Miesten kokemat shokkierot

Tuossa on blogi koko asiaan liittyen sen miehen näkökulmasta-

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l…

Tuo mies kirjoittaa tuota blogia, jotta muut miehet ei tekisi samoja virheitä ja ei tulisi näitä "yllätyseroja". Se on tutkinut omaa käytöstään eron jälkeen ja ymmärtänyt mitä se teki väärin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Kyllä ja ei. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole sukupuolikysymys vaan koskee niin tyttöjä kuin poikiakin. Olen elämäni aikana tavannut paljon lapsia, joiden äideillä ei tunnu olevan kovinkaan vahvaa otetta lapsiinsa. Lasta kielletään, kielletään ja kielletään. Uhataan jopa rangaistuksella. Useita kertoja. Kuitenkin lapsi jatkaa touhujaan eikä mitään tapahdu. Ei tule rangaistustakaan. Sitten isä tulee kotiin ja sanoo lapselle, että telkkari kiinni ja nukkumaan. Lapsi ei tottele. Isä menee laittamaan telkkarin kiinni ja kantaa lapsen sänkyynsä. Äiti on tähän mennessä jo useita kertoja käskenyt lasta laittamaan telkkarin kiinni ja menemään nukkumaan. Mitään ei ole tapahtunut sen paremmin lapsen kuin äidin taholtakaan. Sekä tytöt että pojat oppivat, että äidin sanomisista ei tarvitse välittää, mutta isän sanottua tapahtuu. Kun isä käskee laittaa telkkarin kiinni, on aivan sama, laittaako lapsi sen kiinni vai isä. Telkkari menee jokatapauksessa kiinni, joten kun isä sanoo, lapsi ärsyttää isäänsä vähemmän laittamalla itse telkkarin kiinni. 

Omat lapseni ovat aina totelleet mua. Just sen takia, että en naputa samasta asiasta kymmentä kertaa. Sanon kerran ja sen jälkeen tapahtuu. Joko minä teen asian tai lapsi tekee asian. Ja jos minä teen asian (esim kyse lapsen huoneen siivoamisesta), se ei välttämättä tapahdu lapsen haluamalla tavalla (pakkkaan lapsen huoneessa lojuvat tavarat jätesäkkeihin ja vien kellariin). 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.[/quote]

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?[/quote]

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. [/quote]

Mitä uhkailua se on jos kertoo kerta toisensa jälkeen että haluaa että asia x muuttuu? Miksi sen naisen pitää sanoa useasti että haluaa asian x ja häntä ei tarvitse kuunnella ja kun työnantaja haluaa asian x, uskotaan kertasanomisella? Miksi sitä periaatteessa rakkainta ja tärkeintä ihmistä ei tarvitse kuunnella ja hänen toiveistaan välittää?[/quote]

Okei, tuo ei tosiaan ole uhkailua, että haluaa asian muuttuvan ja sanoo siitä usein, mutta asiaan ei kuitenkaan liity mitään seuraamuksia. Työnantajakin ensimmäisen varoituksen antaessaan ja kertoessaan, että kolmannesta tulee kenkää, uhkailee. Sillä erotuksella tosin, että työnantaja ei uhkaile turhaan vaan kolmannesta sitten tosiaan tulee kenkää eikä työnantaja anna anteeksi kolmatta, neljättä, viidettä, kuudetta ja sadatta kertaa. Työntekijä siis tietää, missä oikeasti mennään ja toimii sen mukaan. Kolmannella kerralla jo tyriessään tietää, että tästä tulee nyt sitten lähtö. 

Minäkin olen elämässäni halunnut vaikka mitä. Parisuhteessa haluamiset toteutuvat, jos kumpikin haluaa asiaa x. Monen kohdalla ongelmana on, että vain toinen haluaa asiaa x. Saahan sitä haluta vaikka vaalenapunaisen tulta syöksevän yksisarvisen. Jos vain toinen haluaa asiaa x ja toistuvasti siitä sanoo, toinen ei ota enää kuuleviin korviinsakaan, koska asiastahan ei ole kuitenkaan mitään seuraamuksia. Hän kyllä on jo kuullut, että toinen haluaa asian x, mutta koska hän ei itse halua ei asiasta synny mitään seuraamuksia, ei asian kertomiseen taas sadatta kertaa tarvitse reagoida mitenkään. 

