Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotihoidontuki, mies vaatii vuokraa
10.01.2020 |
Miten muilla jotka olette kotona vauvan kanssa ja saatte kotihoidon tuen.. Mies vaatii nyt minua maksamaan vuokraa vaikka käy itse töissä. Hän kyllä sitoutui ja tiesi yhteen muuttaessa että talous jää joiltakin osin hänen vastuulle enemmän. Nyt kuitenkin riitaa rahasta tulee useinkin. Mitä tehdä?
Kommentit (283)
Kukin tavallaan, mutta itse en suostuisi hetkeäkään ap: tapaiseen järjestelyyn. Jos kerran päätetään yhdessä avioitua/asua yhdessä ja hankitaan lapsia niin silloin ollaan perhe. Ei hitto, että lasta hoitavan naisen vielä pitäisi muka maksaa miehelle vuokraa...?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.
Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.
Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?
Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.
Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua.
Meinaatko ettei miehellä ole velvollisuutta maksaa osaansa lapsen menoista? Mikä sen miehen rooli hommassa on?
Kerro toki, millä logiikalla nainen siipeilee miehen rahoilla ilmaiseksi vuosikausia?
Missä on se naisen taloudellinen vastuu?
En kannata kenenkään siipeilyä, mutta...
Täällä koko ajan vain länkytetään naisen taloudellisesta siipeilystä - miten on ihan oikeastikin te kaikki töissä käyvät isät vastavuoroisesti hoidatte sen 50% kodin pyörityksestä vai oletteko sittenkin siinä saamapuolella? (Siis ruoka-aineiden kotiin hankkiminen konkreettisesti, ruoan laitto, keittiön siivous, kodin päivittäinen siivous, ikkunoiden pesu, mattojen pesu, kylppärin kaakeleiden pesu, pyykkihuolto, peittojen tuuletus, lakanoiden vaihto, lasten vaatteiden etsiminen kirppareilta/kaupasta, vaatteiden paikkaus, tahrahuolto, neuvolassa käynnit, vaipanvaihdot, vesirokkoisen kanssa valvominen, oksennusten siivoaminen, hammastarkastukset, roskien toimitus kierrätyspisteisiin, joulumuistamiset, kaverisynttärit ja niiden lahjat jne jne jne. Usein jopa se jää tuon äidin vastuulle, että jos/kun tarvitaan hoitopaikka/edes satunnainen hoitaja niin sen järjestäminen - miksi miehelle (usein) on kuitenkin OK ja "oikeudenmukaista" olla tuon arjen pyörityksen siipeilijä???
Taidat elää jossain 50-luvulla? Kyllä meillä nuo asiat suunnilleen tasan menee. Molemmat kokkaa ja hoitaa kämppää. Käytännössä minä hoidan pyykkien pesun ja ripustamisen kuivamaan. Vaimo hoitaa viikkamiseen kappiin. Lakanat vaihtaa se kumpi ekana menee sänkyyn kun lakanat on pois sängystä otettu. Vaimo imuroi ja moppaa lattioita enemmän, mutta toisaalta vaimo ei ole koskaan ikkunoita tai kylppäriä (tai lattiakaivo ja hajulukkoa) pessyt. Ei meillä nyt niin lasketa kumoi teki mitäkin. Pitkällä aikavälillä menee suunnilleen tasan.
Sinkkuna pesen ikkunat 1-2 kertaa vuodessa ja kylppärin lattiakaivon ja hajulukon muutaman kerran vuodessa, mutta imuroin lattiat vähintäin kerran viikossa ja luulisi lapsiperheessä imurin laulavan monta kertaa viikossa ja ainakin keittiö, vaatii kerran viikossa moppauksen, ainakin näin ystävien lapsiperheessä. Minusta teillä ei lainkaan mene kotityöt tasan.
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä te naiset perustelette sen, että makaatte kotona vuosikausia mistään mitään maksamatta?
Oletteko aikuisia ja oikeustoimikelpoisia ihmisiä?
