Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertooko avioehto siitä, ettei luota toiseen ihmiseen?
08.01.2020 |
Mistä avioehdon allekirjottaminen johtuu? Puhutaan nyt kaiken kattavasta avioehdosta.
Mieheni haluaa avioehdon, johon kuuluu siis kaikki omaisuus (talo ja vapaa-ajan asunto ym). Itselläni ”turvattavana” ei tällä hetkellä ole paljon mitään, mutta odotettavissa on suurehko perintö, joten tämä sopii kyllä minulle. En kuitenkaan ollut se, joka ehtoa ehdotti, vaan se avioehtoon suostuja.
Mistä kertoo se että mies välttämättä haluaa avioehdon? Luottamuksen puutteesta suhteeseen tai kumppaniin?
Vai kertooko se mistään, onko se vain joku vaisto, joka ohjaa turvaamaan oman omaisuuden? Ylianalysoinko?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa avioehdolla mitätöidä sen mitä saavutetaan toisen osapuolen turvaksi avioliitolla, niin miksi edes mennään naimisiin? Eikö olisi parempi jatkaa avoliitossa?
Saavutetaan toisen hyväksi? Mitä tarkoitat? Tuskin kukaan sitä avioehtoa tekee, jos varallisuus on vähäistä kummallakin ja yhdessä kasvatetaan sitä suuremmaksi. Avioehto tehdään silloin kun toisella sitä omaisuutta on kerättynä jo paljon ennen kuin puoliso tuli elämään.
Avioliitto on ennen kaikkea keino turvata osapuolensa. Leskelle tämä tarkoittaa sitä, että leski saa eläkettä ehdot täyttäessään ja hänellä säilyy asumisoikeus puolisoiden yhteisessä kodissa. Eron tullessa kumpikaan yhteisten lasten huoltaja ei jää aivan tyhjän päälle, vaan omaisuus jakutuu kummankin hyväksi, jolloin kummallakin säilyy edes alustavat mahdollisuudet turvata yhteisten lasten elatusta.
Pöh. Avioehdon saa tehtyä niin, että asumisoikeus säilyy. Ja miksi ihmeessä toinen jäisi tyhjän päälle? Siinähän sitä kerrytetään yhteistä pottia avioliiton AIKANA. Avioehto rajaa sen omaisuuden, joka on hankittu ENNEN sitä puolisoa. Tämäkin asia on jo moneen kertaan todettu, mutta kun ei näköjään ymmärretä.
Normaali avioehto koskee myös avioliiton aikana hankittua omaisuutta ihan yhtälailla kun ennen avioliittoakin hankittua omaisuutta. Avioliiton aikana hankittu omaisuus on sen jonka nimissä se on. Jos toinen maksaa ruuat ja toinen ostaa auton, kodinkoneet, huonekalut ym ja hänellä on nimelleen kuitit näistä niin erotilanteessa avioehdon voimassa ollessa kumpikin pitää sen mikä on nimissään. Eli toinen ei saa mitään ja toiselle jää kaikki kiinteä.
Meillä on avioehto muta käytännössä kaikki avioliiton aikana hankittu on merkitty molempien nimiin vaikka olenkin ollut vuosia kotona hoitamassa yhteisiä lapsia. Jos avioehto tehdään on tärkeää huolehtia koko ajan että rahat käytetään reilusti ja ymmärretään mitä avioehto merkitsee omalla ja puolison kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa avioehdolla mitätöidä sen mitä saavutetaan toisen osapuolen turvaksi avioliitolla, niin miksi edes mennään naimisiin? Eikö olisi parempi jatkaa avoliitossa?
Saavutetaan toisen hyväksi? Mitä tarkoitat? Tuskin kukaan sitä avioehtoa tekee, jos varallisuus on vähäistä kummallakin ja yhdessä kasvatetaan sitä suuremmaksi. Avioehto tehdään silloin kun toisella sitä omaisuutta on kerättynä jo paljon ennen kuin puoliso tuli elämään.
