Miesten kokemat shokkierot

Kerroin miehelleni 2 vuoden ajan, että hänen käytöksensä ja juomisensa on nykyään sietämätöntä ja lähden jollei muutoksia tule. Kaksi kertaa kävin katsomassa jo omaa vuokra-asuntoa, mutta mies sai aina puhuttua jäämään. Aloitti antabuksen ym. ja viikon-kahden verran se muutos aina kesti kunnes sama meno jatkui taas. Sitten kun lopulta kyllästyin lopullisesti ja lähdin, niin tämä ei uskonut sitä sitten millään. Luuli että valehtelen vain lähteväni kiristys tarkoituksessa. Miten ei vaan koskaan mennyt perille, että en ihan oikeasti jaksa sellaista elämää! Miksi "kiristäisin ja uhkailisin" lähtemisellä, jos oikeasti olisin ollut ihan fine asian suhteen?? En vaan voi ymmärtää. Olipa kyllä järkyttävä yllätys tämä ero ja ihan puun takaa tuli mies paralle.

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä vihjeitä eroon

"sinähän tämän lomakohteen valitsit"

"syödään myöhemmin"

????

Meillä mieheni ilmoitti eroavansa. Tuli ihan puun takaa. Itse olin onnellinen, enkä ikipäivänä olisi uskonut meidän ikinä eroavan.

Mitä, jos käyttäisitte sanaa "ero", kun pohditte eroa. Jokaisessa perheessä pohditaan ja kiistellään lomakohteesta tai ruoka-ajoista. Ei se silti mitenkään viittaa eroon!! Tai jos yhden kerran vuosi aiemmin on maininnut humalassa, että pitäisikö erota, ei se riitä! Erosta pitäisi puhua kuukausittain tai viikottain. Toiselle on annettava aikaa valmistautua ja varautua. Todella törkeää vain ottaa ja lähteä.

En tiedä, miten pystyn toipua tästä shokkierosta. Ei ketään pitäisi jättää ilmoitusasiana! Noh, uusi oli katsottuna valmiiksi.

Arvaan vaan, että mies oli puhunut, ettei voi elää ilman seksiä ja läheisyyttä. Sen vuoksi minä jätin ex-mieheni. Kun olin monta vuotta tehnyt kaikkeni, jotta löytäisimme tavan molemmat saada haluamamme. Mutta ei mies tullut vastaan kun hän pärjäsi hyvin ilman seksiä ja läheisyyttä. Erosta puhuttiin kyllä sitten kun erottiin. Ei se hänelle kyllä yllätyksenä tullut vaikkei hän olisi halunnut erota.

Mun nähdäkseni kauhean moni nainen on liian kiltti. Se kunnioitus pitää vaatia, mitä se sitten vaatikaan. Meillä ainakin on vaatinut kaikenlaista temppuilua, että silmät aukeaa. Yleensä parhaiten toimii, että kohtelee toista samoin kuin itseä kohdellaan, mutta potenssiin 10. Täytyy kokeilla nykiä monista naruista että näkee mikä toiseen toimii. Kun ne silmät (ja korvat) alkavat aukeamaan ensimmäisen kerran, loppuprosessi on helpompi ja vaatii huomattavasti vähemmän temppuilua, ja ihan tavallinen puhe alkaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Taas on ihan kaikki miehet yksi homogeeninen massa, ja naiset nostamassa itseään jalustalle.

Ei mitään uutta av-palstalla. 

Veikkaan että jokainen näitä lukeva nainen tietää, että on olemassa myös miehiä, jotka kuuntelevat, kestävät rehellistä itsetutkiskelua, haluavat rehellisen ja avoimen suhteen ja joilla on muitakin vaatimuksia suhteelta kuin säännöllinen seksi ja muut tietyt arjen käytännölliset mukavuudet. Aivan samoin kuin on paljon naisiakin, jotka pakenevat itsepetokseen ja vastuuttomuuteen. Usein on vaan niin että, perheellisenä naisesta tulee vastuunkantaja ja mies vetäytyy hiljaisuuteen/miesten keskinäisiin tukirinkeihin, joissa keskenkasvuisuutta pidetään vimmatusti yllä. Näin tuntuisi suomalaisessa kulttuurissa aika vahvasti näkyvän tälläinen kehitys, kun miehen osa elättäjänä/ainoana tienaajana on hiipunut.

