Lue keskustelun säännöt.
Kuinka petit tai petät kumppaniasi?
08.01.2020 |
Mikä ajaa tai ajoi sinut tekemään niin? Miksi haluat kahta suhdetta samaan aikaan? Tuntuuko se hyvältä?
Kommentit (332)
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kirjoittanut mitään pedarioletuksia enkä siksi tuohon vastaa.
Ei vaimosi tietenkään olisi sinuun läheskään niin pettynyt jos ei itsekään olisi uskollinen.
Silloin teillä olisi samanlaiset arvot ja periaatteet.
Miksi et uskalla kertoa vaimollesi touhuistasi ja antaa hänelle mahdollisuuden valita millaisen ihmisen kanssa haluaa elää?
Onko liikaa menetettävää?Niinkö?
”...pikkutyttölihaa metsästetään...” <— tämä on kuitenkin ihan omaa tekstiäsi...
Tällainen teksti ei paljon tulkinnalle jätä sijaa.
Aika asiatonta heitellä tuollaisia väitteitä, ja aika noloa sitten vielä kiistää väittäneensä.
Teksti on todellakin jonkun muun.
Ei minun.
Mutta miten on sinun laitasi?
Ei kantti kestä?Erikoista...
Ratsastat jonkun toisen kirjoittamalla tekstillä (lainaukset...), etkä edes korjaa aiheuttamaasi väärinymmärrystä, ennenkuin lähes pakotettuna.
No, olkoon. Toivottavasti tuo tekstin kirjoittaja joko vastaa kysymykseen, tai vielä parempaa, lopettaa nuo asiattomuudet.
...ja vastauksena sinun kysymykseesi: Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten viitsi pilata hyvää parisuhdetta luomalla siihen ylimääräisiä jännitteitä.
Minä en ratsasta kenenkään teksteillä vaan kommentoin täysin oman mieleni mukaan.
Täällä on varmasti moniakin jotka ovat samaa mieltä kanssani ja pitää sinun touhujasi inhottavina.
Voi olla että olet trollikin mutta kun on kohtuullisen läheltä nähnyt vastaavia tapauksia niin tiedän että voisit olla oikeasti olemassa juuri tuollaisena.
Käytät ihmisiä hyväksesi ja suhteesi hyvyydestä saattaa vaimosi olla toista mieltä.
Oli miten oli, itse en tuollaisen kanssa halua olla edes tuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Vieraissakäynnistä alkaneissa parisuhteissa olevat ymmärtänevät, että niissä käydään myös vieraissa. Olisi melko narsistista kuvitella, että valehtelu ja muu loppuisi siihen aiempaan. Taidot on varmasti kehittynet koko ajan, itsepetoksessa on turha elää.
Usein vieraissakäynyt on puheistaan huolimatta paneskellut samaan aikaan sekä entistä puolisoaan että sitä jonka kanssa on pettänyt, vaikka tietysti väittää muuta. Tämä on hyvä tiedostaa kun iltaisin harjaa hampaitaan, että siellä on ollut aiemmin, on ehkä nytkin ja tulee varmasti jatkossakin olemaan tältä pettämisestä johdetulta uudelta puolisolta pusuttelusta saatuja muiden ihmisten ruumiinnesteitä jotka on lähtöisin eri aukoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Houkutuksia on ollut, mutta pitäydyn mieluummin tutussa ja turvallisessa vikoineen kuin etsisin uutta vielä viallisempaa. Käteenvetämällä lähtee pahimmat halut.
Pidemmän tarkastelun tuloksena olen päätynyt tutkimuksia lukemalla siihen, että ne joilla on korkea seksuaalivietti, on suurempi riski bipoon ja skitsofreniaan. Tämän lisäksi ulkonäkökeskeiset ovat suuremmassa riskissä pettämisen suhteen kuin tavikset ja rumaksi luokitellut. Eli jos oma muija välillä pihtaa ja on tavis tai ruma, niin se oikeastaan on ihan hyvä asia. Tällöin suhdetta voi rakentaa syvällisempien arvojen ja yhteen hiileen puhaltamisen näkökulmista.
Kokenut mies.
Itselläni taas päinvastaiset kokemukset, kun "ruma" tai itsensä epähaluttavaksi tuntenut saakin yllättäen huomiota niin sitä viedään. Itselle toimiva seksi ja muu läheisyys on parisuhteen liima, tahallinen pihtaaminen sen enempää kuin pettäminenkään ei kuulu hyvää suhteeseen.
