Siksi ennen ei erottu koska oli asenne ettei erota

Älä jaksa.

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

"Tahdon"

Siinä tiivistyy olennaisin.

nih! Koska ymmärrettiin että avioliitto on ikuinen liitto Jumalan kasvojen edessä.

Vihkikaavan pitäisi olla nykyään: "Kunnes käräjäoikeuden päätös teidät erottaa". 

Oli asenne johtuen siitä, että eroaminen oli tabu. Se aiheutti melkoisen stigman eronneen otsaan.

Nykyään onneksi on toisin, eikä onnetonta suhdetta tarvitse väkisin jatkaa. En usko ollenkaan siihen että erottaisiin helpommin, ennenkin oltaisiin erottu jos se olisi ollut yhtä hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Ei poikkea mitenkään nykyisestä menosta avioehtojen kera.

Ei se kyllä ihan viisastakaan ollut, ainakaan minun mielestäni. Äitini puoleiset isovanhemmat elivät päälle 80-kymppisiksi ja heidän asenteensa oli juuri tuo että ei erota vaikka mikä. Mutta....

Äidinisä lomaili AINA yksin, mikä varmaan oli hyvä, ottaen huomioon että äitini mukaan hän petti vaimoaan mennen tullen, oli loma tai arki. Kotona ollessaan kyräilivät toisilleen siihen tyyliin että minusta oli vaikeaa olla heidän luonaan ja olinkin pääsääntöisesti kaksin äidinäidin kanssa ja hän kerran sanoikin minulle että hän ja ukki ovat kuin tuli ja vesi, en silloin ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti.

Minusta tuntui että he jotenkin kiduttivat oudolla tavalla toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Äitinikin sanoi aikoinaan, että mihin hän olisi siitä kolmen lapsen kanssa lähtenyt. Olisi siis mielellään eronnut, mutta tilanne oli se mikä oli siihen aikaan, joten tuli elämäikäinen liitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Ei poikkea mitenkään nykyisestä menosta avioehtojen kera.

Poikkeaa hyvinkin paljon. Avioehto on vapaaehtoinen. Ennen ei ollut valinnanvaraa. Oli vain miehen omaisuus, johon naisella ei ollut osaa eikä arpaa. Lisäksi naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia itse hankkia elantoaan. Varsinkaan, jos olivat naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Äitinikin sanoi aikoinaan, että mihin hän olisi siitä kolmen lapsen kanssa lähtenyt. Olisi siis mielellään eronnut, mutta tilanne oli se mikä oli siihen aikaan, joten tuli elämäikäinen liitto.

Ei se sen kummempaa nykyään ole. Mihin sitä tästä lähtisi työttömänä miehen talosta kolmen lapsen kanssa.

Ennen ei saanut avioeroa yhtä helposti kuin nykyisin. Sekin yksi syy, miksi eroja ei tullut kuin sieniä sateella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Ei poikkea mitenkään nykyisestä menosta avioehtojen kera.

Poikkeaa hyvinkin paljon. Avioehto on vapaaehtoinen. Ennen ei ollut valinnanvaraa. Oli vain miehen omaisuus, johon naisella ei ollut osaa eikä arpaa. Lisäksi naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia itse hankkia elantoaan. Varsinkaan, jos olivat naimisissa. 

Ennenkään ei ollut mikään pakko mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Vaihtoehtoja oli myös silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Äitinikin sanoi aikoinaan, että mihin hän olisi siitä kolmen lapsen kanssa lähtenyt. Olisi siis mielellään eronnut, mutta tilanne oli se mikä oli siihen aikaan, joten tuli elämäikäinen liitto.

Ei se sen kummempaa nykyään ole. Mihin sitä tästä lähtisi työttömänä miehen talosta kolmen lapsen kanssa.

Omaan vuokra-asuntoon elelemään yhteiskunnan tuilla niin kuin muutkin työttömät yh:t tekevät. Ennen ei ollut työttömyyskorvauksia, lapsilisiä, asumistukia yms. 

