Miesten kokemat shokkierot

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Naiset eivät yritä muuttaa miestä vaan miehen käytöstä, suhdetta, yhteistä olemista, kommunikaatiota, tapoja. Mies luulee, että häntä yritetään muuttaa ja sulkee korvansa ja menee poteroon.

Yleensä nainen sisällyttää muutosajatukseen sen, että myös hän itse on valmis muuttamaan toimintamallejaan.

Kun koiran kanssa tuli ongelmia, en alistanut sitä vaan etsin ison määrän tietoa ja tein asioita, jotta sain koiran toimimaan toisin ja se oli paras koira ikinä.

Tiedän, että olen itse pian tilanteessa, jossa aiheutan miehelle "shokkieron". Miehen käytöksessä on asioita, joita en pysty hyväksymään ja joihin olen alusta asti toivonut muutosta. Olen puhunut toiveistani ja tarpeistani avoimesti, mutta mies on kuitannut puheeni ketjussa aiemmin mainituksi hormonihöyryilyksi ja nalkutukseksi. Jokin aika sitten totesin miehelle, että nyt en enää pysty jatkamaan suhdetta, jossa joudun joustamaan kohtuuttomasti, enkä näe enää muuta mahdollisuutta kuin erota, ja mies oli aivan yllättynyt, että oikeastiko mainitsemani asiat häiritsivät minua.

En halua olla suhteessa, jossa joudun uhkailemaan erolla tullakseni kuulluksi. Kun puhun erosta, olen tosissani. Mies otti käsittääkseni eropuheen "varoituksena", ja siksi luulen miehen yllättyvän, kun todella pyydän häntä kahden kuukauden päästä pakkaamaan tavaransa. Asumme minun omistamassani asunnossa. Minulle miehen täysin sivuuttamat aiemmat keskusteluyritykset olivat varoituksia ja kun ero on mainittu, on päätös jo tehty.

Ovatko miehet ja naiset biologisesti näin erilaisia vai ovatko erot kasvatuksen tulosta? Opetetaanko miehet sulkemaan korvansa ja väheksymään naisten puhetta? Miten muuten on mahdollista, että asia, jonka tiedän ottaneeni kymmeniä kertoja puheeksi, tulee miehelle yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Joillain miehillä on käsitys, että naiset ovat jotain eri olentoja (alempia) kuin he itse, eikä naisten ajatuksilla ja sanomisilla ole sen enempää merkitystä tai väliä kuin lehmän ammumisella olisi. Kerran naisen "saatuaan" se nainen on heidän kuten se pihaan ostettu autokin on ja naista taikka autoahan kohtelee hyvin kun sitä ei tahallaan riko tai hylkää polttoaine loppuunajettuna tien varteen.

Sitten kun naisella yllätys yllätys onkin oma tahto ja kyky toimia (naisen default-ominaisuuksien eli siivoamisen ja ruuanlaiton lisäksi), on mies niin vallan hämmästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä vihjeitä eroon

"sinähän tämän lomakohteen valitsit"

"syödään myöhemmin"

????

Meillä mieheni ilmoitti eroavansa. Tuli ihan puun takaa. Itse olin onnellinen, enkä ikipäivänä olisi uskonut meidän ikinä eroavan.

Mitä, jos käyttäisitte sanaa "ero", kun pohditte eroa. Jokaisessa perheessä pohditaan ja kiistellään lomakohteesta tai ruoka-ajoista. Ei se silti mitenkään viittaa eroon!! Tai jos yhden kerran vuosi aiemmin on maininnut humalassa, että pitäisikö erota, ei se riitä! Erosta pitäisi puhua kuukausittain tai viikottain. Toiselle on annettava aikaa valmistautua ja varautua. Todella törkeää vain ottaa ja lähteä.

En tiedä, miten pystyn toipua tästä shokkierosta. Ei ketään pitäisi jättää ilmoitusasiana! Noh, uusi oli katsottuna valmiiksi.

Annoin miehelle ihan päivämäärän milloin haen eroa jos ei tule muutosta asioihin ja jos ei mennä terapiaan. Vuosia olin asiasta puhunut ja ihan sanalla ero. Lopulta sitten sanoin että tästä päivästä on vuosi aikaa tulla muutosta tilanteeseen. Ei tullut ja tuli shokkiero miehelle.

