Onko yhteenmuuttokammo sitoutumiskammoa?
Reilun vuoden seurustelun jälkeenkään en osaa kuvitella yhteenmuuttoa. Voisin tapailla viikonloppuisin kuten tähänkin asti? Olemme kyllä rakastuneita ja muutoin sitoutuneita. Jos haluaisin vaan ottaa rusinat pullasta enkä vaikeuttaa kummankaan elämää?
Kommentit (107)
Ei todellakaan. Itseasiassa yhteenmuuttaminen ei kerro sitoutumisesta yhtään mitään vaan voi hyvinkin olla toiselle (tai miksei jopa molemmille) vain taloudellisesti järkevää. Kuitenkin moinen toisen hyväksikäyttäminen olisi ikävää myöntää ja ruma sanoa (ja varsinkin hävittäisi hyötymismahdollisuuden) niin siksi pitää esittää olevansa ihan lööv vaikka ainoa motivaattori olisi säästyvät sataset joka kuukausi.
Ei. Se kertoo vain siitä, ettei halua asua kenenkään kanssa. Minä ja puolisoni ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, ja ollaan todella sitouduttu toisiimme, mutta emme asu yhdessä.
Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.
Ihmisillä on mitä erilaisempia motiiveja toimia näin. Miksi pitäisi asua yhdessä ollakseen sitoutunut?
Olen asunut yhdessä ilman sydänten tason sitoutumista. Saman katon alla asuminen ei syventänyt suhdetta.
Yhteenmuutto voi olla mitä tahansa. Yleensä se johtaa tottumukseen ja tavan vuoksi yhdessä olemiseen kun toisen tapaamisen eteen ei tarvitse nähdä vaivaa.
Yhteen kun muutimme niin asiat vain hankaloituivat. En suosittele. Molemmilla oma rauha ja oma mielipide. Yhdessä asuessa on sitouduttava ja varsinkin jos on lapsia joudut tekemään kompromisseja entistä enemmän joten miksi vaikeuttaa tilannetta? Jos nyt menee hyvin niin mitä yhteen muutto toisi? Jos et kaipaa rahallista apua niin asia on sillä selvä. Toinen varmasti sitä kaipaa joten onko hän sinun kanssa siksi että saisi puoliksi kulut vai siksi että sydämmestä?
Vierailija kirjoitti:
Olen sitoutunut sydämen tasolla mutten halua sotkea rahojamme yhteen.
Yhdessä voi asua niinkin, että kummallakin on omat rahat ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Ei rahoja ole mikään pakko sotkeakaan yhteen.
Yhteen kun muutimme mies vaan nalkuttaa kokoajan. Ja takaisin omaan asuntoon ei ole vaihtoehtona. Joten tehty mikä tehty. Muista se päätös on kerran. Sen jälkeen se joko toimii tai ei toimi.
En usko koko sitoutumiskammoon. Se kun tuntuu olevan sen sortin kammo joka katoaa heti kun oikea ihminen astuu elämään.
He's just not that into you.
Tarvitseeko sen mikään kammo edes olla? Halusta se minusta kiinni on. Itse kertaalleen vuosikaudet miehen kanssa asuneena en siihen koskaan enää rupea, mutta seurustella voisin kyllä. Hyvinkin sitoutuneesti.
Halu ja pelko on eri asioita.
Minullekin riittää kaksi vuosien avoliittoa joissa asiat meni huonommiksi kun muutettiin yhteen.
Jollakin tällä palstalla on kammo koska viimeisen kuukauden aikana joku tai jotkut ovat päivittäin keskustelleet yhteenmuuton puolesta ja vastaan.
Ruotsin kielessä on hyvä termi, särbo - erillään asuva kumppani. Vrt. sambo - avopuoliso.
Olen asunut kumppanin kanssa yhdessä ja erikseen. Minulla on vahva oman tilan ja ajan tarve. Yrittäjänä voin välillä olla omissa oloissani ja yöpyäkin töissä. Ilman tätä mahdollisuutta en edes harkitsisi yhteenmuuttoa. Sitoutunut olen kyllä.
Ei välttämättä. Yhdessä voi asua olematta aidosti sitoutunut suhteeseen ja erillään voi asua sitoutuneesti.
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin tapailu on tapailua, ei sitoutunut parisuhde.
Jos olette sitoutuneet tapailemaan viikonloppuisin, olette sitoutuneessa suhteessa
On.