Hyvässä suhteessa on kaksi tasavahvaa erillistä ihmistä. He jakavat samansuuntaisen näkemyksen siitä, miksi suhteessa ollaan ja mitä siitä haetaan. Tästä kyetään myös puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Näin pitäisi homman toimia parisuhteessakin. Epäkohdista on kommunikoitava suoraan, mutta jos muutosta ei tapahdu, sitten suhteesta on lähdettävä.

Jokainen on itse vastuussa siitä, miten antaa itseään kohdella.

Ei työnantajakaan katsele perseilyä ja kusetusta. Ei kukaan hyväksy sellaista kaverilta, miksi sitten puolisolta pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. 

Mitä uhkailua se on jos kertoo kerta toisensa jälkeen että haluaa että asia x muuttuu? Miksi sen naisen pitää sanoa useasti että haluaa asian x ja häntä ei tarvitse kuunnella ja kun työnantaja haluaa asian x, uskotaan kertasanomisella? Miksi sitä periaatteessa rakkainta ja tärkeintä ihmistä ei tarvitse kuunnella ja hänen toiveistaan välittää?

Asian ydin: puoliso ei ole se rakkain ja tärkein ihminen, joten häntä ei viitsi kuunnella eikä hänen toiveistaan tarvitse välittää. Kunhan on joku. Aika päivänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten taivaan tosi että kommunikaatio-ongelmat ovat hyvin suuri, ellei suurin erojen aiheuttaja. Meillä kotona on sellainen kommunikaatio-ongelma, että vaimoni odottaa minun lukevan ajatuksia ja jos en arvaa mitä hän haluaa, on heti myrtsinä ja minä olen tyhmä. Olen monta kertaa sanonut että en ole kovin hyvä tajunnan rajamailla ilmaistujen vihjeiden tulkitsija ja jos haluaa jotakin, kertoo sen suoraan. Mutta kun ei. Minun pitää olla paitsi ajatusten lukija, toiveiden tietäjä, tunteiden tulkki ja vieläpä ennen kuin vaimo itse tietää jotakin haluavansa, minun pitäisi olla ymmärtänyt hänen tällaista kohta haluavan.

Luulen hänen haluavan elää sellaisessa fantasiassa että hänellä on niin hyvä ja hieno mies joka osaa tulkita ja täyttää hänen toiveensa ilman että hän niitä mitenkään ilmaisee ja hän voi tuntea olevansa ainakin kotona palvottu prinsessa ja kuningatar.

Olen ehkä putkiaivo, mutta töissä ei ole samanlaisia kommunikaatio-ongelmia vaan tiedon välitys työkavereiden kanssa toimii ongelmitta. En ainakaan koe että älykkyyteni laskisi dramaattisesti työpäivän päättyessä, tai mistäpä minä sen tiedän.

Varmaankin sekä miehet että naiset olettavat tiettyjä asioita. Jokainen menee aika usein siihen retkuun, että olettaa toisen ihmisen ajattelevan suurin piirtein samoja ajatuskulkuratoja pitkin, kuin itsekin. Ja silloin pitää tiettyjä syy-seuraussuhteita itsestäänselvyytenä.

Ja jos silloin toinen osapuoli ei ymmärrä, koetaan loukkauksena se ymmärtämättömyys.

Koska on niin käsittämätöntä, että toinen ei ymmärrä itsestään selvää asiaa, johtopäätös on, että toinen tekee ymmärtämättömyyten tahallaan.

Esimerkiksi, kärjistettynä, jos nainen sanoo, että "olen väsynyt", hän olettaa että mies ymmärtää ilman erillistä sanomista, että seksi ei kiinnosta ja hän tarvitsee apua arjen asioissa ja ehkä kainaloon pyytämistä.

Mies saattaa ajatella "olen väsynyt" oman ajatusmaailmansa kautta, että ok, se haluaa siis olla yksin, pysynpä etäällä. Varmaan seksi rentouttaisi, eli kunnon panot tänään!

Yksi "parhaita" aviopareja, jonka tunnen, käyttää kysymystä "what do you need from me today" juuri tähän ongelmaan. Kun toinen sanoo "olen väsynyt", he yrittävät olla tulkitsematta ja vetämättä johtopäätöksiä, vaan kysyvät toisiltaan miten voin auttaa sinua tänään, mikä helpottaisi oloasi, mitä tarvitset juuri nyt.