Ellet sinä muutu toisenlaiseksi, sellaiseksi mitä minä haluan, minä eroan sinusta, ehkä etsin uuden kumppanin ja muutaman vuoden päästä toimin samalla tavalla.

On tuokin aika kova vaatimus normaalin itsetunnon omaavalle ihmiselle, miehelle tai naiselle.

Millainen ihminen kykenisi muuttamaan käyttäytymistään toisenlaiseksi kun toinen sitä vaatii, kun ihmisille on vaikeaa luopua tupakoinnista tai laihduttaa, vaikka itselläkin olisi kova halu muuttua toisenlaiseksi?

SInä muutut tai tulet kärsimään ellet muutu.

Mafia hommaa tuollainen.

Teen sinulle ehdotuksen josta ei kannata kieltäytyä.

Höh, tuossahan pyydettiin, että asioihin pitää tulla muutosta ja että pitäis terapiaan mennä. Kyllä normaali järjellä varustetun ihmisen  pitää pystyä tuo ymmärtämään. Kokemusta minullakin, yritin kaikin voimin asiallisesti puhua ja puhua (en nalkuttanut) hirvittävän pahasta olostani ja vaikka mitä. Mutta ei, ei toista kiinnostanut. Kyllä sellainen tapaa sisimmästä paljon, kun ei kuunnella, kun ei koskaan tule kuulluksi. Hoidin kodin ja kaiken viimeisen päälle, olinpa töissä tai työtön, olipa mies töissä tai työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Naiset eivät yritä muuttaa miestä vaan miehen käytöstä, suhdetta, yhteistä olemista, kommunikaatiota, tapoja. Mies luulee, että häntä yritetään muuttaa ja sulkee korvansa ja menee poteroon.

Yleensä nainen sisällyttää muutosajatukseen sen, että myös hän itse on valmis muuttamaan toimintamallejaan.

Kun koiran kanssa tuli ongelmia, en alistanut sitä vaan etsin ison määrän tietoa ja tein asioita, jotta sain koiran toimimaan toisin ja se oli paras koira ikinä.

Nainen ei yritä muuttaa miestä, ainoastaan hänen käytöksensä, olemisensa, puhetapansa :-)

Mitä listasta jäi pois?

Ehkä pukeutuminen, joten kiva jos edes se miehessä miellyttää sinua, eikä hänen tarvitse muuuttaa sitäkin.

Entäpä jos miehesi haluasi ihan samaa, eli vaatisi sinua muuttamaan käytöstäsi, olemistasi ja tapaasi kommunikoida.

Varmasti ottaisit miehesi toiveet välittömästi huomioon ja muuttuisin aivan toiseksi ihmiseksi.

Ps. pukeutumisessasi ei ole ainakaan mitään suurempia puutteita :-)

Taas on ihan kaikki miehet yksi homogeeninen massa, ja naiset nostamassa itseään jalustalle.

Ei mitään uutta av-palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Naiset eivät yritä muuttaa miestä vaan miehen käytöstä, suhdetta, yhteistä olemista, kommunikaatiota, tapoja. Mies luulee, että häntä yritetään muuttaa ja sulkee korvansa ja menee poteroon.

Yleensä nainen sisällyttää muutosajatukseen sen, että myös hän itse on valmis muuttamaan toimintamallejaan.

Kun koiran kanssa tuli ongelmia, en alistanut sitä vaan etsin ison määrän tietoa ja tein asioita, jotta sain koiran toimimaan toisin ja se oli paras koira ikinä.

Nainen ei yritä muuttaa miestä, ainoastaan hänen käytöksensä, olemisensa, puhetapansa :-)

Mitä listasta jäi pois?

Ehkä pukeutuminen, joten kiva jos edes se miehessä miellyttää sinua, eikä hänen tarvitse muuuttaa sitäkin.

Entäpä jos miehesi haluasi ihan samaa, eli vaatisi sinua muuttamaan käytöstäsi, olemistasi ja tapaasi kommunikoida.

Varmasti ottaisit miehesi toiveet välittömästi huomioon ja muuttuisin aivan toiseksi ihmiseksi.

