Lue keskustelun säännöt.
Lapsen synttärit tulossa, isovanhemmat kertovat tarkasti, kuinka pitäisi toimia
09.01.2020 |
Meillä on tulossa kuopuksen 3-vuotissynttärit maaliskuussa. Olen nyt tilannut juhliin kolme kakkua pienyrittäjältä, koska haluan, että kakut ovat maultaan hyviä sekä ulkonäöltään hienoja. Vieraita tulee kolmessa erässä päivän aikana noin 30, lapsen kavereita vanhempineen sekä sukulaisia (isovanhemmat ja kummit). Osan suolaisista teemme itse, osa tulee myös valmiina.
Nyt sitten närää aiheuttaa äitini, joka jaksaa kommentoida sitä, että en tee (siis huom, nimenomaan minä, ei mieheni) kaikkia tarjottavia itse. Nostaa esille omat rippi- ja yo-juhlani, joissa teki kaiken itse (muistan nuo yo-juhlat, kun äiti huutoitki, kuinka paljon hommaa kaikessa on). Äitini julisti myös kovaan ääneen esikoisemme kastejuhlissa, että "näitä tarjoiltavia ei ole itse tehty." Myös appiukko alkoi valittaa juhlista, niihin pitäisi kutsua hänen kolme veljeään perheineen, jotta hän saisi seurustella "omien tuttujen" kanssa. Emme tietysti kutsu, koska emme ole tekemisissä heidän kanssaan.
Jos joku haluaa leipoa kaiken juhliin itse sekä kutsua 100 vierasta, niin saa kutsua. Mutta missä määrin isovanhempien ohjeistusta täytyy kuunnella? Äitini ja/tai appiukkoni eivät maksa juhlia.
Olemme mieheni kanssa molemmat työelämässä, tämän lisäksi meillä yhteinen yritys. Meillä kummallakaan ei ole aikaa/mielenkiintoa tehdä kaikkea itse. Tärkeintä on järjestää mukavat ja stressivapaat juhlat lapsellemme.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta, enkä ole kyllä koskaan itse järjestänyt tai edes kuullut moisista kolmevuotissynttäreistä. Kaverisynttärit on olleet kaikilla, mutta ei kyllä tod mitään kokonaisia kaveriperheitä ole kahvitettu.
Tai edes sukulaisia sen kummemmin.
Syksyllä oltiin kutsuttuina sukulaislapsen 3-vuotis synttäreille. Paikalla oli noin 50 hlöä, ja synttärit suureellisemmin järjestetty kuin suurin osa viiskymppis-synttäreistä. Ei sitä ihminen usko ennenkuin näkee😊. Lähtiessämme vielä kerrottiin, että ensi vuonna sitten uudestaan, juhlien teema ja värimaailma tarkentuu kuulemma lähempänä juhlia..
Että näin, ja ihan tavallisesta perheestä kysymys, esikoislapsi.On myös sopiva tapa järjestää mahdollisuus tapaamiseen suvun ja ystävien kesken. Jos asutaan ainakin osin kaukana ja nähdään muutoinkin harvoin, on kiva jollain syyllä tavata. Aina kun ei ole tarjolla niitä 50-vuotisjuhlia, häitä tai hautajaisia.
Eihän sinne ole pakko mennä ensi vuonna, kun on vain tämmöinen ilojuhla. Tulee niitä tärkeämpiäkin bileitä, kuten hautajaisia. - Tosin mua ei tarvi tulla tervehtimään hautajaisiini - viimeisessä tahdossani rajaan sen tilaisuuden hyvin pieneksi - tule siis synttäreille, jos kutsutaan, oli vaikka lapsen synttärit. Hänestähän voi tulla isona vaikka presidentti!
Meillä kummilapsiin ja lapsen serkkuihin välimatkaa noin 500 km, emme todellakaan järjestä itse sukusynttäteitä tai käy heillä sukusynttäreillä.
Ok, kiitos tiedosta! Hyvä tietää. t. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei miniälleen kiukutteleva anoppi.
Kerron sinulle nyt oman historiani kahden mummini välillä ja toivottavasti se saa sinua miettimään voisiko se koskettaa sinua mitenkään.
