Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka kärsivät henkisesti koska puoliso lihava?
Ahdistaa
13.01.2020 |
Olemme olleet yli 10 vuotta yhdessä. 1 lapsi. Talolainaa. Mietin paljon eroa. Kiva talo ja lapsi pidättelee minua vielä. Olemme keskustelleet laihuttamisesta ja erostakin. Puoliso ei halua erota. Kohtelen häntä henkisesti huonosti välillä. Ehkä siksi koska itselläni on paha olla, koska hän on lihava. Ollut alusta asti. Olen voinut henkisesti huonosti jo kauan asian suhteen. Ehkäpä käyttäydyn häntä kohtaan huonosti myös siksi, että hän haluaisi erota minusta. Välillä asia on jäänyt taka-alalle ja elämä on ollut normaalia. Puoliso kyllä yrittää laihuttaa, mutta ei onnistu siinä. Itse olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tiedän että saisin sirompaa naista kumppaniksi. Ajattelin aina että rakastuisin siroon naiseen, mutta toisin kävi. Nuorena tein valinnan. Järkevä hän on. Syy ehkä miksi olen jatkanut elämää hänen kanssaan näihin päiviin saakka. En silti puhuisi enää rakkaudesta. Arki pyörii jne..Lapsestamme välitän paljon.
Mielipiteitä? Mitähän tässä tekisi?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri lihavuus on se ominaisuus, mikä pitäisi aina mukisematta hyväksyä? Miksi juuri sen ominaisuuden osalta ei saisi ajatella, että se on kumppanissa turn off tai este suhteelle? Minäkin sain haukut kavereilta, kun nettideittailua kokeillessani sanoin, etten lähde edes treffeille ylipainoisen kanssa. Olen kuulemma "pinnallinen". Kuitenkaan kukaan ei olisi sanonut samaa, jos olisin sanonut, etten kiinnostu naisesta jolla on silikonirinnat tai täytetyt huulet, tai vaikka miehestä jolla on natsilook. Miksi juuri ylipainon pitäisi olla ihan ok?
Niimpä. Ja lihavuus ei edes ole pelkkä ulkonäöllinen seikka tai makuasia, vaan myös suuri altistaja sairauksille jotka lyhentää elinikää. Toisin kuin monet muut ulkonäölliset seikat, joissa on kyse vain ulkonäöstä. Mun mielestä lihavuus on aika helvetin paljon isompi ongelma kuin esimerkiksi överi meikkaaminen tai rumat vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri lihavuus on se ominaisuus, mikä pitäisi aina mukisematta hyväksyä? Miksi juuri sen ominaisuuden osalta ei saisi ajatella, että se on kumppanissa turn off tai este suhteelle? Minäkin sain haukut kavereilta, kun nettideittailua kokeillessani sanoin, etten lähde edes treffeille ylipainoisen kanssa. Olen kuulemma "pinnallinen". Kuitenkaan kukaan ei olisi sanonut samaa, jos olisin sanonut, etten kiinnostu naisesta jolla on silikonirinnat tai täytetyt huulet, tai vaikka miehestä jolla on natsilook. Miksi juuri ylipainon pitäisi olla ihan ok?
Ei sitä tarvitse hyväksyä. Mutta jos ensin "sietää" 10 vuotta ja sitten katkeaa kamelin selkä ja alkaa valitus niin voi katsoa itse peiliin mitä valintoja on elämässä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No outoa kirjoituksessasi oli joka tapauksessa se, että luulet, että ylipainoiset ihmiset ahmivat kaikki herkut kaapeista holtittomasti...
kirjoitit mm: "itse voisi ostaa herkkuja kotiin, koska toinen ei pystyisi sitten hillitemään itseään."
No en varsinaisesti itse luule yhtään mitään. Viittasin tekstilläni siihen kirjoitukseen, johon vastasin. Ja kyllä se varmaan tuntuisi vähän epäkohteliaalta syödä itse kaikkia herkkuja, jos toinen joutuu olemaan ilman. Lähinnä itse ajattelin sitä, että harkkujen näkeminen voi saada aikaan mielitekoja niitä kohtaan (ihan kenellä vaan), ja laihduttavan kohdalla se vaan tekisi hommasta vaikeampaa.
