Lapsen synttärit tulossa, isovanhemmat kertovat tarkasti, kuinka pitäisi toimia

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, enkä ole kyllä koskaan itse järjestänyt tai edes kuullut moisista kolmevuotissynttäreistä. Kaverisynttärit on olleet kaikilla, mutta ei kyllä tod mitään kokonaisia kaveriperheitä ole kahvitettu.

Tai edes sukulaisia sen kummemmin.

Syksyllä oltiin kutsuttuina sukulaislapsen 3-vuotis synttäreille. Paikalla oli noin 50 hlöä, ja synttärit suureellisemmin järjestetty kuin suurin osa viiskymppis-synttäreistä. Ei sitä ihminen usko ennenkuin näkee😊. Lähtiessämme vielä kerrottiin, että ensi vuonna sitten uudestaan, juhlien teema ja värimaailma tarkentuu kuulemma lähempänä juhlia..

Että näin, ja ihan tavallisesta perheestä kysymys, esikoislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos en lähtenty tuohon mukaan. Lapsenlapsi saa synttärikortin (isänsä puhelimeen), ei ole mitään juhla- tai lahjastressiä eikä tarvitse miettiä, millaiset on tarjottavat. Samaa linjaa jatkan muiden mahdollisten lastenlasten kanssa eli tasapuolisesti en mene kenenkään juhliin enkä lahjo enkä arvostele kakkuja.

Niin että koska miniä ei tee niin kuin sinä toivoisit, niin kostat lapselle. Tervettä.

Mitä ihmettä minä kostan? Miniöille ei ole koskaan mieleen se, että anoppi tulee synttäreille tai ei tule synttäreille, lahja on aina väärä, anoppi arvostelee aina tarjottavia (vaikka ei sanoisi sanaakaan ja ollessaan hiljaa se pitää mykkäkoulua). Siksi on ihan jokaiselle paras vaihtoehto, että lapsen synttärit on juuri sellaiset kuin vanhemmat ja lapsi haluaa ilman, että anoppi on paikalla ja tuo huonon lahjan.

Ole nyt jo hiljaa. Nolaat vaan itsesi.

Miten niin nolaan? Ap tuossa valittaa, että appi ja äiti ei ymmärrä hänen tapaansa järjestää juhlat ja sinä pidät itsensä nolaamisena sitä, kun kertoo antavansa lapsenlapsen vanhempien järjestää juuri sellaiset juhlat kuin he haluavat.

Miksi en saisi kertoa, että ei kaikki isovanhemmat suhtaudu lapsenlapsen synttäreihin kuin James Bondin elokuvan ensi-iltaan? Iso osa ymmärtää pysyä sivussa, koska kuitenkin jollain tavalla pahoittaisi lapsenlapsensa vanhempien mielen. Ne lahjarahat voi ja saa käyttää itseensä eikä lapsenlapsen synttäreille ole pakko mennä kuulemaan, miten pelkkä kahvipöytään päin vilkaisu on loukkaus.

Tuntematta lapsesi perheen ja sinun välisiä suhteita, en mene ruotimaan miten käytöksenne vaikuttaa tilanteeseenne. Mutta sen sanon, että vaikka lapsenlapsesi syntymäpäivä on vain yks päivä vuodessa muiden mukana, ilman erityismerkitystä, niin todennäköisesti se on lapselle juuri kuin elokuvan ensi-ilta fiiliksillä. Kurjaa että kostat hänelle huonot suhteesi omaan lapseesi ja hänen puolisoon. Sillä veikkaan heidän huokaavan helpotuksesta ettet noteeraa päivää, mutta lapselle se voi tuntua kurjalta. Joten mieti nyt aikuinen ihminen, käyttäydytkö nyt todella niin, että lopun tullessa voit katsoa itseäsi peiliin ja olla ylpeä itsestäsi?