Pariterapiassa yksi avainasia onkins aada toinen ymmärtämään, miksi asia x on toiselle niin tärkeä. Ja siten saada toinenkin haluamaan asiaa x. Tai jos ei ihan asiaa x, niin yhteisenä kompromissina toteutuu asia y. [/quote]

Ei vaan miehen pitää todeta sori baby mut meille ei tule pinkkiä yksisarvista. Piste. Todeta tosiasia.

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Nyt täytyy naisena ihmetellä, että miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen, jossa näit miehen käytöksessä ongelmia jo heti alussa? Ymmärrän sen, jos alussa huonoa käytöstä ei ole ja se tulee näkyviin vasta myöhemmin. Mutta tuota en.

Kyse ei ole mistään sillä tavalla isoista asioista, kuin mikä vaikka alkoholiongelma tai peliriippuvuus olisi. Mies oli tottunut sinkkuaikana elämään tietyllä tavalla, sanotaan vaikka että laittamaan harrastuksensa etusijalle, ja ajattelin, että suhteen myötä hän alkaisi joustaa. Lisäksi kuvittelin pitkään voivani sopeutua. Kun kyse on verrattain pienestä ongelmasta, en kärsi samalla tavalla kuin kärsisin, jos mies ryyppäisi tai pettäisi, joten en halunnut luovuttaa liian helpolla.

Monen naisen ongelmana on, että ajatellaan kaikenlaista. Ennenkuin lyödään hynttyyt yhteen, miehen olisi pitänyt lakata laittamasta harrastustaan etusijalle. Vasta sitten, kun näin olisi ollut puolesta vuodesta vuoteen, olisi voinut harkita yhdessä asumista. Tai ainakin olisi ensin pitänyt seurustella tarpeeksi pitkään (sen romanttisen vaiheen ohi), jotta olisi itsestään nähnyt, pystyykö sopeutumaan vai ei. 

Seurustelimme kaksi vuotta ennen kuin muutimme yhteen ja kyllä, suhteen alussa mies jousti ja antoi ymmärtää esimerkiksi jakavansa kanssani mielenkiinnonkohteita, jotka eivät sitten oikeasti kiinnostaneetkaan. Vähitellen hän palasi vanhoihin tapoihinsa ja totuus muka-yhteisistä mielenkiinnonkohteista paljastui. Lisäksi yhteenmuuttamisen myötä alkoi kotitöiden välttely, vaikka yksin asuessaan mies oli pitänyt asuntonsa mallikelpoisessa kunnossa. Sitä, millaista toisen kanssa on asua, ei saa selville muuten kuin asumalla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

There is only ONE reason I will ever stop leaving that glass by the sink. A lesson I learned much too late: Because I love and respect my partner, and it REALLY matters to her.

 I understand that when I leave that glass there, it hurts her— literally causes her pain—because it feels to her like I just said: “Hey. I don’t respect you or value your thoughts and opinions. Not taking four seconds to put my glass in the dishwasher is more important to me than you are.”

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

No missäs tuossa se miehen logiikka on? Ihanaa kun pääsin siitä alistavasta nalkuttaja-akasta eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Nyt  u lisen, kun se nainen yhtäkkiä lähtikin ilman yhtään ennakkovaroitusta. 

Niin, te naisethan ette koskaan muutu, eikä teissä ole koskaan itsessänne mitään vikaa. 

Viattomia uhriparkoja. Yhyy, nyyh. 

Miten niin? Naisethan nimenomaan muuttuvat. Kasvavat esimerkiksi aikuisiksi, huolehtiviksi vanhemmiksi ja itseään arvostaviksi ihmisiksi, jotka uskaltavat ottaa vastuun ja tehdä ratkaisuja. Mies marisee vuosikausia, kun nainen nalkuttaa, mutta ei edes aio tehdä asialle yhtään mitään. 