Korostat itsensä epähaluttavaksi kokemisen tarvetta. Tämä on juuri sitä pinnallisuutta, joka yhdistyy ulkonäkökeskeisyyteen. Lisäksi todistaa sitä, että rumasta voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Esimerkkinä lihavuus: ihminen voi lihoa tai laihtua.
Seksi kuuluu suhteeseen, mutta jos naisella sattuu olemaan haluton kausi, voi siitä päästä yli. Se vaatii molemminpuolista arvostusta ja ymmärrystä. Mikäli seksi on suhteen ainoa liima, silloin ei kannata edes hakea pysyvää suhdetta, vaan hakea naista johon tekee tarpeensa. Usein itsekeskeiset ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään kumppaninsa hetkellisiä ongelmia. Seksin suhteen hetkellisyys voi tarkoittaa esimerkiksi kuukausia.
Helvetin oikoluvut. Itsensä haluttavaksi kokemisen tarvetta!
Tottakai parisuhteessa täytyy tuntea että toinen haluaa sinut ja sinua. Ei se mitään pinnallisuutta ole eikä liity pelkkään ulkonäköön vaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Seksi ei tosiaankaan ole mikään ainoa yhteenliimaava tekijä, vaikka vahva onkin muun läheisyyden lisänä, mutta se on asia joka erottaa suhteen muista ihmissuhteista.
Naisella haluton kausi...pientä yleistystä. Exmieheni oli haluton kaksi vuotta, en käynyt panemassa muita vaan erosin, kun yritykset suhteen parantamiseksi ei saanut vastakaikua.Sinkkuna pysyn niin kauan kunnes löydän samat arvot omaavan miehen, jos löydän.
Mikäli toinen ei sinua juuri jollain hetkellä halua, pitää ymmärtää miksi ei halua. Mikäli on stressaantunut, synnyttänyt, masentunut siitä että muut ovat haukkuneet lihavaksi, tai jotain muuta vastaavaa, voi silloin ymmärtää miksi ei halua. Se on myös ongelman ydin. Ehkä erosi on ollut järkevä, mutta kannattaa silti pohtia mitä ne todelliset syyt ovat olleet. Etenkin kun aikaa on kulunut, sillä stressi vähentää älyllistä kapasiteettia ja eron jälkeen ihminen voi kuvitella tehneensä järkeviä ratkaisuja, jotka osoittautuvat tyhmiksi sitten kun aivot taas toimivat stressin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kirjoittanut mitään pedarioletuksia enkä siksi tuohon vastaa.
Ei vaimosi tietenkään olisi sinuun läheskään niin pettynyt jos ei itsekään olisi uskollinen.
Silloin teillä olisi samanlaiset arvot ja periaatteet.
Miksi et uskalla kertoa vaimollesi touhuistasi ja antaa hänelle mahdollisuuden valita millaisen ihmisen kanssa haluaa elää?
Onko liikaa menetettävää?Niinkö?
”...pikkutyttölihaa metsästetään...” <— tämä on kuitenkin ihan omaa tekstiäsi...
Tällainen teksti ei paljon tulkinnalle jätä sijaa.
Aika asiatonta heitellä tuollaisia väitteitä, ja aika noloa sitten vielä kiistää väittäneensä.
Teksti on todellakin jonkun muun.
Ei minun.
Mutta miten on sinun laitasi?
Ei kantti kestä?Erikoista...
Ratsastat jonkun toisen kirjoittamalla tekstillä (lainaukset...), etkä edes korjaa aiheuttamaasi väärinymmärrystä, ennenkuin lähes pakotettuna.
No, olkoon. Toivottavasti tuo tekstin kirjoittaja joko vastaa kysymykseen, tai vielä parempaa, lopettaa nuo asiattomuudet.
...ja vastauksena sinun kysymykseesi: Olen sen verran mukavuudenhaluinen, etten viitsi pilata hyvää parisuhdetta luomalla siihen ylimääräisiä jännitteitä.
Minä en ratsasta kenenkään teksteillä vaan kommentoin täysin oman mieleni mukaan.
Täällä on varmasti moniakin jotka ovat samaa mieltä kanssani ja pitää sinun touhujasi inhottavina.
Voi olla että olet trollikin mutta kun on kohtuullisen läheltä nähnyt vastaavia tapauksia niin tiedän että voisit olla oikeasti olemassa juuri tuollaisena.
Käytät ihmisiä hyväksesi ja suhteesi hyvyydestä saattaa vaimosi olla toista mieltä.
Oli miten oli, itse en tuollaisen kanssa halua olla edes tuttava.
Jahas, vai että oikein hyväksikäyttäjäkin vielä, no niinpä tietysti...