Itselläni osa sukulaisista on ollut juuri tuollaisia rasittavia kaikesta nokkivia ja moittivia. Järjestin lapsille yhden ainoan sukusynttärin. Muuten olen järjestänyt lasten synttäreitä vaan heidän kavereille. Nykyään, kun lapset ovat jo melko isoja, muistamme heitä vaan perheenä. Muista ap, että teillä on oikeus järjestää ihan sellaisia synttäreitä ja sillä porukalla kuin haluatte, vaikka kuinka pieniä juhlia. Juhlien järjestäminen yksin tuolla tavoin kuin kerroit, kuulostaa isolta ja uuvuttavalta työltä normiarjen lisäksi. Varo, ettet joudu sukujesi kiusaamaksi ja uuvuttamaksi. Minun neuvoni on se, että kannattaa elää perheenä omaa elämää ja pitää kaikessa ohjat itsellä. Hankalia sukulaisia kannattaa vältellä ja mukavien kanssa seurustella ja olla tekemisissä sen minkä jaksaa. Näin ei tule avioliittoonkaan taakkaa ulkoapäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että äitiäsi voi ärsyttää laiskuutesi jos on vanhanaikainen ihminen. Itse leivoin jo 14 vuotiaana kaiken itse veljeni ja omiin rippijuhliini: 3 makeaa kakkua(mansikkakakku, hedelmätäytekakku, juustokakku), 2 voileipäkakkua(liha ja kala), tuulihatut, keksit, pasteijat jne suolaiset pikkujutut. Pari päivää siihen meni, mutta kaikki ei kykene tietenkään tai viitsi. Sitä vain ihmettelen mitä juhlimista 3v synttäreissä? Eikö joku mukava huomionosoitus perheen keksken riitä vaan pitää kymmenittäin kutsua porukkaa ja pitopalvelua paikalle. Idioottimaista.

...ja kävit siinä sivussa kokopäivätöissä, ja iltaisin oli kotityöt tehtävänä ja kolme lasta vahdittavana ja siivosit koko talon juhlia varten ja silitit kaikkien juhlavaatteet ja koristelit kodin?

Niin ja hyvä kysymys on se, että onko tuollaisessa uhrautumisessa ja itsensä kuvittamisessa järkeä. Se on paljosta pois perusarjessa ja se on tärkeintä. Yhden juhlapäivän voi hoitaa hyvin kevyin järjestelyin ja silti lapsi on tyytyväinen.

Minä en kyllä keskustelisi yhtään mistään tulevien juhlien järjestelyihin liittyvästä sukulaisten kanssa, jos tietäisin nämä negatiivisiksi, arvosteleviksi ihmisiksi. Vaikea kyllä kuvitella, että jotkut oikeasti puuttuvat tuollaisiin asioihin, arvostelevat tarjottavia ja vieraita. Jos joku näin käytännössä tekisi ennen juhlia, juhlien aikana tai juhlien jälkeen, tekisin selväksi, että seuraavaa kertaa ei tule, ellei osaa käyttäytyä normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti ole provo. Äitini neuvoo meitä jatkuvasti ja jos/kun jotain tehdään vastoin hänen tahtoaan, niin aloittaa mykkäkoulun. Pitää myös omaa toimintatapaansa ainoana oikeana vaihtoehtona (tässä tarjoiltavien tekeminen itse).

Appiukko taas on jäärä, joka vänkää kaikesta ja haluaa aina sanoa viimeisen sanan. 

-ap

Mun äiti oli samanlainen. Puuttui joka asiaan. Lopulta ollessani 50v ilmoitin hänelle ettei saa enää haukkua ja arvostella minua eikä mieluiten ketään muutakaan. Äiti suuttui ja huusi minulle 'Mitä sitten saa puhua!?!' Sanoin hänelle rauhallisesti, että jos ei todellakaan ole mitään ystävällistä tai neutraalia sanottavaa, niin voi olla vaikka hiljaa. Äiti lähti ovia paiskoen eikä ole ottanut yhteyttä sen jälkeen. Oma elämänlaatuni parani huomattavasti. Se kaduttaa, että annoin hänen jyrätä elämässäni aivan liian kauan.

