Lue keskustelun säännöt.
Kuinka petit tai petät kumppaniasi?
08.01.2020 |
Mikä ajaa tai ajoi sinut tekemään niin? Miksi haluat kahta suhdetta samaan aikaan? Tuntuuko se hyvältä?
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aasian viennissä paljon työreissussa. Olen aina pitänyt aasialaisists tyttömäisistä naisista, etenkin businestyyli miellyttää silmää; hoikkia ja sorjia, sukat tai sukkahousut. Alusta saakka olen käyttänyt täällä palveluja, ja osttainhan tämä kuuluu kauppatapaankin. Minun avuoliitollani ja kotielämälläni ei on näiden asioiden kanssa aivan yhtä paljon tekemistä kuik liikelounaiden - puhdas nolla. Perustarpeiden tyydytystä erilaisessa virikkeellisessä ympäristössä. Ihan Normaalia!
Ei vai on? Häh?
Joo, hutiloitua kirjoitusta. Ei ole siis mitään tekemistä perhe-elämäni kanssa. En edes laske tätä ”pettämiseksi”.
Miksi vastaat ketjuun, jos et mielestäsi petä? Kysymys oli pettäjille.
Muu maailma pitää tuota räikeänä pettämisenä - ja hän tietää sen kyllä. On ”ylpeä” toiminnastaan. Oikeustuksen tunnelukko. Narsismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Niin, eli nykyinen järjestely on helpompi sinulle. Ihminen toimii usein pohjimmiltaan itsekkäistä motiiveista ja menee siitä, mistä aita on matalin. Miksi tätä ei voida vaan myöntää suoraan, vaan pitää yrittää rakennella jotain hyveellisiä perusteluja armeliaisuudesta ja toisen satuttamisesta.
Avoimen suhteen mustasukkaisuusongelmaahan voisi yrittää purkaa luomalla selvät säännöt, joilla samalla rajoitetaan syvempien tunteiden syttymistä petikumppaneita kohtaan. Esim. panna saa kerran mutta pysyvää suhdetta ei saa luoda jne. Pelisääntöjä voi päivittää tarvittaessa.
Kukaanhan ei missään välissä ole väittänyt, että pitkän parisuhteen ylläpidon edes pitäisi olla helppoa ja vaivatonta ja että siihen ei tulisi kuulumaan pettymyksiä. En ole uskonnollinen, mutta jo pappien vihkipuheissakin taitaa pääsääntöisesti olla varoituksia siitä, kuinka paljon työtä yhteiselo voi vaatia.
Jutusta puuttuu vielä näkemys, että aasianmatkojen panohetket ovatkin hyväntekeväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Niin, eli nykyinen järjestely on helpompi sinulle. Ihminen toimii usein pohjimmiltaan itsekkäistä motiiveista ja menee siitä, mistä aita on matalin. Miksi tätä ei voida vaan myöntää suoraan, vaan pitää yrittää rakennella jotain hyveellisiä perusteluja armeliaisuudesta ja toisen satuttamisesta.
Avoimen suhteen mustasukkaisuusongelmaahan voisi yrittää purkaa luomalla selvät säännöt, joilla samalla rajoitetaan syvempien tunteiden syttymistä petikumppaneita kohtaan. Esim. panna saa kerran mutta pysyvää suhdetta ei saa luoda jne. Pelisääntöjä voi päivittää tarvittaessa.
Kukaanhan ei missään välissä ole väittänyt, että pitkän parisuhteen ylläpidon edes pitäisi olla helppoa ja vaivatonta ja että siihen ei tulisi kuulumaan pettymyksiä. En ole uskonnollinen, mutta jo pappien vihkipuheissakin taitaa pääsääntöisesti olla varoituksia siitä, kuinka paljon työtä yhteiselo voi vaatia.
Uskon nykyisen järjestelyn olevan helpompi molemmille, sekä minulle että vaimolleni.
En jotenkin osaa kuvitella meitä kahta keittiön pöydän ääreen yhdessä määrittelemään avoimen suhteen raja-aitoja...
Tuollaiset ”panna saa mutta ei tunteita”-säännöt ovat jo lähtökohtaisesti absurdeja, kuka tuollaisiin oikeasti voi sitoutua??
Vierailija kirjoitti:
Jutusta puuttuu vielä näkemys, että aasianmatkojen panohetket ovatkin hyväntekeväisyyttä.
No eivät ehkä varsinaista hyväntekeväisyyttä, mutta ei nyt kyllä mitään hyväksikäyttöäkään.
Sanoisin että mikäli antaa hiukan tippiä sovitun taksan päälle, vastuullista ja eettisesti kestävää kuluttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutusta puuttuu vielä näkemys, että aasianmatkojen panohetket ovatkin hyväntekeväisyyttä.
Tämänkin version olen suomalaisen miehen suusta kuullut. ”Ne on kuule köyhältä maaseudulta ne tytöt, se on iso raha pienestä paukuttelusta! Ja hyväähän se tekee, molemmin puolin!” Mies oli 60+ - vuotias, mätisäkkiruhoinen niljake. Piti omanikäisiään Suomessa ”mummoutuneina”. ”Tytöt” olivat +- 20 -vuotiaita, mutta kukaanhan ei ”ikää tarkista” - sanoi pappa.
