Miesten kokemat shokkierot

Joo hiukan hämmentävä ilmiö tämä shokkierot. Mulla on juuri itselläni tällainen tilanne päällä, erottiin ihan hiljattain miehen kanssa monen ongelmaisen vuoden jälkeen. Viime keväänä meillä oli minun aloitteestani ero todella lähellä. Olin jo monen vuoden ajan kipuillut, valittanut, keskustellut ja huomautellut miehen käytöksestä, joka monessa kohtaa lähenteli teini-ikäisen sielunmaisemaa. Koin aikaisemmin, että jouduin jatkuvasti ottamaan ikävältä tuntuvia asioita puheeksi, valittamaan ja toisaalta keskustelemaan vakavasti. Tämä auttoi aina vähäksi aikaa, mutta tilanne palautui kerta toisensa jälkeen samaan alkutilanteeseen. Lisäksi minua ärsytti ihan yleisellä tasolla se, että se olen aina minä, joka joudun nostamaan kissan pöydälle, vaikka mies ihan selvästi aina havaitsi minun pahan oloni, hänellä oli näissä tilanteissa tapana sulkeutua omiin oloihinsa jonnekin asuntomme syövereihin. 

Viime keväänä kun ilmoitin erohaluistani, mies järkyttyi kovin. Hän näytti siltä, että kuullessaan sanan "ero", hän tajusi hetkeksi miten vakava tilanne todella oli. Hän sai minut ylipuhuttua yrittämään vielä ja lupasi muuttaa asioita nyt ihan kunnolla . Puhuttiin vielä, että menisimme terapiaankin jne. No, tilanne luisui vähitellen samaan ja nyt loppuvuodesta ilmoitin suhteemme olevan ohitse. Ero tuli miehelle yllätyksenä. Hän ei tiennyt, että tilanteemme on niin vakava ja syyllistää nyt minua suhteen hukkaan heittämisestä. En kuulemma koskaan puhu asioista, hän ei voi tietää, eikä ymmärrä miksi luovutan niin helpolla. Hän haluaisi mennä pariterapiaan ja ihmettelee kun en halua enää mennä (kun silloin keväällä yritin sitä, mies vältteli asiaa). Miehen vaahtoamista kuunnellessani en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vuosikausien keskusteluyritykset ovat menneet ihan ohi korvien ja minä olen nyt syypää. Ei ihme, ettei mikään muuttunut, jos mies ei tajunnut keskusteluyrityksistäni yhtään mitään. 

En tosiaan tiedä, miten minun olisi pitänyt kommunikoida, että minut olisi ymmärretty tai otettu huomioon. Jotenkin sitä ajattelee, että kun puhuu suoraan toiselle aikuiselle ihmiselle, niin toinen ymmärtää selkeällä suomen kielellä puhuttuja asioita. Varmaan joillain savumerkeillä olisi ehkä mennyt jakeluun, mene ja tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa elää lungisti ja stressaamatta niin eikö eron pitäisi olla vain helpotus? Saa olla sen jälkeen juuri sellainen sisustus ja niin epäsiistiä kuin haluaa? Pyykit, astiat ja ruuat saa hoitaa oman mielensä mukaan? Lasten kanssa voi omalla vuorollaan toimia omalla tavallaan. Vapaus... eikä mikään shokki?

Shokki on jäädä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Yleensähän naiset haluaa, että mies tekisi edes oman osuutensa perheen töistä ja asioiden hoidosta. Auton renkaidenvaihto ei riitä.

Yleensä se on kyllä nainen jonka vaatimustaso kasvaa järjettömiin mittoihin yhteisen kodin hankkimisen jälkeen.

On siivottava kuten nainen haluaa ja silloin kun nainen haluaa. Koti on sisustettava kuten nainen haluaa ja miehen henkilökohtaiset asiat on piilotettava jonnekin pois näkyvistä.

Lasta hoidetaan kuten nainen haluaa, rokotetaan, puetaan, puunataan ja pestään naisen määräämällä tavalla ja nainen haluaa olla päällepäsmäri wilma viestien vastaanottajana, eikä miehen tavoitteilla helpommasta ja iisimmin otettavasta elämäntavasta ole mitään mahdollisuuksia toteutua.

