Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?
07.01.2020 |
Mieti. Rehellisesti. 40 miljoonaa. Lapsen voi koittaa tehdä uudelleen, aika korjaa. 40 miljoonaa et voisi saada mitenkään.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Et vissiin tajunnut. Jos eka menettäisin lapseni ja siitä maksettaisi "lohdutukseksi" tuollainen määrä rahaa niin varmaan sekoaisin.
Minun pikkusisareni kuoli 5-vuotiaana hukkumalla joten kyse ei nyt ollut siitä tavasta kuolla.
Vaan mietin omaa mahdollista reaktiotani jos menettäisin elämäni valon ja saisin tuollaisen määrän rahaa. Koska jos lapseni kuolisi, niin minulla ei olisi mitään. Ei niin mitään.
Vanhempani muuttuivat ihmisinä paljonkin siskon kuoleman jälkeen ja vuosikausia meni että tuosta selvittiin koko perhe, tosin osa sisaruksistani ei selvinnyt tervejärkisinä..
Mutta vanhemmillani ei ollut varaa seota koska huolehdittavana oli myös me muut lapset. Eikä heille maksettu 40 miljoonaa joka olisi saattanut edesauttaa sekoamista, ymmärrätkö? Mutta minulla ei olisi mitään eikä ketään jos oma lapseni menehtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Niin ja olen siis tuo ketä lainasit. - 103
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
Niin no kyllä minä silti olettaisin Ikean tuotevastaavan testaavan lipastoaan ja mieluummin muilla kuin kuluttajien tenavilla vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja miettisin ostanko lastulevyä vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja lukisin mööpelin käyttöohjeet vaikka minulla olisi useampi lapsi, lapset loppuu tuolla touhulla aika äkkiä vaikka niitä olisi jonoksi asti.
Etpä sinäkään ottanut asiaan perspektiiviä kun olit etsimässä uusia kiinnostuksen kohteita vaikka sinulla oli lapsikatras siinä paimennettavana. Surkea logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Lohduttaisi se siinä mielessä että muut joiden lapsi kuolee tuskin saavat yhtään mitään rahaa. Eli helpottava tekijä tuo korvausraha. Eipä tarvisi surressa ainakaan rahahuolia stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Et vissiin tajunnut. Jos eka menettäisin lapseni ja siitä maksettaisi "lohdutukseksi" tuollainen määrä rahaa niin varmaan sekoaisin.
Minun pikkusisareni kuoli 5-vuotiaana hukkumalla joten kyse ei nyt ollut siitä tavasta kuolla.
Vaan mietin omaa mahdollista reaktiotani jos menettäisin elämäni valon ja saisin tuollaisen määrän rahaa. Koska jos lapseni kuolisi, niin minulla ei olisi mitään. Ei niin mitään.Vanhempani muuttuivat ihmisinä paljonkin siskon kuoleman jälkeen ja vuosikausia meni että tuosta selvittiin koko perhe, tosin osa sisaruksistani ei selvinnyt tervejärkisinä..
Mutta vanhemmillani ei ollut varaa seota koska huolehdittavana oli myös me muut lapset. Eikä heille maksettu 40 miljoonaa joka olisi saattanut edesauttaa sekoamista, ymmärrätkö? Mutta minulla ei olisi mitään eikä ketään jos oma lapseni menehtyisi.
En ymmärrä, miten se raha liittyy asiaan millään tavalla. Tekeekö se raha kuolemasta jotenkin kamalamman.
Entäpäs jos sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin mustavalkoisesti? Ettei heillä ole mitään, kun heidän lapsensa kuoli. Olisiko se ollut reilua teitä muita lapsia kohtaan, että kuollut lapsi sai perheessä aseman, jonka takia te ette enää merkitse mitään? Minusta järkyttävä ajatus. Ymmärrettävä, mutta ei missään nimessä niin jalo, kuin tässä annetaan ymmärtää. Kun minä sanoin, että elämään voi etsiä jotain muutakin sisältöä, minua sanottiin vajaaksi. Niin, eihän esim niistä muista lapsista saa enää etsiä sitä iloa, kun loppuelämäsi elät marttyyrina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää että kyllä se vähän mieltä lämmittäisi. Mutta ei lapsen kuoleman aiheuttama suru siitä silti mihinkään katoaisi.