Ennen ei erottu, koska naiset elivät nyrkin ja hellan välissä. Selviytymismahdollisuudet olivat hyvin pienet. Nykyään onneksi naiset voivat kouluttautua, hankkia hyvän duunipaikan ja olla taloudellisesti riippumattomia miehestä. Ei ole pakko jäädä paskaan suhteeseen, jos ei huvita.

Ennen uskottiin, että mitä enemmän kärsimystä ja kurjempi elämä, sitä parempi taivaspaikka oli odottamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Toinen syy saattoi olla se, että nainen oli taloudellisesti täysin riippuvainen miehestä. Jos erosi, oli puilla paljailla. 

Ei poikkea mitenkään nykyisestä menosta avioehtojen kera.

Poikkeaa hyvinkin paljon. Avioehto on vapaaehtoinen. Ennen ei ollut valinnanvaraa. Oli vain miehen omaisuus, johon naisella ei ollut osaa eikä arpaa. Lisäksi naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia itse hankkia elantoaan. Varsinkaan, jos olivat naimisissa. 

Ennenkään ei ollut mikään pakko mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Vaihtoehtoja oli myös silloin.

Köyhän perheen tyttärillä oli hyvin vähän muita vaihtoehtoja. Moni meni naimisiin vain siksi, että sai elannon. Nykyisin voi esim. kouluttautua ja hakeutua töihin helpommin kuin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

"Tahdon"

Siinä tiivistyy olennaisin.

Jaa. Minusta siihen tiivistyy pikemminkin se miten syyllistämällä saadaan sidottua ihmisiä herraties mihin p*skasuhteeseen.

En varmaan koskaan kykene sanomaan tuota sanaa enää kenellekkään, koska minusta tärkeämpi oppi myös parisuhteissa on se että mieltään SAA MUUTTAA. Jos se parisuhde, liitto, työ, ystävyyssuhde, harrastus tai mikä ikinä ei enää palvele omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointia, niin todellakin ne saa päättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä ihan viisastakaan ollut, ainakaan minun mielestäni. Äitini puoleiset isovanhemmat elivät päälle 80-kymppisiksi ja heidän asenteensa oli juuri tuo että ei erota vaikka mikä. Mutta....

Äidinisä lomaili AINA yksin, mikä varmaan oli hyvä, ottaen huomioon että äitini mukaan hän petti vaimoaan mennen tullen, oli loma tai arki. Kotona ollessaan kyräilivät toisilleen siihen tyyliin että minusta oli vaikeaa olla heidän luonaan ja olinkin pääsääntöisesti kaksin äidinäidin kanssa ja hän kerran sanoikin minulle että hän ja ukki ovat kuin tuli ja vesi, en silloin ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti.

Minusta tuntui että he jotenkin kiduttivat oudolla tavalla toisiaan.

Juu. Minäkin muistan lapsena, kun kuulin erään papan tokaisevan miten ei rakasta puolisoaan. Yhdessä hautaan asti kuitenkin olivat, mutta liekö kovin onnellista parisuhdetta, jos tuo on lähtökohta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tahdon"

Siinä tiivistyy olennaisin.

Jaa. Minusta siihen tiivistyy pikemminkin se miten syyllistämällä saadaan sidottua ihmisiä herraties mihin p*skasuhteeseen.

En varmaan koskaan kykene sanomaan tuota sanaa enää kenellekkään, koska minusta tärkeämpi oppi myös parisuhteissa on se että mieltään SAA MUUTTAA. Jos se parisuhde, liitto, työ, ystävyyssuhde, harrastus tai mikä ikinä ei enää palvele omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointia, niin todellakin ne saa päättää.

Tämä, tämä tuhat kertaa!

Tuo tahtomisen korostaminen on paperilla kaunis asia, mutta todellisuudessa se tahto ei vain aina riitä. Joskus voi myös lakata tahtomasta, syystä tai toisesta.

/6