Mumma 1 ei koskaan suoraan sanonut, ettei minusta pitänyt, mutta jo pienestä pitäen tunsin, että jotakin oli vialla. Hän ei minulle pahemmin puhunut, serkuilleni kyllä juteltiin ja hymyiltiin. Myös äidilleni oltiin outoja. Kävimme vieraisilla aika usein, mutta en tykännyt olla, miksi olisinkaan, kun tunsin itseni ulkopuoliseksi. Lopulta ollessani teini, äitini kertoi, että häntä olo monesti lyöty lapsena, kun taas hänen veljiään ei. Ymmärsin miksi minusta ei pidetty niin paljon kuin serkuistani. Olin tyttö, ainoa tyttö poikien joukossa. Lopetin mummi 1 luona käymisen tyystin, pian loppui vanhempieni vierailut myös, syytä en tiedä. En halunnut pitää yhteyttä ihmiseen, joka on hakannut rakastamaani ihmistä, saatikka suhtautunut minuun kylmästi ja välinpitämättömästi. En halunnut synttäreille, en vierailuille. Viimeksi näin hänet valmistujaisjuhlissani. Äitini oli kutsunut hänet kiellostani huolimatta, joten hän tuli uuden puolisonsa kanssa, onnitteli isääni 50v synttäreistä (yli 1kk sitten tapahtuneesta), antoi hänelle lahjan ja meno kakulle. Haukkui äitini ja minun tekemät tarjottavat ja totesi että jään kuitenkin vaan yksinhuoltaja työttömäksi. En tiedä odottiko että loukkaantuisinko kun en saanut onnittelu tai lahjaa, en jaksanut hänen pelleilyjään, totesin vaan että aha ja menin muiden vieraiden luokse. En ole nähnyt häntä 19vuoteen, enkä mene hautajaisiin kun aika tulee, saatikka sairaalaan vierailemaan jos sinne joutuu.
Mummi 2 oli yksi elämäni suurimmista rakkauksista minulle ja serkuilleni, sekä vanhemmille ja sedille tädeille. Hän halasi, hoiti ja oli aina niin ilahtunut kun tulin käymään, mitä tein aina kuin voin koulun jälkeen. Katsoimme televisiota ja söimme pullaa, autoin kotitöissä ja pappaa puiden kannossa. Synttäreilleni hän aina poimi kukkia puutarhastaan ja muisti pikkuisella setelillä, mutta niillä ei ollut väliä, tärkeintä että hän pääsi juhliin. Kun ikä alkoi painaa ja hän joutui muuttaa tuettuun asumiseen paapan kanssa, kävin kerran viikossa aina hänen kanssaan kaupassa ja kieltäydyin bensarahasta. Kävin useamman kerran viikossa ihan juttelemassa ja seurailemassa vointia. Juhlapyhinä suvussa oli aina vääntöä, kuka saa hänet vieraakseensa. Hänen jouduttua sairaalaan, matkustin 200km joka viikonloppu häntä katsomaan vaikka kuinka töistä väsytti. Hänen kuollessa, haudalla itki aivan kaikki, hänen hautansa on kynttilöiden ja kukkien valtaama jouluisin. Lapseni kantaa hänen nimeään.Kaikki ei luonnollisesti ole mustavalkoista, mutta mieti nyt hyvä ihminen, mihin tuo kiukutteleva polkusi sinut vie ja haluatko että sinua muistetaan lämmöllä vai pyyhitäänkö olemassaolosi käytännössä pyyhekumilla pois. Sillä vaikka lapseni eivät ole mummi 2 nähneet elossa, he ovat nähneet kuvia ja kuulleet tarinoita, mutta mummi 1 elää yhä, mutta hänestä eivät he tiedä yhtään mitään.
Siis haluanko oman kivan elämän vai miniän määräysten mukaan hyppimisen ja haudalle kynttilämeren? No arvaa kahdesti, mieluummin jokainen haluaa oman elämänsä eikä sitä, että jouluna ei saa edes päättää sitä, missä sen viettää.