”Joka teistä synnitön on, heittäköön ensimmäisen kiven!”
Tämä kannattaa pitää mielessä ennenkuin lähtee moralisoimaan muita.
Mutta turha meidän on erilaisista moraalikäsityksistä riitelemään ruveta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Houkutuksia on ollut, mutta pitäydyn mieluummin tutussa ja turvallisessa vikoineen kuin etsisin uutta vielä viallisempaa. Käteenvetämällä lähtee pahimmat halut.
Pidemmän tarkastelun tuloksena olen päätynyt tutkimuksia lukemalla siihen, että ne joilla on korkea seksuaalivietti, on suurempi riski bipoon ja skitsofreniaan. Tämän lisäksi ulkonäkökeskeiset ovat suuremmassa riskissä pettämisen suhteen kuin tavikset ja rumaksi luokitellut. Eli jos oma muija välillä pihtaa ja on tavis tai ruma, niin se oikeastaan on ihan hyvä asia. Tällöin suhdetta voi rakentaa syvällisempien arvojen ja yhteen hiileen puhaltamisen näkökulmista.
Kokenut mies.
Itselläni taas päinvastaiset kokemukset, kun "ruma" tai itsensä epähaluttavaksi tuntenut saakin yllättäen huomiota niin sitä viedään. Itselle toimiva seksi ja muu läheisyys on parisuhteen liima, tahallinen pihtaaminen sen enempää kuin pettäminenkään ei kuulu hyvää suhteeseen.
Korostat itsensä epähaluttavaksi kokemisen tarvetta. Tämä on juuri sitä pinnallisuutta, joka yhdistyy ulkonäkökeskeisyyteen. Lisäksi todistaa sitä, että rumasta voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Esimerkkinä lihavuus: ihminen voi lihoa tai laihtua.
Seksi kuuluu suhteeseen, mutta jos naisella sattuu olemaan haluton kausi, voi siitä päästä yli. Se vaatii molemminpuolista arvostusta ja ymmärrystä. Mikäli seksi on suhteen ainoa liima, silloin ei kannata edes hakea pysyvää suhdetta, vaan hakea naista johon tekee tarpeensa. Usein itsekeskeiset ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään kumppaninsa hetkellisiä ongelmia. Seksin suhteen hetkellisyys voi tarkoittaa esimerkiksi kuukausia.
Helvetin oikoluvut. Itsensä haluttavaksi kokemisen tarvetta!
Tottakai parisuhteessa täytyy tuntea että toinen haluaa sinut ja sinua. Ei se mitään pinnallisuutta ole eikä liity pelkkään ulkonäköön vaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Seksi ei tosiaankaan ole mikään ainoa yhteenliimaava tekijä, vaikka vahva onkin muun läheisyyden lisänä, mutta se on asia joka erottaa suhteen muista ihmissuhteista.
Naisella haluton kausi...pientä yleistystä. Exmieheni oli haluton kaksi vuotta, en käynyt panemassa muita vaan erosin, kun yritykset suhteen parantamiseksi ei saanut vastakaikua.Sinkkuna pysyn niin kauan kunnes löydän samat arvot omaavan miehen, jos löydän.
Samaa mieltä. Se, että toinen haluaa, on suhteessa tärkeimpiä toiseen ja suhteeseen sitovia asioita. Jos ei sitä ole, niin mitä sitten. Ehkä rakkautta, mutta ei kuten asiaan kuuluu, vaan samaan tapaan kuin muihin läheisiin tai koiraan esimerkiksi. Sitten voi olla sitäkin, että vain tarvitsee toista, mutta ei tunne mitään intohimoisia tunteita. Se on kamalaa. Se ei ole oikea suhde, väliaikaisesti tällaista voi kuitenkin olla. Mutta ei vuosia. Minulla myös haluton mies ollut jo pitkän aikaa. Vuosia. Mietin koko ajan mitä teen. Vaihtoehdot ovat 1. puhuminen, mikä on täysin yliarvostettua, eikä nosta haluja millään muotoa. 2. Ero, sitä en halua kuitenkaan, vaikka en kyllä halua elää näinkään. 3. Suhde, mutta mitä hyötyä siitä on, kun on kysymys kuitenkin siitä, että haluaisi olla haluttu just sen oman miehen silmissä. Ei muilla ole väliä. Että tähän on tultu.. ei olisi uskonut, sanon kyllä. Ei millään olisi uskonut, että tässä näin käy. Voi v..