Mies tekee kaiken väärin, astiakoneen täyttämisestä lähtien ja työn tekeminen vähemmän rasittavaksi ja helpommin organisoiduksi karahtaa kiville kun nainen aloittaa loputtoman narinansa siitä kuinka lattiat on aina pesty näin ja lakanat taiteltu näin ja etkö sinä ymmärrä ettei astioita voi jättää koneeseen ja pyykkipäivä on perjantaina ja sukat on taas lattialla, menkat tulossa, vittuako taas vonkaat ja väsyttää ja vituttaa tämä pakkotahtinen itse aiheutettu kiire ja ruuhkavuodet ja eniten vitutat sinä joka otan lungisti ja nautit elämästä.

Muutu perkele vapaaehtoisesti tai pakolla ja ala kärsimään perhe-elämän suorittamisesta kuten nainen.

Olen emansipoitunut :-)

Sinulla ei selvästi ole hajuakaan siitä, mitä yhteiskunta naiselta odottaa. Jos kämppä on siivoamatta, se on naisen laiskuutta. Jos lasten asiat on hoitamatta ja vaatteet likaiset, nainen on huono äiti. Naisen elämä on yhtä suorittamista, jotta hänet hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa täysivaltaisena ihmisenä. Tätä ajatustapaa ylläpitävät ikävä kyllä pääasiassa toiset naiset. Siksi nainen suorittaa. Meillä ei ole lapsia, joten minulle on aivan se ja sama mitä muut ajattelevat, kukaan ei uhkaile huostaanotolla jos on lattiat imuroimatta. Silti on ihan hemmetin ärsyttävää kun anoppi ihmettelee kuinka sotkuista meillä on. Niin on, koska miehen harrastuskamat (ruuvit ja mutterit ja kaikki muu sälä) lojuvat ympäri kämppää niin ettei siivoamaan pysty, eikä niihin saa koskea ettei ne huku. Silti se siivoamattomuus on minun vikani, ei miehen. Miehellä ei ole muiden silmissä mitään vastuuta kotinsa puhtaudesta tai lastensa hyvinvoinnista.

Naisen tarve suorittaa ei siis ole miesten vika, mutta miehet voisivat halutessaan auttaa naista vähentämään sitä suorittamista.

Oma kokemus, puhutaan kierrellen ja kaarrellen, vihjaillen. Sanat ja teot jatkuvasti räikeässä ristiriidassa. Sit kun kysyy jotain ihan suoraan saa semmoisen hirveän selityksen vastaukseksi joka ei vastaa kysymykseen edes aasinsillalla. Säästin itseni vaivalta ja opettelin olemaan kuuntelematta. Ero tuli, en ollut yllättynyt.

Tuolle yhdelle jaarittelevalle keittiöpsykologille tiedoksi, että tietenkin ihmisten pitää muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Ihanan huoleton ja rento elämäntyyli sopii sinkulle ja seurustelusuhteessa. Yhteen muuttaessa pitää toinen ja sen tavat ottaa enemmänkin huomioon. Lasten synnyttyä tulee isoin muutos, siinä pitää muuttua vanhemmaksi, jonka pitää huolehtia jälkikasvustaan.

Ei nainen keksi omasta päästään tapoja, millä lasta hoidetaan. Neuvolasta tulee ohjeistusta, joiden mukaan pitää toimia, että lapsi kasvaa ja kehittyy hyvin. Jokainen lapsi on erilainen, jonka lasta hoitava kyllä huomaa. Yhden lapsen kanssa riittää, että päivärytmi on sinnepäin, toisen kanssa taas kaiken pitää tapahtua ajallaan. Jos toinen vanhemmista viis veisaa lapsen päivärutiineista, se päivä vielä menee, mutta seuraavana päivänä laskun kuittaa se toinen, kun lapsi on väsynyt ja kiukkuinen.

Koti pysyy siistinä, kun hommat tekee ajallaan. Tiskikone pitää tyhjentää, että sinne saa likaisia astioita. Muuteen on pian tilanteessa, jossa koneessa on puhtaat astiat ja toinen koneellinen likaisia on tiskipöydällä. Siivoaminen on helpompaa ja nopeampaa, kun lika ei ole pinttynyt. Perheellisellä on päivätyön lisäksi ihan riittävästi hommaa kotona. Toisen pitäisi olla kuormaa helpottava eikä sitä lisäävä. Asiaa voi miettiä itsekin eikä odottaa, että toinen aina ohjeistaa. Tai kysy, miten me näitä kotitöitä jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Yleensähän naiset haluaa, että mies tekisi edes oman osuutensa perheen töistä ja asioiden hoidosta. Auton renkaidenvaihto ei riitä.