Heillä on ihailtavan sujuva kommunikaatiota aina, ja ainakin ulospäin ovat 25 vuoden jälkeen onnellisia. En tietenkään voi tietää mitä tekevät kotona suljettujen ovien takana mutta ainakin meidän muiden silmiin ovat huomattavan rakastuneiden näköisiä.

Tuo kysymys tietenkin vaatii sen, että se on kaksisuuntainen katu. Muutenhan se on vain yksi hyväksikäytön muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Ylipäätään parisuhde on tunnemutuilua ja se suhde jatkuu tasan niin kauan kun kumpikin tuntee saavansa siitä enemmän haluamiaan asioita kuin niitä huonoja juttuja. Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jossa tälle ongelmalle kumppani haistattaa pitkät.

Koska monille, varsinkin nuoremmille naisille parisuhteessa tärkeintä on sen tuoma status. Itse suhteessa elämistä tärkeämpää on se, että voi kavereille puhua miehestään, esitellä somessa yhteistä, tosin naisen yksin sisustamaa kotia, ja tietysti loisia miehen lompakolla.

Sehän on ihan normaalia biologiaa ja ihmisyyttä, että nuori nainen haluaa mahdollisimman hyvän kodin ja mahdollisimman hyvän potentiaalisen isän lapsilleen. Lisäksi nykyajan naisista moni haluaa kokea lapsetonta aikuiselämää ilman lapsia - uraa, matkoja, harrastuksia. 

Nuorilla miehilläkin on eri-ikäisinä ja eri luonteilla eri asioita, joita kohtaan heillä on luontainen nälkä: voima, lihakset, urheilusuoritukset, naisilta saatu ihailu, hieno auto, hyvä alku uralle ja etenemistä jne. 

Jos ihminen ei tavoittele mitään ja vaan velloo, sekään ei ole luontainen eikä terveellinen olotila. 

En ole eroamassa tai sitä harkitsemassa. Mutta olen pistänyt merkille erään asian tähän "yllätyseroon" liittyen. Ja olen miehellenikin asiasta sanonut, kun nämä lähipiirin erot ja yllätys erot tuli puheeksi.

Poikkeuksia varmasti löytyy mutta useimmiten se lähipiirissä ja omassa elämässä on mennyt tähän suuntaan:

Naiset yrittää monasti sanoa asiasta kauniisti ja varoen, ettei mene nalkutuksen piikkiin. Mies ei täysin rekisteröi, että hätä on niin suuri ja sivuuttaa asian. Sama toistuu. Mies muistaa, että asiasta on jo puhuttu ja alitajunnassaan olettaa, että asia on käsitelty ja kaikki on hyvin. Mies kenties ymmärtää asian väärin ja tarjoaa toisenlaista ratkaisua. Nainen kunhan höpöttää. Nainen sanoo asiasta sen 47 kertaa. Mies ei edelleenkään ymmärrä asian vakavuutta. Kun onhan asiasta jo puhuttu. (vaikkei olekaan vastavuoroisesti) Sama kaava toistuu. Naisen puheesta tulee taustamelua. Lopulta menee naiselta hermo. Ja tulee ero. "Yllätyksenä".

Miehet: Kuunnelkaa. Oikeasti, KUUNNELKAA mitä nainen sanoo. Ajattele niitä sanoja. Jos ette täysin ymmärrä viestiä, pyydä tarkennusta. Älkää etsikö piilomerkityksiä, vaan kuunnelkaa mitä se nainen oikeasti sanoo ja tarkoittaa. Jos tekstiä tulee liikaa ja asian vierestä, sano ja kysy, että mikä tässä on pointti ja pyrkimys. Vai onko vaan huono päivä. Jotkut naiset kommunikoi vähän rönsyilevämmin.

Naiset: Sanokaa asianne suoraan, päin naamaa, niin kuin se on. Kuin kirjoittaisitte virallista tekstiä. Ei tarvitse loukata toista tai halveksia, tai haastaa riitaa. Mutta puhukaa suoraan. Ja lyhyesti. Ja ytimekkäästi. Muista kunnioitus. Ja tehkää se hetkellä, kun sinulla valmiiksi on se puheyhteys mieheesi. Tarvittaessa tarkista, onko asia rekisteröitynyt ja etsikää yhdessä ratkaisu. Heti.

Mies ei ole ajatusten lukija, vaikka se kivaa olisikin. Ei ohi mennen tiskatessa, että "voisit säki välillä". Se on helpoin tapa, muttei toimivin.