Avioliitto on ennen kaikkea keino turvata osapuolensa. Leskelle tämä tarkoittaa sitä, että leski saa eläkettä ehdot täyttäessään ja hänellä säilyy asumisoikeus puolisoiden yhteisessä kodissa. Eron tullessa kumpikaan yhteisten lasten huoltaja ei jää aivan tyhjän päälle, vaan omaisuus jakutuu kummankin hyväksi, jolloin kummallakin säilyy edes alustavat mahdollisuudet turvata yhteisten lasten elatusta.
Pöh. Avioehdon saa tehtyä niin, että asumisoikeus säilyy. Ja miksi ihmeessä toinen jäisi tyhjän päälle? Siinähän sitä kerrytetään yhteistä pottia avioliiton AIKANA. Avioehto rajaa sen omaisuuden, joka on hankittu ENNEN sitä puolisoa. Tämäkin asia on jo moneen kertaan todettu, mutta kun ei näköjään ymmärretä.
Avioehto kylläkin voi rajata pois myös avioliiton aikana hankitun omaisuuden, riippuen ihan siitä mitä avioehtoon on kirjattu. Avioehdon voi tehdä myös niin, että se on voimassa vain eron varalla muttei kuolemantapauksessa. Sivusta.
No se on vaan realismia, monet eroaa.
Hyvä se on varautua ikävien asioiden varalle silloin, kun asiat ovat vielä hyvin. Inhottavaa alkaa setviä niitä siinä vaiheessa kun paska on jo tuulettimessa.
Aika monilla on tapaturmavakuutus. Kukaan ei toivo kaatuvansa portaissa niin että jalka katkeaa, mutta voi se silti tapahtua. Ja silloin on kiva kun voi sujuvasti hoitaa asiat vakuutusyhtiön kautta.
En oikein osaa muodostaa mielipidettä asiasta. Olen kerran ollut naimisissa ja liitto päättyi eroon, meillä ei ollut avioehtoa. Tuolloin kun menimme naimisiin niin miehen nimissä oli talo johon yhdessä muutimme. Meillä oli lisäksi yhteinen mökki (hankimme sen vähän myöhemmin). Avioliiton aikana mies maksoi talonsa lainanlyhennyksiä yksin ja minä maksoin yhteisen mökkimme lainanlyhennyksiä yksin. Ajattelin itse että asia on ihan ok koska olemme naimisissa; molemmat maksavat suunnilleen saman verran lainanlyhennyksiä. Avioliiton aikana minä maksoin melkein aina ruuat ja lasten vaatteet, mies maksoi sähkölaskun, vakuutukset ym. Ajattelin että kulut menevät suunnilleen tasan ja että homma bueno ja olemme onnellisia.
No sitten tuli ero miehen pettämisen takia. Mies oli pihalla avioliittolaista ja väitti että erotilanteessa talo on 100% hänen eikä minulla ole siihen avio-oikeutta (koska hän on maksanut yksin lainanlyhennykset). Hän väitti että mökki on puoliksi molempien koska se on molempien nimissä (vaikka minä olinkin maksanut yksin lainanlyhennykset). No onneksi avioliittolaki minua suojeli ja kuten tiedätte koko omaisuus oli yhteistä ja se velkojen jälkeen jäänyt osio jaettiin sitten puoliksi kuten asiaan kuuluukin. En tiedä olisiko avioehto kannattanut, ja millainen sen olisi tullut olla ja miten asia olisi mennyt. Tästä on pitkä aika.
Nyt minulla on uusi mies ja meillä on molemmilla omat talot omissa nimissä ja molemmat maksavat omien talojensa lainanlyhennystä. Mies haluaisi että minä myyn oman taloni ja muutan hänen luokseen asumaan. Kauhu on suuri siitä että entisen elämän tapahtumat toistuvat; tulee ero ja minä saan taas lähteä ja toinen sanoo että "sori, tässä mikään ei ole sinun". Mihin lähtisin edes siinä vaiheessa jos olen oman taloni myynyt ja omaisuudestani luopunut? Toisekseen tiedän senkin, että jos muutan miehen taloon ja hän maksaa omia lainanlyhennyksiään, tulisin minä vastaamaan juoksevista kuluista (eli käteen ei jäisi "mitään" omaisuutta) koska tykkään ostella ja tehdä ruokaa, sisustaa, ym, mikä ei ole ns. kiinteää omaisuutta.
