Kertooko avioehto siitä, ettei luota toiseen ihmiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.

Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?

Esimerkki: aiomme mennä naimisiin, olemme toisella kierroksella ja molemmilla omat jo aikuiset lapset. Molemmilla varallisuutta ja hyväpalkkainen työ. Avioehdossa kykenemme määrittämään nykyisten omien varallisuuksiemme kohtalon myös silloin kun toinen kuolee. Minun suvun kesähuvila säilyy suvussani lasteni kautta, samoin minun varallisuus muutenkin menee lapsilleni, miehellä sama juttu omien lastensa suhteen. Avioehdolla ja testamentilla varmistamme toistemme hyvän vanhuuden toisen kuoleman jälkeen, ja estämme minkäänlaiset perintöriidat lastemme välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.

Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos. 

Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.

Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti. 

Älä jaksa trollata.

En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä. 

Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.

Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.

No mietippäs vielä onko tuossa nyt sitten itse hoidettu asiat niin ettei jää?

Tarkoitat että miehen olisi pitänyt lopettaa reissutyöt ja vaihtaa pienimpi palkkaiseen päivätyöhön tai olla haluamatta lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Yli puolet liitoista päätyy eroon.

Minkä tilaston mukaan? Ainakin ensimmäisistä avioliitoista noin suuri osa ei pääty eroon. Tilastokeskuksen marraskuussa julkaisemien tietojen mukaan näyttää siltä, että vuoden 1985 jälkeen solmituista ensimmäisistä avioliitoista tulee lopulta päättymään eroon noin 42-43 prosenttia.

Vuodesta 1990 alkaen kokonaiseronneisuusluvut näyttävät käyttäytyvän samalla tavalla riippumatta avioliiton solmimisvuodesta. Tilastojen mukaan noin 80% avioliitoista on voimassa vielä 9 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. 70% avioliitoista kestää 15 vuotta ja 60% kestää 25 vuotta.

Noiden todellisten lukujen perusteella on minusta täyttä liioittelua sanoa, että puolet avioliitoista päättyy eroon. Toki tilastoja voivat rumentaa ne ihmiset, jotka solmivat lukuisia peräkkäisiä eroon päättyneitä avioliittoja, mutta minusta tässä on keskeistä nimenomaan ensimmäisen avioliiton kestävyys. Tuolla "yli puolet eroaa" väitteellä pelotellaan turhaan, jos 70% on naimisissa vähintään 15 vuotta ja siitä ajasta luultavasti suurimman osan onnellisesti. Yli 60% näyttää olevan naimisissa loppuikänsä.

Tilastojen mukaan avioliiton kolmas ja neljäs vuosi ovat riskialtteimmat eli eroluvut ovat ovat suurimmillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.

Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos. 

Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.

Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti. 

Älä jaksa trollata.

En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä. 

Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.

Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.

No se on silkkaa naisen tyhmyyttä, että kaikki kiinteä omaisuus miehen nimissä. Näin tyhmän naisen kuuluukin jäädä tyhjän päälle. Niin kuin jo sanoin monta kertaa, jokainen on itse vastuussa tekemisistään.

Kumpi tässä se tyhmä mahtaa ollakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle avioliitto on tapa sopia kerralla lukuisia talouteen ja yhteiseloon liittyviä kysymyksiä. Samalla vahvistetaan lasten isyys, perintöoikeudet ja lesken oikeudet. Miksi ihmeessä menisin naimisiin voidakseni sopia toisin avioliittosopimuksen asioita?

Eihän suomalaiset naiset enää edes synnytä. Toisekseen, isyystesti on sinulle varmaan ihan ok?

Kyllä minä olen synnyttänyt yhden avioliitossa syntyneen lapsen, jonka isä on juridisesti ja biologisesti aviomieheni.  Ei ole testejä siihen tarvittu. 

Avioliiton hyvä juridinen puoli on siinä että aviomies tunnustetaan laillisesti vaimonsa lapsen isä eikä kukaan ulkopuolinen voi yrittää kiistää sitä. Sitä vastoin avoliitossa isyys pitää tunnustaa erikseen ja vahvistaa se maistraatissa. Jos isyyttä ei tunnusteta, on lapsi virallisesti isätön ja äiti yksin vastuussa muun muassa lapsen elatuksesta.