Ja oli kyseessä mies tai nainen, niin koen, että jo pelkästään ilmaisemalla toiselle kunnioitusta ennen keskustelua tai sen aikana, auttaa huomattavasti keskusteluyhteyden luomisessa.

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

Vierailija kirjoitti:

Kerroin miehelleni 2 vuoden ajan, että hänen käytöksensä ja juomisensa on nykyään sietämätöntä ja lähden jollei muutoksia tule. Kaksi kertaa kävin katsomassa jo omaa vuokra-asuntoa, mutta mies sai aina puhuttua jäämään. Aloitti antabuksen ym. ja viikon-kahden verran se muutos aina kesti kunnes sama meno jatkui taas. Sitten kun lopulta kyllästyin lopullisesti ja lähdin, niin tämä ei uskonut sitä sitten millään. Luuli että valehtelen vain lähteväni kiristys tarkoituksessa. Miten ei vaan koskaan mennyt perille, että en ihan oikeasti jaksa sellaista elämää! Miksi "kiristäisin ja uhkailisin" lähtemisellä, jos oikeasti olisin ollut ihan fine asian suhteen?? En vaan voi ymmärtää. Olipa kyllä järkyttävä yllätys tämä ero ja ihan puun takaa tuli mies paralle.

Samankaltainen kokemus minullakin. Sain miehen ryyppäämisestä ja sekoiluista tarpeekseni. Tuohon kuvioon kuului vielä pettäminen ja erittäin epäasiallinen ja loukkaava kohtelu. Monta kertaa sanoin, että lähden, koska en jaksa enää tämmöistä pskaelämää. Kun sitten syksyllä pakkasin tavarani ja muutin pois, alkoi itku ja sympatian kerjääminen. Olihan se hänelle shokkiero, tosiaan. Varmasti yllätys, koska olin katsonut miehen perseilyä jo vuosien ajan. Ehkä hän jotenkin kuvitteli, että olen niin vässykkä, etten koskaan uskalla lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä tapauksia tiedän itsekin. Yleensä taustalla on ollut jompi kumpi kahdesta seuraavasta syystä. Ensimmäinen on se, että mies ei itse ole pohjimmiltaan edes halunnut parisuhdetta mutta on sellaiseen hakeutunut siksi, että kavereillakin on nainen ja että se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Seksiäkin on paremmat mahdollisuudet saada säännöllisesti. Parisuhteen mukana tulevat elämänmuutokset, mm. myös toisen huomioiminen jokapäiväisessä elämässä, eivät ole sitten sujuneet heiltä oikein ollenkaan, koska eivät ole parisuhdeihmisiä mutta eivät jotenkin kykene tiedostamaan sitä itse. Heille on ollut tyypillistä myös olettaa, että naisethan ne sitä parisuhdetta aina vaativat ja ovat siksi järkyttyneitä, kun se on nimenomaan nainen, joka haluaa erota.

Toinen miestyyppi on taas sellainen, joka ei ole osannut valita itselleen sopivaa partneria. Heille sopisi paremmin vähän suurpiirteisempi ja luonteeltaan itsenäinen nainen, joka haluaa pitää kiinni mm. omista harrastuksistaan myös parisuhteessa ollessaan. Erillään asuminenkaan ei tällaiselle naiselle olisi kynnyskysymys. Mies on kuitenkin iskenyt silmänsä paljon perinteisempään kodinhengetärtyyppiin, joka kyllä mielellään hoitaa omat askareensa ja huolehtii yhteisestä kodista mutta odottaa yhtä vahvaa sitoutumista ja vastuunkantoa myös mieheltä. Tämän tyypin edustaja olettaa kaiken olevan hyvin, koska nainen hoitaa niin paljon kotia ja saa lähestulkoon sydärin, kun nainen ilmoittaa, että juttu oli nyt tässä, hän ei jaksa enää.

Tl;dr: tuttavapiirissäni ne miehet, joilla ei ole juuri itsetuntemusta, ovat yleisesti olleet heitä, jotka näitä ns. shokkieroja ovat joutuneet kokemaan. He ovat menneet parisuhteeseen täysin väärin perustein tai miettimättä sitä, millainen nainen olisi juuri heille sopiva kumppani. Jos on sokea itselleen, niin silloin on sitä myös toiselle. Itsetuntemus ja -reflektio ensin kuntoon ennen minkäänlaista parisuhteilua - tämä vinkki käy kaikille sukupuoleen katsomatta.