Ja kaikessa suuressa viisaudessasi teet miehelle useita lapsia?

Ja jaksat edelleenkin haukkua miestäsi, vaikka olet niin suuri vastuunkantaja ja maailman viisain ihminen?

Pääsit jo miehestäsi eroon, mutta silti jaksat raivon vallassa haukkua miestä ja samalla kaikkia miehiä.

Todella jännää, että noinkin paska mies on edelleenkin elämässäsi ainoa mielenkiinnon kohde.

Eikö sinun pitäisi olla superihmisenä vain onnellinen nykyiseen olotilaasi?

Eiköhän kaikki erot mitkä tehdään naisten aloitteesta ole miehille sokkieroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Ylipäätään parisuhde on tunnemutuilua ja se suhde jatkuu tasan niin kauan kun kumpikin tuntee saavansa siitä enemmän haluamiaan asioita kuin niitä huonoja juttuja. Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jossa tälle ongelmalle kumppani haistattaa pitkät.

Koska monille, varsinkin nuoremmille naisille parisuhteessa tärkeintä on sen tuoma status. Itse suhteessa elämistä tärkeämpää on se, että voi kavereille puhua miehestään, esitellä somessa yhteistä, tosin naisen yksin sisustamaa kotia, ja tietysti loisia miehen lompakolla.

Nainen voi helpostikin tienata nykyään omat rahansa ja toisaalta voi olla myös miehen "agenda" tällaisissa narsistisissa kokoonpanoissa ostaa naisen seuraa lahjoin sun muin keinoin. Samoin mies voi ns loisia naisen paremmilla tuloilla, jos nainen moiseen järjestelyyn suostuu ja kun suhteesta puuttuu rakkaus. Yksi someaikakauden ilmiö eittämättä on tämä julkinen suhde-esittely jossa tärkeintä on pinta ja sen näyttävyys.  Eräänlainen hyvin läpitunkeva kaupankäynnin logiikkahan noissa kuultaa. Hyvältä näyttää!

Voisi olla hyvä silti muistaa, että suuri(n) osa ihmisistä hakee parisuhteiltaan edelleen aitoon kohtaamiseen ja jakamiseen liittyviä asioita. Rahalla saatavat asiat eivät ole pääroolissa.  Kaikella mammonalla ja pinnan virheettömyydellä yleensä koetetaan vain korvata puuttuvaa tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

There is only ONE reason I will ever stop leaving that glass by the sink. A lesson I learned much too late: Because I love and respect my partner, and it REALLY matters to her.

 I understand that when I leave that glass there, it hurts her— literally causes her pain—because it feels to her like I just said: “Hey. I don’t respect you or value your thoughts and opinions. Not taking four seconds to put my glass in the dishwasher is more important to me than you are.”

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l….. ..

Naisen kirjoittamaa tekstiä, selvästikin. Vain nainen on niin hysteerinen, että vesilasi tiskipöydällä on elämää suurempi asia. 

Vierailija kirjoitti:

Suurimmassa osassa on takana miehen pettäminen. Kiinni jäädessään ei halua erota.

Nainen joutuu tekemään senkin työn eli rustaamaan hakemuksen. Ja näin näyttää siltä, että nainen olisi alunperin halunnut erota.

Näin juuri meni meillä. Ja kyllä tuli syyttelyä kun en sulattanut hänen kesäromanssia.

Mä otin nykyisessä suhteessani käyttöön erokortin. Se on ainoa jolla miehen kuin miehen saa kuuntelemaan että nyt ollaan tosissaan. Aina sanotaan että ei saa ottaa eroa koko ajan esiin ja uhkailla sillä. Meillä tämä toimii. Mies on ihan itse sanonut että ei ymmärrä miten voi mennä korvien ja aivojen ohi kaikki mitä sanotaan, ellei päällä ole ultimaattumi. Nykyään erokortti on jo voitu vaihtaa tämä asia on nyt minulle/meille tärkeä, joten puhutaan siitä-korttiin. 