Mulla on ollut nyt vuoden verran suhde työkaveriin. Alussa hän oli eroamassa ja oma suhteeni oli jonkilaisessa kriisissä. Tutustuimme töissä ja vähitellen viestittely meni pidemmälle. Lopulta oli pakko todeta, että nyt yhteydenpito on ylittänyt sellaisen tason, jota ei voi kotona kertoa. Vastustin suhteen etenemistä, mutta jatkoin silti yhteydenpitoa, keskusteluita ja tapaamisia. Sänkyyn asti emme ole päätyneet, vaikka toinen osapuoli on jo eronnut ja olisi ollut siihen valmis pitkään. Itse en ole päässyt oman parisuhteeni ongelmien selvittämisessä vielä kovin pitkälle, joten tilanne on nyt hyvin epätasapainossa. Hän haluaa kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kanssani, sillä näkee minut hyvänä kumppanina. Itse olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta osittain yhteisten työasioiden ja hänen sinnikkyytensä vuoksi olemme aina päätyneet johonkin uuteen syvälliseen keskusteluun. Suhteen syynä on ennen kaikkea se, että pystymme puhumaan avoimesti ja syvällisesti asiasta kuin asiasta. Siihen ei kummallakaan ollut mahdollisuutta oman puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Houkutuksia on ollut, mutta pitäydyn mieluummin tutussa ja turvallisessa vikoineen kuin etsisin uutta vielä viallisempaa. Käteenvetämällä lähtee pahimmat halut.
Pidemmän tarkastelun tuloksena olen päätynyt tutkimuksia lukemalla siihen, että ne joilla on korkea seksuaalivietti, on suurempi riski bipoon ja skitsofreniaan. Tämän lisäksi ulkonäkökeskeiset ovat suuremmassa riskissä pettämisen suhteen kuin tavikset ja rumaksi luokitellut. Eli jos oma muija välillä pihtaa ja on tavis tai ruma, niin se oikeastaan on ihan hyvä asia. Tällöin suhdetta voi rakentaa syvällisempien arvojen ja yhteen hiileen puhaltamisen näkökulmista.
Kokenut mies.
Itselläni taas päinvastaiset kokemukset, kun "ruma" tai itsensä epähaluttavaksi tuntenut saakin yllättäen huomiota niin sitä viedään. Itselle toimiva seksi ja muu läheisyys on parisuhteen liima, tahallinen pihtaaminen sen enempää kuin pettäminenkään ei kuulu hyvää suhteeseen.
Korostat itsensä epähaluttavaksi kokemisen tarvetta. Tämä on juuri sitä pinnallisuutta, joka yhdistyy ulkonäkökeskeisyyteen. Lisäksi todistaa sitä, että rumasta voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Esimerkkinä lihavuus: ihminen voi lihoa tai laihtua.
Seksi kuuluu suhteeseen, mutta jos naisella sattuu olemaan haluton kausi, voi siitä päästä yli. Se vaatii molemminpuolista arvostusta ja ymmärrystä. Mikäli seksi on suhteen ainoa liima, silloin ei kannata edes hakea pysyvää suhdetta, vaan hakea naista johon tekee tarpeensa. Usein itsekeskeiset ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään kumppaninsa hetkellisiä ongelmia. Seksin suhteen hetkellisyys voi tarkoittaa esimerkiksi kuukausia.
Helvetin oikoluvut. Itsensä haluttavaksi kokemisen tarvetta!
Tottakai parisuhteessa täytyy tuntea että toinen haluaa sinut ja sinua. Ei se mitään pinnallisuutta ole eikä liity pelkkään ulkonäköön vaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Seksi ei tosiaankaan ole mikään ainoa yhteenliimaava tekijä, vaikka vahva onkin muun läheisyyden lisänä, mutta se on asia joka erottaa suhteen muista ihmissuhteista.
Naisella haluton kausi...pientä yleistystä. Exmieheni oli haluton kaksi vuotta, en käynyt panemassa muita vaan erosin, kun yritykset suhteen parantamiseksi ei saanut vastakaikua.Sinkkuna pysyn niin kauan kunnes löydän samat arvot omaavan miehen, jos löydän.
Mikäli toinen ei sinua juuri jollain hetkellä halua, pitää ymmärtää miksi ei halua. Mikäli on stressaantunut, synnyttänyt, masentunut siitä että muut ovat haukkuneet lihavaksi, tai jotain muuta vastaavaa, voi silloin ymmärtää miksi ei halua. Se on myös ongelman ydin. Ehkä erosi on ollut järkevä, mutta kannattaa silti pohtia mitä ne todelliset syyt ovat olleet. Etenkin kun aikaa on kulunut, sillä stressi vähentää älyllistä kapasiteettia ja eron jälkeen ihminen voi kuvitella tehneensä järkeviä ratkaisuja, jotka osoittautuvat tyhmiksi sitten kun aivot taas toimivat stressin jälkeen.