 Mitä tulee tuohon avioehtoon, niin se lienee paikallaan jos tulevan avioparin välillä on huomattavia varallisuuseroja tai huomattava ikäero. Jos joku miljonäärimies menee naimisiin 40 vuotta nuoremman naismallin kanssa, niin suosittelisin miehelle avioehtoa ihan varmuuden vuoksi ettei puolet omaisuudesta katoa taivaan tuuliin muutaman vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.

Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos. 

Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.

Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti. 

Älä jaksa trollata.

En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä. 

Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.

Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.

No mietippäs vielä onko tuossa nyt sitten itse hoidettu asiat niin ettei jää?

Tarkoitat että miehen olisi pitänyt lopettaa reissutyöt ja vaihtaa pienimpi palkkaiseen päivätyöhön tai olla haluamatta lapsia?

Nyt olet todella typerä. Miksi ulkoistat jatkuvasti ne ongelmat siihen toiseen osapuoleen? En tarkoita, että MIEHEN pitää/ei pidä tehdä mitään, jos ei halua. Vaan silloin pitää ITSE miettiä, että haluanko minä tähän kohtaan lapsia ja juuri tälle reissutyötätekevälle miehelle. Ottaa itse vastuun elämästään. Sitä minä tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.

Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?

Esimerkki: aiomme mennä naimisiin, olemme toisella kierroksella ja molemmilla omat jo aikuiset lapset. Molemmilla varallisuutta ja hyväpalkkainen työ. Avioehdossa kykenemme määrittämään nykyisten omien varallisuuksiemme kohtalon myös silloin kun toinen kuolee. Minun suvun kesähuvila säilyy suvussani lasteni kautta, samoin minun varallisuus muutenkin menee lapsilleni, miehellä sama juttu omien lastensa suhteen. Avioehdolla ja testamentilla varmistamme toistemme hyvän vanhuuden toisen kuoleman jälkeen, ja estämme minkäänlaiset perintöriidat lastemme välillä.

Avioehdolla ei voi poistaa lesken asumisoikeutta, joten perintöriita teille tulossa vielä. Lapset joutuvat maksamaan perintöverot ja katselemaan vierasta naamaa kämpässään. Tämän takia ei koskaan uudelleen naimisiin, ei ehdolla tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle avioliitto on tapa sopia kerralla lukuisia talouteen ja yhteiseloon liittyviä kysymyksiä. Samalla vahvistetaan lasten isyys, perintöoikeudet ja lesken oikeudet. Miksi ihmeessä menisin naimisiin voidakseni sopia toisin avioliittosopimuksen asioita?

Eihän suomalaiset naiset enää edes synnytä. Toisekseen, isyystesti on sinulle varmaan ihan ok?

Kyllä minä olen synnyttänyt yhden avioliitossa syntyneen lapsen, jonka isä on juridisesti ja biologisesti aviomieheni.  Ei ole testejä siihen tarvittu. 

Avioliiton hyvä juridinen puoli on siinä että aviomies tunnustetaan laillisesti vaimonsa lapsen isä eikä kukaan ulkopuolinen voi yrittää kiistää sitä. Sitä vastoin avoliitossa isyys pitää tunnustaa erikseen ja vahvistaa se maistraatissa. Jos isyyttä ei tunnusteta, on lapsi virallisesti isätön ja äiti yksin vastuussa muun muassa lapsen elatuksesta.

 Mitä tulee tuohon avioehtoon, niin se lienee paikallaan jos tulevan avioparin välillä on huomattavia varallisuuseroja tai huomattava ikäero. Jos joku miljonäärimies menee naimisiin 40 vuotta nuoremman naismallin kanssa, niin suosittelisin miehelle avioehtoa ihan varmuuden vuoksi ettei puolet omaisuudesta katoa taivaan tuuliin muutaman vuoden päästä.

Malleillakin on yleensä aika hyvät tulot ja etenkin nuorina, joten oleellista on se, ettei suojata vain TOISEN omaisuutta, jolloin nainen joutuisi jakamaan omansa puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.

Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos. 

Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.

Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti. 

Älä jaksa trollata.

En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä. 

Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.

Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.

No mietippäs vielä onko tuossa nyt sitten itse hoidettu asiat niin ettei jää?

Tarkoitat että miehen olisi pitänyt lopettaa reissutyöt ja vaihtaa pienimpi palkkaiseen päivätyöhön tai olla haluamatta lapsia?

