Miesten kokemat shokkierot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Eli minun pitää selkeästi ymmärtää ja eritellä omat ja miehen tunteet, tunnistaa suhteen kipukohdat ja osata ammattipsykologin tarkkuudella valita toimenpiteet. Sitten vielä powerpoint-esitys korkeintaan kolmella kohdalla, että mies ymmärtää. Taas on nainen suhteen projektipäällikkönä.

Entä jos en osaakaan? Mitäs sitten? Entä jos en yksin osaakaan määritellä, miksi riitelemme koko ajan? Entä jos en tiedä vastauksia? Onko minulla sitten edes oikeutta haluta riitelyn ja pahan olon loppumista?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva joskus lukea siitä, mitä virheitä naiset tekee parisuhteissa.

Itse ainakin nalkutan välillä turhasta kun olen väsynyt, raivoan miehelle kun olen turhautunut lapsien kitinään, uhriudun metatyön alla ja kun mies kysyy että mitä voisi tehdä auttaakseen niin en osaa kuitenkaan antaa yhtään tehtävää, kieltäydyn seksistä ja näprään mielummin kännykkää jne.

Mies ei ole täydellinen, mutta en minäkään.

Et sitten ole ikinä yhtään naistenlehteä lukenut?

On muuten taivaan tosi että kommunikaatio-ongelmat ovat hyvin suuri, ellei suurin erojen aiheuttaja. Meillä kotona on sellainen kommunikaatio-ongelma, että vaimoni odottaa minun lukevan ajatuksia ja jos en arvaa mitä hän haluaa, on heti myrtsinä ja minä olen tyhmä. Olen monta kertaa sanonut että en ole kovin hyvä tajunnan rajamailla ilmaistujen vihjeiden tulkitsija ja jos haluaa jotakin, kertoo sen suoraan. Mutta kun ei. Minun pitää olla paitsi ajatusten lukija, toiveiden tietäjä, tunteiden tulkki ja vieläpä ennen kuin vaimo itse tietää jotakin haluavansa, minun pitäisi olla ymmärtänyt hänen tällaista kohta haluavan.

Luulen hänen haluavan elää sellaisessa fantasiassa että hänellä on niin hyvä ja hieno mies joka osaa tulkita ja täyttää hänen toiveensa ilman että hän niitä mitenkään ilmaisee ja hän voi tuntea olevansa ainakin kotona palvottu prinsessa ja kuningatar.

Olen ehkä putkiaivo, mutta töissä ei ole samanlaisia kommunikaatio-ongelmia vaan tiedon välitys työkavereiden kanssa toimii ongelmitta. En ainakaan koe että älykkyyteni laskisi dramaattisesti työpäivän päättyessä, tai mistäpä minä sen tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Naiset eivät yritä muuttaa miestä vaan miehen käytöstä, suhdetta, yhteistä olemista, kommunikaatiota, tapoja. Mies luulee, että häntä yritetään muuttaa ja sulkee korvansa ja menee poteroon.

Yleensä nainen sisällyttää muutosajatukseen sen, että myös hän itse on valmis muuttamaan toimintamallejaan.

Kun koiran kanssa tuli ongelmia, en alistanut sitä vaan etsin ison määrän tietoa ja tein asioita, jotta sain koiran toimimaan toisin ja se oli paras koira ikinä.

Nainen ei yritä muuttaa miestä, ainoastaan hänen käytöksensä, olemisensa, puhetapansa :-)

Mitä listasta jäi pois?

Ehkä pukeutuminen, joten kiva jos edes se miehessä miellyttää sinua, eikä hänen tarvitse muuuttaa sitäkin.

Entäpä jos miehesi haluasi ihan samaa, eli vaatisi sinua muuttamaan käytöstäsi, olemistasi ja tapaasi kommunikoida.

Varmasti ottaisit miehesi toiveet välittömästi huomioon ja muuttuisin aivan toiseksi ihmiseksi.

Ps. pukeutumisessasi ei ole ainakaan mitään suurempia puutteita :-)

En ihmettele yhtään , että erot tulee dinulle yllätyksenä. Sen verran vähän tunnut ymmärtävän tai välittävän pariskunnan välisestä vuorovaikutuksesta.Jos toinen koko ajan viittaa kintaalla toisen teoriassa sen läheisimmän ja rakkaimman ihmisen tarpeille ja haluille niin mitä järkeä koko suhteessa on?