Ihan näin sivusta: minusta kaksi vuotta on ihan tarpeeksi pitkä aika yrittää muutosta. Jos on onneton ja toinen osapuoli ei halua tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi, niin kyllä parisuhteesta saa myös lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut nyt vuoden verran suhde työkaveriin. Alussa hän oli eroamassa ja oma suhteeni oli jonkilaisessa kriisissä. Tutustuimme töissä ja vähitellen viestittely meni pidemmälle. Lopulta oli pakko todeta, että nyt yhteydenpito on ylittänyt sellaisen tason, jota ei voi kotona kertoa. Vastustin suhteen etenemistä, mutta jatkoin silti yhteydenpitoa, keskusteluita ja tapaamisia. Sänkyyn asti emme ole päätyneet, vaikka toinen osapuoli on jo eronnut ja olisi ollut siihen valmis pitkään. Itse en ole päässyt oman parisuhteeni ongelmien selvittämisessä vielä kovin pitkälle, joten tilanne on nyt hyvin epätasapainossa. Hän haluaa kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kanssani, sillä näkee minut hyvänä kumppanina. Itse olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta osittain yhteisten työasioiden ja hänen sinnikkyytensä vuoksi olemme aina päätyneet johonkin uuteen syvälliseen keskusteluun. Suhteen syynä on ennen kaikkea se, että pystymme puhumaan avoimesti ja syvällisesti asiasta kuin asiasta. Siihen ei kummallakaan ollut mahdollisuutta oman puolison kanssa.
Ainiin, vastaus kysymykseen että kuinka: Yhteydenpito tapahtuu firman sähköpostilla ja työpuhelimella. Tapaamiset tapahtuvat joko työaikaan tai työpäivän jälkeen ja koska yhteisiä öitä ei ole ollut, niin ei ole tarvinnut selitellä kotona. Olen ollut koko ajan rehellinen kolmannelle pyörälle, joten hän tietää missä mennään, vaikka tilanne onkin nykyään tuskallinen hänelle(kin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut nyt vuoden verran suhde työkaveriin. Alussa hän oli eroamassa ja oma suhteeni oli jonkilaisessa kriisissä. Tutustuimme töissä ja vähitellen viestittely meni pidemmälle. Lopulta oli pakko todeta, että nyt yhteydenpito on ylittänyt sellaisen tason, jota ei voi kotona kertoa. Vastustin suhteen etenemistä, mutta jatkoin silti yhteydenpitoa, keskusteluita ja tapaamisia. Sänkyyn asti emme ole päätyneet, vaikka toinen osapuoli on jo eronnut ja olisi ollut siihen valmis pitkään. Itse en ole päässyt oman parisuhteeni ongelmien selvittämisessä vielä kovin pitkälle, joten tilanne on nyt hyvin epätasapainossa. Hän haluaa kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kanssani, sillä näkee minut hyvänä kumppanina. Itse olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta osittain yhteisten työasioiden ja hänen sinnikkyytensä vuoksi olemme aina päätyneet johonkin uuteen syvälliseen keskusteluun. Suhteen syynä on ennen kaikkea se, että pystymme puhumaan avoimesti ja syvällisesti asiasta kuin asiasta. Siihen ei kummallakaan ollut mahdollisuutta oman puolison kanssa.
Mikäli huomaat että rakastatte toisianne, suosittelen eroamaan. Ennen sänkyyn menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Houkutuksia on ollut, mutta pitäydyn mieluummin tutussa ja turvallisessa vikoineen kuin etsisin uutta vielä viallisempaa. Käteenvetämällä lähtee pahimmat halut.
Pidemmän tarkastelun tuloksena olen päätynyt tutkimuksia lukemalla siihen, että ne joilla on korkea seksuaalivietti, on suurempi riski bipoon ja skitsofreniaan. Tämän lisäksi ulkonäkökeskeiset ovat suuremmassa riskissä pettämisen suhteen kuin tavikset ja rumaksi luokitellut. Eli jos oma muija välillä pihtaa ja on tavis tai ruma, niin se oikeastaan on ihan hyvä asia. Tällöin suhdetta voi rakentaa syvällisempien arvojen ja yhteen hiileen puhaltamisen näkökulmista.
Kokenut mies.
