Miesten kokemat shokkierot

Ihmisethän eivät muutu, joten sinänsä lisäajan antaminen ei muuta asiaa miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Tämän olen huomannut minäkin. Ihan tahallisesti siis puhun miehelle (tärkeistä asioista) matalammalla äänellä, aina asiallisesti ja tunteettomasti. Pyrin olemaan analyyttinen, kertomaan syy-seuraussuhteet. Tällä tavalla olen saanut miehen kuuntelemaan parhaiten. Joskus silti meinaa korvat mennä umpeen, niiden avaamiseksi riittää sellainen kunnon raivari missä tavaroita hajoaa. Sen jälkeen muistaa taas kuinka paljon mukavampaa asioita on selvittää kun pysyn rauhallisena, asiallisena ja analyyttisena. Mies saa valita onko puoliso Bruce Banner vai Hulk.

Meillä:

Vuosi sitten pyysin että voitaisiinko vuorotella kylpyhuoneen pesussa, se kun on suhteellisen työlästä jos vain toinen (=minä) teen sen aina yksin. Mies pesi kerran.

Joulun alla kysyin että muistatko, pesit kerran alkuvuonna etkä kertaakaan sen jälkeen. "no en ole muistanut pestä kun et ole pyytänyt sen jälkeen".

Tuo täydellinen oma-aloitteisuuden puute on raivostuttavaa, on kuin yksi kasvatettava lapsi lisää. Ja tuo nyt oli vain esimerkki, sama toistunut hyvin monessa muussakin. Ja ei, mies ei tee mitään "perinteisiä miestentöitäkään" ilman että pyydän: voisitko vuorostasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen asia tämä että nainen valittaa vuosikaudet, mies ei ymmärrä ja sitten tulee ero. Tässä täytyy olla joku perustava ongelma kommuniaatiossa molemmilla osapuolilla kun tämä on niin yleinen tarina.

Voiko vika olla silloin pelkästään miehissä,? Vai onko molempien kommunikaatiotavoissa parannettavaa?

Kommunikaatio-ongelma ei olekaan pohjasyy vaan sen seuraus. Pääongelma on näissä tapauksissa selvästi se, ettei mies ole kunnioittanut ja arvostanut vaimoa tasaveroisena ihmisyksilönä, vaan väheksynyt ja mitätöinyt hänen tunteitaan, puheitaan ja näkemyksiään. Pitänyt ilmeisesti jossain määrin hankittuna omaisuutenaan, eli itsestäänselvyytenä. Eihän esine itsestään voi ottaa ja löhteä, esineillä ei ole tunteita eikä tarpeita.

Esineet voivat olla hyviä tai huonoja ja nuo vaimoesineet ovat olleet miehen mielestä huonoja, mistä jatkuva ärtymys, mutta se on ollut miehen mielestä kokonaan sen puutteellisen vaimoesineen huono ominaisuus. Eli kyse on ollut miehen sovinistisista ja esineellistävistä tiedostamattomista asenteista naisia kohtaan.

Yhtä mahdollista on, että se toisen muuttamiseen pyrkivä, yleensä nainen, ei kunnioita puolisoaan tasaveroisena yksilönä, vaan yrittää jatkuvasti muuttaa häntä toisenlaiseksi.

Väheksynyt omalla nalkutuksellaan toisen ihmisarvoa ja väheksynyt miehensä tapoja hoitaa asioita, hänen kommunikaatiokykyjään, jopa ulkoista olemusta ym.

Nainen joka menee avioon miehen kanssa ja aloittaa aktiivisen muutosprosessin miehessään, kohtelee miestä omaisuutena, esineenä jonka saa muuttumaan arvostelun ja nalkutuksen kautta sellaiseksi, että se tyydyttää naisen vallanhalua ja narsistista toivetta nähdä miehessä oman luomistyönsä tulos.

Ikävin asia tästä seuraa molemmille siinä vaiheessa kun miehestä on muokattu erouhkausten avulla hiirulainen joka hiipii seinävieriä omassa, tai siis naisen sisustamassa kodissa ja välttelee puhumista ja minkään "väärän" asian tekemistä, ettei helvetti taas ala ja joutuu pelkämään ulosajoa omasta, tai siis naisen sisustamasta ja hallitsemasta kodista.