Vaikeaa. Avioehto tuntuu ajatuksena pahalta ja tosiaankin epäluottamuslauseelta. Ikäänkuin mies haluaisi suojella omaisuuttaan minulta. Silloin tietenkin minun pitäisi myös koko ajan pitää huolta omasta omaisuudestani, sijoittaa rahaa johonkin muuhun kuin yhteiseen kotiimme eikä laittaa sitä kokonaan juokseviin kuluihin. Jos avioehtoa taas ei ole, voisin olla luottavaisempi siitä että avioliittolaki pitää minun puoliani eikä tarvitse miettiä mihin laitan rahaa yhteisen elämäni aikana ja minkä verran panostan yhteiseen kotiimme, ei tarvitsisi sijoittaa muualle tai puolustaa omaa omaisuuttaan.
Tällaisia ajatuksia. En tiedä mikä on oikea ratkaisu kenellekin. Onneksi avioliittolaki kuitenkin puolustaa ihmisiä suurempien epäoikeudenmukaisuuksien toteutumisilta.
Vierailija kirjoitti:
Avioehdon pitäisi olla pakollinen. Yli puolet liitoista päätyy eroon.
Yhdelläkään naisella ei pitäisi olla mitään oikeutta miehen omaisuuteen.
Tavallaan niinkin, eikä miehellä tulisi olla oikeutta naisen omaisuuteen. Siinä tapauksessa onkin jo aivan turha lyödä hynttyyt yhteen, parempi olisi vain pitää oman kämppänsä ja ehkä pitää suhdetta hyvin kevyenä tapailusuhteena. Miehille tämä on sitten yleensä jo ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Älä jaksa trollata.
En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä.
Hmm..minulla on suurempi omaisuus kuin miehelläni, kappas vaan, erikoista tällä palstalla että nainen on varakkaampi. Aina vaan jaksatte rutista siitä kuinka erossa nainen vie puolet miehen omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Älä jaksa trollata.
En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä.
Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.
Minusta se ei kerro epäluottamuksesta, vaan siitä, että tiedostaa, että ihminen voi muuttua. Voit luottaa puolisoosi nyt, mutta et voi tietää, millainen hän on esimerkiksi 20 vuoden päästä (tai millainen itse olet ). Ehkä tulee vakavaa mielisairautta tai riippuvuuksia, jotka eivät hoidu yrityksistä huolimatta. Ehkä suhteenne muuttuu ja toisesta tulee onneton.
Kannattaa tehdä avioehto ja pitää nyt tässä hetkessä huoli siitä, että omaisuutta kartutetaan reilusti sopivilla prosenttiosuuksilla kummankin nimiin. Eikä toimita esimerkiksi niin, että talo on toisen nimissä ja toinen maksaa sitten omana panoksenaan ruokalaskun ja muut hankinnat, joista ei jää mitään pysyvää käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä mies on säästäväisempi ja paremmin palkattu. Hän vaati avioehtoa ja jos hän ei sitä olisi maininnut, minä olisin. On vain järkevää, että molempien raha-asiat ovat erillään, niin on vähemmän tapeltavaa, jos ikävä ero sattuu. Eivätkä mieheni rahat kuulu minulle.
Aviopuolisoillahan on omat raha-asiat muutenkin avioliiton aikana. Avioehtohan on liiton päättymisen varalle. Kertokaa miksi mennä avioon, jos haluaa kuitenkin avioehdolla pitää varallisuuden erossakin ja ehkä kuolemankin kohdatessa erillään?
Avioehto tehdään ENNEN naimisiinmenoa kertyneestä omaisuudesta. Avioliiton aikana yhteisesti hankittu omaisuus meneekin jakoon. Kerrohan millä logiikalla eron tullessa olisit oikeutettu mielestäsi sellaiseen omaisuuteen, jonka kartuttamisessa sinulla ei ole ollut mitään osaa ? Jos tuleva puoliso on rakentanut omilla rahoillaan talon, ja sinä et ole osallistunut eurollakaan sen kustannuksiin, niin ei tietenkään eron tullessa sinulle siitä myös kuulu eurokaan.