Palstatotuuden mukaan tietysti lihavilla on se kaikkein paras itsekuri ja he syövät vähiten herkkuja. Joo, olkoon sitten niin, se ei muuta minun osaltani mitään. Ei minua haittaa, vaikka hoikka kumppani olisi perso herkuille. Joten ottaisin mieluummin hoikan, jolla on herkkujen suhteen huono itsekuri, kuin lihavan, joka ei koskaan syö herkkuja.
Sekoitat joka tapauksessa kirjoituksissasi ylipainoinen, laihduttava ja holtittomasti herkkuja pihistävän ihmisen iloisesti samaan lokeroon.
Ja juurihan ekassa viestissäsi kerroit, kuinka sinua nimenomaan haittaisi, jos toinen syö vaikkapa samantien tuliaisherkkusi, ja oletit että lihava ihminen automaattisesti on tällainen (mm. jonka takia et halua olla ylipainoisen kanssa yhdessä). No nyt ei haittakaan, jos ahmatti onkin laiha :D
kirjoitit: "Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi en haluaisi ikinä olla ylipainoisen kanssa. Ärsyttäisi tosi paljon se, että en esim. itse voisi ostaa herkkuja kotiin, koska toinen ei pystyisi sitten hillitemään itseään, tai joutuisin itsekin syömään aina kuin olisin dieetillä, ettei toiselle tule paha mieli."
"Ylipainoisen kumppanina joutuisin syömään salaa lähikaupan karkkeja tai vaihtoehtoisesti piilottelemaan tuliaisherkkuja."
On aika härski ja suoraan valheellinen oletus, että kaikkien tai useimpien ylipainoisten kanssa joutuisit toimimaan näin. Voisit korjata vähän omia käsityksiäsi ylipainosta ja ylipainoisista ihmisistä. Heissäkin on monenlaisia, samoin kuten laihoissa ja keskipainoisissa. Ylipainoinen ei myöskään automaattisesti ole laihduttamassa ja vieläpä niin, ettei muutkaan saisi syödä herkkuja. Ylipainokin voi kertyä kovin monilla eri tavoilla ja eri syistä.
Niinpä! Jos AP:n vaimo laihtuisi, hän alkaisi saada huomiota muilta miehiltä ja jättäisi AP:n, joka on kohdellut häntä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi en haluaisi ikinä olla ylipainoisen kanssa. Ärsyttäisi tosi paljon se, että en esim. itse voisi ostaa herkkuja kotiin, koska toinen ei pystyisi sitten hillitemään itseään, tai joutuisin itsekin syömään aina kuin olisin dieetillä, ettei toiselle tule paha mieli. Olen itse normaalipainoinen ja normaalipainon alarajoilla. En syö herkkuja mitenkään jatkuvasti, mutta silloin tällöin kyllä. Ja tykkään vieläpä usein ostaa matkoilta tai muualta vähän erikoisempia herkkuja kotiin. Ylipainoisen kumppanina joutuisin syömään salaa lähikaupan karkkeja tai vaihtoehtoisesti piilottelemaan tuliaisherkkuja. Ja jos sattuisi tekemään mieli pitsaa, pitäisi vaan syödä jotain muuta. Eli itse pitäisi kyllä tukea toista, mutta samaan aikaan sen toisen läsnäolo vaan rajoittaisi omaa elämääni.
Tarkoitat varmaan siis LAIHDUTTAVAN kanssa...Ongelmaa ei tietenkään ole, jos taloudessa kukaan ei laihduta (vaikka ylipainoa löytyisikin). Usein myös ne, jotka laihduttavat, eivät vaadi muita muuttamaan vakiintuneita tapojaan, varsinkin jos kotiin tuotavat herkuttelukin on satunnaista. Itse vain jättävät ehkäpä nämä herkut usemmin väliin, vaikka kyllä laihduttajakin voi silloin tällöin herkutella.
Ei, vaan tarkoitan ylipainoisen kanssa. Kyllä ylipaino on ihan esteettisistäkin syistä minulle turn off. En usko, että pystyisin oikein harrastamaan seksiä lihavan kanssa, ja en kiihottuisi kuitenkaan hänestä, niin eiköhän sekin ole aikamoinen este suhteelle. Eli kyllä ongelma tulisi myös pelkästä ylipainosta. Sori.
No outoa kirjoituksessasi oli joka tapauksessa se, että luulet, että ylipainoiset ihmiset ahmivat kaikki herkut kaapeista holtittomasti...
kirjoitit mm: "itse voisi ostaa herkkuja kotiin, koska toinen ei pystyisi sitten hillitemään itseään."