Jos nyt satut edes olemaan veronmaksaja, niin onko moraalisesti ok. hankkia lapsia ja viedä päiväkotiin hoitoon ja olettaa veronmaksajien maksavan 1800-2200€/kk/lapsi hoitokustannukset, jonka vauvaikäisen hoito maksaa kunnallisessa päiväkodissa.
Missä on vastuu lapsesta vanhemmilla ja ap. tapauksessa miehellä.?
Miksiköhän ap ei mene sinne töihin ja ota vastuuta? Mies voi hyvin jäädä kotiin makaamaan.
Kukas sen lapsen hoitaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.
Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.
Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?
Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.
Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua.
Meinaatko ettei miehellä ole velvollisuutta maksaa osaansa lapsen menoista? Mikä sen miehen rooli hommassa on?
Kerro toki, millä logiikalla nainen siipeilee miehen rahoilla ilmaiseksi vuosikausia?
Missä on se naisen taloudellinen vastuu?
En kannata kenenkään siipeilyä, mutta...
Täällä koko ajan vain länkytetään naisen taloudellisesta siipeilystä - miten on ihan oikeastikin te kaikki töissä käyvät isät vastavuoroisesti hoidatte sen 50% kodin pyörityksestä vai oletteko sittenkin siinä saamapuolella? (Siis ruoka-aineiden kotiin hankkiminen konkreettisesti, ruoan laitto, keittiön siivous, kodin päivittäinen siivous, ikkunoiden pesu, mattojen pesu, kylppärin kaakeleiden pesu, pyykkihuolto, peittojen tuuletus, lakanoiden vaihto, lasten vaatteiden etsiminen kirppareilta/kaupasta, vaatteiden paikkaus, tahrahuolto, neuvolassa käynnit, vaipanvaihdot, vesirokkoisen kanssa valvominen, oksennusten siivoaminen, hammastarkastukset, roskien toimitus kierrätyspisteisiin, joulumuistamiset, kaverisynttärit ja niiden lahjat jne jne jne. Usein jopa se jää tuon äidin vastuulle, että jos/kun tarvitaan hoitopaikka/edes satunnainen hoitaja niin sen järjestäminen - miksi miehelle (usein) on kuitenkin OK ja "oikeudenmukaista" olla tuon arjen pyörityksen siipeilijä???
Taidat elää jossain 50-luvulla? Kyllä meillä nuo asiat suunnilleen tasan menee. Molemmat kokkaa ja hoitaa kämppää. Käytännössä minä hoidan pyykkien pesun ja ripustamisen kuivamaan. Vaimo hoitaa viikkamiseen kappiin. Lakanat vaihtaa se kumpi ekana menee sänkyyn kun lakanat on pois sängystä otettu. Vaimo imuroi ja moppaa lattioita enemmän, mutta toisaalta vaimo ei ole koskaan ikkunoita tai kylppäriä (tai lattiakaivo ja hajulukkoa) pessyt. Ei meillä nyt niin lasketa kumoi teki mitäkin. Pitkällä aikavälillä menee suunnilleen tasan.
Sinkkuna pesen ikkunat 1-2 kertaa vuodessa ja kylppärin lattiakaivon ja hajulukon muutaman kerran vuodessa, mutta imuroin lattiat vähintäin kerran viikossa ja luulisi lapsiperheessä imurin laulavan monta kertaa viikossa ja ainakin keittiö, vaatii kerran viikossa moppauksen, ainakin näin ystävien lapsiperheessä. Minusta teillä ei lainkaan mene kotityöt tasan.
tervetuloa kellottamaan niin saadaan jotain faktaa exceliin. Mielestäni en sanonut, että vaimo yksin hoitaa nuo mainitsemani asiat. Mä pesen kylppärin kerran viikossa tai joka toinen viikko. Meillä imuroidaan noin kerran viikossa. Robotti hoitaa muuten päivittäisen imuroinnin. Lattiat mopataan kerran tai kaksi kuussa. Ikkunoissa menee helposti yksi päivä pestessä, kun niitä riittää aika paljon. Pari kertaa vuodessa tulee tehtyä. Ja pointti nyt ei ollut se, että meneekö ne tunnilleen tasan. Molemmat tekee pitkälti sen mikä itselle mieluisalta tuntuu ja tietyllä virhemarginaalilla nuo menee tasoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsynyt äiti kirjoitti:
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?