Eipä ole kovin harvinaista, että nainen hakeutuu terapiaan välttyäkseen toistamasta jotin tuhoisaa opittua käytösmallia/kaavaa, joka on kariuttanut hänet aiemmat suhteensa. Monella naisella on taipumus hakeutua pelastajan/auttajan/ylivahvan rooliin ja vastaavasti ressukkamiehistä ei ole Suomessa ollut pulaa, oikein mainostetaankin sitä miksi naiset aina rakastuvat renttuihin. Joo, ehkä rakastuvatkin aikansa kunnes eivät enää jaksa.

Sitä en tiedä kuinka moni mies hakee terapiaa ensisijaisesti kehittääkseen parisuhdetaitojaan ja itsetuntemustaan.  Toisaalta okein hyvää elämää voi elää ilman parisuhdettakin. Maailmassa on paljon muutakin kiinnostavaa kuin toinen sukupuoli tai seksi. Joskus tuntuu että elämme aika pakkiomielteistä aikaa onnenodotustemme suhteen. Onni löytyy kuitenkin sisäisestä levollisuudesta ja siihen ei ole muuta tietä kuin itsetuntemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Nyt täytyy naisena ihmetellä, että miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen, jossa näit miehen käytöksessä ongelmia jo heti alussa? Ymmärrän sen, jos alussa huonoa käytöstä ei ole ja se tulee näkyviin vasta myöhemmin. Mutta tuota en.

Kyse ei ole mistään sillä tavalla isoista asioista, kuin mikä vaikka alkoholiongelma tai peliriippuvuus olisi. Mies oli tottunut sinkkuaikana elämään tietyllä tavalla, sanotaan vaikka että laittamaan harrastuksensa etusijalle, ja ajattelin, että suhteen myötä hän alkaisi joustaa. Lisäksi kuvittelin pitkään voivani sopeutua. Kun kyse on verrattain pienestä ongelmasta, en kärsi samalla tavalla kuin kärsisin, jos mies ryyppäisi tai pettäisi, joten en halunnut luovuttaa liian helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. 

Mitä uhkailua se on jos kertoo kerta toisensa jälkeen että haluaa että asia x muuttuu? Miksi sen naisen pitää sanoa useasti että haluaa asian x ja häntä ei tarvitse kuunnella ja kun työnantaja haluaa asian x, uskotaan kertasanomisella? Miksi sitä periaatteessa rakkainta ja tärkeintä ihmistä ei tarvitse kuunnella ja hänen toiveistaan välittää?

Okei, tuo ei tosiaan ole uhkailua, että haluaa asian muuttuvan ja sanoo siitä usein, mutta asiaan ei kuitenkaan liity mitään seuraamuksia. Työnantajakin ensimmäisen varoituksen antaessaan ja kertoessaan, että kolmannesta tulee kenkää, uhkailee. Sillä erotuksella tosin, että työnantaja ei uhkaile turhaan vaan kolmannesta sitten tosiaan tulee kenkää eikä työnantaja anna anteeksi kolmatta, neljättä, viidettä, kuudetta ja sadatta kertaa. Työntekijä siis tietää, missä oikeasti mennään ja toimii sen mukaan. Kolmannella kerralla jo tyriessään tietää, että tästä tulee nyt sitten lähtö. 

Minäkin olen elämässäni halunnut vaikka mitä. Parisuhteessa haluamiset toteutuvat, jos kumpikin haluaa asiaa x. Monen kohdalla ongelmana on, että vain toinen haluaa asiaa x. Saahan sitä haluta vaikka vaalenapunaisen tulta syöksevän yksisarvisen. Jos vain toinen haluaa asiaa x ja toistuvasti siitä sanoo, toinen ei ota enää kuuleviin korviinsakaan, koska asiastahan ei ole kuitenkaan mitään seuraamuksia. Hän kyllä on jo kuullut, että toinen haluaa asian x, mutta koska hän ei itse halua ei asiasta synny mitään seuraamuksia, ei asian kertomiseen taas sadatta kertaa tarvitse reagoida mitenkään. 

Pariterapiassa yksi avainasia onkins aada toinen ymmärtämään, miksi asia x on toiselle niin tärkeä. Ja siten saada toinenkin haluamaan asiaa x. Tai jos ei ihan asiaa x, niin yhteisenä kompromissina toteutuu asia y. 