No voisitko toimia sitten oman lapsesi kautta, jos kynnys on miniäsi? Ja älä tee tätä anoppi miniä väittelyksi, yritä nyt miettiä tätä lapsenlapsesi kautta. Haluatko edes oikeasti olla väleissä häneen?
Moni on ihmetellyt, miksi pidämme näin "isot" juhlat. Haluamme kutsua kaikki vieraat samana päivänä ja jo pelkästään meidän perheestä, isovanhemmista ja kummeista puolisoineen tulee 12 ihmistä. Siihen yksi tuttavaperhe päälle (viisi hlöä) ja lapsen viisi kaveria vanhempineen. En koe juhlien järjestämistä vaikeaksi, vaan tykkään järjestellä ja organisoida asiat hyvissä ajoin. Kutsut on nyt tehty, tarjoiltavat mietitty ja siivooja tilattu edelliselle päivälle. Kaikki aikuisvieraista äitiäni lukuunottamatta ovat työelämässä, joten tieto juhlista täytyy kertoa (ja on minusta kohteliasta kertoa) hyvissä ajoin.
Äitini tosiaan arvostelee myös muita ratkaisuja elämässäni kuin näitä juhlia ja niiden tarjoiluja. Jos sanoo vastaan (esim että kommentit eivät tunnu mukavilta), saa kuulla kuinka on "narsistinen ihminen, joka ei voi ottaa vastaan mitään palautetta". Toisen lapsen kummi kehui viime kesänä esikoisemme synttäreitä ja hyviä ruokia, niin äitini totesi myöhemmin "se varmasti valehteli, ei ollut niin ihmeelliset ruoat."
Täytyy yrittää tuota asioiden kääntämistä positiiviseksi, jos se auttaisi.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko joku tilaa kakut ym kaksi kuukautta ennen pikkulapsen syntymäpäiviä???? Tai edes miettii koko asiaa. Saati että koko suku jo spekuloi moista.
Juhlat ovat maaliskuun alussa. Meillä suvussa ja tuttavissa paljon yrittäjiä sekä vuorotyöntekijöitä/työssä päivystysvelvollisuutta, joten hyvissä ajoin täytyy päättää, koska juhlat on, että ehditään infota kaikkia. Samalla laitoin tilauksen kakkujen tekijälle, kun nyt kerta päivä on jo tiedossa.
Järjestän mielelläni juhlia, mutta en oikein jaksaisi kuunnella äitini ja/tai appiukkoni protestia siitä, että juhlat ovat heidän mielestään "vääränlaiset".
-ap
PYYDÄ,ETTÄ ÄITISI TULEE TEKEMÄÄN JUHLATARJOTTAVAT.Maksat vain tarveaineet.Saavat mieleisensä ja sellaiset jota ARVOSTAVAT.
Vierailija kirjoitti:
Moni on ihmetellyt, miksi pidämme näin "isot" juhlat. Haluamme kutsua kaikki vieraat samana päivänä ja jo pelkästään meidän perheestä, isovanhemmista ja kummeista puolisoineen tulee 12 ihmistä. Siihen yksi tuttavaperhe päälle (viisi hlöä) ja lapsen viisi kaveria vanhempineen. En koe juhlien järjestämistä vaikeaksi, vaan tykkään järjestellä ja organisoida asiat hyvissä ajoin. Kutsut on nyt tehty, tarjoiltavat mietitty ja siivooja tilattu edelliselle päivälle. Kaikki aikuisvieraista äitiäni lukuunottamatta ovat työelämässä, joten tieto juhlista täytyy kertoa (ja on minusta kohteliasta kertoa) hyvissä ajoin.
Äitini tosiaan arvostelee myös muita ratkaisuja elämässäni kuin näitä juhlia ja niiden tarjoiluja. Jos sanoo vastaan (esim että kommentit eivät tunnu mukavilta), saa kuulla kuinka on "narsistinen ihminen, joka ei voi ottaa vastaan mitään palautetta". Toisen lapsen kummi kehui viime kesänä esikoisemme synttäreitä ja hyviä ruokia, niin äitini totesi myöhemmin "se varmasti valehteli, ei ollut niin ihmeelliset ruoat."