Ihanaa uhriutumista. Aikaa on kuitenkin maata av-palstalla?
Oikeastiko ihmiset alkavat miettiä näitä asioita vasta kun se muksu on jo siinä? Tulee mieleen ketju jossa ihmeteltiin lapsista aiheutuvia kustannuksia, miten ne voivat tulla yllätyksenä, ja joku kommentoi että ei tullut ajatelleeksi taloudellisia asioita niitä lapsia tehdessä. Miten kaoottista joidenkin elämä voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni äiti on kelan maksamalla minimi eläkkeellä juuri siksi että ei osata ajatella pidemmälle. Kotihoidon tuen eläkekertymä on roposia siihen verrattuna että olisi töissä pienelläkin palkalla. Mummot valittaa köyhyyttä, mutta unohtuu tehdyt omat ratkaisut. Ihminen ollut suuren osan elämästään kotona ja sitten pitäisi kuitenkin maksaa eläkettä jonka eteen joku muu on kerryttänyt veroja yhteiskunnalle. Tämä on vähän raaka viesti, mutta tämä on tosiasia.
Nykyisen eläkemummojen aikana maailma oli aikamoisen toisenlainen, 70-luvulla äitiysloma oli 3kk, ei päivähoito-oikeutta, asenteet naisen työntekoon toisenlaiset, miehillä usein kyllä minä perheestäni huolen pidän.
Ai eikö muka 80-luvulla ollut nykyisen kaltaista etuutta?? Taisi olla. Ja kyllä 80-luvulla lapsia tehnyt voi hyvinkin olla jo eläkkeellä. 70-luvulta on jo pidempi aika. Niin se aika rientää.
70-luvulla äitiysloma oli noin puoli vuotta. 80-luvulla nousi jo 9 klo. Muita tukitoimia on ollut myös. Tämä että oli pakko jäädä kotiin, on harhaa. Jos olis niin miksi nykypäivänä sama jatkuu?? Ja vielä niin että nainen ei edelläänkään uhraa ajatusta tulevaisuuteen? Näkyy esimerkiksi tilanteessa kun tulee ero. Kotona ollut nainen ei osaa hoitaa mitään käytännön asioita (pankit, vakuutukset yms) kun "meidän mies" on ne aina hoitanut. Nainen näin heittäytyy lapsen lailla toisen tietyllä tavalla holhottavaksi, kun keskittyy olemaan kotiäiti. Kotiäitiys pahimmillaan tyhmentää aikuisen ihmisen lapsen tasolle. Jos siis itse niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni äiti on kelan maksamalla minimi eläkkeellä juuri siksi että ei osata ajatella pidemmälle. Kotihoidon tuen eläkekertymä on roposia siihen verrattuna että olisi töissä pienelläkin palkalla. Mummot valittaa köyhyyttä, mutta unohtuu tehdyt omat ratkaisut. Ihminen ollut suuren osan elämästään kotona ja sitten pitäisi kuitenkin maksaa eläkettä jonka eteen joku muu on kerryttänyt veroja yhteiskunnalle. Tämä on vähän raaka viesti, mutta tämä on tosiasia.
Nykyisen eläkemummojen aikana maailma oli aikamoisen toisenlainen, 70-luvulla äitiysloma oli 3kk, ei päivähoito-oikeutta, asenteet naisen työntekoon toisenlaiset, miehillä usein kyllä minä perheestäni huolen pidän.
Ai eikö muka 80-luvulla ollut nykyisen kaltaista etuutta?? Taisi olla. Ja kyllä 80-luvulla lapsia tehnyt voi hyvinkin olla jo eläkkeellä. 70-luvulta on jo pidempi aika. Niin se aika rientää.
Ei ollut. Subjektiivinen päivähoito-oikeus alle 3-vuotiaille tuli vasta 90-luvulla.
Sitä ennen alle 3v lapset hoidettiin kotona tai palkattiin kotiapulainen tai maksettiin yksityiselle perhepäivähoitajalle.