Nyt olet todella typerä. Miksi ulkoistat jatkuvasti ne ongelmat siihen toiseen osapuoleen? En tarkoita, että MIEHEN pitää/ei pidä tehdä mitään, jos ei halua. Vaan silloin pitää ITSE miettiä, että haluanko minä tähän kohtaan lapsia ja juuri tälle reissutyötätekevälle miehelle. Ottaa itse vastuun elämästään. Sitä minä tarkoitan.

Kyllä halusin ja olen avioliitossa ilman avioehtoa eli eron tullen saan puolet kaikesta, myös miehen perinnöstä. Miksi tämä on sinulle ongelma?

Avioehto pitäisi olla lakisääteinen pakko jonka luopumisesta tulisi erikseen sopia.

Avioehdon ei tarvitse olla vain ylosrajaava, vaan se voi olla kaikkea muutakin. Esim. meillä on avioehto, joka erotilanteessa TURVAA myös taloudellisesti heikompaa osapuolta eli meidän tapauksessa naista. Siinä on määritelty tarkat laskukaavat, minkä mukaan naiselle maksetaan hyvitystä kotiäitiydestä siltä ajalta, kun hän ei ole työelämässä. Eli siis jos minun omaisuuteni arvo jostain syystä romahtaisi, saattaisin joutua maksamaan jopa yli puolet hänelle erotilanteessa.

Juuuuuuuuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.

Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?

Esimerkki: aiomme mennä naimisiin, olemme toisella kierroksella ja molemmilla omat jo aikuiset lapset. Molemmilla varallisuutta ja hyväpalkkainen työ. Avioehdossa kykenemme määrittämään nykyisten omien varallisuuksiemme kohtalon myös silloin kun toinen kuolee. Minun suvun kesähuvila säilyy suvussani lasteni kautta, samoin minun varallisuus muutenkin menee lapsilleni, miehellä sama juttu omien lastensa suhteen. Avioehdolla ja testamentilla varmistamme toistemme hyvän vanhuuden toisen kuoleman jälkeen, ja estämme minkäänlaiset perintöriidat lastemme välillä.

Mekin olemme toisella kierroksella. Kummallakin aiempi avioliitto, joka päättynyt lapsettomana. Molemmilla on varallisuutta ja hyvät työpaikat. Kumpikin perii/on perinyt ihan kivat summat varallisuutta. Perustimme perheen vasta toisella kierroksella, lapsi on kummankin ainoa. Lapsi perii kummankin vanhempansa ja leskeksi jäävä ei menetä kotiaan. Erotessamme kumpikin vanhempi pystyy ylläpitämään elintason, johon lapsi on tottunut. Ei avioehtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.

Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?

Esimerkki: aiomme mennä naimisiin, olemme toisella kierroksella ja molemmilla omat jo aikuiset lapset. Molemmilla varallisuutta ja hyväpalkkainen työ. Avioehdossa kykenemme määrittämään nykyisten omien varallisuuksiemme kohtalon myös silloin kun toinen kuolee. Minun suvun kesähuvila säilyy suvussani lasteni kautta, samoin minun varallisuus muutenkin menee lapsilleni, miehellä sama juttu omien lastensa suhteen. Avioehdolla ja testamentilla varmistamme toistemme hyvän vanhuuden toisen kuoleman jälkeen, ja estämme minkäänlaiset perintöriidat lastemme välillä.

Avioehdolla ei voi poistaa lesken asumisoikeutta, joten perintöriita teille tulossa vielä. Lapset joutuvat maksamaan perintöverot ja katselemaan vierasta naamaa kämpässään. Tämän takia ei koskaan uudelleen naimisiin, ei ehdolla tai ilman.

Leski saakin jäädä asumaan, tuota juuri haluammekin. Ja yhteinen asunto (minun nykyinen) muuttuu yhteiseksi, siitä ei kumpaakaan saa pois ajettua. Ja leski saa haluteessaan myydä asunnon jos haluaa ja muuttaa hoitokotiin. Lapsille jää muuta omaisuutta ja varallisuutta kummaltakin puolin niin paljon ettei ne osuudet ja perintöverot ilman tuota yhteistä asuinkotia ole ongelma.