Itselläni taas päinvastaiset kokemukset, kun "ruma" tai itsensä epähaluttavaksi tuntenut saakin yllättäen huomiota niin sitä viedään. Itselle toimiva seksi ja muu läheisyys on parisuhteen liima, tahallinen pihtaaminen sen enempää kuin pettäminenkään ei kuulu hyvää suhteeseen.
Korostat itsensä epähaluttavaksi kokemisen tarvetta. Tämä on juuri sitä pinnallisuutta, joka yhdistyy ulkonäkökeskeisyyteen. Lisäksi todistaa sitä, että rumasta voi tulla kaunis ja kauniista ruma. Esimerkkinä lihavuus: ihminen voi lihoa tai laihtua.
Seksi kuuluu suhteeseen, mutta jos naisella sattuu olemaan haluton kausi, voi siitä päästä yli. Se vaatii molemminpuolista arvostusta ja ymmärrystä. Mikäli seksi on suhteen ainoa liima, silloin ei kannata edes hakea pysyvää suhdetta, vaan hakea naista johon tekee tarpeensa. Usein itsekeskeiset ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään kumppaninsa hetkellisiä ongelmia. Seksin suhteen hetkellisyys voi tarkoittaa esimerkiksi kuukausia.
Helvetin oikoluvut. Itsensä haluttavaksi kokemisen tarvetta!
Tottakai parisuhteessa täytyy tuntea että toinen haluaa sinut ja sinua. Ei se mitään pinnallisuutta ole eikä liity pelkkään ulkonäköön vaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Seksi ei tosiaankaan ole mikään ainoa yhteenliimaava tekijä, vaikka vahva onkin muun läheisyyden lisänä, mutta se on asia joka erottaa suhteen muista ihmissuhteista.
Naisella haluton kausi...pientä yleistystä. Exmieheni oli haluton kaksi vuotta, en käynyt panemassa muita vaan erosin, kun yritykset suhteen parantamiseksi ei saanut vastakaikua.Sinkkuna pysyn niin kauan kunnes löydän samat arvot omaavan miehen, jos löydän.
Mikäli toinen ei sinua juuri jollain hetkellä halua, pitää ymmärtää miksi ei halua. Mikäli on stressaantunut, synnyttänyt, masentunut siitä että muut ovat haukkuneet lihavaksi, tai jotain muuta vastaavaa, voi silloin ymmärtää miksi ei halua. Se on myös ongelman ydin. Ehkä erosi on ollut järkevä, mutta kannattaa silti pohtia mitä ne todelliset syyt ovat olleet. Etenkin kun aikaa on kulunut, sillä stressi vähentää älyllistä kapasiteettia ja eron jälkeen ihminen voi kuvitella tehneensä järkeviä ratkaisuja, jotka osoittautuvat tyhmiksi sitten kun aivot taas toimivat stressin jälkeen.
Erostani on jo muutamia vuosia ja olen kyllä ollut huomattavasti stressittömämpi kuin suhteen viimeisinä vuosina. Eroa en ole katunut päivääkään, ennemminkin sitä että tuhlasin elämääni niinkin pitkään "kämppissuhteessa".
En kai minäkään toista joka sekunti intohimoisesti halua, mutta se ettei kykene seksiin ei ole syy eristäytyä kokonaan toisesta. Jos toista rakastaa ja haluaa olla yhdessä, toisen koskettamisessa ei ole kuukausien saati vuosien taukoa, jos tietää että toinen sitä haluaisi.
Parisuhteen toinen tärkeä peruspilari on vastavuoroinen toisen tukeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)
Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut nyt vuoden verran suhde työkaveriin. Alussa hän oli eroamassa ja oma suhteeni oli jonkilaisessa kriisissä. Tutustuimme töissä ja vähitellen viestittely meni pidemmälle. Lopulta oli pakko todeta, että nyt yhteydenpito on ylittänyt sellaisen tason, jota ei voi kotona kertoa. Vastustin suhteen etenemistä, mutta jatkoin silti yhteydenpitoa, keskusteluita ja tapaamisia. Sänkyyn asti emme ole päätyneet, vaikka toinen osapuoli on jo eronnut ja olisi ollut siihen valmis pitkään. Itse en ole päässyt oman parisuhteeni ongelmien selvittämisessä vielä kovin pitkälle, joten tilanne on nyt hyvin epätasapainossa. Hän haluaa kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kanssani, sillä näkee minut hyvänä kumppanina. Itse olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta osittain yhteisten työasioiden ja hänen sinnikkyytensä vuoksi olemme aina päätyneet johonkin uuteen syvälliseen keskusteluun. Suhteen syynä on ennen kaikkea se, että pystymme puhumaan avoimesti ja syvällisesti asiasta kuin asiasta. Siihen ei kummallakaan ollut mahdollisuutta oman puolison kanssa.