Vierailija kirjoitti:

On muuten taivaan tosi että kommunikaatio-ongelmat ovat hyvin suuri, ellei suurin erojen aiheuttaja. Meillä kotona on sellainen kommunikaatio-ongelma, että vaimoni odottaa minun lukevan ajatuksia ja jos en arvaa mitä hän haluaa, on heti myrtsinä ja minä olen tyhmä. Olen monta kertaa sanonut että en ole kovin hyvä tajunnan rajamailla ilmaistujen vihjeiden tulkitsija ja jos haluaa jotakin, kertoo sen suoraan. Mutta kun ei. Minun pitää olla paitsi ajatusten lukija, toiveiden tietäjä, tunteiden tulkki ja vieläpä ennen kuin vaimo itse tietää jotakin haluavansa, minun pitäisi olla ymmärtänyt hänen tällaista kohta haluavan.

Luulen hänen haluavan elää sellaisessa fantasiassa että hänellä on niin hyvä ja hieno mies joka osaa tulkita ja täyttää hänen toiveensa ilman että hän niitä mitenkään ilmaisee ja hän voi tuntea olevansa ainakin kotona palvottu prinsessa ja kuningatar.

Olen ehkä putkiaivo, mutta töissä ei ole samanlaisia kommunikaatio-ongelmia vaan tiedon välitys työkavereiden kanssa toimii ongelmitta. En ainakaan koe että älykkyyteni laskisi dramaattisesti työpäivän päättyessä, tai mistäpä minä sen tiedän.

Ymmärrän tuskasi. 

En tiedä, ehkä teillä saattaisi auttaa, että tekisitte testit molemmille ominaisista rakkauden kielistä ja opettelisitte ymmärtämään toisianne. Näin vaimo näkisi, että oikeasti välität ja rakastat, vaikka "puhutkin hänelle rakkauden saksaa vaikka hän kuvittelee rakastuneen miehen puhuvan ranskaa". Ja sama tietysti toisin päin, varmasti sinäkin haluat voida tuntea olevasi rakastettu. 

Kyllä minunkin mielestäni naisten ottamat erot ovat miesten katalysoimia, mutta myös miesten ottamat erot naisista ovat naisten katalysoimia. Mies on vain vähemmän vaativa naisen suhteen, joten miesten aloitteesta ero tulee harvemmin. Nainen kyttää miehen jokaista askelta ja jos siitä kuuluu vääränlainen ääni liian monta kertaa, niin ero tulee.

Jos mies eroaa naisesta, niin se nainen on ihan helvetin mielipuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Jos tilanne on tuo mitä kuvaat, niin silloinhan se ero olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.

Siitä olen samaa mieltä kun sinä, että naiset usein kuvittelevat voivansa muuttaa puolisoa.

Huonosta suhteesta kannattaa lähteä aina heti, eikä jäädä odottamaan, että jos se toinen tuosta vielä muuttuisi toisenlaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minunkin mielestäni naisten ottamat erot ovat miesten katalysoimia, mutta myös miesten ottamat erot naisista ovat naisten katalysoimia. Mies on vain vähemmän vaativa naisen suhteen, joten miesten aloitteesta ero tulee harvemmin. Nainen kyttää miehen jokaista askelta ja jos siitä kuuluu vääränlainen ääni liian monta kertaa, niin ero tulee.

Jos mies eroaa naisesta, niin se nainen on ihan helvetin mielipuolinen.

Minä yleistäisin, että naiset ottavat eron, kun voivat huonosti suhteessa eikä ole enää oletettavaa, että suhdetta saisi parannettua. Miehet taas yleensä ovat eroajia silloin, kun seuraava nainen on jo löydetty - siihen taas voi olla monenlaisia syitä, että niin pääsi käymään. 

Vierailija kirjoitti:

On muuten taivaan tosi että kommunikaatio-ongelmat ovat hyvin suuri, ellei suurin erojen aiheuttaja. Meillä kotona on sellainen kommunikaatio-ongelma, että vaimoni odottaa minun lukevan ajatuksia ja jos en arvaa mitä hän haluaa, on heti myrtsinä ja minä olen tyhmä. Olen monta kertaa sanonut että en ole kovin hyvä tajunnan rajamailla ilmaistujen vihjeiden tulkitsija ja jos haluaa jotakin, kertoo sen suoraan. Mutta kun ei. Minun pitää olla paitsi ajatusten lukija, toiveiden tietäjä, tunteiden tulkki ja vieläpä ennen kuin vaimo itse tietää jotakin haluavansa, minun pitäisi olla ymmärtänyt hänen tällaista kohta haluavan.