Niin ja tässä tapauksessa taas hoikka ei edes halua hillitä itseään.
Niin, minä olin se, johon viittaat. Niin, en haluakaan. Koska en syö herkkuja usein ja olen normaalipainon alarajoilla, katson kyllä että voin halutessani joskus herkutella. En halua luopua siitä, siinä olet oikeassa. Miksi pitäisi?
Olen lihava ollut aina ja en hirveästi välitä herkuista. Mutta kai tiesit, että jos on vauvana lihava, niin sitä on aika varmasti aikuisenakin. Sillä samalla kilokalorimäärällä molemmilla paino pysyy samassa. Sillä laihalla ja lihavalla. Ja oikeasti myös geenit vaikuttaa. Eli samalla kilokalorilla toinen lihoo ja toinen laihtuu. Eli se lihava puoliso voi syödä vähemmän kuin sinä ja silti lihota. Tuo geeniasia on tutkittu. Se ei tarkoita, että voi heittäytyä lihavuuteen, koska sille ei mitään voi. Paremminkin se tarkoittaa, että laiha ei välttämättä tajua ollenkaan mitä toiselta laihalta vaaditaan samaaan. Ole onnellinen jos pysyt laihana koko elämäsi. Meillä oli juuri lukion luokkatapaaminen. Ensimmäiset ovat saaneet jo lapsenlapsia eli aikaa on kulunut. Joukossa taisi olla vain kaksi hoikkaa ja muut oli pyöristyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina tottunut pitämään kaapissa herkkuja, kun syön niitä niin harvoin että on kiva olla niitä kun yhtäkkiä tekee mieli. Ennen sama suklaalevy saattoi olla kuukausia kaapissa.
Rouva taas ei voi olla syömättä jos näkee kaapissa herkkuja. Aikaisemmin ostin aina varastoon herkkuja vieraita ja lapsia ja omia harvinaisia hetkiä varten. Nykyään ostan vain kun vieraita on oikeasti tulossa. Yli jääneet yritän syödä mahdollisimman tehokkaasti seuraavina päivinä, ettei se kaikki päädy rouvan vyötörölle.
Itse normaaleissa mitoissa, toisella alkaa olemaan aika paljon ylimääräistä. Hänkin oli timmi kun tapasimme ja hän tietää etten pidä ylipainosta. Vähän hakala tilanne, kun en haluaisi alkaa hänen vartaloaan tai syömistä kommentoimaan. Kuitenkin rakastan yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tietty aina elää jonkun kanssa, mutta seksuaaliseen kiihoittumiseen vaaditaan kyllä, että vastakkaisessa osapuolessa on jotain, mistä kiihoittua. Jos ei ole läskifetissiä, niin ei siitä hyllyvästä ihrasta voi kyllä kiihoittua eikä seiso. Joillakin miehillä sellainen fetissi kyllä on, heitä sanotaan feedereiksi.
Vanhempi ikäpolvi ei enää niin välitä asiasta, kun lapset on tehty yms. Sen sijaan meille nuoremmille asialla on merkitystä. En käsitä miten joku voi 30-vuotiaana näyttää 60 vee mummolta kun pitäisi näyttää 30 vee mimmiltä.
M34
Ootkos sellaisesta kuullut, että kiihottua voi muustakin kuin ulkonäöstä? Jos vaikka on rakastunut toiseen, tai vaikka rakastanut 30 vuotta ja yhteistä kokemusta sltä ajalta, tykkää toisen persoonallisuudesta ja luonteesta, niin voi olla aika hiihottava vaikka olisikin vähän ylimääräistä. Lisäksi, jos toisesta tykkää, niin hän usein näyttää omissa silmissä kuitenkin kauniilta ja löytyy omaan silmään niitä kauniita fyysisiäkin piirteitä.
Seksikkyys muutenkin asuu mielestäni enemmän aivoissa ja sydämessä kuin missään muualla. Toki nämäkin ilmentyvät usein fyysisenä toimintana, ulkonäkönä, liikkeessä, puheessa, käytöksessä tavalla jos toisella.