Ainiin, vastaus kysymykseen että kuinka: Yhteydenpito tapahtuu firman sähköpostilla ja työpuhelimella. Tapaamiset tapahtuvat joko työaikaan tai työpäivän jälkeen ja koska yhteisiä öitä ei ole ollut, niin ei ole tarvinnut selitellä kotona. Olen ollut koko ajan rehellinen kolmannelle pyörälle, joten hän tietää missä mennään, vaikka tilanne onkin nykyään tuskallinen hänelle(kin)
Saako kysyä, mitkä asiat saavat pysymään nykyisessä parisuhteessasi, jossa avoin puheyhteys kumppaniin ei ilmeisesti toimi? En kysy tätä mitenkään ilkeämielisesti, kiinnostaisi vain tietää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.
Mikä tämä kuvottaja myyntiäijä täällä on? Selittää jotain psykoluvioita? Hyi saatana.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.
No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Narsisteille koko elämä on peli - puhumattakaan ihmissuhteista. Myös ne ”pelataan”. Aina voi ”voittaa tai hävitä” - jännittävää! 🤩 Kun syvempiä tunteita ei ole, on homma sitten tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut nyt vuoden verran suhde työkaveriin. Alussa hän oli eroamassa ja oma suhteeni oli jonkilaisessa kriisissä. Tutustuimme töissä ja vähitellen viestittely meni pidemmälle. Lopulta oli pakko todeta, että nyt yhteydenpito on ylittänyt sellaisen tason, jota ei voi kotona kertoa. Vastustin suhteen etenemistä, mutta jatkoin silti yhteydenpitoa, keskusteluita ja tapaamisia. Sänkyyn asti emme ole päätyneet, vaikka toinen osapuoli on jo eronnut ja olisi ollut siihen valmis pitkään. Itse en ole päässyt oman parisuhteeni ongelmien selvittämisessä vielä kovin pitkälle, joten tilanne on nyt hyvin epätasapainossa. Hän haluaa kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kanssani, sillä näkee minut hyvänä kumppanina. Itse olen pari kertaa yrittänyt lopettaa, mutta osittain yhteisten työasioiden ja hänen sinnikkyytensä vuoksi olemme aina päätyneet johonkin uuteen syvälliseen keskusteluun. Suhteen syynä on ennen kaikkea se, että pystymme puhumaan avoimesti ja syvällisesti asiasta kuin asiasta. Siihen ei kummallakaan ollut mahdollisuutta oman puolison kanssa.
Ainiin, vastaus kysymykseen että kuinka: Yhteydenpito tapahtuu firman sähköpostilla ja työpuhelimella. Tapaamiset tapahtuvat joko työaikaan tai työpäivän jälkeen ja koska yhteisiä öitä ei ole ollut, niin ei ole tarvinnut selitellä kotona. Olen ollut koko ajan rehellinen kolmannelle pyörälle, joten hän tietää missä mennään, vaikka tilanne onkin nykyään tuskallinen hänelle(kin)
Saako kysyä, mitkä asiat saavat pysymään nykyisessä parisuhteessasi, jossa avoin puheyhteys kumppaniin ei ilmeisesti toimi? En kysy tätä mitenkään ilkeämielisesti, kiinnostaisi vain tietää. :)
Tämä on oikein hyvä kysymys ja tätä on pohdittu kerta jos toinenkin... Kyse on siitä, että nykyinen liitto on ok eli ihan hyvä. Siinä ei ole riitoja ja olemme oppineet elämään toistemme kanssa. Mutta ei siinä ole sitten myöskään mitään sellaista hyvää, jonka ajattelen kuuluvan liittoon. Emme esimerkiksi keskustele yleisisä asioista, koska niistä syntyy helposti kinaa. Arkiset asiat kyllä hoituvat yleensä ihan hyvin. Meistä on siis tullut kämppiksiä, jotka pyörittävät arkea rutiinilla. Olen myös itse huono nostamaan asioita pöydälle ja en tiedä miten puolisoni suhtautuisi siihen kun joskus nosta esiin tarpeen tehdä muutoksia suhteeseen. Kun emme ole vielä eronneet, niin kai meillä on mahdollisuus korjata suhde...
Eli en ole saanut aikeiseksi tehdä mitään kun ei ole pakko. En halua satuttaa ja silti tiedän satuttavani sitä enemmän mitä pidempään jahkaan asian kanssa.
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?
Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.
Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.
Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.
Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.