Luulen hänen haluavan elää sellaisessa fantasiassa että hänellä on niin hyvä ja hieno mies joka osaa tulkita ja täyttää hänen toiveensa ilman että hän niitä mitenkään ilmaisee ja hän voi tuntea olevansa ainakin kotona palvottu prinsessa ja kuningatar.

Olen ehkä putkiaivo, mutta töissä ei ole samanlaisia kommunikaatio-ongelmia vaan tiedon välitys työkavereiden kanssa toimii ongelmitta. En ainakaan koe että älykkyyteni laskisi dramaattisesti työpäivän päättyessä, tai mistäpä minä sen tiedän.

Varmaankin sekä miehet että naiset olettavat tiettyjä asioita. Jokainen menee aika usein siihen retkuun, että olettaa toisen ihmisen ajattelevan suurin piirtein samoja ajatuskulkuratoja pitkin, kuin itsekin. Ja silloin pitää tiettyjä syy-seuraussuhteita itsestäänselvyytenä.

Ja jos silloin toinen osapuoli ei ymmärrä, koetaan loukkauksena se ymmärtämättömyys.

Koska on niin käsittämätöntä, että toinen ei ymmärrä itsestään selvää asiaa, johtopäätös on, että toinen tekee ymmärtämättömyyten tahallaan.

Esimerkiksi, kärjistettynä, jos nainen sanoo, että "olen väsynyt", hän olettaa että mies ymmärtää ilman erillistä sanomista, että seksi ei kiinnosta ja hän tarvitsee apua arjen asioissa ja ehkä kainaloon pyytämistä.

Mies saattaa ajatella "olen väsynyt" oman ajatusmaailmansa kautta, että ok, se haluaa siis olla yksin, pysynpä etäällä. Varmaan seksi rentouttaisi, eli kunnon panot tänään!

Vierailija kirjoitti:

Näitä tapauksia tiedän itsekin. Yleensä taustalla on ollut jompi kumpi kahdesta seuraavasta syystä. Ensimmäinen on se, että mies ei itse ole pohjimmiltaan edes halunnut parisuhdetta mutta on sellaiseen hakeutunut siksi, että kavereillakin on nainen ja että se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Seksiäkin on paremmat mahdollisuudet saada säännöllisesti. Parisuhteen mukana tulevat elämänmuutokset, mm. myös toisen huomioiminen jokapäiväisessä elämässä, eivät ole sitten sujuneet heiltä oikein ollenkaan, koska eivät ole parisuhdeihmisiä mutta eivät jotenkin kykene tiedostamaan sitä itse. Heille on ollut tyypillistä myös olettaa, että naisethan ne sitä parisuhdetta aina vaativat ja ovat siksi järkyttyneitä, kun se on nimenomaan nainen, joka haluaa erota.

Toinen miestyyppi on taas sellainen, joka ei ole osannut valita itselleen sopivaa partneria. Heille sopisi paremmin vähän suurpiirteisempi ja luonteeltaan itsenäinen nainen, joka haluaa pitää kiinni mm. omista harrastuksistaan myös parisuhteessa ollessaan. Erillään asuminenkaan ei tällaiselle naiselle olisi kynnyskysymys. Mies on kuitenkin iskenyt silmänsä paljon perinteisempään kodinhengetärtyyppiin, joka kyllä mielellään hoitaa omat askareensa ja huolehtii yhteisestä kodista mutta odottaa yhtä vahvaa sitoutumista ja vastuunkantoa myös mieheltä. Tämän tyypin edustaja olettaa kaiken olevan hyvin, koska nainen hoitaa niin paljon kotia ja saa lähestulkoon sydärin, kun nainen ilmoittaa, että juttu oli nyt tässä, hän ei jaksa enää.

Tl;dr: tuttavapiirissäni ne miehet, joilla ei ole juuri itsetuntemusta, ovat yleisesti olleet heitä, jotka näitä ns. shokkieroja ovat joutuneet kokemaan. He ovat menneet parisuhteeseen täysin väärin perustein tai miettimättä sitä, millainen nainen olisi juuri heille sopiva kumppani. Jos on sokea itselleen, niin silloin on sitä myös toiselle. Itsetuntemus ja -reflektio ensin kuntoon ennen minkäänlaista parisuhteilua - tämä vinkki käy kaikille sukupuoleen katsomatta.

Erittäin hyviä havaintoja!

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen asia tämä että nainen valittaa vuosikaudet, mies ei ymmärrä ja sitten tulee ero. Tässä täytyy olla joku perustava ongelma kommuniaatiossa molemmilla osapuolilla kun tämä on niin yleinen tarina.