Yleensä se on kyllä nainen jonka vaatimustaso kasvaa järjettömiin mittoihin yhteisen kodin hankkimisen jälkeen.

On siivottava kuten nainen haluaa ja silloin kun nainen haluaa. Koti on sisustettava kuten nainen haluaa ja miehen henkilökohtaiset asiat on piilotettava jonnekin pois näkyvistä.

Lasta hoidetaan kuten nainen haluaa, rokotetaan, puetaan, puunataan ja pestään naisen määräämällä tavalla ja nainen haluaa olla päällepäsmäri wilma viestien vastaanottajana, eikä miehen tavoitteilla helpommasta ja iisimmin otettavasta elämäntavasta ole mitään mahdollisuuksia toteutua.

Mies tekee kaiken väärin, astiakoneen täyttämisestä lähtien ja työn tekeminen vähemmän rasittavaksi ja helpommin organisoiduksi karahtaa kiville kun nainen aloittaa loputtoman narinansa siitä kuinka lattiat on aina pesty näin ja lakanat taiteltu näin ja etkö sinä ymmärrä ettei astioita voi jättää koneeseen ja pyykkipäivä on perjantaina ja sukat on taas lattialla, menkat tulossa, vittuako taas vonkaat ja väsyttää ja vituttaa tämä pakkotahtinen itse aiheutettu kiire ja ruuhkavuodet ja eniten vitutat sinä joka otan lungisti ja nautit elämästä.

Muutu perkele vapaaehtoisesti tai pakolla ja ala kärsimään perhe-elämän suorittamisesta kuten nainen.

Olen emansipoitunut :-)

Ne kotitaloustyöt nyt vaan on helpointa tehdä tietyllä tavalla. Esimerkiksi tiskikone täutyy täyttää niin, että sinne mahtuu mahdollisimman paljon astioita niin, että kaikki vielä puhdistuu. Kun huushollissa tehtään pientä ylläpitosiivousta kokoajan, ei koskaan tarvitse tehdä suursiivousta. Lapsista huolehtimisessa on tärkeää hyvä hoito ja säännöllinen päivärytmi. Lasu kolahtaa jos velttoilet ja elät kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä:

Vuosi sitten pyysin että voitaisiinko vuorotella kylpyhuoneen pesussa, se kun on suhteellisen työlästä jos vain toinen (=minä) teen sen aina yksin. Mies pesi kerran.

Joulun alla kysyin että muistatko, pesit kerran alkuvuonna etkä kertaakaan sen jälkeen. "no en ole muistanut pestä kun et ole pyytänyt sen jälkeen".

Tuo täydellinen oma-aloitteisuuden puute on raivostuttavaa, on kuin yksi kasvatettava lapsi lisää. Ja tuo nyt oli vain esimerkki, sama toistunut hyvin monessa muussakin. Ja ei, mies ei tee mitään "perinteisiä miestentöitäkään" ilman että pyydän: voisitko vuorostasi...

Kotityöt ovat nyt yksi ikuisuusaihe lisää, mutta jos haluat, että kylpyhuone tulee pestyä kerran viikossa ja että miehesi tekee sen joka toinen kerta, niin teidän tulee sopia viikot koska miehesi kylppärin pesee. Ja jos hän "unohtaa" ja peset sen hänen viikollaan, eihän varmasti muista sitä seuraavalla viikollakaan.

Ja tiedän, tuo on melkoista metatyötä, mutta jonkun sekin on tehtävä. Ja itseasiassa jos se hoidetaan riittävän hyvin, niin kotitöiden taakka kokonaisuudessaan helpottuu ja niitä on helpompi jakaa muille perheenjäsenille.

Toinen vaihtoehto on nurista itsekseen "en minäkään tee, kun ei toikaan"...

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Nyt täytyy naisena ihmetellä, että miksi ihmeessä ryhdyit suhteeseen, jossa näit miehen käytöksessä ongelmia jo heti alussa? Ymmärrän sen, jos alussa huonoa käytöstä ei ole ja se tulee näkyviin vasta myöhemmin. Mutta tuota en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain miehen kuuntelemaan, kun muutaman vuoden ”nalkuttamisen” (miehen mielipide) jälkeen pyysin, että kerro mulle, opeta, että miten mun pitää ottaa esiin asia, joka tekee mut onnettomaksi niin, että se ei ole sulle nalkutusta tai akkain löpinää, vaan sä ihan oikeasti kuuntelet miksi mä en ole onnellinen sun kanssa? Mies mietti vähän aikaa, ja ilmeisesti ymmärsi jotain. En tosin tiedä onko tuo vaan tavallista fiksumpi mies, joka pystyi ymmärtämään pointin.

