Lue keskustelun säännöt.
Siksi ennen ei erottu koska oli asenne ettei erota
10.01.2020 |
Nyt pienestäkin töyssystä erotaan.
Se on päätös pysyä yhdessä.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tahdon"
Siinä tiivistyy olennaisin.
Jaa. Minusta siihen tiivistyy pikemminkin se miten syyllistämällä saadaan sidottua ihmisiä herraties mihin p*skasuhteeseen.
En varmaan koskaan kykene sanomaan tuota sanaa enää kenellekkään, koska minusta tärkeämpi oppi myös parisuhteissa on se että mieltään SAA MUUTTAA. Jos se parisuhde, liitto, työ, ystävyyssuhde, harrastus tai mikä ikinä ei enää palvele omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointia, niin todellakin ne saa päättää.
Tämä, tämä tuhat kertaa!
Tuo tahtomisen korostaminen on paperilla kaunis asia, mutta todellisuudessa se tahto ei vain aina riitä. Joskus voi myös lakata tahtomasta, syystä tai toisesta.
/6
Tahto kieltämättä loppuu hyvinkin pian kun toisesta ei enää hyödy mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli naimisiin mennessä asenne, ettei tästä erota. Olemme yhdessä hautaan saakka, asiat selvitetään puhumalla eikä pienestä luovuteta. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun olin heikoimmillani ja tarvitsisin eniten tukea, toinen vetääkin maton alta ja vielä hänen sukunsa sekaantuu asiaan, joka ei kuulu heille tippaakaan. Yritin puhua miehelle tilanteesta, mutta kaikki yritykset kaikuivat kuuroille korville. Vähitellen sain kuulla jatkuvasti olevani huono äiti ja huono vaimo ja jatkuvaa vertailua muihin naisiin. Mies vietti kaiken ajan töissä ja autotallissa, kun minä hoidin lapset ja kodin oman työssäkäynnin ohella. Ajattelin, että tällaista tämä perhe-elämä nyt vain on, kohta helpottaa, kun lapset kasvavat. Lopulta havahduin itsetuhoisiin ajatuksiin. Tajusin ettei avioliitto ollut lainkaan terveellä pohjalla. Vuoden pohdin eroa vakavasti ja eri kanteilta, kunnes olin varma päätöksestä. Olimme 15 vuotta yhdessä. Mielestäni emme eronneet helposti, vaikka mies ja hänen sukunsa minua syyttävätkin siitä. En kuulema koskaan yrittänyt tarpeeksi, vaan valitsin helpon tien. En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisiko minun pitänyt jäädä vielä vuodeksi tai viideksi vuodeksi? Miten kauan pitää olla huonossa suhteessa ennenkuin voi todeta ettei suhde vain toimi? Vaikka itse hainkin eroa, koen asiasta syyllisyyttä ja surua ydinperheen rikkoutumisesta.
Nykyään on onneksi mahdollisuus elää toisinkin. Vanhemmat sukulaiset kyselevät yhä sinnikkäästi morsiammista ja perheen perustamisista. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että elätän vain ja ainoastaan itseni. Varmasti 70-luvulla on halveksittu yksin eläviä miehiä ja naisia. Nykypäivänä naiset ovat taloudellisesti riippumattomia miehistä pääosin, ellet sitten myy itseään. Vanhukset kuvittelevat, että jokainen mies tarvitsisi jonkinlaisen kodin hengettären. Ei sellaista kulttuuria, jossa nainen kunnioittaa miestä perheen päänä ja hoitaa kodin/lapset, ole kuin mustalaisilla enää. Minulla on 2 sisarusta, joista molemmat muistuttavat vanhempiamme. Sen sijaan minä muistutan päivä päivältä enemmän erästä vanhempien tuttavaperheen miestä, mitä vanhemmaksi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Ennen vanhaan ei ollut lapsilisää, elatusapumaksuja, asumistukea, leskeneläkettä, eikä myöskään ollut lastensuojelua. Aikoinaan oli myös vanhan piian ja vanhapojan vero. Pettämisestä seurasi rangaistuksena tasinko-oikeuden menetys yhteiseen omaisuuteen.
Ennen oli paremmin.
Olet täysin vapaa etsimään puolisoa katolilaisesta maasta. Saat kokea elättäjä-elätettävän suhteen ihanuudet
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei erottu, koska naiset elivät nyrkin ja hellan välissä. Selviytymismahdollisuudet olivat hyvin pienet. Nykyään onneksi naiset voivat kouluttautua, hankkia hyvän duunipaikan ja olla taloudellisesti riippumattomia miehestä. Ei ole pakko jäädä paskaan suhteeseen, jos ei huvita.