Maailma on niin ihmeellisen moninainen , että täällä on vaikka millaisia ihmisiä.
Jopa sellaisia, jotka jossain olosuhteissa ovat itse tehneet jotain lapselleen (esim. päästäkseen käsiksi henkivakuutusrahoihin),
Tai kun oikein kurjiin oloihin (esim. jonnekin Intian slummien todellisuuteen, Delhin tai Mumbain kaduille) mennään ,niin ihan vaikka silpaisseet lapsoseltaan jonkun ruumiinjäsenen pois , jotta kerjätessä heltiäisi enemmän sympatiaa ja kukkarot aukeaisivat (heränneestä myötätunnosta)paremmin.
(...silloin tosin voidaan puhua jopa miljoona kertaa pienemmistä summista, kuin tuo Ikean korvausraha.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. En vaihtaisi lastani mihinkään. Sitä paitsi jos todella haluaisin olisin minun hyvinkin mahdollista hankkia 40 000 000. Se vaatisi pakkomielteen tietenkin, kapasiteetti muutoin riittäisi.
Pakkomielle sulla on ainakin tarinoiden keksimiseen:) Vai että kapasiteettia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
Niin no kyllä minä silti olettaisin Ikean tuotevastaavan testaavan lipastoaan ja mieluummin muilla kuin kuluttajien tenavilla vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja miettisin ostanko lastulevyä vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja lukisin mööpelin käyttöohjeet vaikka minulla olisi useampi lapsi, lapset loppuu tuolla touhulla aika äkkiä vaikka niitä olisi jonoksi asti.
Etpä sinäkään ottanut asiaan perspektiiviä kun olit etsimässä uusia kiinnostuksen kohteita vaikka sinulla oli lapsikatras siinä paimennettavana. Surkea logiikka.
No mistä helkkarista sinä nyt ikean tuotevastaavan tähän vedit, kun sinä äsken minua haukuit idi**tiksi. Luuletko minua Ikealaiseksi?
Ja mitä nuo muut jossittelut tarkoittavat? Maailma on täynnä vaaranpaikkoja ja onnettomuuksia sattuu. Siinä ei auta syyllistää tuotevastaavia tai lastulevyä ostavia vanhempia. Vaikka sinulla olisi ammattitaitoisesti hienona käsityönä tehty jalopuuhuonekalu, se voi tappaa pienen lapsen ihan yhtä lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on oikeasti vaarana,että hullut alkavat tappaa lapsiaan korvauksen toivossa. Jo nyt esimm"mut pakottavat lapsiaan esittåmään sokeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Kannattaa miettiä sitten jatkossa tuota puolta omassa pohdinnassa. Jos aina luistelet kysymyksistä ”lähdetkö lounaalle?” tyyliin kysymykseen vastaamatta, koska sehän on itsestään selvää, että lähden, mutta nyt keskityn näkökulmaan broilereiden tehotuotanto niin saatat ärsyttää kolleegaasi. Sanonpahan vaan.
Tää on vähän samoin aseteltu kysymys kuin se, että jos sinut hakattaisiin kadulla henkihieveriin veri nenästä valuen, luut pirstaleina koko elämä uusiksi menossa tämän pahoinpitelyn seurauksena, ilahtuisitko limusiinikyydistä sairaalaan?
Tuossa tilanteessa missä nuo korvaukset maksetaan se on kuin riepoteltaisiin timantteja paskakasaan, yhtä arvokasta toimintaa sillä ihmisen mieli on oman lapsen menetyksen jälkeen ikuisesti kriisitilassa eikä siitä toivu kovin helposti tavalliseen iloon millään tilillä olevalla numerosarjalla. Kaiken tarpeellisen tässä maailmassa saa jo ilman isojakin rahasummia, mutta oman elämäsi ja perheesi saat rinnallesi vain kerran. Ketään ei voi korvata, mitään ei voi rahalla rakentaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Et vissiin tajunnut. Jos eka menettäisin lapseni ja siitä maksettaisi "lohdutukseksi" tuollainen määrä rahaa niin varmaan sekoaisin.