Että aika pinnallinen ja kapea ajatus tuo ainoastaan koreasta ja nuoresta, kauneusstandardien mukaisesta ulkokuoresta kiihottuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virkistävää luettavaa. Olen itse lihonut 20v parisuhteemme aikana n. 50kg. Hirveää tiedän. Mieheni ei kuitenkaan koskaan ole kommentoinut ikävästi, käskenyt laihduttamaan tai tehnyt uhkavaatimuksia. Olen ollut tietoinen siitä, että hän suosisi mieluummin normaalipainoista vartaloa. Mutta siinä kaikki. Hän on halunnut edelleen läskeistäni huolimatta jakaa elämänsä kanssani, koska minussa on muita hyviä ominaisuuksia, koska hän rakastaa minua. Miten ihana mies minulla onkaan. Nyt olen viimeisen vuoden aikana laihduttanut puolet ylipainostani omasta tahdostani ja mies on ollut minun tukenani. <3
Ap. Joku jo aiemmin kehotti pohtimaan olotilasi todellista taustaa, olen samaa mieltä. Mikä on elämässänne tai ajatuksissasi on muuttunut, että nyt näet puolisosi toisin? Jos hän on aikana ollut lihava, miksi asia nyt sinua häiritsee? Miksi olet häneen aikanaan rakastunut? Jos kyseessä on "naapurikateus" tai 40v kriisi, ota aikalisä äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja. Jos ero tuntuu edelleen vaikka 6kk tai vuoden kuluttua parhaalta ratkaisulta, etene vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tietty aina elää jonkun kanssa, mutta seksuaaliseen kiihoittumiseen vaaditaan kyllä, että vastakkaisessa osapuolessa on jotain, mistä kiihoittua. Jos ei ole läskifetissiä, niin ei siitä hyllyvästä ihrasta voi kyllä kiihoittua eikä seiso. Joillakin miehillä sellainen fetissi kyllä on, heitä sanotaan feedereiksi.
Vanhempi ikäpolvi ei enää niin välitä asiasta, kun lapset on tehty yms. Sen sijaan meille nuoremmille asialla on merkitystä. En käsitä miten joku voi 30-vuotiaana näyttää 60 vee mummolta kun pitäisi näyttää 30 vee mimmiltä.
M34
Ootkos sellaisesta kuullut, että kiihottua voi muustakin kuin ulkonäöstä? Jos vaikka on rakastunut toiseen, tai vaikka rakastanut 30 vuotta ja yhteistä kokemusta sltä ajalta, tykkää toisen persoonallisuudesta ja luonteesta, niin voi olla aika hiihottava vaikka olisikin vähän ylimääräistä. Lisäksi, jos toisesta tykkää, niin hän usein näyttää omissa silmissä kuitenkin kauniilta ja löytyy omaan silmään niitä kauniita fyysisiäkin piirteitä.
Seksikkyys muutenkin asuu mielestäni enemmän aivoissa ja sydämessä kuin missään muualla. Toki nämäkin ilmentyvät usein fyysisenä toimintana, ulkonäkönä, liikkeessä, puheessa, käytöksessä tavalla jos toisella.
Että aika pinnallinen ja kapea ajatus tuo ainoastaan koreasta ja nuoresta, kauneusstandardien mukaisesta ulkokuoresta kiihottuminen.
Tässäpä on juuri tuo 30 vuotta. Silloin ei ole niin väliä ulkonäöllisillä ominaisuuksilla. Yleensä molemmat osapuolet ryppyisiä ja lihavia. Nuoremmilla näillä asioilla on vielä merkitystä sekä myös ensi ihastumiseen vaikuttaa kyllä ulkonäkö hyvinkin paljon.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta: kauneus katoaa. Tavalla tai toisella. Joku läskistyy, joku laihtuu luurangoksi, joku rypistyy, joku menettää tissinsä, joku menettää tukkansa, joku lysähtää kasaan, joku turpoaa lääkkeistään.. Kaikille tapahtuu jotain ajan mittaan.
Ap vaikuttaa pöljältä jo kirjoitustyylinsä perusteella, asenteesta nyt puhumattakaan. Olisi ehkä vaimon etu, että saisi viettää loppuelämänsä ilman onnetonta avioliittoaan (-miestään). En kiistä, etteikö puolison viehättävyydellä olisi merkitystä, joskin ulkonäkö on vain yksi osa kokonaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloit alunperin olemaan lihavan kanssa, jos ällöttää?
Jep.. senkö pitäis kärsiä sun huonoista valinnoista?
Kasvahan hieman, ap hyvä. Sä oot itse tehnyt valintasi....... enempi säälittää puoliso, ei tiedä valinneensa äijää, jolla on tuollainen ajatusmaailma.