Ikään kuin kaikki avioliitot olivat ennen kamalia...
Se on totta, että nykyään erotaan liian helposti hyvistäkin suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin, ja elämäni muuttui paljon paremmaksi. Avioliitossa olin aina yksin. Menin naimisiin sen ensimmäisen kanssa ja rakastinkin 20 vuotta. Sitten alkoi silmäni avautumaan ettei ole normaali suhde. Muut pariskunnat harrasti yhdessä, kävivät lenkillä tai lomalla. Ex ei suostunut koskaan mihinkään. Yritin olla mieliksi, mutta koskaa ex ei tullut missään asiassa vastaan. Oli todella itsekäs.
Nyt minulla on rakkaus jollaista en ikinä kuvitellut olevankaan. Emme asu yhdessä, mutta hän on lähellä ja läsnä enemmän kuin ex ikinä.
Ei elämän pidä olla tuskaa. Kristinusko jotenkin ihannoi kärsimystä. Siksi olen eronnut kirkosta.
Vierailija kirjoitti:
Oli asenne johtuen siitä, että eroaminen oli tabu. Se aiheutti melkoisen stigman eronneen otsaan.
Nykyään onneksi on toisin, eikä onnetonta suhdetta tarvitse väkisin jatkaa. En usko ollenkaan siihen että erottaisiin helpommin, ennenkin oltaisiin erottu jos se olisi ollut yhtä hyväksyttävää.
Ennen ei menty vihille sillä mielellä, että katsotaan, mitä tästä tulee. Nyt isot häät tuntuu olevan tärkeä asia, ei se, millainen liitto on häiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennenkin erottiin, mutta viralliset avioerot oli harvinaisempia kuin nykyisin. Minun mummoni ja ukkini olivat naimisissa ihan loppuun saakka, ukin kuolemaan, mutta viimeiset 25 vuotta asuivat eri osoitteissa. Ukilla oli uusi naisystävä. Hautajaissa istui kirkossa taemmalla rivillä ja virallinen leski eturivissä.
Tuo on meidänkin suvussa ollut ihan tuttu homma, että ollaan kulissiliitoissa. Mun äidilläni on 5 sisarusta, joista 2 on isänsä syrjähypyistä peräisin. Kyllä mä lapsena 70-luvulla ihmettelin, kun vaari kertoi näistä muista lapsistaan, toinen oli poliisina Ruotsissa. Mummu oli hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tahdon"
Siinä tiivistyy olennaisin.
Jaa. Minusta siihen tiivistyy pikemminkin se miten syyllistämällä saadaan sidottua ihmisiä herraties mihin p*skasuhteeseen.
En varmaan koskaan kykene sanomaan tuota sanaa enää kenellekkään, koska minusta tärkeämpi oppi myös parisuhteissa on se että mieltään SAA MUUTTAA. Jos se parisuhde, liitto, työ, ystävyyssuhde, harrastus tai mikä ikinä ei enää palvele omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointia, niin todellakin ne saa päättää.
Olen tästä samaa mieltä, mutta minun mielestäni ”tahdon” on laajempi sana kuin miten sinä ymmärrät. Toki saa, ja pitääkin, erota huonoa oloa aiheuttavasta liitosta. Mutta sana ”tahdon” sisältää myös sen, että tahtoo toiselle pelkkää hyvää, tahtoo olla vastavuoroinen, tahtoo auttaa, tahtoo rakastaa, tahtoo hakea apua jos edellisissä ongelmia.
Nyt pitää olla kohta nippu papereita allekirjotettuna, että uskaltaa ees paritella naisoletetun kanssa.
M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen kohtelee huonosti suhteessa, niin sillä käytöksellään hän irtisanoutuu myös suhteesta. Hän ei täytä velvollisuuksiaan. Raamatussa käsketään kilvan palvelemaan toisiaan. Valitettavasti tämä on usein niin, että nainen kilvan palvelee miestään ja lapsiaan, sukuaan. Mies ei laita tikkuakaan ristiin, ei tee mitään ja sen päälle vielä kohtelee huonosti ja ala-arvoisesti. Jos puolisosi ei kilpaile sinun kanssasi siitä, miten voisi sinua aina palvella paremmin, niin eroa. Parisuhteessa ei vain olla tai riistetä toista omaksi hyödyksi, se on työtä, joka ikinen päivä.