En ole koskaan pettänyt, enkä haluaisikaan. Nykyisin sinkku, mutta silloin kun olin vielä parisuhteessa.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoastaan omissa fantasioissani kuvitteellisen henkilön kanssa.
Eikö tärpännyt parinvalinnassa, vai miksi pitää irl tyytyä - ja sitten fantasioida toisenlaisista?
Tuota toista osapuolta ei ole enää vähään aikaan huvittanut.
Keskutelu/terapia/ero.
Ei se ole pettämistä jos seksifantasioissa haaveilee toisesta, vieläpä täysin kuvitteellisesta henkilöstä jota ei ole olemassakaan. Ei tuollaisen takia kannata erota.
Toki jos suhteessa ei ole seksiä ja vain toinen osapuoli haluaa sitä, asiasta olisi hyvä keskustella tai mennä parisuhdeterapiaan. Joku siinä suhteessa on varmasti muutenkin vialla, jos ei ole seksiäkään. ERI
Et siis kokisi oloasi yhtään tippaakaan petetyksi, jos saisit tietää että seksin aikana kumppanisi haaveilisi jostakusta toisesta sinun sijallesi?
Diggaan naimisesta, mutta myös parisuhteen turvallisuudesta, joten eikun kalun nokkaan vaan, jos sopivassa varressa seisoo.
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diggaan naimisesta, mutta myös parisuhteen turvallisuudesta, joten eikun kalun nokkaan vaan, jos sopivassa varressa seisoo.
N34
Ihana nainen 😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pettäjät ovat minun silmissäni selkärangattomia pelkureita eikä pettämiselle koskaan ole todellista, perusteltua syytä mutta pettäjät ovat taitavia keksimään syitä luultavasti lievittääkseen omantunnontuskaansa. Minua on petetty ja vaikka siitä on jo aikaa, en ole siltikään täysin toipunut sen aiheuttamista peloista. En yleensä koe paremmuudentunnetta itsestäni verrattuna muihin kanssaihmisiin, mutta pettäjien yläpuolella tiedän olevani kevyesti. Olette heikkoja vässyköitä.
Sinä se tässä kyllä melkoiselta vässykältä kuulostat. Ensin teet puolisostasi pettäjän, et ota mitään vastuuta itsestäsi ja pidät tätä vielä jotenkin hienona ja ylväänä asiana. Huh huh...
Haha, tulihan se sieltä. Toivon että trollaat, mutta ihan vain koska tiedän että tuolla tavoin ajattelevia todella on, muistutan vielä siitä, että pettäminen ei ole koskaan petetyksi tulleen vika. Vika on aina pettäjässä, koittakaa kestää se tosiasia. Valita voi aina toisin, ei ole mikään pakko pettää. On olemassa sellainenkin vaihtoehto, kuin ero. Sekin tuntuu pahalta, mutta huomattavasti vähemmän pahalta kuin pettäminen. Jos suhde ei enää kiinnosta ja toisen naama alkaa vtuttaa, voi aina kävellä pois suhteesta.
Miten siis minä (tai kukaan muukaan petetyksi tullut) tein exästäni pettäjän? Tiedän että olin hänelle hyvä; olin aina vierellä kun hän sitä tarvitsi, tuin ja kuuntelin. Arvostin häntä, muistin kehua, olin lojaali ja rehellinen. Annoin aikaani hänelle ja myös omaa tilaa. Meillä oli seksiä, minä pidin itsestäni huolta liikkumalla ja huolehdin muutenkin ulkonäöstäni. Ottajia olisi ollut vaikka millä mitalla ihan suhteenkin aikana, siinä missä ex-mies kyllä alkoi rupsahtamaan jo puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän lihoi, eikä huolehtinut kunnolla edes hygieniastaan. Jos siis todella ajattelet että mm. vastuuttomuus itsestä oikeuttaa pettämiseen, eikö oikeus olisi silloin ollut päin vastoin minulla eikä hänellä? Juuri tuollaisia te pettäjät usein olette; yritätte etsiä toisesta osapuolesta vikoja ja sillä oikeuttaa oman uskottomuutenne, uhriudutte kuin teillä ei olisi oikeasti ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin karata vieraan sänkyyn. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En petä fyysisesti, mutta viestittelen ahkerasti kaverin/vanhan tutun kanssa. Joskus aika tuhmiakin juttuja. Olen aika ihastunut, mutta molemmilla on perhe eikä aikomusta erota. Molemmat tahoillaan "ihan tyytyväisiä".
Mikroaaltouunipettäjä, te vuosituhannen uusi ihmisvariaatio. Huoh.
Mitä on ”tuhmat jutut”? Jotain alapäätarinointia? Kirjallista kuvailua elimistä?
Surullista.
Sellaista pientä flirttiä ja vihjailua pitkin päivää. Joskus kerromme mitä toisillemme haluaisimme tehdä.