Nainenkaan ei ole enää senjälkeen tyytyväinen kättensä ja ennenkaikkea suunsa tuottamaan luomukseen, vaan alkaa halveksimaan miestä vätyksenä ilman omaa tahtoa ja kun marionetin lankoja heiluttelevan naisen sormet väsyvät jatkuvaan heiluttelemiseen, nainen haluaa erota ja etsiä miehen joka osaa ottaa hänet kuin mies.

Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii ja saavat hyvän esimerkin kuinka ihmissuhdeongelmat parisuhteessa hoidetaan.

Eroamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Yleensähän naiset haluaa, että mies tekisi edes oman osuutensa perheen töistä ja asioiden hoidosta. Auton renkaidenvaihto ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Tämän olen huomannut minäkin. Ihan tahallisesti siis puhun miehelle (tärkeistä asioista) matalammalla äänellä, aina asiallisesti ja tunteettomasti. Pyrin olemaan analyyttinen, kertomaan syy-seuraussuhteet. Tällä tavalla olen saanut miehen kuuntelemaan parhaiten. Joskus silti meinaa korvat mennä umpeen, niiden avaamiseksi riittää sellainen kunnon raivari missä tavaroita hajoaa. Sen jälkeen muistaa taas kuinka paljon mukavampaa asioita on selvittää kun pysyn rauhallisena, asiallisena ja analyyttisena. Mies saa valita onko puoliso Bruce Banner vai Hulk.

Sellainen psykopaatti ja narsisti. Joko hakkaat miestäsi?

Erosin muutama vuosi sitten miesystävästäni, jonka kanssa ehdin olla yhdessä 7 vuotta. Hän oli hyväluontoinen ja kiltti mies, mutta en enää jaksanut sitä, että hän käytti kaiken vapaa-aikansa pelaamiseen. Puhuin hänelle usein siitä, että en ole tyytyväinen tilanteeseen emmekä tee enää mitään yhdessä, emme keskustele. Jos toinen menee töiden jälkeen suoraan koneelle ja sanoo mulle nopeasti vain hei, niin siinä ei ehdi kauheasti vuorovaikutusta olla. Joka kerta näiden "jonkin on muututtava"-keskustelujen aikana mies vakuutti, että juu, näin on, muutosta tulee. Mitään konkreettista ei niiden jälkeen hänen puoleltaan kuitenkaan koskaan tapahtunut ja koin jääneeni yksin yrityksissäni elvyttää suhdettamme. 

Monesti ehdotin, että alettaisiin käydä vaikka yhdessä kävelyillä, saataisiin raitista ilmaa ja tulisi vietettyä yhteistä aikaa ilman pelejä ja vempaimia. No, hän ei koskaan lähtenyt kävelylle paitsi silloin, kun olin itse poissa esim. käymässä vanhemmillani. Sitten kotiin tultuani kertoi iloisesti käyneensä pitkällä kävelyllä ja kuinka oli virkistävää. Otin sen vähän kyllä itseeni...

Yhtenä iltana sanoin, että nyt erotaan, olen aloittanut jo oman asunnon hakemisen ja olen menossa yhteen asuntonäyttöön. Miehelle tämä tuli aivan puskista ja hän oli todella yllättynyt, koska "meillähän menee tosi hyvin!" Vasta sen jälkeen hän yritti tehdä asioita sen eteen, että suhteemme jatkuisi. Silloin oli kyllä jo liian myöhäistä ja olin totaalisen kyllästynyt ja väsynyt siihen että mikään ei muutu vakuutteluista huolimatta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Ylipäätään parisuhde on tunnemutuilua ja se suhde jatkuu tasan niin kauan kun kumpikin tuntee saavansa siitä enemmän haluamiaan asioita kuin niitä huonoja juttuja. Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jossa tälle ongelmalle kumppani haistattaa pitkät.

Mun nykyinen mieheni on kokenut shokkieron. Varmasti hänelläkin on kommunikaatiossa parantamisen varaa, mutta niin on naisillakin. Suhteemme alussa mieheni oli vaikea uskoa, että, kun sanon ”Ihan sama.” se oikeasti tarkoittaa, ettei asialla ole väliä. Jos sitten haluan jotain, vaikka sitten sitä muutosta, sanon sen selvästi ja suoraan, en vihjailemalla. Oli hämmästynyt, kun sanoin häiritsevistä asioista heti.