Niin joo, ja takana 10v, ja koko ajan paranee. Suureksi osaksi siksi kun kommunikointi ja toiden kuunteleminen ja yhdessä ELÄMINEN paranevat.

Miesten pitää tietää, että ero tulee kaikesta huolimatta. Kuuluu nykynaisen elämänvaiheisiin. Ja ei hyvä betaseni, ei sinun tytsysi ole poikkeus. Älkää sitoutuko. Nainen kyllästyy aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

There is only ONE reason I will ever stop leaving that glass by the sink. A lesson I learned much too late: Because I love and respect my partner, and it REALLY matters to her.

 I understand that when I leave that glass there, it hurts her— literally causes her pain—because it feels to her like I just said: “Hey. I don’t respect you or value your thoughts and opinions. Not taking four seconds to put my glass in the dishwasher is more important to me than you are.”

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l….. ..

Naisen kirjoittamaa tekstiä, selvästikin. Vain nainen on niin hysteerinen, että vesilasi tiskipöydällä on elämää suurempi asia. 

Et siis ymmärtänyt pointtia. Blogitekstissä kirjoitetaan, että sen, jolle vesilasi ei ole merkityksellinen, ei tarvitsekaan yrittää ymmärtää, miksi se toiselle on, vaan pitää vain hyväksyä asia. Juuri tätä on toimiva parisuhde: kompromissien tekemistä ja joustamista, toisen toiveiden ja tarpeiden hyväksymistä myös silloin, kun ne itsestä tuntuisivat mitättömiltä. Ongelma ei ole vesilasi vaan asenne, joka sinunkin viestistäsi välittyy. Se, että ei voi kuunnella toisen toiveita edes tällaisessa pikkuasiassa, kertoo kunnioituksen puutteesta niin kuin tekstissä hyvin kuvataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

There is only ONE reason I will ever stop leaving that glass by the sink. A lesson I learned much too late: Because I love and respect my partner, and it REALLY matters to her.

 I understand that when I leave that glass there, it hurts her— literally causes her pain—because it feels to her like I just said: “Hey. I don’t respect you or value your thoughts and opinions. Not taking four seconds to put my glass in the dishwasher is more important to me than you are.”

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l….. ..

Naisen kirjoittamaa tekstiä, selvästikin. Vain nainen on niin hysteerinen, että vesilasi tiskipöydällä on elämää suurempi asia. 

Pointti menee sulla ohi ja lujaa. Jos jokin asia on toiselle tärkeä, itselle ei, siitä kannattaa joustaa. Hyvässä parisuhteessa huomioidaan toista vastavuoroisesti, ei läiskitä välinpitämättömyyttä naamaan. Tuossakaan ei kyse ollut vesilasista vaan tosiaan, arvostuksen puutteesta. Sitä ei kukaan jaksa kauaa, eikä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen logiikkaa.

"Ihanaa, pääsin siitä sikamiehestä eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Olen nyt kaunis, rietas ja onnellinen, mutta silti jaksan jankuttaa eksästäni vieläkin miestä haukkumalla".

Totuus on se, että teillä ottaa niin koville se, että kaikesta nalkuttamisestanne huolimatta, ette saaneet alistettua miestänne kynnysmatoiksenne. 

No missäs tuossa se miehen logiikka on? Ihanaa kun pääsin siitä alistavasta nalkuttaja-akasta eroon, vaikka teinkin kuusi lasta sille ensin. Nyt  u lisen, kun se nainen yhtäkkiä lähtikin ilman yhtään ennakkovaroitusta. 

Niin, te naisethan ette koskaan muutu, eikä teissä ole koskaan itsessänne mitään vikaa. 

Viattomia uhriparkoja. Yhyy, nyyh. 