Tämä varmaan pelasti teidän liittonne. Meidän liiton (15 v takana) pelasti lukemani "vitsi": (miehen kanssa) älä lue rivien välistä, siellä ei ole mitään. Eli myös mun miehelle on kommunikoitava suoraan ja selkokielellä, ei vihjein ja viittauksin, jotka riittävät naisten kanssa, toiset naisethan lukevat sujuvasti rivienvälejä. Itseä hirvitti aluksi tylynkuuloinen ilmaisu, mutta täytyy myöntää, että tämä säästää vaivaa. Vaikeampi osuus oli opetella olemaan myöskään ylitulkitsematta sitä toisen puhetta - joskus sikari on vain sikari, kuten Freud sanoisi. Timantti on nyt hiottu ja me oikeasti ymmärretään toisiamme. Monessa kohtaa oltiin kyllä menossa metsään ennen kuin saatiin kommunikaatio toimimaan. Mies ei ole vähäjärkinen, vaan nepsy.

Meillä minä olen nepsy, ja kommunikoin aina suoraan, eikä rivien väleissä ole mitään. Sekään ei tosiaan auttanut, ennen kuin mies itse tajusi oman asenteensa minun puheisiini. Mekin olemme hioutuneet hyvin yhteen, vaikka miehen mielestä olen välillä pelottava suoruudessani. Kuitenkin samalla arvostaa sitä, ettei tarvitse arvailla mitä tarkoitan. Avioliittoa takana 13 vuotta, parisuhdetta 17 vuotta, ja kokonaisuudessaan olemme tunteneet toisemme 21 vuotta. Ikää alle 40v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. 

Mitä uhkailua se on jos kertoo kerta toisensa jälkeen että haluaa että asia x muuttuu? Miksi sen naisen pitää sanoa useasti että haluaa asian x ja häntä ei tarvitse kuunnella ja kun työnantaja haluaa asian x, uskotaan kertasanomisella? Miksi sitä periaatteessa rakkainta ja tärkeintä ihmistä ei tarvitse kuunnella ja hänen toiveistaan välittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä:

Vuosi sitten pyysin että voitaisiinko vuorotella kylpyhuoneen pesussa, se kun on suhteellisen työlästä jos vain toinen (=minä) teen sen aina yksin. Mies pesi kerran.

Joulun alla kysyin että muistatko, pesit kerran alkuvuonna etkä kertaakaan sen jälkeen. "no en ole muistanut pestä kun et ole pyytänyt sen jälkeen".

Tuo täydellinen oma-aloitteisuuden puute on raivostuttavaa, on kuin yksi kasvatettava lapsi lisää. Ja tuo nyt oli vain esimerkki, sama toistunut hyvin monessa muussakin. Ja ei, mies ei tee mitään "perinteisiä miestentöitäkään" ilman että pyydän: voisitko vuorostasi...

Kotityöt ovat nyt yksi ikuisuusaihe lisää, mutta jos haluat, että kylpyhuone tulee pestyä kerran viikossa ja että miehesi tekee sen joka toinen kerta, niin teidän tulee sopia viikot koska miehesi kylppärin pesee. Ja jos hän "unohtaa" ja peset sen hänen viikollaan, eihän varmasti muista sitä seuraavalla viikollakaan.

Ja tiedän, tuo on melkoista metatyötä, mutta jonkun sekin on tehtävä. Ja itseasiassa jos se hoidetaan riittävän hyvin, niin kotitöiden taakka kokonaisuudessaan helpottuu ja niitä on helpompi jakaa muille perheenjäsenille.

Toinen vaihtoehto on nurista itsekseen "en minäkään tee, kun ei toikaan"...

Usein siinä vain käy niin että joutuu lopulta koordinoimaan yksinään ihan kaiken.

Lasten kasvaessa tulee vielä kouluasiat ja harrastukset ja lukuisia muita irrallisia asioita.