Meillä molemmilla vielä omat vanhemmat elossa, mutta hyvin vanhoja. Tuon vuoksi olemme miettineet näitä perintöasioita. Oman perimiset ja lasten tulevan suhteen meillä sama ajatus: jokainen sukupolvi hankkii rahansa ja päättää itse mahdollisimman paljon kuinka tuo käytetään, kenenkään ei kannata jäädä elämään "perintöä odotellessa" tyylillä. kannustamme juuri vanhempiamme käyttämään kaikki mahdolliset avut ja elämän helpotukset rahasta välittämättä kun sitä kerran on, ja samalla tyylillä aiomme elää myös itse. Lapset perivät sen mitä jäljelle jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.

Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?

Esimerkki: aiomme mennä naimisiin, olemme toisella kierroksella ja molemmilla omat jo aikuiset lapset. Molemmilla varallisuutta ja hyväpalkkainen työ. Avioehdossa kykenemme määrittämään nykyisten omien varallisuuksiemme kohtalon myös silloin kun toinen kuolee. Minun suvun kesähuvila säilyy suvussani lasteni kautta, samoin minun varallisuus muutenkin menee lapsilleni, miehellä sama juttu omien lastensa suhteen. Avioehdolla ja testamentilla varmistamme toistemme hyvän vanhuuden toisen kuoleman jälkeen, ja estämme minkäänlaiset perintöriidat lastemme välillä.

Avioehdolla ei voi poistaa lesken asumisoikeutta, joten perintöriita teille tulossa vielä. Lapset joutuvat maksamaan perintöverot ja katselemaan vierasta naamaa kämpässään. Tämän takia ei koskaan uudelleen naimisiin, ei ehdolla tai ilman.

Leski saakin jäädä asumaan, tuota juuri haluammekin. Ja yhteinen asunto (minun nykyinen) muuttuu yhteiseksi, siitä ei kumpaakaan saa pois ajettua. Ja leski saa haluteessaan myydä asunnon jos haluaa ja muuttaa hoitokotiin. Lapsille jää muuta omaisuutta ja varallisuutta kummaltakin puolin niin paljon ettei ne osuudet ja perintöverot ilman tuota yhteistä asuinkotia ole ongelma.

Meillä molemmilla vielä omat vanhemmat elossa, mutta hyvin vanhoja. Tuon vuoksi olemme miettineet näitä perintöasioita. Oman perimiset ja lasten tulevan suhteen meillä sama ajatus: jokainen sukupolvi hankkii rahansa ja päättää itse mahdollisimman paljon kuinka tuo käytetään, kenenkään ei kannata jäädä elämään "perintöä odotellessa" tyylillä. kannustamme juuri vanhempiamme käyttämään kaikki mahdolliset avut ja elämän helpotukset rahasta välittämättä kun sitä kerran on, ja samalla tyylillä aiomme elää myös itse. Lapset perivät sen mitä jäljelle jää.

Mitä sitten? Lapsilla on käsitykset ja mielipiteet kuin teillä, myös rahasta. Sanoit että avioehdolla estätte minkäänlaiset riidat lasten välillä. Ette estä.

Realismia se vain on. Minä arvostin (köyhempää) miestäni suuresti, kun hän pyysi avioehtoa ennen avioitumistamme.

T. Naisjuristi, joka on nähnyt melkoisia kauhujuttuja alalla, kun omaisuudesta aletaan taistella

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Yli puolet liitoista päätyy eroon.

Yhdelläkään naisella ei pitäisi olla mitään oikeutta miehen omaisuuteen. 

Se on kummallista että ajattellaan nimenomaan että miehellä olisi omaisuutta vaikka suurin osa miehistå on ihan tavallisia pulliaisia ei mitään Nalle Wahlroseja.

Vaikka miesten palkat on vieläkin keskimäärin suuremmat kuin naisten niin ei ne niin paljon suurempia ole että niistä joku omaisuus kertyisi ja ne yhdessä hankitut asunnot, autot yms on molempien omaisuutta. Lisäksi miehet noin yleisesti eivät osaa käyttää rahaa vaan tuhlaavat ne joutavuuksiin. Lisäksi ne perinnöt menevät ihan tasan naisille ja miehille jos sitåkin tapaa rikastua ajatellaan. Miehet tosin siipeilee naisten rahoilla ja elätyttävät omat lapsensa naisella, siitä toki voi rahaa kertyå mutta sehån ei oikeasti ole miehen rahaa vaan varastettua.

Jos ei ole kyseessä todells valtavat omaisuudet niin avioehto on yksinkertaisesti osoitus siitä ettå sitå vaativa ei ole tosissaan menossa loppuikäksi naimisiin eli sutki mikä sutki.