Miten niin? Naisethan nimenomaan muuttuvat. Kasvavat esimerkiksi aikuisiksi, huolehtiviksi vanhemmiksi ja itseään arvostaviksi ihmisiksi, jotka uskaltavat ottaa vastuun ja tehdä ratkaisuja. Mies marisee vuosikausia, kun nainen nalkuttaa, mutta ei edes aio tehdä asialle yhtään mitään. 

Ja kaikessa suuressa viisaudessasi teet miehelle useita lapsia?

Ja jaksat edelleenkin haukkua miestäsi, vaikka olet niin suuri vastuunkantaja ja maailman viisain ihminen?

Pääsit jo miehestäsi eroon, mutta silti jaksat raivon vallassa haukkua miestä ja samalla kaikkia miehiä.

Todella jännää, että noinkin paska mies on edelleenkin elämässäsi ainoa mielenkiinnon kohde.

Eikö sinun pitäisi olla superihmisenä vain onnellinen nykyiseen olotilaasi?[/quote

Jokainen meistä lähtee suhteeseen ja tavoitteena onnellinen yhteiselämä.

Älä tule tiuskimaan tänne asiattomuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Nyt täytyy naisena ihmetellä, että miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen, jossa näit miehen käytöksessä ongelmia jo heti alussa? Ymmärrän sen, jos alussa huonoa käytöstä ei ole ja se tulee näkyviin vasta myöhemmin. Mutta tuota en.

Kyse ei ole mistään sillä tavalla isoista asioista, kuin mikä vaikka alkoholiongelma tai peliriippuvuus olisi. Mies oli tottunut sinkkuaikana elämään tietyllä tavalla, sanotaan vaikka että laittamaan harrastuksensa etusijalle, ja ajattelin, että suhteen myötä hän alkaisi joustaa. Lisäksi kuvittelin pitkään voivani sopeutua. Kun kyse on verrattain pienestä ongelmasta, en kärsi samalla tavalla kuin kärsisin, jos mies ryyppäisi tai pettäisi, joten en halunnut luovuttaa liian helpolla.

Monen naisen ongelmana on, että ajatellaan kaikenlaista. Ennenkuin lyödään hynttyyt yhteen, miehen olisi pitänyt lakata laittamasta harrastustaan etusijalle. Vasta sitten, kun näin olisi ollut puolesta vuodesta vuoteen, olisi voinut harkita yhdessä asumista. Tai ainakin olisi ensin pitänyt seurustella tarpeeksi pitkään (sen romanttisen vaiheen ohi), jotta olisi itsestään nähnyt, pystyykö sopeutumaan vai ei. 

Seurustelimme kaksi vuotta ennen kuin muutimme yhteen ja kyllä, suhteen alussa mies jousti ja antoi ymmärtää esimerkiksi jakavansa kanssani mielenkiinnonkohteita, jotka eivät sitten oikeasti kiinnostaneetkaan. Vähitellen hän palasi vanhoihin tapoihinsa ja totuus muka-yhteisistä mielenkiinnonkohteista paljastui. Lisäksi yhteenmuuttamisen myötä alkoi kotitöiden välttely, vaikka yksin asuessaan mies oli pitänyt asuntonsa mallikelpoisessa kunnossa. Sitä, millaista toisen kanssa on asua, ei saa selville muuten kuin asumalla toisen kanssa.

Kaksi vuottahan on just se romanttisen rakkauden vaihe, jolloin ihminen jaksaa vielä esittää olevansa jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa laantumaan. Tuo on toki totta, että yksin asuessa on pakko siivota, koska ei ole ketään muutakaan, joka siivoaisi. Teidän olisi kannattanut elää kolmas vuosi niin, että olisit käytännössä asunut miehen asunnossa, mutta kuitenkin pitänyt myös oman asuntosi. Silloin jo nähnyt, laskeeko miehen siivousinto, kun sinä olet joka päivä saman katon alla. Tai yhteenmuutettua olisit voinut laskea omaa siivousintoasi samaa tahtia kuin mieskin. 