En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.
Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.
Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/
Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?
Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.Sinullahan on vaimo joka myös voi hakea tarpeidensa tyydytyksen mistä milloinkin haluaa.
Eikö se näin ole?
Ettähän te silloin toisianne petä jos asia on näin järjestetty.
Olet väärässä ketjussa.En pidä ajatuksesta että vaimollani olisi syrjähyppyjä.
Toisaalta en halua kehittää ajatuksesta mitään pakkomiellettäkään, olen päättänyt luottaa häneen.Nyt kun vastasin kysymykseesi, vastaatko ystävällisesti tuohon minun esittämääni...
Eli vaimosi ei saa tehdä samaa kuin sinä.
Pitihän se arvata.
Tässä se on nyt rautalangasta väännettynä miksi avoimia suhteita ei oikeasti paljoa ole.
Itselle varataan eri oikeudet kuin annettaisiin toiselle.
Pesunkestävä kaksinaismoralisti.En ymmärrä logiikkaasi.
Leikitään hetki ajatusleikkiä että vaimoni pettäisi minua (voi olla tottakin, en voi mistään 100% varmuudella tietää).En usko että vaimoni varsinaisesti riemastuisi jos kuulisi minun olleen uskoton, luulisin että hän olisi minuun pettynyt, ja ihan yhtä paljon verrattuna tilanteeseen jossa hän on itse ollut uskollinen.
P.S. Et ole vieläkään vastannut minun kysymykseeni, siihen lienee joku syy?
Olen eri, mutta mielestäni olennainen kysymys ei ole se, pettyykö vaimo vai ei, vaan se, että eikö tasa-arvoisessa ja reilussa parisuhteessa kummankin pitäisi saada halutessaan pelata samoilla säännöillä? Jos kyse on pelkästä seksistä, niin ei varmaan sitten haittaa, jos vaimokin sitä halutessaan muiden kanssa harrastaa. Kyllä pitkä ja vakaa parisuhde yleensä joitain pettymyksiä kestää ja pettymysten myötä suhdetta voidaan yrittää myös parantaa.
Kaksinaismoralismi tässä asiassa on juurikin sitä, että omalle pettämiselle kyllä löydetään oikeutettuja syitä, mutta toiselta niitä avioliiton ulkopuolisia suhteita ei sitten hyväksytäkään. Ja tästä itsekkäästä syystä ei haluta sitä avointa suhdetta yhdessä sovituilla pelisäännöillä.
Tottakai molemmat saa pelata samoilla säännöillä, en ole missään kirjoituksissani tällaista kieltänyt.
Päinvastoin, olen pitänyt vaimoni uskottomuutta ihan mahdollisena skenaariona.
(Olisi todella typerää ja sinisilmäistä pitää sitä täysin mahdottomana, jo ihan tilastojenkin valossa...)Ihan yhtä vähän kun vaimoni tietää minun tekemisistäni silloin kun olen matkoilla, minä tiedän hänen...
Eli loppujen lopuksi reilu peli molemmin puolin.No ei se siinä mielessä ole reilu peli molemmin puolin, että vaimosi ilmeisesti elää edelleen siinä uskossa, että aikaisempi sopimuksenne ylsiavioisesta liitosta on edelleen voimassa. Ehkä vaimosi on periaatteellisempi ihminen kuin sinä: häntä voisi kiinnostaa olla myös muiden kanssa, mutta hän ei niin tee kunnioituksesta sinua ja liittoanne kohtaan ja olettaa sinun elävän samoin? Samalla tavalla, kun sinä nyt oletat, että hän voisi pettää kun sinäkin petät. Reilumpaa olisi avata suhde myös muille osapuolille. Mikäli tästä päästään sopimukseen, myös keskinäinen suhteenne voisi vahvistua avoimuuden myötä.
Avoimissa suhteissa on mielestäni sellainen perustavaa laatua oleva ongelma, että ennemmin tai myöhemmin mustasukkaisuuden peikko astelee estradille...
”Valkoinen valhe” on armeliaampi kuin tuskallinen totuus, näin se vaan menee.
Kai ymmärrät, että olet kehittänyt nuo teoriasi ihan vain defenssinä normaalia maailmaa vastaan? Alitajuisesti puolustamaan erityistä käytöstäsi?
Olen harvoin kohdannut noin pahasti flippaavaa ihmistä, joka oikeasti uskoo pahuutensa ”hyvyyteen”.
Petin työkaverin kanssa joka oli hetki sitten eronnut, itse naimisissa. Muutamia kertoja kunnes loppui.
Ei olla enää samassa työpaikassa.