Äpngelma ei olese, että avioerotaan vaan enemmänkinvoisi pohtia miksi edes menee naimisiin. Vihkikaavassa voisi todellakin sanoa ”lupaan rakastaa sinua sen aikaa kun sattuu huvittamaan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme 15 vuotta yhdessä. Mielestäni emme eronneet helposti, vaikka mies ja hänen sukunsa minua syyttävätkin siitä.
15 vuotta on jo vähän liian kauan mutta kai ne vuodet vierii vanhetessa. jotenkin huono arvioida tällaisia sivusta kun ei tiedä todellisuudessa millaisia te olette ja mitä on käynyt
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kohtelee huonosti suhteessa, niin sillä käytöksellään hän irtisanoutuu myös suhteesta. Hän ei täytä velvollisuuksiaan. Raamatussa käsketään kilvan palvelemaan toisiaan. Valitettavasti tämä on usein niin, että nainen kilvan palvelee miestään ja lapsiaan, sukuaan. Mies ei laita tikkuakaan ristiin, ei tee mitään ja sen päälle vielä kohtelee huonosti ja ala-arvoisesti. Jos puolisosi ei kilpaile sinun kanssasi siitä, miten voisi sinua aina palvella paremmin, niin eroa. Parisuhteessa ei vain olla tai riistetä toista omaksi hyödyksi, se on työtä, joka ikinen päivä.
Juuri näin. Exäni kertoi eron jälkeen, että hän halusi olla perheen pää, joka käy töissä ja elättää perheen. Kaunis ajatus, mutta minäkin kävin töissä, hoidin lapset ja pääasiassa kotityötkin. Mies kävi töissä ja lepäsi vapaa-ajat. Kyllä sitä mietti kerran jos toisenkin "tahdonko tätä tosiaan?".
Ei äiti ainakaan halunnut erota, kun isä huolehti kaikesta taloudellisista asioista ja asuttiin omakotitalossa isoine tontteineen ja metsineen järven rannalla. Eivät he kuitenkaan rakastaneet toisiaan enää. Isä taisi olla tyytyväinen, kun taas äiti hoisi ruuat ja siivoukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei erottu, koska naiset elivät nyrkin ja hellan välissä. Selviytymismahdollisuudet olivat hyvin pienet. Nykyään onneksi naiset voivat kouluttautua, hankkia hyvän duunipaikan ja olla taloudellisesti riippumattomia miehestä. Ei ole pakko jäädä paskaan suhteeseen, jos ei huvita.
Ikään kuin kaikki avioliitot olivat ennen kamalia...
Se on totta, että nykyään erotaan liian helposti hyvistäkin suhteista.
No, ennen vaatimukset hyvälle suhteelle olivat alhaisemmat. Mies sai riehua kännissä, mököttää ja töksäytellä törkeyksiä läheisilleen, olihan se muuten niiiin hyvä mies.
Voihan sitä silti uskoa ikuiseen liittoon vaikkei se ole totta. Kaikki liitot muuttuvat ennemmin tai myöhemmin epätyydyttäviksi. Silloin on hyvä että voi erota ja etsiä uuden kumppanin. Nykyään ihmiset suhtautuvat onneksi mutkattomammin avioliittoon ja eroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kohtelee huonosti suhteessa, niin sillä käytöksellään hän irtisanoutuu myös suhteesta. Hän ei täytä velvollisuuksiaan. Raamatussa käsketään kilvan palvelemaan toisiaan. Valitettavasti tämä on usein niin, että nainen kilvan palvelee miestään ja lapsiaan, sukuaan. Mies ei laita tikkuakaan ristiin, ei tee mitään ja sen päälle vielä kohtelee huonosti ja ala-arvoisesti. Jos puolisosi ei kilpaile sinun kanssasi siitä, miten voisi sinua aina palvella paremmin, niin eroa. Parisuhteessa ei vain olla tai riistetä toista omaksi hyödyksi, se on työtä, joka ikinen päivä.
Juuri näin. Exäni kertoi eron jälkeen, että hän halusi olla perheen pää, joka käy töissä ja elättää perheen. Kaunis ajatus, mutta minäkin kävin töissä, hoidin lapset ja pääasiassa kotityötkin. Mies kävi töissä ja lepäsi vapaa-ajat. Kyllä sitä mietti kerran jos toisenkin "tahdonko tätä tosiaan?".
Ette selvästi rakastaneet toisianne. Onhan se ymmärretävästi ajan tuhlausta jos elää vain huoltosuhteessa.
Raamattuhan sanoo että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja että synnit voi saada anteeksi. Katolinen kirkkohan kieltää lähtökohtaisesti myös ehkäisyn ja esiaviollisen seksin.