Ap ei ole myöskään hoksannut, että jokainen vanhenee. Miehet yleensä kaljuntuu, erektio-ongelmia ja tulee semmonen tynnyrivatsa, mikä tarkoittaa sepelvaltimotautiriskiä. Ei nuoret naiset yleensä halua sellaista, ne valitsee omanikäisen.
T. N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös tällainen tapaus lähipiirissä. Olen ihmetellyt, miksi halusi lihavan naisen ja nyt valittaa siitä painosta jatkuvasti. Olisi ottanut jonkun hoikemman, jos se paino on niin tärkeä. Ihmettelen myös, miksi ostaa edelleen herkkuja kotiin. Voisi sentään sen verran auttaa kumppaniaan, ettei ostaisi niitä houkuttimia käden ulottuville. Ja kyllä kumppanin kanssa voisi käydä lenkillä ja siten innostaa.
Itse olen normaalipainoinen nainen ja jätin punkeron miehen, kun tajusin, etten voi harrastaa seksiä vatsakkaan miehen kanssa. Ei vaan sytytä. Oli lyhyt suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tietty aina elää jonkun kanssa, mutta seksuaaliseen kiihoittumiseen vaaditaan kyllä, että vastakkaisessa osapuolessa on jotain, mistä kiihoittua. Jos ei ole läskifetissiä, niin ei siitä hyllyvästä ihrasta voi kyllä kiihoittua eikä seiso. Joillakin miehillä sellainen fetissi kyllä on, heitä sanotaan feedereiksi.
Vanhempi ikäpolvi ei enää niin välitä asiasta, kun lapset on tehty yms. Sen sijaan meille nuoremmille asialla on merkitystä. En käsitä miten joku voi 30-vuotiaana näyttää 60 vee mummolta kun pitäisi näyttää 30 vee mimmiltä.
M34
Ootkos sellaisesta kuullut, että kiihottua voi muustakin kuin ulkonäöstä? Jos vaikka on rakastunut toiseen, tai vaikka rakastanut 30 vuotta ja yhteistä kokemusta sltä ajalta, tykkää toisen persoonallisuudesta ja luonteesta, niin voi olla aika hiihottava vaikka olisikin vähän ylimääräistä. Lisäksi, jos toisesta tykkää, niin hän usein näyttää omissa silmissä kuitenkin kauniilta ja löytyy omaan silmään niitä kauniita fyysisiäkin piirteitä.
Seksikkyys muutenkin asuu mielestäni enemmän aivoissa ja sydämessä kuin missään muualla. Toki nämäkin ilmentyvät usein fyysisenä toimintana, ulkonäkönä, liikkeessä, puheessa, käytöksessä tavalla jos toisella.
Että aika pinnallinen ja kapea ajatus tuo ainoastaan koreasta ja nuoresta, kauneusstandardien mukaisesta ulkokuoresta kiihottuminen.
Tässäpä on juuri tuo 30 vuotta. Silloin ei ole niin väliä ulkonäöllisillä ominaisuuksilla. Yleensä molemmat osapuolet ryppyisiä ja lihavia. Nuoremmilla näillä asioilla on vielä merkitystä sekä myös ensi ihastumiseen vaikuttaa kyllä ulkonäkö hyvinkin paljon.
M34
Niin, toi 30 vuotta yhteistä taivalta oli vain yksi esimerkkini useasta..., mutta muita et ymmärtänyt, tai edes koko ajatusta?
Se, että sinä itse olet superpinnallinen ja vain ulkonäöllä on merkitystä seksuaaliseen halukkuuteen, ei tarkoita, että kaikki muut (keskikäiset ja sitä nuoremmat) sitä olisivat, tai heidän tarvitsisi sitä välttämättä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkistävää luettavaa. Olen itse lihonut 20v parisuhteemme aikana n. 50kg. Hirveää tiedän. Mieheni ei kuitenkaan koskaan ole kommentoinut ikävästi, käskenyt laihduttamaan tai tehnyt uhkavaatimuksia. Olen ollut tietoinen siitä, että hän suosisi mieluummin normaalipainoista vartaloa. Mutta siinä kaikki. Hän on halunnut edelleen läskeistäni huolimatta jakaa elämänsä kanssani, koska minussa on muita hyviä ominaisuuksia, koska hän rakastaa minua. Miten ihana mies minulla onkaan. Nyt olen viimeisen vuoden aikana laihduttanut puolet ylipainostani omasta tahdostani ja mies on ollut minun tukenani. <3
Ap. Joku jo aiemmin kehotti pohtimaan olotilasi todellista taustaa, olen samaa mieltä. Mikä on elämässänne tai ajatuksissasi on muuttunut, että nyt näet puolisosi toisin? Jos hän on aikana ollut lihava, miksi asia nyt sinua häiritsee? Miksi olet häneen aikanaan rakastunut? Jos kyseessä on "naapurikateus" tai 40v kriisi, ota aikalisä äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja. Jos ero tuntuu edelleen vaikka 6kk tai vuoden kuluttua parhaalta ratkaisulta, etene vasta sitten.