"mutta enhän mä ole väkivaltainen, enkä juoppo ja hoidan työni..."

Niinpä niin, mutta olet kuin yksi lapsista, passattava passiivinen peliaddikti, joka ei tuo parisuhteeseen mitään lisäarvoa.

Kuka haluaa olla äitinä omalle puolisolle...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Yleensähän naiset haluaa, että mies tekisi edes oman osuutensa perheen töistä ja asioiden hoidosta. Auton renkaidenvaihto ei riitä.

Yleensä se on kyllä nainen jonka vaatimustaso kasvaa järjettömiin mittoihin yhteisen kodin hankkimisen jälkeen.

On siivottava kuten nainen haluaa ja silloin kun nainen haluaa. Koti on sisustettava kuten nainen haluaa ja miehen henkilökohtaiset asiat on piilotettava jonnekin pois näkyvistä.

Lasta hoidetaan kuten nainen haluaa, rokotetaan, puetaan, puunataan ja pestään naisen määräämällä tavalla ja nainen haluaa olla päällepäsmäri wilma viestien vastaanottajana, eikä miehen tavoitteilla helpommasta ja iisimmin otettavasta elämäntavasta ole mitään mahdollisuuksia toteutua.

Mies tekee kaiken väärin, astiakoneen täyttämisestä lähtien ja työn tekeminen vähemmän rasittavaksi ja helpommin organisoiduksi karahtaa kiville kun nainen aloittaa loputtoman narinansa siitä kuinka lattiat on aina pesty näin ja lakanat taiteltu näin ja etkö sinä ymmärrä ettei astioita voi jättää koneeseen ja pyykkipäivä on perjantaina ja sukat on taas lattialla, menkat tulossa, vittuako taas vonkaat ja väsyttää ja vituttaa tämä pakkotahtinen itse aiheutettu kiire ja ruuhkavuodet ja eniten vitutat sinä joka otan lungisti ja nautit elämästä.

Muutu perkele vapaaehtoisesti tai pakolla ja ala kärsimään perhe-elämän suorittamisesta kuten nainen.

Olen emansipoitunut :-)

Vierailija kirjoitti:

Näitä tapauksia tiedän itsekin. Yleensä taustalla on ollut jompi kumpi kahdesta seuraavasta syystä. Ensimmäinen on se, että mies ei itse ole pohjimmiltaan edes halunnut parisuhdetta mutta on sellaiseen hakeutunut siksi, että kavereillakin on nainen ja että se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Seksiäkin on paremmat mahdollisuudet saada säännöllisesti. Parisuhteen mukana tulevat elämänmuutokset, mm. myös toisen huomioiminen jokapäiväisessä elämässä, eivät ole sitten sujuneet heiltä oikein ollenkaan, koska eivät ole parisuhdeihmisiä mutta eivät jotenkin kykene tiedostamaan sitä itse. Heille on ollut tyypillistä myös olettaa, että naisethan ne sitä parisuhdetta aina vaativat ja ovat siksi järkyttyneitä, kun se on nimenomaan nainen, joka haluaa erota.

Toinen miestyyppi on taas sellainen, joka ei ole osannut valita itselleen sopivaa partneria. Heille sopisi paremmin vähän suurpiirteisempi ja luonteeltaan itsenäinen nainen, joka haluaa pitää kiinni mm. omista harrastuksistaan myös parisuhteessa ollessaan. Erillään asuminenkaan ei tällaiselle naiselle olisi kynnyskysymys. Mies on kuitenkin iskenyt silmänsä paljon perinteisempään kodinhengetärtyyppiin, joka kyllä mielellään hoitaa omat askareensa ja huolehtii yhteisestä kodista mutta odottaa yhtä vahvaa sitoutumista ja vastuunkantoa myös mieheltä. Tämän tyypin edustaja olettaa kaiken olevan hyvin, koska nainen hoitaa niin paljon kotia ja saa lähestulkoon sydärin, kun nainen ilmoittaa, että juttu oli nyt tässä, hän ei jaksa enää.