AP, pidätte just mieleisenne synttärit lapsellenne. Eikä tartte mieltänsä pahoittaa äitisi horinoilla, eikä appiukon. Varmasti ovat elämässänne muutenkin neuvomassa kun vaan tässä asiassa. Ehkäpä ovat sosiaalisesti kömpelöitä ja töksäyttelevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos en lähtenty tuohon mukaan. Lapsenlapsi saa synttärikortin (isänsä puhelimeen), ei ole mitään juhla- tai lahjastressiä eikä tarvitse miettiä, millaiset on tarjottavat. Samaa linjaa jatkan muiden mahdollisten lastenlasten kanssa eli tasapuolisesti en mene kenenkään juhliin enkä lahjo enkä arvostele kakkuja.

Kuulostat jotenkin katkeralta. T: Toinen mummu

En ole katkera, olen onnellinen! Viime vuonna olin säästyneillä lahjarahoilla Pärnussa kylpylässä 4 päivää ja ajattelin, että juuri tällaista elämän pitääkin olla. Kun mummi voi hyvin, voi lapsenlapsi hyvin!

Tykkäsin sun kommentista, koska oma mummonikin olisi saanut tehdä samalla tavalla. Paikalle tullessaan arvosteli meillä kaikkia ja kaikkea, kehui serkut läpi ja kertoi kuinka hienoja lahjoja heille osti, esim. merkkipaitoja, kalliita astioita. Itse sain jotain löytöjä alelaarista tai totaalisen väärän kokoisia alushousuja. Monet juhlat ja mielet pilannut tahallaan. En ymmärrä mihin pään pitää kolahtaa ja kuinka kovaa, että ihmisestä tulee niin totaalisen typerä.

Ei tulis mieleenkkään informoida sukulaisia tarjoiluista tms etukäteen. Viikkoa ennen juhlia kutsun vieraat.

Jos äitisi valittaa vieraiden kuullen että tarjottavia ei ole itse tehty, niin hymyile ja vastaa iloisesti että ”Pitää paikkansa, eikö ole mahtavaa että tällaisia palveluita voi nykyään ostaa rahalla, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse. Säästyneen ajan voi käyttää laatuaikaan perheen kanssa, ihanaa eikö vain”?

Tai näin minä olen toiminut vastaavassa tilanteessa oman äitini kanssa, käännän kaikki loukkaukset ääneen positiivisiksi asioiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, enkä ole kyllä koskaan itse järjestänyt tai edes kuullut moisista kolmevuotissynttäreistä. Kaverisynttärit on olleet kaikilla, mutta ei kyllä tod mitään kokonaisia kaveriperheitä ole kahvitettu.

Tai edes sukulaisia sen kummemmin.

Syksyllä oltiin kutsuttuina sukulaislapsen 3-vuotis synttäreille. Paikalla oli noin 50 hlöä, ja synttärit suureellisemmin järjestetty kuin suurin osa viiskymppis-synttäreistä. Ei sitä ihminen usko ennenkuin näkee😊. Lähtiessämme vielä kerrottiin, että ensi vuonna sitten uudestaan, juhlien teema ja värimaailma tarkentuu kuulemma lähempänä juhlia..

Että näin, ja ihan tavallisesta perheestä kysymys, esikoislapsi.

On myös sopiva tapa järjestää mahdollisuus tapaamiseen suvun ja ystävien kesken. Jos asutaan ainakin osin kaukana ja nähdään muutoinkin harvoin, on kiva jollain syyllä tavata. Aina kun ei ole tarjolla niitä 50-vuotisjuhlia, häitä tai hautajaisia.

Eihän sinne ole pakko mennä ensi vuonna, kun on vain tämmöinen ilojuhla. Tulee niitä tärkeämpiäkin bileitä, kuten hautajaisia. - Tosin mua ei tarvi tulla tervehtimään hautajaisiini - viimeisessä tahdossani rajaan sen tilaisuuden hyvin pieneksi - tule siis synttäreille, jos kutsutaan, oli vaikka lapsen synttärit. Hänestähän voi tulla isona vaikka presidentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei valitettavasti ole provo. Äitini neuvoo meitä jatkuvasti ja jos/kun jotain tehdään vastoin hänen tahtoaan, niin aloittaa mykkäkoulun. Pitää myös omaa toimintatapaansa ainoana oikeana vaihtoehtona (tässä tarjoiltavien tekeminen itse).

Appiukko taas on jäärä, joka vänkää kaikesta ja haluaa aina sanoa viimeisen sanan. 