Avioehto tehdään kuten se tehdään. Se voidaan tehdä koskemaan myös avioliiton AIKANA kertyvää omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Mikä se järki on?
Minulla on omaisuutta 500 000 euroa sisältäen oman yrityksen, joka on oma duunipaikkani. On mahdollista, että perin vielä joitain satoja tuhansia. Tosi fiksua olisi luottaa siihen, että mies pysyy vierellä loppuelämän tai sellaisena, että itse haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Älä jaksa trollata.
En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä.
Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.
Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.
Eikös se kerro luottamuksesta ja asiallisuudesta, että halutaan tehdä molemmille osapuolille oikeudenmukainen toimintamalli tulevaisuuteen. En kannata mitään avioehtoja, joissa vain toisen omaisuus suojataan tai ettei tehdä avioehtoa lainkaan, jos on merkittäviä varallisuuseroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Älä jaksa trollata.
En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä.
Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.
Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.
No mietippäs vielä onko tuossa nyt sitten itse hoidettu asiat niin ettei jää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että täällä ne, ketkä eivät kannata avioehtoa, ovat kovin nuoria ihmisiä, eivätkä ymmärrä, että sitä omaisuutta on oikeasti voinut kertyä paljonkin enemmän kuin toisella, ennen kuin pari on tavannut ja alkanut miettiä avioliittoa.
Olen keski-ikäinen ja tämä ikä on juuri se ikä, jolloin EN KANNATA avioehtoa. Missäs iässä kuvittelet että ne erot useimmiten tapahtuu ja minkä vuoksi? Ensin käytetään piikana ja lastenhoitajana parikymmentä vuotta, työskennellään samalla pienipalkkaisella alalla ja sitten pitäisi lähteä tyhjän päälle? Ei kiitos.
Mitäh? Jokainen ihminen on ITSE vastuussa rahoistaan. Sinä ITSE teet valinnan jäädä kotiin. Sinä ITSE teet valinnan millä alalla työskentelet. Toisen ihmisen ei lähtökohtaisesti kuulu elättää sinua. Niin se vain on.
Ei, ei, ei ja ei. Siksi meillä ei ole avioehtoa, koska mieheni on järkevä. Soisin vähän nuorempienkin naisten olevan järkeviä. Ette pysy nuorina ja notkeina ikuisesti.
Älä jaksa trollata.
En trollaa. Minulla on selusta turvattu kuten jo sanoin. Säälin näitä naisia, jotka tosiaan jäävät tyhjän päälle kun ukkeli päättää päivittää vaimonsa nuorempaan versioon. Sellaistakin on jo tähän ikään mennessä tullut nähtyä.
Ketään ei jää tyhjän päälle, ei silloinkaan kun ”ukkeli päättää vaihtaa vaimonsa nuorempaan versioon”, jos itse hoitaa asiansa niin ettei jää.
Kyllä jää, jos kaikki kiinteä omaisuus on miehen nimissä ja naisen pieni palkka on mennyt kokonaisuudessaan ruokaan ja lasten tarvikkeisiin. Niin ja mies on tehnyt reissutyötä, joten opiskeleminen ja urahaaveet on toiselta pois.
No se on silkkaa naisen tyhmyyttä, että kaikki kiinteä omaisuus miehen nimissä. Näin tyhmän naisen kuuluukin jäädä tyhjän päälle. Niin kuin jo sanoin monta kertaa, jokainen on itse vastuussa tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa muodostaa mielipidettä asiasta. Olen kerran ollut naimisissa ja liitto päättyi eroon, meillä ei ollut avioehtoa. Tuolloin kun menimme naimisiin niin miehen nimissä oli talo johon yhdessä muutimme. Meillä oli lisäksi yhteinen mökki (hankimme sen vähän myöhemmin). Avioliiton aikana mies maksoi talonsa lainanlyhennyksiä yksin ja minä maksoin yhteisen mökkimme lainanlyhennyksiä yksin. Ajattelin itse että asia on ihan ok koska olemme naimisissa; molemmat maksavat suunnilleen saman verran lainanlyhennyksiä. Avioliiton aikana minä maksoin melkein aina ruuat ja lasten vaatteet, mies maksoi sähkölaskun, vakuutukset ym. Ajattelin että kulut menevät suunnilleen tasan ja että homma bueno ja olemme onnellisia.