Jossain vaiheessa taakka kasvaa niin isoksi että paras helpotus on kun jaetaan talous kylmästi kahtia, eipä tarvitse ainakaan puolison omista asioista enää huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa elää lungisti ja stressaamatta niin eikö eron pitäisi olla vain helpotus? Saa olla sen jälkeen juuri sellainen sisustus ja niin epäsiistiä kuin haluaa? Pyykit, astiat ja ruuat saa hoitaa oman mielensä mukaan? Lasten kanssa voi omalla vuorollaan toimia omalla tavallaan. Vapaus... eikä mikään shokki?

Kyllä se usein onkin helpotus. Kun eroa ei ole osattu odottaa, niin puolison eroilmoitus on shokki, mutta kun se vaihe on ohi, niin huomataan että elämänlaatu itse asiassa koheni eron myötä. Koettu on.

m44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa elää lungisti ja stressaamatta niin eikö eron pitäisi olla vain helpotus? Saa olla sen jälkeen juuri sellainen sisustus ja niin epäsiistiä kuin haluaa? Pyykit, astiat ja ruuat saa hoitaa oman mielensä mukaan? Lasten kanssa voi omalla vuorollaan toimia omalla tavallaan. Vapaus... eikä mikään shokki?

Kyllä se usein onkin helpotus. Kun eroa ei ole osattu odottaa, niin puolison eroilmoitus on shokki, mutta kun se vaihe on ohi, niin huomataan että elämänlaatu itse asiassa koheni eron myötä. Koettu on.

m44

Juuri näin. Naiselle oli shokki se, että mies ei kuunnellutkaan ja että asiat lähtivät päin per***ttä. Miehelle ero on shokki. Molemmille stressaava ja huono suhde oli elämänlaatua laskeva seikka. Ja molemmat saattavat jonkun toisen kanssa elää ihan mukavan ja hyvän ja itselleen sopivan elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Ja sitten kun lopetat piparin antamisen (!) sinua pyytetäänkin p*llulla kiristäjäksi.

Kyllä tämä vääntö on aika toivotonta  kun sitä naisen vinkkelistä katsoo, piikana olokin voi olla ihan vaan sitä ettei halua hukkua paskaan tai laiminlyödä lastensa hyvinvointia. Naisesta saadaan tietyn logiikan mukaan aina syyllinen. Pääasia että muutosta ja kasvua ei vaan vahingossakaan tapahdu.

Sinkkuus on hämmentävän mukavaa kun on kokenut muutaman tuollaisen kuvion.

Miehille pitää näyttää teoin jos jokin on vialla, ei se puhe yleensä toimi jos mies kuitenkin saa haluamansa niin silloin ei ole motivaattoria muuttaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Uskotaan puhetta, koska työnantaja ei vuosikausia uhkaile. Joistain asioista tulee kenkää samantien, joistain saa ensin varoituksen ja usein kolmannesta varoituksesta  saa kenkää.

Oletko  koskaan lukenut Pekka ja susi -satua? Siinä Pekka ihan huvikseen huutaa "Apua, susi tulee". Kyläläiset tietysti rientävät Pekan apuun. Lopulta käy niin, että kun Pekka todellakin kohtaa suden ja huutaa "Apua, susi tulee", kukaan kyläläinen ei mennyt apuun. Koska kukaan kyläläinen ei enää uskonut, että mitään sutta olisikaan. Sadun opetus olisi hyvä muistaa parisuhteessakin eli älä sano toistuvasti jotain sellaista, mitä et kuitenkaan tarkoita. 

Mitä uhkailua se on jos kertoo kerta toisensa jälkeen että haluaa että asia x muuttuu? Miksi sen naisen pitää sanoa useasti että haluaa asian x ja häntä ei tarvitse kuunnella ja kun työnantaja haluaa asian x, uskotaan kertasanomisella? Miksi sitä periaatteessa rakkainta ja tärkeintä ihmistä ei tarvitse kuunnella ja hänen toiveistaan välittää?

Tämähän se syy siihen eroon oikeasti on; toinen ei välitä puolisonsa toiveista ja onnellisuudesta, kunhan itse vain on tyytyväinen. Se vain tulee esiin arjen pienissä asioissa, ja saa tämän puolison ketä ei kuunnella tuntemaan ettei puoliso oikeasti välitä. Miksi olla suhteessa jossa ei rakasteta eikä arvosteta sen vertaa, että toisen hyvinvoinnilla olisi jotain merkitystä?