-ap

Mun äiti oli samanlainen. Puuttui joka asiaan. Lopulta ollessani 50v ilmoitin hänelle ettei saa enää haukkua ja arvostella minua eikä mieluiten ketään muutakaan. Äiti suuttui ja huusi minulle 'Mitä sitten saa puhua!?!' Sanoin hänelle rauhallisesti, että jos ei todellakaan ole mitään ystävällistä tai neutraalia sanottavaa, niin voi olla vaikka hiljaa. Äiti lähti ovia paiskoen eikä ole ottanut yhteyttä sen jälkeen. Oma elämänlaatuni parani huomattavasti. Se kaduttaa, että annoin hänen jyrätä elämässäni aivan liian kauan.

<3

En jaksanut lukea kuin pari alun viestiä. Sanon vaan, että napanuora on aika katkaista. Äitisi saa puhua mitä puhuu, mutta sinä oot jo iso tyttö ja saat tehdä miten teet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tulis mieleenkkään informoida sukulaisia tarjoiluista tms etukäteen. Viikkoa ennen juhlia kutsun vieraat.

Myöhään saadussa kutsussa on se hyvä puoli, että on helppo kieltäytyä kutsusta kun on jo "muuta sovittuna".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos en lähtenty tuohon mukaan. Lapsenlapsi saa synttärikortin (isänsä puhelimeen), ei ole mitään juhla- tai lahjastressiä eikä tarvitse miettiä, millaiset on tarjottavat. Samaa linjaa jatkan muiden mahdollisten lastenlasten kanssa eli tasapuolisesti en mene kenenkään juhliin enkä lahjo enkä arvostele kakkuja.

Niin että koska miniä ei tee niin kuin sinä toivoisit, niin kostat lapselle. Tervettä.

Mitä ihmettä minä kostan? Miniöille ei ole koskaan mieleen se, että anoppi tulee synttäreille tai ei tule synttäreille, lahja on aina väärä, anoppi arvostelee aina tarjottavia (vaikka ei sanoisi sanaakaan ja ollessaan hiljaa se pitää mykkäkoulua). Siksi on ihan jokaiselle paras vaihtoehto, että lapsen synttärit on juuri sellaiset kuin vanhemmat ja lapsi haluaa ilman, että anoppi on paikalla ja tuo huonon lahjan.

Ole nyt jo hiljaa. Nolaat vaan itsesi.

Miten niin nolaan? Ap tuossa valittaa, että appi ja äiti ei ymmärrä hänen tapaansa järjestää juhlat ja sinä pidät itsensä nolaamisena sitä, kun kertoo antavansa lapsenlapsen vanhempien järjestää juuri sellaiset juhlat kuin he haluavat.

Miksi en saisi kertoa, että ei kaikki isovanhemmat suhtaudu lapsenlapsen synttäreihin kuin James Bondin elokuvan ensi-iltaan? Iso osa ymmärtää pysyä sivussa, koska kuitenkin jollain tavalla pahoittaisi lapsenlapsensa vanhempien mielen. Ne lahjarahat voi ja saa käyttää itseensä eikä lapsenlapsen synttäreille ole pakko mennä kuulemaan, miten pelkkä kahvipöytään päin vilkaisu on loukkaus.

Tuntematta lapsesi perheen ja sinun välisiä suhteita, en mene ruotimaan miten käytöksenne vaikuttaa tilanteeseenne. Mutta sen sanon, että vaikka lapsenlapsesi syntymäpäivä on vain yks päivä vuodessa muiden mukana, ilman erityismerkitystä, niin todennäköisesti se on lapselle juuri kuin elokuvan ensi-ilta fiiliksillä. Kurjaa että kostat hänelle huonot suhteesi omaan lapseesi ja hänen puolisoon. Sillä veikkaan heidän huokaavan helpotuksesta ettet noteeraa päivää, mutta lapselle se voi tuntua kurjalta. Joten mieti nyt aikuinen ihminen, käyttäydytkö nyt todella niin, että lopun tullessa voit katsoa itseäsi peiliin ja olla ylpeä itsestäsi?