Ja näemme monesti ihan "livenä" mutta mitään ei tapahdu emmekä silloin puhu 'tuhmia' vaikka olisimme kaksinkin - emme ole koskaan edes suudelleet. Molemmat ovat toisilleen pientä piristystä arkeen.
Hyi vittu 😁 Kyllä voi olla ihmiset reppanoita. ”Mä haluaisin koskettaa sua sinne!” ”Nussittuna nukkuisit paremmin!” Haluaisin nähdä sun peeeniksen ja tietää miltä maistut - hihihihi - pikkarit kastui, päivä piristyi!”
Toivottavasti joku joskus toimittaa viestittelynne lapsillenne. Mitä nuorempia, sen parempi.
Juuri tuollaisia viestejä ne ovatkin 😄
Aika lapsellista. Kai kuitenkin sallisit puolisollesikin saman?
Samoissa rajoissa kyllä. Lisähuomio: kun viestittelen toisen miehen kanssa, oma mieheni hyötyy siitä siten, että tunnontuskien vuoksi olen aina pikkuisen hellempi ja rakastavampi, plus pääsee nauttimaan kiimaisuudestani niinäkin kertoina, kun sen on saanut alulle toinen mies.
Mä oon vientimyyjä ja aina ryyppään. Ja kun ryyppää niin jutut lentää ja naikkoset on ihan kiimasina.
Ja Aasiassa tietty rimminki, ai namskutarallaa se tekee höpöniä :D
Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vittu näitä tekstejä. Pettämisen jälkeen vaimo voi olla hirressä, lapset lastensuojelussa ja ukko sekunnin kakkosen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Söin masennukseen paroksetiinia, ja se vei kyvyn välittää mistään tai kenestäkään. Jotain tunteita kai yritin hakea sillä sutinalla vieraan kanssa. Elämä meinasi kertakaikkiaan hajota käsiin sen takia, ja kun tajusin niin lopetin lääkityksen kuin leikaten. Hirveät vieroitusoireet, mutta avioliitto pelastui.
Mulle kävi samoin
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.
Ei ole reilu peli.
Jos sinä annat vaimosi olettaa että uskollisuus on teillä yhteinen arvo, niin sinä valehtelet = petos.
Ellette ole tästä koskaan keskustelleet on erittäin todennäköistä että vaimosi pitää sitä itsestään selvänä oletuksena ja sinä annat näin olla koska haluat rusinat kaikista pullista.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Mikään ei ole täydellistä eikä kukaan saa kaikkea.
Miten ihmeessä sinä ainakaan olisit mustasukkainen kun painat lukuisia naisia?
Ja jos olisitkin, niin ymmärrät varmaan että se olisi sitten hinta omasta elämäntyylistäsi ja pitäisit sen omana tietonasi.
Myyntimies-Myntti hyvänen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Niin, eli nykyinen järjestely on helpompi sinulle. Ihminen toimii usein pohjimmiltaan itsekkäistä motiiveista ja menee siitä, mistä aita on matalin. Miksi tätä ei voida vaan myöntää suoraan, vaan pitää yrittää rakennella jotain hyveellisiä perusteluja armeliaisuudesta ja toisen satuttamisesta.
Avoimen suhteen mustasukkaisuusongelmaahan voisi yrittää purkaa luomalla selvät säännöt, joilla samalla rajoitetaan syvempien tunteiden syttymistä petikumppaneita kohtaan. Esim. panna saa kerran mutta pysyvää suhdetta ei saa luoda jne. Pelisääntöjä voi päivittää tarvittaessa.
Kukaanhan ei missään välissä ole väittänyt, että pitkän parisuhteen ylläpidon edes pitäisi olla helppoa ja vaivatonta ja että siihen ei tulisi kuulumaan pettymyksiä. En ole uskonnollinen, mutta jo pappien vihkipuheissakin taitaa pääsääntöisesti olla varoituksia siitä, kuinka paljon työtä yhteiselo voi vaatia.
Uskon nykyisen järjestelyn olevan helpompi molemmille, sekä minulle että vaimolleni.
En jotenkin osaa kuvitella meitä kahta keittiön pöydän ääreen yhdessä määrittelemään avoimen suhteen raja-aitoja...
Tuollaiset ”panna saa mutta ei tunteita”-säännöt ovat jo lähtökohtaisesti absurdeja, kuka tuollaisiin oikeasti voi sitoutua??
Tässä on se ongelma että sinä päätät yksin asiasta joka kuuluu myös vaimollesi.
Se ei ole oikein eikä reilua.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Mikään ei ole täydellistä eikä kukaan saa kaikkea.
Miten ihmeessä sinä ainakaan olisit mustasukkainen kun painat lukuisia naisia?
Ja jos olisitkin, niin ymmärrät varmaan että se olisi sitten hinta omasta elämäntyylistäsi ja pitäisit sen omana tietonasi.
Enemmän pelkään ehkä vaimon mustasukkaisuutta tässä kuviossa...
Miksi vastaat ketjuun, jos et mielestäsi petä? Kysymys oli pettäjille.