No sitten tuli ero miehen pettämisen takia. Mies oli pihalla avioliittolaista ja väitti että erotilanteessa talo on 100% hänen eikä minulla ole siihen avio-oikeutta (koska hän on maksanut yksin lainanlyhennykset). Hän väitti että mökki on puoliksi molempien koska se on molempien nimissä (vaikka minä olinkin maksanut yksin lainanlyhennykset). No onneksi avioliittolaki minua suojeli ja kuten tiedätte koko omaisuus oli yhteistä ja se velkojen jälkeen jäänyt osio jaettiin sitten puoliksi kuten asiaan kuuluukin. En tiedä olisiko avioehto kannattanut, ja millainen sen olisi tullut olla ja miten asia olisi mennyt. Tästä on pitkä aika.
Nyt minulla on uusi mies ja meillä on molemmilla omat talot omissa nimissä ja molemmat maksavat omien talojensa lainanlyhennystä. Mies haluaisi että minä myyn oman taloni ja muutan hänen luokseen asumaan. Kauhu on suuri siitä että entisen elämän tapahtumat toistuvat; tulee ero ja minä saan taas lähteä ja toinen sanoo että "sori, tässä mikään ei ole sinun". Mihin lähtisin edes siinä vaiheessa jos olen oman taloni myynyt ja omaisuudestani luopunut? Toisekseen tiedän senkin, että jos muutan miehen taloon ja hän maksaa omia lainanlyhennyksiään, tulisin minä vastaamaan juoksevista kuluista (eli käteen ei jäisi "mitään" omaisuutta) koska tykkään ostella ja tehdä ruokaa, sisustaa, ym, mikä ei ole ns. kiinteää omaisuutta.
Vaikeaa. Avioehto tuntuu ajatuksena pahalta ja tosiaankin epäluottamuslauseelta. Ikäänkuin mies haluaisi suojella omaisuuttaan minulta. Silloin tietenkin minun pitäisi myös koko ajan pitää huolta omasta omaisuudestani, sijoittaa rahaa johonkin muuhun kuin yhteiseen kotiimme eikä laittaa sitä kokonaan juokseviin kuluihin. Jos avioehtoa taas ei ole, voisin olla luottavaisempi siitä että avioliittolaki pitää minun puoliani eikä tarvitse miettiä mihin laitan rahaa yhteisen elämäni aikana ja minkä verran panostan yhteiseen kotiimme, ei tarvitsisi sijoittaa muualle tai puolustaa omaa omaisuuttaan.
Tällaisia ajatuksia. En tiedä mikä on oikea ratkaisu kenellekin. Onneksi avioliittolaki kuitenkin puolustaa ihmisiä suurempien epäoikeudenmukaisuuksien toteutumisilta.
Jos päätät myydä asuntosi, mikset ostaisi osuutta miehen asunnosta? Näin talo on teidän kummankin omaisuutta, vaikka tekisitte avioehdon. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa avioehdolla mitätöidä sen mitä saavutetaan toisen osapuolen turvaksi avioliitolla, niin miksi edes mennään naimisiin? Eikö olisi parempi jatkaa avoliitossa?
Saavutetaan toisen hyväksi? Mitä tarkoitat? Tuskin kukaan sitä avioehtoa tekee, jos varallisuus on vähäistä kummallakin ja yhdessä kasvatetaan sitä suuremmaksi. Avioehto tehdään silloin kun toisella sitä omaisuutta on kerättynä jo paljon ennen kuin puoliso tuli elämään.
Perseaukisetkin voivat tehdä avioehdon esimerkiksi tulevin perintöjen varalle.