3v ei edes huomaa, onko isoäiti paikalla vai ei, ellei asiaa erikseen lapselle painoteta ja kauhistella. Jos siellä on kavereita, näiden vanhempia, naapureita, sukulaisia jne. iso lauma väkeä, niin täpinöissään oleva lapsi ei ryhdy kyselemään mummin perään. Tietty osa vanhemmista ryhtyy suureen ääneen lasta itkettämään, koska pitäähän se kaikille tehdä selväksi, että ainoa lasta oikeasti rakastava on hänet nyt hylännyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi valittaa vieraiden kuullen että tarjottavia ei ole itse tehty, niin hymyile ja vastaa iloisesti että ”Pitää paikkansa, eikö ole mahtavaa että tällaisia palveluita voi nykyään ostaa rahalla, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse. Säästyneen ajan voi käyttää laatuaikaan perheen kanssa, ihanaa eikö vain”?

Tai näin minä olen toiminut vastaavassa tilanteessa oman äitini kanssa, käännän kaikki loukkaukset ääneen positiivisiksi asioiksi.

Äiti voi aina vastata, että no ei ihme, että teillä ei koskaan rahat riitä ja tämän tästä pyydätte, että antakaa rahaa.

Onko se sitä kun omassa elämässä ei ole enään mitään niin pitää puuttua toisten asioihin ja alkaa täysin järjettömistä asioista vänkäämään. Kamalaa kun ne vanhat harput eivät keksi itselleen enään mitään harrastuksia ja elä omaa elämäänsä muuta kuin söhlää lastensa perheissä. Antaisin sellaisen opetuksen ettei tule synttäreitä ja löisin oven nokan edestä kiinni. Laitoin vähäksi aikaa, vuodeksi välit kokonaan poikki että keksi nyt sillä välin jotain muita harrastuksia itsellesi. Kyllä se vain tehosi. Istukoon masennuksessa vaikka yksinään kotonaan jos ei harrastuksia keksi mutta ei se yksinäisyyden ja oman elämän tyhjyyden täyttäjä voi kokonaan olla toisen perhe-elämä. Näen jatkuvasti näitä keski-ikäisiä valittajia joilta ovat lapset lähteneet ja kenties ukkokin ja koko pohja on pudonnut elämästä kun perhe on ollut ainoa kannatteleva voima ja sen jälkeen kun se on häipynyt niin ne melkein ovat sekoamispisteessä. 

Joskus helpointa on vaan laittaa välit poikki. Lankoni juuri teki näin, viimeinen niitti oli kun äitinsä oli valehdellut siskoni ja langon lapsista todella pahoja asioita. Parempi ettei tätä mummia enää samoissa juhlissa nähdä, on sen verran tuulinen luonne, että millään kertaa et voi tietää millainen päivä hänellä on. Yleensä joka toinen kerta niin huono, että kaikki tietävät jo hänen sisään asutessaan että tänään taas kuullaan. Ja jossain vaiheessa alkaa valitus kuinka hän ei voi mitään syödä (ei allergioita, yleensä joku itse keksitty ja salainen dieetti), kuinka kukaan ei viitsi ottaa häntä huomioon (ei puhu muille tai töksäyttelee typeriä), kommentoi lasten syömistä (juhlissa, ehkö lapset kerkeävät koko muunpäivän syödä muutakin kuin herkkuja). Joskus ei antanut siskoni imettää lastansa vaan kokoajan olisi pitänyt olla tekemässä jotain muuta. Aika sadisti pitää olla, jotta viitsii huudattaa pikkuvauvaa nälissään, mutta yritys oli kyllä kova.

Mutta ilman häntä juhlat ovat olleet nyt rentoja, niissä itsekin näkee tiettyjä ihmisiä joihin ei tule muuten pidettyä yhteyttä, saa vaihdettua kuulumisia sen muutaman kerran vuodessa

Kuulostaa mahtipontisilta 3v juhlilta, kun niitä nyt jo järjestellään. Kuulostaa, että panos juhliin on sama kuin toisilla yo-juhlissa.

Äidille voi rauhallisesti kertoa, että juhlimme omalla tavallamme. Pitää sitten ykkäkoulua jos haluaa. Appiukolle voi todeta, ettette kutsu teille vieraita ihmisiä.