Tl;dr: tuttavapiirissäni ne miehet, joilla ei ole juuri itsetuntemusta, ovat yleisesti olleet heitä, jotka näitä ns. shokkieroja ovat joutuneet kokemaan. He ovat menneet parisuhteeseen täysin väärin perustein tai miettimättä sitä, millainen nainen olisi juuri heille sopiva kumppani. Jos on sokea itselleen, niin silloin on sitä myös toiselle. Itsetuntemus ja -reflektio ensin kuntoon ennen minkäänlaista parisuhteilua - tämä vinkki käy kaikille sukupuoleen katsomatta.

Tämä kyllä on totta, että kannattaa miettiä se millainen itse on, millaista elämää haluaa ja mihin on valmis ja sitten etsiä siihen sopiva kumppani, joka haluaa samantyyppisiä asioita.

Itse olen mennyt yhteen opiskelutoverini kanssa. Olimme samanikäiset , samanlaisista taustoista lähtöisin ja tulevaisuuden suunnitelmat ja arvot sopi yhteen. Olemme nyt olleet hyvinkin symbioottisessa suhteessa 35 vuotta. Tärkeintä on se rehellisyys ja toisen kuunteleminen ja huomioiminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain miehen kuuntelemaan, kun muutaman vuoden ”nalkuttamisen” (miehen mielipide) jälkeen pyysin, että kerro mulle, opeta, että miten mun pitää ottaa esiin asia, joka tekee mut onnettomaksi niin, että se ei ole sulle nalkutusta tai akkain löpinää, vaan sä ihan oikeasti kuuntelet miksi mä en ole onnellinen sun kanssa? Mies mietti vähän aikaa, ja ilmeisesti ymmärsi jotain. En tosin tiedä onko tuo vaan tavallista fiksumpi mies, joka pystyi ymmärtämään pointin.

Tämä varmaan pelasti teidän liittonne. Meidän liiton (15 v takana) pelasti lukemani "vitsi": (miehen kanssa) älä lue rivien välistä, siellä ei ole mitään. Eli myös mun miehelle on kommunikoitava suoraan ja selkokielellä, ei vihjein ja viittauksin, jotka riittävät naisten kanssa, toiset naisethan lukevat sujuvasti rivienvälejä. Itseä hirvitti aluksi tylynkuuloinen ilmaisu, mutta täytyy myöntää, että tämä säästää vaivaa. Vaikeampi osuus oli opetella olemaan myöskään ylitulkitsematta sitä toisen puhetta - joskus sikari on vain sikari, kuten Freud sanoisi. Timantti on nyt hiottu ja me oikeasti ymmärretään toisiamme. Monessa kohtaa oltiin kyllä menossa metsään ennen kuin saatiin kommunikaatio toimimaan. Mies ei ole vähäjärkinen, vaan nepsy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Sekin kannattaa muistaa, että avioliitossa oleminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Avioliitto ei myöskään ole vankeusrangaistus.

Suhteessa ollaan, koska siitä saa itselleen hyviä asioita ja koska se tekee onnelliseksi.

Kun suhde ei enää tee onnelliseksi, on aika erota.

Ihmiset ottavat liian vähän vastuuta omasta onnellisuudestaan. Roikutaan kaiken maailman huonoissa suhteissa ja sitten valitetaan, kun on kurjaa. Niinpä...

Tämä. Ylipäätään parisuhteet ovat molemmille täysin vapaaehtoisia. Jos suhteessa ei ole hyvä olla, miksi kärsiä pitempään? Varsinkaan jos toista osapuolta ei kiinnosta panostaa vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Tämän olen huomannut minäkin. Ihan tahallisesti siis puhun miehelle (tärkeistä asioista) matalammalla äänellä, aina asiallisesti ja tunteettomasti. Pyrin olemaan analyyttinen, kertomaan syy-seuraussuhteet. Tällä tavalla olen saanut miehen kuuntelemaan parhaiten. Joskus silti meinaa korvat mennä umpeen, niiden avaamiseksi riittää sellainen kunnon raivari missä tavaroita hajoaa. Sen jälkeen muistaa taas kuinka paljon mukavampaa asioita on selvittää kun pysyn rauhallisena, asiallisena ja analyyttisena. Mies saa valita onko puoliso Bruce Banner vai Hulk.

Sellainen psykopaatti ja narsisti. Joko hakkaat miestäsi?