Ainoastaan alle 3v pääsi hoitoon sosiaallisin perustein esim. köyhyys, perheväkivalta, alkoholiongelmat jne.
Väsynyt äiti kirjoitti:
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?
Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hoitoon ja äiti töihin. Kotihoidontuelle ei ole pakko jäädä, lain mukaan lapsella on oikeus hoitopaikkaan.
Lapsi huostaan ja "äiti" pakkohoitoon Psykoosien vuoksi. Joku 2kk lepositeissä alkuun ja toinen 2kk mokoma perään pyöreän kopin hoitoa.
Miksi jotkut miehet kokevat että naisen oleminen kotona lapsia hoitamassa on loisimista ja laiskottelua.
Näillä miehillä ei ole konkreettista kokemusta asiasta. Vaikka he olisvat hoitameet pientä lasta viikonlopun yksin niin harvoin he ovat oikeasti hoitaneet kaikkia lasten asioita pidemmän aikaa.
Eli jos kokemusmaailma on tyyliin olenhan minä kylvettänyt vauvani joka toinen päivä (äiti laittoi veden valmiiksi a riisui vauvan, isä pesi ja vei vauvan äidille puettavaksi ja taisi äiti sitten tyhjätä punkan ym jutut) ja vaihtanut vaippoja vaimon pyytäessä (mutta ei omatoimisesti jos vaimo kotona enkä oikeastaan edes tiedä kuinka usein vauvalle tarttee vaippaa vaihtaa) Ja olen käymyt kaksi kertaa vauvan kanssa vauvauinnissakin (äiti ilmoitti vauvan ryhmään, pakkasi kaiken mukaan ja selitti etukäteen miten pesen vauvan siellä, näytti miten uimavaippa puetaan jne). Tai taaperon kanssa jättää lapsen ilman ruokaa tai tarjoaa pelkkiä ranskalaisia ja toteaa että helppoa oli 4 tuntia mitä tuo akka valittaa.
Eli pointti on että lasten/kodin kanssa on paljon työtä joka ei kauheasti näy ja sen voi jättää tekemättä välillä pidemmänkin aikaa. Mutta jos lapselle syöttää aina vaan eineksiä ja istuttaa lasta telkun edessä niin ei se ole kunnollista lasten hoitoa miten yleisesti nykyään lapset odotetaan hoidettavan. Mutta monet miehet eivät tajua että usein äidit tekevät monipuolisempaa ruokaa, huolehtivat asianmukaiset vaatteet ym eikä vain mene siitä missä aita matalin. Koska mies tekisi otse kotona vain pakollisimmat lapsen kanssa hän olettaa että näin nainenkin toimii. Ihan kuten usein pettävät miehet ovat todella mustasukkaisia koska olettavan muidenkin pettävän kuten he,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni äiti on kelan maksamalla minimi eläkkeellä juuri siksi että ei osata ajatella pidemmälle. Kotihoidon tuen eläkekertymä on roposia siihen verrattuna että olisi töissä pienelläkin palkalla. Mummot valittaa köyhyyttä, mutta unohtuu tehdyt omat ratkaisut. Ihminen ollut suuren osan elämästään kotona ja sitten pitäisi kuitenkin maksaa eläkettä jonka eteen joku muu on kerryttänyt veroja yhteiskunnalle. Tämä on vähän raaka viesti, mutta tämä on tosiasia.
Nykyisen eläkemummojen aikana maailma oli aikamoisen toisenlainen, 70-luvulla äitiysloma oli 3kk, ei päivähoito-oikeutta, asenteet naisen työntekoon toisenlaiset, miehillä usein kyllä minä perheestäni huolen pidän.
Ai eikö muka 80-luvulla ollut nykyisen kaltaista etuutta?? Taisi olla. Ja kyllä 80-luvulla lapsia tehnyt voi hyvinkin olla jo eläkkeellä. 70-luvulta on jo pidempi aika. Niin se aika rientää.