Voiko vika olla silloin pelkästään miehissä,? Vai onko molempien kommunikaatiotavoissa parannettavaa?

Ongelma on siinä, että miehet kuvittelevat voivansa olla vapaamatkustajia ja kokevat kaikki vaimon sanomiset aiheesta nalkuttamisena. Sitten itkevät kun naiset ottavat eron. Kyllä, sanoisin että vika on nyt pelkästään niissä miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Myös minun entiselle seurustelukumppanille ero tuli yllätyksenä. Olin puhunut erosta ja suhteen ongelmista koko suhteen ajan. En heti päässyt irtaantumaan tästä suhteesta, jossa koin tulevani hyväksikäytetyksi. Mies ei ikinä ottanut puheita tosissaan vaan piti niitä vain turhanpäiväisenä valituksena. Sitten lopulta kun keräsin voimat ilmoittaa erosta, alkoi itsemurhalla uhkailu sekä minun elämäni tuhoamisella. Tällä tavoin yritti kiristää minua takaisin, mikä todisti vain sen, ettei suhde todellakaan perustunut rakkauteen vaan hyväksikäyttöön.

Tiedän useita suhteita, missä nainen on jo pitkään kertonut suhteen ongelmista ja toivonut niihin muutosta. Mies ei kuuntele ja pitää tätä vain nalkuttamisena ja valittamisena. Sitten kun nainen ilmoittaa erosta, koska näihin hänen toivomiin asoihin ei ole tullut muutosta, se on miehelle järkytys eikä hän ole kuullutkaan moisista ongelmista. Tämä taitaa olla se tyypillisin skenaario.

Pahin, jota olen seurannut aika läheltä tapahtui vaimon ystävälle.

Miehellä oli suhde ja kipuili sen kanssa aikansa, kunnes vaimon ystävä pisti valitsemaan. Kun mies ei vain pystynyt valitsemaan ("tämähän menee ihan hyvin näin") joutui lähtemään. Ja mies vieläkin pitää vaimoaan perheenrikkojana, joka halusi erota...

Vierailija kirjoitti:

Kummallinen asia tämä että nainen valittaa vuosikaudet, mies ei ymmärrä ja sitten tulee ero. Tässä täytyy olla joku perustava ongelma kommuniaatiossa molemmilla osapuolilla kun tämä on niin yleinen tarina.

Voiko vika olla silloin pelkästään miehissä,? Vai onko molempien kommunikaatiotavoissa parannettavaa?

Kommunikaatio-ongelma ei olekaan pohjasyy vaan sen seuraus. Pääongelma on näissä tapauksissa selvästi se, ettei mies ole kunnioittanut ja arvostanut vaimoa tasaveroisena ihmisyksilönä, vaan väheksynyt ja mitätöinyt hänen tunteitaan, puheitaan ja näkemyksiään. Pitänyt ilmeisesti jossain määrin hankittuna omaisuutenaan, eli itsestäänselvyytenä. Eihän esine itsestään voi ottaa ja löhteä, esineillä ei ole tunteita eikä tarpeita.

Esineet voivat olla hyviä tai huonoja ja nuo vaimoesineet ovat olleet miehen mielestä huonoja, mistä jatkuva ärtymys, mutta se on ollut miehen mielestä kokonaan sen puutteellisen vaimoesineen huono ominaisuus. Eli kyse on ollut miehen sovinistisista ja esineellistävistä tiedostamattomista asenteista naisia kohtaan.

Sekin kannattaa muistaa, että avioliitossa oleminen ei ole mikään kansalaisvelvollisuus. Avioliitto ei myöskään ole vankeusrangaistus.

Suhteessa ollaan, koska siitä saa itselleen hyviä asioita ja koska se tekee onnelliseksi.

Kun suhde ei enää tee onnelliseksi, on aika erota.

Ihmiset ottavat liian vähän vastuuta omasta onnellisuudestaan. Roikutaan kaiken maailman huonoissa suhteissa ja sitten valitetaan, kun on kurjaa. Niinpä...

