää mutta lihavuus näkyy selvästi ja kyllä kai nuorempikin ihminen on jo nähnyt ettei lihavuudella ole taipumusta vähentyä vaan keskimäärin päinvastoin vuosien varrella.
Nyt jäi epäselväksi tarkoitatko siis, että pitää vaan jäädä suhteeseen lihavan kanssa, jos on erehdyksessä sen suhteen aloittanut? Ja mitä tuohon tulee, mitä lapsille sanotaan, niin harvemminhan sitä lapsille eron syitä avataankaan. lapsille kerrotaan joku ikätasoon sopiva juttu.
Ihminen muuten myös muuttuu iän myötä. Joskus nuorena tehty puolisovalinta ei ole oikea enää vanhempana - esim. joskus ne nuorena cooleina ja ihanina pidetyt piirteet eivät ole sitä enää lähempänä keski-ikää, mikä voi tarkoittaa sitäkin, että silmät avautuvat näkemään puolison toisessa valossa. Tämä on toki eri juttu kuin lihauus, mutta voihan olla niinkin, että nuorempana huonoitsetuntoinen ja alemmuudentunteista kärsinyt on tyytynyt lihavaan kumppaniin, kun ei uskonut olevansa paremman arvoinen - ja nyt sitten jos on saanut itsetuntoa ja omanarvontuntoa lisää, saattaa olla, että kumppanin lihavuus alkaa sen vuoksi häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri lihavuus on se ominaisuus, mikä pitäisi aina mukisematta hyväksyä? Miksi juuri sen ominaisuuden osalta ei saisi ajatella, että se on kumppanissa turn off tai este suhteelle? Minäkin sain haukut kavereilta, kun nettideittailua kokeillessani sanoin, etten lähde edes treffeille ylipainoisen kanssa. Olen kuulemma "pinnallinen". Kuitenkaan kukaan ei olisi sanonut samaa, jos olisin sanonut, etten kiinnostu naisesta jolla on silikonirinnat tai täytetyt huulet, tai vaikka miehestä jolla on natsilook. Miksi juuri ylipainon pitäisi olla ihan ok?
Ylipaino on sellainen tabu suomalaisessa yhteiskunnassa, että jos et sitä hyväksy normaalina niin olet pinnallinen terveysfasisti ja koulukiusaaja. Toisaalta taas silikonironnoille, botox-huulille, kaljuuntumiselle ja pituudelle saa vapaasti nauraa.
Sinun ongelmasi ovat pääsi sisällä. Mene ensin itse (pari)terapiaan ja sitten vaimo mukaan. Toisekseen, oletko ajatellut, että jos hän innostuu elämäntaparemonttiin, niin se on iso projekti ja kaikki se aika ja energia on poissa sinulta ja perheeltä? Oletko valmis ottamaan isomman vastuun lapsesta ja huushollista? Sinä saatat tiedostamattasi olla yksi vaimosi laihtumisen esteistä. Kolmannekseen, ehkä hän ei ole motivoitunut laihtumaan. Kukaan toinen ei voi ihmiselle motivaatiota ulkopuolelta syöttää, se pitää tulla sisältä.
Pariterapiaan siis mars. Te olette molemmat ihan pihalla siitä, mitä suhteessanne oikeasti tapahtuu.
Nyt on sopiva aika ilmottautua kesän juoksutapahtumiin. Puolimaratonille treenaa itsensä helposti puolessa vuodessa. Käytte yhdessä pitkillä kävelyillä, otatte lapsen mukaan. Parina iltana viikossa päästät vaimon treenaamaan yksin ja sama toisinpäin. Kannustat ja tuet. Herkkupäivä kerran viikossa (esim pitkän lenkin/ulkoilun jälkeen haette pizzaa) Kokkaatte yhdessä ja käytte kaupassa yhdessä.
Joku rantalomakin voisi motivoida niin että vaimo saisi projektin alkuun ja löytäisi terveelliset elämäntavat ja hyvinvoinnin.
Kehu kauniiksi ja sano hänelle että rakastat sellaisena kun on mutta olet huolestunut tulevaisuudesta hänen terveyden takia.
Esitä edes iloista ja tsemppaa kun lähtee liikkumaan. Ei PT hauku ja mollaa asiakkaitaan vaan kannustaa positiivisuuden kautta.
Tsemppiä! Edessäsi on pitkä projekti mutta jos se onnistuu niin se palkitsee teidät kummatkin.
Tällä tyylillä sain mieheni laihduttamaan 30kg ja innostumaan juoksemista ja retkeilystä jotka ovat itselleni suuri intohimo.
Laihduttamisen epäonnistuminen johtuu useimmiten tiedon puutteesta. Ihminen luulee syövänsä niin vähäenergisesti, että laihtuu, mutta todellisuus on muuta. Voisitteko yhdessä vaikka kokkailla ja viettää aikaa opetellen tekemään uusia, terveellisiä ruokia. Se on kivaa, kokeilkaapa. Ja sellainen kiva tapa viestittää, että toivoisin sinun syövän terveellisemmin. Voitte tehdä illallisiksi yhdessä aina vaikka jonkin kivan uuden salaatin, kasvissoseen tai kevyen rahkan ja alkaa karkki ja pullalakkoon. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että vähän potkii kumppania terveellisiin elämäntapoihin, jos se on yhteinen juttu. Päin vastoin, on outoa, jos ei puuttuisi, vaikka näkee, että toisella on karannut mopo herkuttelun kanssa. Kyllä siitä hyvinkin voi sanoa, mutta välittävästi.