Syitä on monia, kaikki ei edes kovin fiksuja, mutta jos haluaa ehdottomasti pitää talousasiat erillään ja varsinkin eron varalta, niin miksi edes mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein osaa muodostaa mielipidettä asiasta. Olen kerran ollut naimisissa ja liitto päättyi eroon, meillä ei ollut avioehtoa. Tuolloin kun menimme naimisiin niin miehen nimissä oli talo johon yhdessä muutimme. Meillä oli lisäksi yhteinen mökki (hankimme sen vähän myöhemmin). Avioliiton aikana mies maksoi talonsa lainanlyhennyksiä yksin ja minä maksoin yhteisen mökkimme lainanlyhennyksiä yksin. Ajattelin itse että asia on ihan ok koska olemme naimisissa; molemmat maksavat suunnilleen saman verran lainanlyhennyksiä. Avioliiton aikana minä maksoin melkein aina ruuat ja lasten vaatteet, mies maksoi sähkölaskun, vakuutukset ym. Ajattelin että kulut menevät suunnilleen tasan ja että homma bueno ja olemme onnellisia.
No sitten tuli ero miehen pettämisen takia. Mies oli pihalla avioliittolaista ja väitti että erotilanteessa talo on 100% hänen eikä minulla ole siihen avio-oikeutta (koska hän on maksanut yksin lainanlyhennykset). Hän väitti että mökki on puoliksi molempien koska se on molempien nimissä (vaikka minä olinkin maksanut yksin lainanlyhennykset). No onneksi avioliittolaki minua suojeli ja kuten tiedätte koko omaisuus oli yhteistä ja se velkojen jälkeen jäänyt osio jaettiin sitten puoliksi kuten asiaan kuuluukin. En tiedä olisiko avioehto kannattanut, ja millainen sen olisi tullut olla ja miten asia olisi mennyt. Tästä on pitkä aika.
Nyt minulla on uusi mies ja meillä on molemmilla omat talot omissa nimissä ja molemmat maksavat omien talojensa lainanlyhennystä. Mies haluaisi että minä myyn oman taloni ja muutan hänen luokseen asumaan. Kauhu on suuri siitä että entisen elämän tapahtumat toistuvat; tulee ero ja minä saan taas lähteä ja toinen sanoo että "sori, tässä mikään ei ole sinun". Mihin lähtisin edes siinä vaiheessa jos olen oman taloni myynyt ja omaisuudestani luopunut? Toisekseen tiedän senkin, että jos muutan miehen taloon ja hän maksaa omia lainanlyhennyksiään, tulisin minä vastaamaan juoksevista kuluista (eli käteen ei jäisi "mitään" omaisuutta) koska tykkään ostella ja tehdä ruokaa, sisustaa, ym, mikä ei ole ns. kiinteää omaisuutta.
Vaikeaa. Avioehto tuntuu ajatuksena pahalta ja tosiaankin epäluottamuslauseelta. Ikäänkuin mies haluaisi suojella omaisuuttaan minulta. Silloin tietenkin minun pitäisi myös koko ajan pitää huolta omasta omaisuudestani, sijoittaa rahaa johonkin muuhun kuin yhteiseen kotiimme eikä laittaa sitä kokonaan juokseviin kuluihin. Jos avioehtoa taas ei ole, voisin olla luottavaisempi siitä että avioliittolaki pitää minun puoliani eikä tarvitse miettiä mihin laitan rahaa yhteisen elämäni aikana ja minkä verran panostan yhteiseen kotiimme, ei tarvitsisi sijoittaa muualle tai puolustaa omaa omaisuuttaan.
Tällaisia ajatuksia. En tiedä mikä on oikea ratkaisu kenellekin. Onneksi avioliittolaki kuitenkin puolustaa ihmisiä suurempien epäoikeudenmukaisuuksien toteutumisilta.
Jos päätät myydä asuntosi, mikset ostaisi osuutta miehen asunnosta? Näin talo on teidän kummankin omaisuutta, vaikka tekisitte avioehdon. :)
Verottaja haluaa 4% varainsiirtoverona kaupasta. Järjetöntä. Mielummin niin että kumpikin myy tai pitää omat talonsa, mutta uusi koti tehdään yhdessä ostettuun taloon. Jos on avioehto, joka koskaa myös ydhessä olon aikana karttunutta omaisuutta, niin se on paljon tarkempaa että miten talousasiat hoidetaan, koska tasinkoja ei maksella erossa.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten ei luota itseensä ja/tai omaan kykyynsä pitää avioliitto kasassa.