Missä ihmeen päiväkodeissa olisi edes lapset hoidettu, kun Suomessa päiväkodeista on n. 90% rakennettu 90-luvulla ja 2000-luvulla, jolloin niitä nousi kuin sieniä sateella ja kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80-90-luvulla. Suomessa sitä ennen saattoi keskisuuressa kaupungissa olla vain yksi päiväkoti ja sinne pääsi vain sos.perustein tai oli yh.
Ja sitä ennen perheet, myös lasten isä huolehtivat lastensa hoidosta ja maksuista, kouluikään asti ja alakoululaisten iltapäiväkerhot tulivat presidentti Ahtisaaren aikaan, joka on Eeva Ahtisaaren ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti kirjoitti:
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.
Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni ei koskaan tajunnut, että lapset vaikuttavat myös hänen elintasoonsa. Hän kuvitteli lapsilisän riittävän ruhtinaallisesti ja varsinkin, kun sain kotihoidon tuen, joka oli satoja euroja (muistaakseni peräti 300). Kyllähän tuolla summalla elää ruhtinaallisesti. Mies maksoi asuntolainaa ja minä lasten kuluja. Jatkuvasti sain kuulla miten en koskaan maksa mitään ja epäilyjä miten laitan kaikki rahani sukanvarteen. Mies ilmeisesti kuvitteli, että kaikki vaatteet on helposti hankittavissa kirppiksiltä parilla eurolla. Ero tuli, kun sain jatkuvasti kokea syyllisyyttä kaikesta ostamastani, ruuasta lähtien. Kuulema tuhlasin liikaa rahaa ruokaan, kun 4-henkisen (huom allergiat) kauppalasku viikossa oli 60-100 euroa. Miehellä kului kauppareissuilla muutama kymppi, johon ei kuulunut kasviksia tai hedelmiä. Miehen tekemä ruoka oli pelkkää makaroonia ja jauhelihaa.
Nyt eron jälkeen mies ei suostu maksamaan sovittuja elatusmaksuja, koska hänen mielestään minimielaritkin ovat liioittelua. Omaisuuden ositus on edessä, mutta varmasti pääsemme käräjille riitelemään asiasta, koska enhän ole mitään perheen eteen tehnytkään. Muutaman ystävän kanssa olemme keskustelleet aiheesta ja tuntuu siltä, että nykyajan miehet haluavat rusinat pullasta. Pitäisi saada lapsia ja perhe, mutta se ei saisi millään tavalla vaikuttaa miehen ajankäyttöön ja elintasoon.
Oilisiko kenties kannattanut opiskella, säästää ja olla vähän viisaampi?
Miehen lompakolla roikkuminen ei yleensä ole kovinkaan pitkänäköistä.
Sama on aloittajallakin edessä, mutta tätähän palstamammat ei ikinä tajua.
Meinaatko ettei miehellä ole velvollisuutta maksaa osaansa lapsen menoista? Mikä sen miehen rooli hommassa on?
Kerro toki, millä logiikalla nainen siipeilee miehen rahoilla ilmaiseksi vuosikausia?
Missä on se naisen taloudellinen vastuu?
En kannata kenenkään siipeilyä, mutta...
Täällä koko ajan vain länkytetään naisen taloudellisesta siipeilystä - miten on ihan oikeastikin te kaikki töissä käyvät isät vastavuoroisesti hoidatte sen 50% kodin pyörityksestä vai oletteko sittenkin siinä saamapuolella? (Siis ruoka-aineiden kotiin hankkiminen konkreettisesti, ruoan laitto, keittiön siivous, kodin päivittäinen siivous, ikkunoiden pesu, mattojen pesu, kylppärin kaakeleiden pesu, pyykkihuolto, peittojen tuuletus, lakanoiden vaihto, lasten vaatteiden etsiminen kirppareilta/kaupasta, vaatteiden paikkaus, tahrahuolto, neuvolassa käynnit, vaipanvaihdot, vesirokkoisen kanssa valvominen, oksennusten siivoaminen, hammastarkastukset, roskien toimitus kierrätyspisteisiin, joulumuistamiset, kaverisynttärit ja niiden lahjat jne jne jne. Usein jopa se jää tuon äidin vastuulle, että jos/kun tarvitaan hoitopaikka/edes satunnainen hoitaja niin sen järjestäminen - miksi miehelle (usein) on kuitenkin OK ja "oikeudenmukaista" olla tuon arjen pyörityksen siipeilijä???