Hehheh. Olisihan se mukava kun ei tarvitsisi raivostua, mutta minkäs teet, kun se on ainoa tapa saada mies kuuntelemaan.

Jännää muuten, kun tuo yksi syyttää naista miehen muuttamisesta. Minä antaisin paljon, että mies ei olisi muuttunut. Meillä meni aiemmin hyvin, mutta minkäs teet kun nai alkoholistiperheeseen, sieltä se ongelma nousee. Sen myötä ne raivaritkin oli pakko aloittaa, ainoa tapa mikä on auttanut miestä pitämään juomisensa kurissa. Sitten kun taas lähtee lapasesta, kurinpalautus on pakollinen. Onneksi niitä kurinpalautuksia tarvii aina vain harvemmin ja harvemmin, mopo pysyy käsissä vähitellen paremmin ja paremmin. Nykyään ollaan jo melko hyvässä jamassa.

Joskus toinen tarvii apua selkärangan tukemiseen. Silloin käytetään niitä keinoja mitkä on toimiviksi todettu. Mieshän on täysin vapaa lähtemään tästä liitosta heti kun haluaa, jos olen liian psykopaatti ja narsisti. Olen sitä hänelle ehdottanutkin, mutta mieluummin tekee töitä selkärankansa kasvattamiseksi.

Jos mies haluaa elää lungisti ja stressaamatta niin eikö eron pitäisi olla vain helpotus? Saa olla sen jälkeen juuri sellainen sisustus ja niin epäsiistiä kuin haluaa? Pyykit, astiat ja ruuat saa hoitaa oman mielensä mukaan? Lasten kanssa voi omalla vuorollaan toimia omalla tavallaan. Vapaus... eikä mikään shokki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Eli minun pitää selkeästi ymmärtää ja eritellä omat ja miehen tunteet, tunnistaa suhteen kipukohdat ja osata ammattipsykologin tarkkuudella valita toimenpiteet. Sitten vielä powerpoint-esitys korkeintaan kolmella kohdalla, että mies ymmärtää. Taas on nainen suhteen projektipäällikkönä.

Entä jos en osaakaan? Mitäs sitten? Entä jos en yksin osaakaan määritellä, miksi riitelemme koko ajan? Entä jos en tiedä vastauksia? Onko minulla sitten edes oikeutta haluta riitelyn ja pahan olon loppumista?

Sanotaanko yksinkertaistaen, että jos et löydä itsestäsi mitään vikaa ja kaikki vika on aika toisessa, niin silloin on aika vaikea lähteä lopettamaan jatkuvaa riitelyä. Ja voi miettiä onko suhteessa mitään pelastettavaa/järkeä ylipäätään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Tämän olen huomannut minäkin. Ihan tahallisesti siis puhun miehelle (tärkeistä asioista) matalammalla äänellä, aina asiallisesti ja tunteettomasti. Pyrin olemaan analyyttinen, kertomaan syy-seuraussuhteet. Tällä tavalla olen saanut miehen kuuntelemaan parhaiten. Joskus silti meinaa korvat mennä umpeen, niiden avaamiseksi riittää sellainen kunnon raivari missä tavaroita hajoaa. Sen jälkeen muistaa taas kuinka paljon mukavampaa asioita on selvittää kun pysyn rauhallisena, asiallisena ja analyyttisena. Mies saa valita onko puoliso Bruce Banner vai Hulk.

Sellainen psykopaatti ja narsisti. Joko hakkaat miestäsi?

Pahoittelen, ettet käsittänyt hänen kirjoitustaan. Joko sinä?

Toisen muuttumisen vaatiminen on kyllä usein väärin, mutta joskus välttämätöntä. Meillä meni kolmisen vuotta että mies ymmärsi etten minä huvikseni ”nalkuta”. Ymmärsi kuitenkin lopulta ja muutti toimintansa. Sitten totesi tilanteen entistä paremmaksi myös itsensä kannalta. Näki oman toimintansa olleen vahingollista itselleen sekä parisuhteelleen. Tässä on kyseessä useampi juttu, riippuvuutta, haitallista ongelmanratkaisun tapaa, kommunikaatio-ongelmia... Molemmat nykyään tyytyväisiä, ja päätimme mennä viime vuonna naimisiin miehen aloitteesta. Toista lasta odotellaan :)