Pohjimmiltaan kyse on itsekkyydestä; kun minulla on asiat hyvin, en jaksa välittää siitä onko rakkaimmillani asiat hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Ylipäätään parisuhde on tunnemutuilua ja se suhde jatkuu tasan niin kauan kun kumpikin tuntee saavansa siitä enemmän haluamiaan asioita kuin niitä huonoja juttuja. Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jossa tälle ongelmalle kumppani haistattaa pitkät.

Koska monille, varsinkin nuoremmille naisille parisuhteessa tärkeintä on sen tuoma status. Itse suhteessa elämistä tärkeämpää on se, että voi kavereille puhua miehestään, esitellä somessa yhteistä, tosin naisen yksin sisustamaa kotia, ja tietysti loisia miehen lompakolla.

Te miehet jotka vihaatte siivousta: miksi ette asu yksin?

Kaikki tekevät kompromisseja asuessaan/eläessään muiden ihmisten kanssa. Eivät siivous/asioiden paikalleen laittaminen ole vain parisuhteeseen kuuluvia asioita. Kämppisten kanssa siivotaan yhdessä/sovitaan siivousvuoroista. Työpaikalla siivotaan omat kahvikupit ja lautaset. Se on osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten mies alkaa tekemään muutoksia kun nainen on jo luovuttanut ja ero on selvä, ei ole enää kiinnostuskiikareita yrittää.

Mies ottaa naisen itsestäänselvyytenä suhteen aikana.

Hyvin, hyvin tavallinen tarina. Ikävä kyllä. En tiedä, miten ihmeessä tuon voisi muuttaa? Mikä saa miehen ymmärtämään, että se puhe ei ole vain "akkojen löpinää" ?

En tiedä...meillä meni suht hyvin vuosia. Kunnes lopulta suhde ajautui pisteeseen, missä miestä ei kiinnostanut seksi eikä yhteinen aika. Ei tehty mitään yhdessä. Yritin pari vuotta puhua, sanoa että homma ei voi jatkua näin. Ero tuli miehelle yllätyksenä, vaikka itsekin sanoi, että oli aavistellut jo pari vuotta, että olen etääntymässä. Ei halunnut ottaa puheeksi, ei halunnut mennä pariterapiaan. Kunnes siinä vaiheessa, kun sanoin, että suhde ei toimi enää ja haluan erota. Siinä vaiheessa mies olisi halunnut vasta mennä pariterapiaan, tosin niin että minä hommaan taas kaiken valmiiksi.

Sanoi jälkikäteen, että piti minua itsestään selvyytenä ja huomasinhan minä sen. En tiedä mikä tähän ongelmaan auttaisi, kun jokainen suhde on jossain vaiheessa loppunut samaan. Mies olla möllöttää, osa on alkanut vittuilemaan ja vähättelemään. Ja kun viimein saan tarpeekseni ja lähden, niin aina se on yhtä suuri yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Ylipäätään parisuhde on tunnemutuilua ja se suhde jatkuu tasan niin kauan kun kumpikin tuntee saavansa siitä enemmän haluamiaan asioita kuin niitä huonoja juttuja. Miksi kukaan haluaisi olla suhteessa, jossa ei ole onnellinen ja tyytyväinen ja jossa tälle ongelmalle kumppani haistattaa pitkät.

Koska monille, varsinkin nuoremmille naisille parisuhteessa tärkeintä on sen tuoma status. Itse suhteessa elämistä tärkeämpää on se, että voi kavereille puhua miehestään, esitellä somessa yhteistä, tosin naisen yksin sisustamaa kotia, ja tietysti loisia miehen lompakolla.

Nyt viittäkymmentä lähestyessä olen miettinyt asioita ja huomannut, että nuorilla on tietty nälkä. Ei se koske pelkästään parisuhdetta ja lapsia vaan halutaan tavoitella asioita: opiskella ja oppia, päästä tekemään alansa töitä ja saavuttaa siinä jotain, pystyä hankkimaan kiva ja omannäköinen koti, ehkä hyvä autokin, tyydyttäviä harrastuksia - ajanvietettä.

Nuorena en olisi ollut onnellinen sellaisen miehen kanssa, joka torppaa sen, että pääsisin saavuttamaan sitä, mihin luonto luontaisesti vetää, olisi katkonut siivet ennen kuin niitä pääsee edes kokeilemaan. Nyt kun on saavuttanut asioita ja nähnyt elämää, voi suhtautua siihen ihan eri asenteella.