Mitkä tähän lasketaan? Myös remontit? Heitänpä ihan hatusta kaikki mitä olen remontoinut, johon vaimo ei mitenkään ole osallistunut:
- Terassin teko 2 viikkoa (sisältäen pohjatyöt)
- Pergolan uusiminen 1 viikko
- Vanhan aidan purkaminen ja uuden tekeminen 1 viikko
- Kämpän lattian laminointi 2 viikkoa (150 neliötä)
- Keittiön uusiminen 1 viikko
- Varaston rakentaminen 2 viikkoa (sisältäen pohjatyöt)
- kämpän maalaaminen kaksi kertaa 2-3 viikkoa
- Vessan remontointi 1 viikko
- Pihan uudelleen laatoitus 1 viikko
Tuossa nyt päälimmäisenä mieleen tulevat asiat, jotka itse olen tehnyt. Varmasti olen paljon muutakin tehnyt. Ja nuo siis arvioitu 7-8 tunnin työpäivien mukaan. Nopeasti laskettuna työssä säästöä tullut 50 000 - 60 000 euroa. Materiaaleissakin aika monta kymppitonnia, kun itse hakenut eikö maksanut urakoitisjalle 30% katetta materiaaleista. Puhumattakaan näissä hommissa saadusta välilevynpullistumasta, josta on tullut pysyvä haitta. Saako nuo sitten vähentää siitä vaimolle maksettavasta korvauksesta lapsien hoitamisesta ja kotitöistä? Pitääkin alkaa miettimään mikä on välilevynpullistuman hinta haittakorvauksena.
Se on totta, että naiset tekevät usein päivittäisiä kotitöitä enemmän. Miehet taas enemmän kertaluonteisia isoja urakoita. Aina vedotaan siihen, että eivät ole jatkuvia. Kyllä oman kokemuksen mukaan omakotitalossa aina jotain ”pientä” on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti kirjoitti:
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.
Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?
No enpä tiedä. Minä nyt meillä olen aina maksanut kaikki laskut palkkapäivänäni. Eikä vaimollani nyt vakuutukset ole koskaan ollut mielessä. Minä niitä olen parin vuoden välein käynyt kilpailuttamassa ja neuvottelemassa. Sopimukset olen hoitanut molempien puolesta. Ei ole mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaa uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti kirjoitti:
Listasta jäi paljon pois..
Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..
Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..
Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.
Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?
No enpä tiedä. Minä nyt meillä olen aina maksanut kaikki laskut palkkapäivänäni. Eikä vaimollani nyt vakuutukset ole koskaan ollut mielessä. Minä niitä olen parin vuoden välein käynyt kilpailuttamassa ja neuvottelemassa. Sopimukset olen hoitanut molempien puolesta. Ei ole mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaa uhriutua.
Vaimosi ei siis tee kotona yhtään mitään, ei huolehdi edes vakuutuksista. Etkö kuitenkin tykkäisi, jos vaimo laittaisi joskus likaiset astiansa tiskikoneeseen tai tyhjentäisi sen ilman pyytämistä?
Alue: Aihe vapaa
Taidat elää jossain 50-luvulla? Kyllä meillä nuo asiat suunnilleen tasan menee. Molemmat kokkaa ja hoitaa kämppää. Käytännössä minä hoidan pyykkien pesun ja ripustamisen kuivamaan. Vaimo hoitaa viikkamiseen kappiin. Lakanat vaihtaa se kumpi ekana menee sänkyyn kun lakanat on pois sängystä otettu. Vaimo imuroi ja moppaa lattioita enemmän, mutta toisaalta vaimo ei ole koskaan ikkunoita tai kylppäriä (tai lattiakaivo ja hajulukkoa) pessyt. Ei meillä nyt niin lasketa kumoi teki mitäkin. Pitkällä aikavälillä menee suunnilleen tasan.