Ps. pukeutumisessasi ei ole ainakaan mitään suurempia puutteita :-)

Olen muuttanut paljonkin omaa toimintaani, jotta kokonaisuus toimisi. En minä odota muun maailman tanssivan pillini mukaan, mutta silloin on ihan mahtavaa kun tanssitaan samaa tanssia, on se sitten työssä asiakkaan/kollegan/alaisen kanssa, puolison/lapsen/koiran kanssa tms.

Moni mies osaa töissä käyttää psykologista silmää, miten saada asiakas pitämään itsestään tai alaiset toimimaan tiiminä, mutta kotona nämä sitten unohdetaan, ei nähdä vaimoa saman vaivan arvoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Tämän vuoksi en yritä parisuhdetta enää.

Kun nainen haluaa rakentaa suhdetta ja keskustella, se on "nalkuttamista".

Kun mies haluaa rakentaa suhdetta ja keskustella, se on "asiaa".

Miehen ja naisen yhteiselämä ei vaan onnistu. Kaksi liian erilaista otusta. Molemmat haluavat elää tavallaan ja tavat hankalasti yhteensovitettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Toinen on mahdollisimman vähän sanoja. Ja mahdollisimman lyhyesti kokonaisuudessaan. Eli koko keskustelun ydin vaikkapa kolmessa lyhyessä lauseessa. Tyyliin olet edelleen rakas, suhteemme ei kuitenkaan toimi. Muutetaan sitä yhdessä tai erotaan.

Sitten pitää olla konkreettista muutosehdotusta tarjottavana ei mitään tunnemutuilua.

Olisi kiva joskus lukea siitä, mitä virheitä naiset tekee parisuhteissa.

Itse ainakin nalkutan välillä turhasta kun olen väsynyt, raivoan miehelle kun olen turhautunut lapsien kitinään, uhriudun metatyön alla ja kun mies kysyy että mitä voisi tehdä auttaakseen niin en osaa kuitenkaan antaa yhtään tehtävää, kieltäydyn seksistä ja näprään mielummin kännykkää jne.

Mies ei ole täydellinen, mutta en minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliitto on vuosia pelkkää yritystä muuttaa toista toisenlaiseksi, sille nalkutukselle ja valitukselle tulee immuuniksi ja sitä alkaa pitää vain toisen tapana kommunikoida.

Miehet ovat suurpiirteisempiä ja suvaitsevampia tässä asiassa ja antavat toisen olla nalkuttava ja kaikesta valittava puoliso ja jatkavat rakastamista kaikesta huolimatta.

Tuo nyt vain on tuollainen eikä hän itse sille mitään voi, eikä oikeastaan ole tarvettakaan, sillä hänellä on oikeus olla oma itsensä.

Nainen taas kokee, että miehen on muututtava toisenlaiseksi ja ellei hän muutu naisen toiveiden mukaiseksi avioliiton aikana, naisen rakkaus loppuu (onkohan sitä alunperin ollutkaan) ja hän on valmis hylkäämään miehensä riippumatta siitä haluaisiko mies edelleen jatkaa nalkuttavan ja kaikesta valittavan puolisonsa kanssa perhe-elämää.

Ehkä nykynaiset tarvitsisivat avioliiton kaavaan lisäyksen, minä annan mieheni olla sellainen kuin hän on, enkä yritä muuttaa häntä toisenlaiseksi nalkuttamalla, arvostelemalla, alistamalla tai muillakaan keinoilla jotka eivät kuitenkaan takaa minun onnellisuuttani, sillä alistuvaa koiraa on ikävä katsell pidemmän päälle, eikä siitä ole oikein mitään iloa.

Parempi viedä piikille tai erota lopullisesti, tappaa itse alistamansa koira tai hylätä alistettu mies jota lupasi muutama vuosi aiemmin rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisten aikana.

Naiset eivät yritä muuttaa miestä vaan miehen käytöstä, suhdetta, yhteistä olemista, kommunikaatiota, tapoja. Mies luulee, että häntä yritetään muuttaa ja sulkee korvansa ja menee poteroon.

Yleensä nainen sisällyttää muutosajatukseen sen, että myös hän itse on valmis muuttamaan toimintamallejaan.