Täytyy yrittää tuota asioiden kääntämistä positiiviseksi, jos se auttaisi.
-ap
Äitisi on ilmeisisti ihan itse se narsisti... ei voi ottaa vastaan mitään palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni on ihmetellyt, miksi pidämme näin "isot" juhlat. Haluamme kutsua kaikki vieraat samana päivänä ja jo pelkästään meidän perheestä, isovanhemmista ja kummeista puolisoineen tulee 12 ihmistä. Siihen yksi tuttavaperhe päälle (viisi hlöä) ja lapsen viisi kaveria vanhempineen. En koe juhlien järjestämistä vaikeaksi, vaan tykkään järjestellä ja organisoida asiat hyvissä ajoin. Kutsut on nyt tehty, tarjoiltavat mietitty ja siivooja tilattu edelliselle päivälle. Kaikki aikuisvieraista äitiäni lukuunottamatta ovat työelämässä, joten tieto juhlista täytyy kertoa (ja on minusta kohteliasta kertoa) hyvissä ajoin.
Äitini tosiaan arvostelee myös muita ratkaisuja elämässäni kuin näitä juhlia ja niiden tarjoiluja. Jos sanoo vastaan (esim että kommentit eivät tunnu mukavilta), saa kuulla kuinka on "narsistinen ihminen, joka ei voi ottaa vastaan mitään palautetta". Toisen lapsen kummi kehui viime kesänä esikoisemme synttäreitä ja hyviä ruokia, niin äitini totesi myöhemmin "se varmasti valehteli, ei ollut niin ihmeelliset ruoat."
Täytyy yrittää tuota asioiden kääntämistä positiiviseksi, jos se auttaisi.
-ap
Jotkut ihmiset ennemmin taittaa nilkkansa tahallaan, kun sanovat jotain kivaa tai miellyttävää toisesta. Voit joko todeta, että kurja juttu, onneksi täällä ei ole/ollut pakko olla. Myös voit myös yrittää häntä kyseenalaistamaan omat kullatut muistonsa, esim miten hän leipoi itse... Niin no mä haluan nauttia juhlista ja sun muistan vaan itkeneen silloin, tuli silloin paha mieli lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Ei valitettavasti ole provo. Äitini neuvoo meitä jatkuvasti ja jos/kun jotain tehdään vastoin hänen tahtoaan, niin aloittaa mykkäkoulun. Pitää myös omaa toimintatapaansa ainoana oikeana vaihtoehtona (tässä tarjoiltavien tekeminen itse).
Appiukko taas on jäärä, joka vänkää kaikesta ja haluaa aina sanoa viimeisen sanan.
-ap
Teillä on vanhempikin lapsi ja kuopus jo 3, etkä vieläkään ole aikuistunut! Yleensä lapsi on jo murrosiässä siinä vaiheessa, että sanoo vastaan vanhemmilleen ja opettelee pitämään oman päänsä. Olit varmaan kiltti murkku ja nyt saat siitä kärsiä.
Mutta ei ole vielä myöhäistä. Kumpi on pienempi paha, mykkäkoulu vai vastaanvänkääminen? Sanoisin, että mykkäkoulu on ihan kivaa, saat kerrankin tehdä täsmälleen oman mielesi mukaan kun äiti on ihan hiljaa. Appiukko ei pysty vänkäämään vastaan yhtään mitään, kun aina vaan myöntelette mutta teette oman päänne mukaan. Naurakaa suoraan päin naamaa, että eihän sitä nyt lapsen synttäreille sellaisia kutsuta, joiden kanssa ei olla missään tekemisissä.
Äidillesi voit sanoa suoraan, että olet oppinut hänen käytöksestään, että ei kannata kiusata itseään itkuun asti tekemällä kaikkea itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on ihmetellyt, miksi pidämme näin "isot" juhlat. Haluamme kutsua kaikki vieraat samana päivänä ja jo pelkästään meidän perheestä, isovanhemmista ja kummeista puolisoineen tulee 12 ihmistä. Siihen yksi tuttavaperhe päälle (viisi hlöä) ja lapsen viisi kaveria vanhempineen. En koe juhlien järjestämistä vaikeaksi, vaan tykkään järjestellä ja organisoida asiat hyvissä ajoin. Kutsut on nyt tehty, tarjoiltavat mietitty ja siivooja tilattu edelliselle päivälle. Kaikki aikuisvieraista äitiäni lukuunottamatta ovat työelämässä, joten tieto juhlista täytyy kertoa (ja on minusta kohteliasta kertoa) hyvissä ajoin.