Ymmärrän kuitenkin hyvin kuvion, mistä puhut. Kun toinen vähentää kotitöiden tekoa, toiselle jää enemmän kotitöitä. Kun aikaa kuluu, toinen toteaa, että nalkutuksen kuunteleminen on kuitenkin vähemmän vaivalloista kuin kylpyhuoneen pesu tai imuroiminen. Ja kun nalkutusta kuulee tarpeeksi kauan, siihen ei enää edes reagoi. Alkaa pitää sitä vain parisuhteeseen kuuluvana taustahälynä. Olen nainen ja inhoan siivoamista. Olen aina inhonnut. Mulle sopisi oikein hyvin kuunnella 8 tuntia päivässä nalkutusta, jos mun sen vastineeksi ei ikinä enää tarvitsisi siivota. Osaan nimittäin "laittaa korvat kiinni" kuten monet miehetkin tekevät. Miehet vaan eivät suostu siihen, että alkaisivat tehdä kotitöistä luistavan naisenkin osuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, nämä "puun takaa" tulevat erot on tuttuja mullekin. Tai siis mun eksälle.

Miesten aivot todella ON erilaiset.

Nainen koettaa kommunikoida ihan suoraan vuosikausia, ja kun lopulta ei jaksa enää ja haluaa erota, se tulee PUUN TAKAA.

Kaikki menee vuosia sinne "akkain löpinää" - laariin. Täysin ohi korvien.

En ala enää parisuhteeseen ollenkaan.

Nainen ei koskaan kommunikoi mitään suoraan, ainoastaan luulee tekevänsä niin. Tämä on tosi.

Puhutaan asiasta joka aiheuttaa toiselle osapuolelle harmia

Ja tehdään yhdessä ratkaisu asiaa.

Asia ei muutu jos sitä ei ratkaista, puhutaan vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli se sitten vaikka se tiskaus. Sori baby, mut en ymmärrä ladata sitä konetta, en huomaa sitä. Sopiiko että imuroin joka päivä tai huolehdin ruokaostokset joka päivälle ja sä hoidat tiskin?

There is only ONE reason I will ever stop leaving that glass by the sink. A lesson I learned much too late: Because I love and respect my partner, and it REALLY matters to her.

 I understand that when I leave that glass there, it hurts her— literally causes her pain—because it feels to her like I just said: “Hey. I don’t respect you or value your thoughts and opinions. Not taking four seconds to put my glass in the dishwasher is more important to me than you are.”

https://mustbethistalltoride.com/2016/01/14/she-divorced-me-because-i-l….. ..

Naisen kirjoittamaa tekstiä, selvästikin. Vain nainen on niin hysteerinen, että vesilasi tiskipöydällä on elämää suurempi asia. 

Pointti menee sulla ohi ja lujaa. Jos jokin asia on toiselle tärkeä, itselle ei, siitä kannattaa joustaa. Hyvässä parisuhteessa huomioidaan toista vastavuoroisesti, ei läiskitä välinpitämättömyyttä naamaan. Tuossakaan ei kyse ollut vesilasista vaan tosiaan, arvostuksen puutteesta. Sitä ei kukaan jaksa kauaa, eikä tarvitsekaan.

Jos vesilasi tiskipöydällä on mielestäsi arvostuksen puutetta, niin älä ikinä muuta kenenkään kanssa saman katon alle. Suorastaan sairasta ja mielipuolista touhua.

Mies kokee naisten ongelmat parisuhteissa niin absurdeina ettei usko naisen olevan itsekään tosissaan. Tätä jatkuu vuosikaudet ja sitten tulee ero juuri näillä absurdeilla selityksillä.

"– Menin naimisiin ulkomaalaisen kanssa, joka oli viisitoista vuotta minua vanhempi. Asuimme ympäristössä, jossa en voinut puhua äidinkieltäni. Yhteisön koodit olivat erilaiset, eikä minulla ollut pitkää historiaa ihmisten kanssa, joita siellä tapasin..."

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/6e0fef27-8a71-48da-b71b-c33762…