Kun koiran kanssa tuli ongelmia, en alistanut sitä vaan etsin ison määrän tietoa ja tein asioita, jotta sain koiran toimimaan toisin ja se oli paras koira ikinä.

Nainen ei yritä muuttaa miestä, ainoastaan hänen käytöksensä, olemisensa, puhetapansa :-)

Mitä listasta jäi pois?

Ehkä pukeutuminen, joten kiva jos edes se miehessä miellyttää sinua, eikä hänen tarvitse muuuttaa sitäkin.

Entäpä jos miehesi haluasi ihan samaa, eli vaatisi sinua muuttamaan käytöstäsi, olemistasi ja tapaasi kommunikoida.

Varmasti ottaisit miehesi toiveet välittömästi huomioon ja muuttuisin aivan toiseksi ihmiseksi.

Ps. pukeutumisessasi ei ole ainakaan mitään suurempia puutteita :-)

Kyllähän se mies jopa tietämättään vaatiikin. Sitä kutsutaan kasvuksi, kehittymiseksi. Kun oppii, että parisuhteessa kannattaakin toimia näin eikä niin kuin itselle tulosi ekana mieleen tai kun joutuu nielemään kiukkua tai hillitsemään itseään tai huomioimaan toista silloinkin, kun ei aina huvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

En ole tämän viestin alkup. kirjoittaja, mutta kommentoin.

Tekemisen lopettaminen ei toimi. Kasat, pyykit, tiskit eivät häiritse miespuolista henkilöä. Tekemisen lopettaminen yleensä aiheuttaa vaan sen, että koko perhe elää kasoissa ja kaaoksessa. Jää siivoukset tekemättä, synttärilahjat ostamatta jne. Koska "ei jaksa stressata".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Työnantaja valitsee rekrytoinnin kautta firmaansa parhaan ehdokkaista.

Jos ajattelet miestäsi liittonne työntekijänä ja hänen täytyy muuttua, eli vallankäytön kohteena,  lähtökohtasi tasa-arvoiselle parisuhteelle ovat vääristyneitä.

Tasa-arvoinen parisuhde=nainen hoitaa kaiken kotona ja jakaa vielä pipariakin valittamatta ja nalkuttamatta ? Mikä on miehen rooli ja vastuu tässä "tasa-arvoisessa" suhteessa?

Näitä tapauksia tiedän itsekin. Yleensä taustalla on ollut jompi kumpi kahdesta seuraavasta syystä. Ensimmäinen on se, että mies ei itse ole pohjimmiltaan edes halunnut parisuhdetta mutta on sellaiseen hakeutunut siksi, että kavereillakin on nainen ja että se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Seksiäkin on paremmat mahdollisuudet saada säännöllisesti. Parisuhteen mukana tulevat elämänmuutokset, mm. myös toisen huomioiminen jokapäiväisessä elämässä, eivät ole sitten sujuneet heiltä oikein ollenkaan, koska eivät ole parisuhdeihmisiä mutta eivät jotenkin kykene tiedostamaan sitä itse. Heille on ollut tyypillistä myös olettaa, että naisethan ne sitä parisuhdetta aina vaativat ja ovat siksi järkyttyneitä, kun se on nimenomaan nainen, joka haluaa erota.

Toinen miestyyppi on taas sellainen, joka ei ole osannut valita itselleen sopivaa partneria. Heille sopisi paremmin vähän suurpiirteisempi ja luonteeltaan itsenäinen nainen, joka haluaa pitää kiinni mm. omista harrastuksistaan myös parisuhteessa ollessaan. Erillään asuminenkaan ei tällaiselle naiselle olisi kynnyskysymys. Mies on kuitenkin iskenyt silmänsä paljon perinteisempään kodinhengetärtyyppiin, joka kyllä mielellään hoitaa omat askareensa ja huolehtii yhteisestä kodista mutta odottaa yhtä vahvaa sitoutumista ja vastuunkantoa myös mieheltä. Tämän tyypin edustaja olettaa kaiken olevan hyvin, koska nainen hoitaa niin paljon kotia ja saa lähestulkoon sydärin, kun nainen ilmoittaa, että juttu oli nyt tässä, hän ei jaksa enää.