Minä sain miehen kuuntelemaan, kun muutaman vuoden ”nalkuttamisen” (miehen mielipide) jälkeen pyysin, että kerro mulle, opeta, että miten mun pitää ottaa esiin asia, joka tekee mut onnettomaksi niin, että se ei ole sulle nalkutusta tai akkain löpinää, vaan sä ihan oikeasti kuuntelet miksi mä en ole onnellinen sun kanssa? Mies mietti vähän aikaa, ja ilmeisesti ymmärsi jotain. En tosin tiedä onko tuo vaan tavallista fiksumpi mies, joka pystyi ymmärtämään pointin.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Minä sain miehen kuuntelemaan, kun muutaman vuoden ”nalkuttamisen” (miehen mielipide) jälkeen pyysin, että kerro mulle, opeta, että miten mun pitää ottaa esiin asia, joka tekee mut onnettomaksi niin, että se ei ole sulle nalkutusta tai akkain löpinää, vaan sä ihan oikeasti kuuntelet miksi mä en ole onnellinen sun kanssa? Mies mietti vähän aikaa, ja ilmeisesti ymmärsi jotain. En tosin tiedä onko tuo vaan tavallista fiksumpi mies, joka pystyi ymmärtämään pointin.

Meillä sama ja mies on kyllä tavallista fiksumpi. 

Vierailija kirjoitti:

On muuten taivaan tosi että kommunikaatio-ongelmat ovat hyvin suuri, ellei suurin erojen aiheuttaja. Meillä kotona on sellainen kommunikaatio-ongelma, että vaimoni odottaa minun lukevan ajatuksia ja jos en arvaa mitä hän haluaa, on heti myrtsinä ja minä olen tyhmä. Olen monta kertaa sanonut että en ole kovin hyvä tajunnan rajamailla ilmaistujen vihjeiden tulkitsija ja jos haluaa jotakin, kertoo sen suoraan. Mutta kun ei. Minun pitää olla paitsi ajatusten lukija, toiveiden tietäjä, tunteiden tulkki ja vieläpä ennen kuin vaimo itse tietää jotakin haluavansa, minun pitäisi olla ymmärtänyt hänen tällaista kohta haluavan.

Luulen hänen haluavan elää sellaisessa fantasiassa että hänellä on niin hyvä ja hieno mies joka osaa tulkita ja täyttää hänen toiveensa ilman että hän niitä mitenkään ilmaisee ja hän voi tuntea olevansa ainakin kotona palvottu prinsessa ja kuningatar.

Olen ehkä putkiaivo, mutta töissä ei ole samanlaisia kommunikaatio-ongelmia vaan tiedon välitys työkavereiden kanssa toimii ongelmitta. En ainakaan koe että älykkyyteni laskisi dramaattisesti työpäivän päättyessä, tai mistäpä minä sen tiedän.

Tämä on niin tuttua.... Ymmärrän, että ajatus "haluaisin, ettei aina tarvitsisi pyytää..." pätee hyvin esim. kotitöihin, joskin niissäkin pelisäännöt on syytä sopia etukäteen. Mutta valitettavan usein esim. kommentti "nämä tuolit ovat aika hankalasti..." olisi pitänyt ymmärtää niin, että tuolien kanssa pitää auttaa.

"eikun kerro mitä sä haluaisit tehdä/minne haluaisit mennä" on jo pitkään osattu kääntää, "en kyllä tiedä mitä haluan, mutta toivon että osaisit ehdottaa jotain minua kiinnostavaa"

Tämä koskee tietysti vain omaa parisuhdettani. Enkä sinänsä valita, mutta halusin vain sanoa, ettei se aina niin mutkatonta ole naistenkaan kanssa. Ja varmasti moni nainen on osannut muuttaa kommunikaatiotaan suoremmaksi.

"Minusta on julmaa ja itsekästä vain pamauttaa pitkän parisuhteen jälkeen, että nyt minä lähden tästä. Siinä ei anneta toiselle ihmiselle mahdollisuutta vastata ja korjata käytöstään"

Yleensä sitä käytöksen korjaamista on pyydetty vuosia. Ihan vain yksinkertaisia asioita esim. voisitko hoitaa oman osuutesi kotitöistä... Mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva joskus lukea siitä, mitä virheitä naiset tekee parisuhteissa.

Itse ainakin nalkutan välillä turhasta kun olen väsynyt, raivoan miehelle kun olen turhautunut lapsien kitinään, uhriudun metatyön alla ja kun mies kysyy että mitä voisi tehdä auttaakseen niin en osaa kuitenkaan antaa yhtään tehtävää, kieltäydyn seksistä ja näprään mielummin kännykkää jne.

Mies ei ole täydellinen, mutta en minäkään.

Aivan. Koska et ole nainen alkuunkaan. Kuka tahansa nainen pystyy sanomaan vähintään kymmenen juttua jolla toinen voisi auttaa.