Äitini tosiaan arvostelee myös muita ratkaisuja elämässäni kuin näitä juhlia ja niiden tarjoiluja. Jos sanoo vastaan (esim että kommentit eivät tunnu mukavilta), saa kuulla kuinka on "narsistinen ihminen, joka ei voi ottaa vastaan mitään palautetta". Toisen lapsen kummi kehui viime kesänä esikoisemme synttäreitä ja hyviä ruokia, niin äitini totesi myöhemmin "se varmasti valehteli, ei ollut niin ihmeelliset ruoat."
Täytyy yrittää tuota asioiden kääntämistä positiiviseksi, jos se auttaisi.
-ap
Äitisi on ilmeisisti ihan itse se narsisti... ei voi ottaa vastaan mitään palautetta.
Siispä sinä ystävällisesti hymyillen vastaat " sinä itse kun olet niin hyvä ottamaan palautetta, niin minäpä kerron ..."
Teillä on oikeus pitää niin huonot juhlat kuin vaan TEIDÄN sielunne sietää. Ihan yhtä ystävällisesti minä aikoinani ilmoitin anopille " ei minun tarvitse siivota, tämä kelpaa minulla hyvin tällaisena".
Älä kuuntele, äläkä KERRO, mistä ja miten mikäkin asia on hankittu. So simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tulis mieleenkkään informoida sukulaisia tarjoiluista tms etukäteen. Viikkoa ennen juhlia kutsun vieraat.
Minä pidän juurikin tällaisista kutsuista. Niistä kun pystyy helposti kieltäytymään, koska tulevat niin viime tippaan ja on jo muuta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että äitiäsi voi ärsyttää laiskuutesi jos on vanhanaikainen ihminen. Itse leivoin jo 14 vuotiaana kaiken itse veljeni ja omiin rippijuhliini: 3 makeaa kakkua(mansikkakakku, hedelmätäytekakku, juustokakku), 2 voileipäkakkua(liha ja kala), tuulihatut, keksit, pasteijat jne suolaiset pikkujutut. Pari päivää siihen meni, mutta kaikki ei kykene tietenkään tai viitsi. Sitä vain ihmettelen mitä juhlimista 3v synttäreissä? Eikö joku mukava huomionosoitus perheen keksken riitä vaan pitää kymmenittäin kutsua porukkaa ja pitopalvelua paikalle. Idioottimaista.
Kitä veljesi teki juhlienne eteen?
Ei mitään. Minä olen se veljeksistä joka on aina osallistunut enemmän kotihommiin ja siivoamiseen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kakkujen pitää olla tietynlaiset, turha sitä on päivitellä täällä jos joku tilaa ne hyvissä ajoin eikä marssi leipomoon torstai-iltana, että lauantaiksi pitäisi saada sellanen ja sellanen kakku. Melko raivostuttavia niin ylimieliset asiakkaat ketkä kuvittelee, ettei yrittäjällä muuta työtä ole kuin heidän tilauksensa.