Tl;dr: tuttavapiirissäni ne miehet, joilla ei ole juuri itsetuntemusta, ovat yleisesti olleet heitä, jotka näitä ns. shokkieroja ovat joutuneet kokemaan. He ovat menneet parisuhteeseen täysin väärin perustein tai miettimättä sitä, millainen nainen olisi juuri heille sopiva kumppani. Jos on sokea itselleen, niin silloin on sitä myös toiselle. Itsetuntemus ja -reflektio ensin kuntoon ennen minkäänlaista parisuhteilua - tämä vinkki käy kaikille sukupuoleen katsomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et muuta käytöstäsi haluan erota(haukkui ulkonäköäni, ei ikinä huomioinut seksissä, teki vain 1/10 osan kotitöistä... yms). Näin kryptisesti kerroin asian miehelleni vuosien ajan. Sitten erosin. Oli yllättynyt. 

Ymmärsinkö oikein.

Nalkutit vuosikausia, pidit kodin ja lapset hyvässä kuosissa. Pesit vaatteet, tiskasit tiskit ja annoit hitusvinkulaa tarvittaessa ja nalkutit ja nalkutit, uhkailit erolla ja nalkutit.

Jos kaikki mitä mies avioliitolta tahtoi, meni sujuvasti, mitä syytä miehellä olisi ollut muuttaa totuttuja tapojaan?

Ihminen ei pysty muuttamaan muita tahtonsa mukaiseksi, vaan ainoastaan itseään ja oman muutoksen kautta ehkä myös jossainmäärin muita.

Miksi et lopettanut piikana oloa?

Miksi annoit piparia vaikka et itse saanut siitä mitään?

AInoastaan tekemättömyyden kautta mies olisi havahtunut olemassaolevaan tilanteeseen ja muuttanut käyttäytymistään toisenlaiseksi.

Ymmärrän että miehellesi ero tuli yllätyksenä, sillä mitään konkreettista ei tapahtunut ennen eroa, pelkkää vinkumista ja nalkutusta.

Eli miehet ovat idiootteja ,jotka ei ymmärrä puhetta? Miten nämä samaiset ihmiset edes työelämässä pystyy toimimaan? Mitä työnantaja tekee, että saa nämä hoitamaan tehtävänsä? Uskotaanko siellä puhetta?

Itse asiassa miehet tulkitsevat naisten puhetta musiikin kuuntelemiseen tarkoitetulla aivojen alueella. Muiden miesten puhe tulkitaan normaalisti puhealueella. Kommunikaatio-ongelmien uskotaan johtuvan siitä, että miesten defaulttina on tulkita naisia kuten taidetta, eli ei ihmisinä.

Jos haluaa miehen ymmärtävän puhetta, niin suosittelen vääntämään asian ratakiskosta. Väärintulkinnan riski pienenee.

Entäs jos minulle ei kelpaa vähäjärkinen tollo, jolle pitää joka asia vääntää ratakiskosta? Outoa, miten monen miehen kanssa olen käynyt syvällisiäkin, mutkikkaita keskusteluja. Muustakin kuin autoista. Tai ilmeisesti eivät sitten olleetkaan oikeita miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli myös ero miehelle shokkia. Pari vuotta kuuntelin sitä joka päiväistä valitusta ja kitinää kuinka en osaa tehdä mitään oikein. Kun edellisenä päivänä valitti että ruoka ei ole valmis kun tulee töistä kotiin, tein seuraavana päivänä ruoan aikaisemmin että oli valmis juuri kun saapui kotiin. No taas tuli kitinä että kuka haluaa syödä näin aikaisin. Mies halusi kesälomareissullr Lontooseen, oikein vaatimalla vaati että lähdemme juuri sinne. No paikanpäällä valitti koko loman että aina pitää mennä sinne minne MINÄ haluan ja hän ei saa koskaan päättää lomakohdetta. Yritin sanoa nätisti näissä tilanteissa että hän oli se joka näin halusi mutta tuli vain lisää huutoa ja kiukuttelua. Oli päättänyt että en tee koskaan mitään oikein ja olen itsekäs. Sitten itki eroa kun kamala vaimo näin ilman syytä, yhtäkkiä ottaa eron. Seurusteluaikana oli aivan eri mies.

Niin, sinä muistat asian näin. Olisi mukava kuulla vastapuolen näkemys asiasta.