Miksi et edes itseäsi kunnioita ollenkaan,vaan lihotat tietoisesti jatkuvasti?
Ylipaino tuo muutakin tullessaan kuin kiloja vaan.
Tai ehkä mies vaan läheisriippuvainen beta eikä uskalla lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Aloita terapia. Siellä sinulle opetetaan miten saat päässäsi arvot järjestykseen. Voit myös olla tekemättä mitään. Se ei haittaa, koska elämä opettaa, jos ei mitään muuta niin hiljaa kulkemaan. Katso vanhuksia. Niitä ei enää pinnalliset kotkotukset jaksa puristaa
Voi-voi. Kyllä vahuksetkin nykyään eroavat. Ja yli seitsenkymppiset miehet kulkevat karjalassa naisissa. Itä-Suomessa jopa kupat ja tippurit yms. taudit ovat valtavasti lisääntyneet nimenomaan itärajan ikämiehillä. Nuorta ja hoikkaa halutaan karjalassa kuten myös Thaimaassa kulkevat möhömahaiset vanhatkin miehet.
Aloittajalle sanoisin etteä ellei vaimosi sen vertaa huolehdi itsestään ja terveydestään että pysyy normaalipainoisena, niin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina tottunut pitämään kaapissa herkkuja, kun syön niitä niin harvoin että on kiva olla niitä kun yhtäkkiä tekee mieli. Ennen sama suklaalevy saattoi olla kuukausia kaapissa.
Rouva taas ei voi olla syömättä jos näkee kaapissa herkkuja. Aikaisemmin ostin aina varastoon herkkuja vieraita ja lapsia ja omia harvinaisia hetkiä varten. Nykyään ostan vain kun vieraita on oikeasti tulossa. Yli jääneet yritän syödä mahdollisimman tehokkaasti seuraavina päivinä, ettei se kaikki päädy rouvan vyötörölle.
Itse normaaleissa mitoissa, toisella alkaa olemaan aika paljon ylimääräistä. Hänkin oli timmi kun tapasimme ja hän tietää etten pidä ylipainosta. Vähän hakala tilanne, kun en haluaisi alkaa hänen vartaloaan tai syömistä kommentoimaan. Kuitenkin rakastan yli kaiken.
Näissä kirjoituksissa aina mietin, onko toinen saanut lisää 15 vai 35 kiloa. Jotenkin on sekin mahdollisuus, että nainen on lihonut 55 kilosta 70 kiloon eikä ole suoranaisen läski muuten kuin puolison mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, toi 30 vuotta yhteistä taivalta oli vain yksi esimerkkini useasta..., mutta muita et ymmärtänyt, tai edes koko ajatusta?
Se, että sinä itse olet superpinnallinen ja vain ulkonäöllä on merkitystä seksuaaliseen halukkuuteen, ei tarkoita, että kaikki muut (keskikäiset ja sitä nuoremmat) sitä olisivat, tai heidän tarvitsisi sitä välttämättä olla.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta eihän se tarkoita, että VAIN ulkonäöllä on merkitystä. Esim. kyllä itselleni kumppanin ulkonäöllä on merkitystä, mutta pelkkä ulkonäkö ei riitä. Ja sitten toisaalta on paljon asioita, jotka minua eivät ulkonäön muuttumisessa haittaisi. Joskus voi silti olla jokin yksittäinen asia, joka vaan sattuu olemaan turn off. Jollekin se on lihavuus, jollekin vaikka naisen siilitukka, jollekin muulle mulle vaikka silarit ja täytetyt huulet, jollekin muulle joku muu.
ihan ärsyttää näissä viesteissä se, et oletetaan normaalipainossa pysymisen tai sinne pääsemisen olevan helppoa. kun valitettavasti geeniloton päävoitto ei vaan osu kaikkien kohdalle.
Ehkä hän kannatti siedätystä?
Toista ei voi muttaa. Vain itseään voi.