Jokainen tavallaan. On meidänkin lapsilla mummo, jonka mielestä lastenjuhlat on ihan turhia, hänen lastensa juhlissa on tärkeintä ollut hänen leipomansa kakku ja tekemänsä valmistelut. Huomadin itsessäni saman lapseni edellisten juhlien jälkeen. Lapsen takiahan sen kaiken tekee ilahduttaakseen vai näyttääkseen muille. Ei mun mielestä yhtään parempia ole nekään, ketkä lähes sivuuttaa lapsen juhlat tai ne, joilla pitää olla niin paljon vieraita ja tapahtumaa, ettei omaan kotiin mahdu. Tärkeintä on se lapsi ja onhan se nyt ainakin ekoina vuosina juhla vanhemmillekin, arvostelevat sukulaiset voi pitää mielipiteensä ihan omana tietonaan, ei niitä kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tällä kertaa leiponut lapsen synttäreille vain koska molemmat isovanhemmat olivat tulossa kahville, kaverisynttärit olivat toisena päivänä keilahallilla. Ostin Prismasta oikein nätin kermakakun ja isäni sekä appeni olivat tyytyväisiä, mutta äiti ja anoppi närkästyneitä siitä kun huono emäntä ei ollut leiponut itse,
Huonosti koulutetuilla naisilla ja sellaisilla yksinkertaisilla ihmisillä yleensäkin menee jotkut juhlat ja tarjoiltavat tunteisiin ja pahasti. Kun eivät ole ikinä tehneet mitään erikoista ja saaneet onnistumisen ja hyväksynnän kokemuksia mistään. Sitten se asia mikä omasta mielestä hallitaan hyvin eli siivous ja ruokien laitto nousee sellaiseen asemaan mitä normaali ihminen ei vaan pysty ymmärtämään. Ja jos joku sanoo että ei ole väliä onko kaupan kakku vai itse tehty niin se on loukkaus heille. Koska kokevat että vaikka kuinka leipovat ja järjestävät niin silti kaupasta saa samat tavarat. Ainoa ylpeilyn aihe viedään kuin matto jalkojen alta.
No nyt ei mee läpi sun juttusi. Kolmivuotissynttärit ja pippalot on kuin suurenluokan spektaakkeli. Ja tammikuun alussa tilattu maaliskuulle jo kakut. Mutta huvittavinta tässä keississä on se että sinä tuut tänne kyseleen kuinka paljon pitää kuunnella äiteetä ja appia näissä tarjoiluasioissa. Ööö...en osaa kuvitella tilannetta jotta mä juoksisin Aaveelle kertoon kuinka monta sataa ihmistä tulee neljässätoista osassa meille juhlimaan tenavan synttäreitä ja pitääkö mun kuunnella kun mun äiti puhuu.
No, pojo siitä ettei ollut anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tällä kertaa leiponut lapsen synttäreille vain koska molemmat isovanhemmat olivat tulossa kahville, kaverisynttärit olivat toisena päivänä keilahallilla. Ostin Prismasta oikein nätin kermakakun ja isäni sekä appeni olivat tyytyväisiä, mutta äiti ja anoppi närkästyneitä siitä kun huono emäntä ei ollut leiponut itse,
Tämä tuntuu olevan juurikin vanhempien naisten ongelma. Kaikki kotityöt pitäisi tehdä itse ja avun hankkinen on huonoutta.
88-vuotias mummini jäi leskeksi. Äitini ja tätini sopivat, että mummin kotona alkaa käydä siivooja. Mummi suuttui ja valittaa joka kerta, kuinka huono siivooja on ja mitä muut ihmiset nyt ajattelevat hänestä, kun hän ei siivoa itse. HUOH!
En jaksanut lukea vastauksia, mutta miksi sille äidille pitää kertoa, mistä kakut ovat? Ja miksi pitää kertoa kuukausia etukäteen asiasta? Raportoitko kaiken äidillesi 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Luojalle kiitos en lähtenty tuohon mukaan. Lapsenlapsi saa synttärikortin (isänsä puhelimeen), ei ole mitään juhla- tai lahjastressiä eikä tarvitse miettiä, millaiset on tarjottavat. Samaa linjaa jatkan muiden mahdollisten lastenlasten kanssa eli tasapuolisesti en mene kenenkään juhliin enkä lahjo enkä arvostele kakkuja.
Ei päästy kuin 7. viestiin, kun marttyyrimummo ilmestyi paikalle :). Kaikissa näissä ketjuissa teitä aina on. Mutta huoli pois, sua ei varmastikaan kukaan kaipaa siellä. Huokaisevat vain helpotuksesta, ettet tule paikalle arvastelemaan miniää.
Meillä kummilapsiin ja lapsen serkkuihin välimatkaa noin 500 km, emme todellakaan järjestä itse sukusynttäteitä tai käy heillä sukusynttäreillä.