Vierailija kirjoitti:

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

No missäs tuossa se miehen logiikka on? Ihanaa kun pääsin siitä alistavasta nalkuttaja-akasta eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Nyt  u lisen, kun se nainen yhtäkkiä lähtikin ilman yhtään ennakkovaroitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Nyt täytyy naisena ihmetellä, että miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen, jossa näit miehen käytöksessä ongelmia jo heti alussa? Ymmärrän sen, jos alussa huonoa käytöstä ei ole ja se tulee näkyviin vasta myöhemmin. Mutta tuota en.

Kyse ei ole mistään sillä tavalla isoista asioista, kuin mikä vaikka alkoholiongelma tai peliriippuvuus olisi. Mies oli tottunut sinkkuaikana elämään tietyllä tavalla, sanotaan vaikka että laittamaan harrastuksensa etusijalle, ja ajattelin, että suhteen myötä hän alkaisi joustaa. Lisäksi kuvittelin pitkään voivani sopeutua. Kun kyse on verrattain pienestä ongelmasta, en kärsi samalla tavalla kuin kärsisin, jos mies ryyppäisi tai pettäisi, joten en halunnut luovuttaa liian helpolla.

Monen naisen ongelmana on, että ajatellaan kaikenlaista. Ennenkuin lyödään hynttyyt yhteen, miehen olisi pitänyt lakata laittamasta harrastustaan etusijalle. Vasta sitten, kun näin olisi ollut puolesta vuodesta vuoteen, olisi voinut harkita yhdessä asumista. Tai ainakin olisi ensin pitänyt seurustella tarpeeksi pitkään (sen romanttisen vaiheen ohi), jotta olisi itsestään nähnyt, pystyykö sopeutumaan vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

No missäs tuossa se miehen logiikka on? Ihanaa kun pääsin siitä alistavasta nalkuttaja-akasta eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Nyt  u lisen, kun se nainen yhtäkkiä lähtikin ilman yhtään ennakkovaroitusta. 

Niin, te naisethan ette koskaan muutu, eikä teissä ole koskaan itsessänne mitään vikaa. 

Viattomia uhriparkoja. Yhyy, nyyh. 

Tyypilliset tilanteet:

1. Naisen suora puhe onkin kaukana suorasta puheesta. Oikeasti sen miehen olisi vain pitänyt tajuta ilman että sanotan suoraan, aivan kuten silloinkin kun naisen aloite oli lähinnä vihjailua.

2. Naisen elämänvaiheet muuttuvat, eikä mies muutu täysin muunlaiseksi niiden mukana. Nelikymppisenä alkaa se toinen menovaihe ja kotimieheksi opetetusta ukosta pitääkin päästä eroon.

3. Superarkiset ruuhkavuodet. Pelkkää arkista raatamista naisen tavoitteiden (parempi asunto, uusi sisustus) eteen. Ei seksiä, ei hauskanpitoa ellei ole varaa (hauskanpito = ulkomaanmatka tai kallis kylpyläviikonloppu). Nainen ottaa eron koska mies lakkasi olemasta mukava ja hauska herrasmies.

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen asia tämä että nainen valittaa vuosikaudet, mies ei ymmärrä ja sitten tulee ero. Tässä täytyy olla joku perustava ongelma kommuniaatiossa molemmilla osapuolilla kun tämä on niin yleinen tarina.

Voiko vika olla silloin pelkästään miehissä,? Vai onko molempien kommunikaatiotavoissa parannettavaa?

On melko vanha, yleinen ja tunnettu vitsi, että "akka se taas nalkuttaa ihan turhasta, jotain ihme kotkotuksia taas". Sen perusteella en kyllä menisi sanomaan, ettei vika aika pitkälle ole miehissä. Tämä asennehan heille opetetaan lapsesta saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

No missäs tuossa se miehen logiikka on? Ihanaa kun pääsin siitä alistavasta nalkuttaja-akasta eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Nyt  u lisen, kun se nainen yhtäkkiä lähtikin ilman yhtään ennakkovaroitusta. 

Niin, te naisethan ette koskaan muutu, eikä teissä ole koskaan itsessänne mitään vikaa. 

Viattomia uhriparkoja. Yhyy, nyyh. 

Miten niin? Naisethan nimenomaan muuttuvat. Kasvavat esimerkiksi aikuisiksi, huolehtiviksi vanhemmiksi ja itseään arvostaviksi ihmisiksi, jotka uskaltavat ottaa vastuun ja tehdä ratkaisuja. Mies marisee vuosikausia, kun nainen nalkuttaa, mutta ei edes aio tehdä asialle yhtään mitään.