Minun pikkusisareni kuoli 5-vuotiaana hukkumalla joten kyse ei nyt ollut siitä tavasta kuolla.
Vaan mietin omaa mahdollista reaktiotani jos menettäisin elämäni valon ja saisin tuollaisen määrän rahaa. Koska jos lapseni kuolisi, niin minulla ei olisi mitään. Ei niin mitään.Vanhempani muuttuivat ihmisinä paljonkin siskon kuoleman jälkeen ja vuosikausia meni että tuosta selvittiin koko perhe, tosin osa sisaruksistani ei selvinnyt tervejärkisinä..
Mutta vanhemmillani ei ollut varaa seota koska huolehdittavana oli myös me muut lapset. Eikä heille maksettu 40 miljoonaa joka olisi saattanut edesauttaa sekoamista, ymmärrätkö? Mutta minulla ei olisi mitään eikä ketään jos oma lapseni menehtyisi.
En ymmärrä, miten se raha liittyy asiaan millään tavalla. Tekeekö se raha kuolemasta jotenkin kamalamman.
Entäpäs jos sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin mustavalkoisesti? Ettei heillä ole mitään, kun heidän lapsensa kuoli. Olisiko se ollut reilua teitä muita lapsia kohtaan, että kuollut lapsi sai perheessä aseman, jonka takia te ette enää merkitse mitään? Minusta järkyttävä ajatus. Ymmärrettävä, mutta ei missään nimessä niin jalo, kuin tässä annetaan ymmärtää. Kun minä sanoin, että elämään voi etsiä jotain muutakin sisältöä, minua sanottiin vajaaksi. Niin, eihän esim niistä muista lapsista saa enää etsiä sitä iloa, kun loppuelämäsi elät marttyyrina.
Niinhän mä kirjoitinkin että vanhempani eivät "voineet" seota koska oli huolehdittavana muitakin lapsia.
Mutta minun elämässä ei ole muita kuin ainoa lapseni. Jos häntä ei olisi niin elämäni varmaan menettäisi merkityksensä, tilanne on tällä hetkellä se. - 103
Kyllä, lapsethan on ärsyttäviä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Kannattaa miettiä sitten jatkossa tuota puolta omassa pohdinnassa. Jos aina luistelet kysymyksistä ”lähdetkö lounaalle?” tyyliin kysymykseen vastaamatta, koska sehän on itsestään selvää, että lähden, mutta nyt keskityn näkökulmaan broilereiden tehotuotanto niin saatat ärsyttää kolleegaasi. Sanonpahan vaan.
Hohhoijaa, mikä vertaus. Etkö tosiaan näe eroa keskustelupalstalla ja ohimenevällä arkisella kommunikointitilanteella. Jos nyt välttämättä haluat käyttää tätä vertausta, niin sinun tapauksessasihan tuo tarkoittaisi sitä, että jäät jaarittelemaan siitä lounaalle lähtemisestä ummet ja lammet, vaikka työkaveri piti vastaustasi itsestäänselvänä. "Juu, kyllä minä itse asiassa lähden lounaalle, koska aamupalasta on niin kauan aikaa ja ihminen tarvitsee työtä tehdäkseen energiaa. En kyllä millään pärjäisi koko työpäivää, ellen söisi lounasta, joten olipa todella kiva, että kysyit tätä asiaa. Minusta lounas on myös energiatarpeen täyttämisen kannalta oikein mainio keino katkaista ajatukset hetkeksi siitä työstä ja myös työilmapiiriin on yleensä positiivinen vaikutus sillä, että työkaverit lounastavat yhdessä."
Kyllä tuollaisen selostuksen sijaan minä mieluummin kuuntelisin juttua broilereiden tehotuotannosta. Ehkä toiset sitten tykkäävät enemmän jauhaa itsestäänselvyyksiä.
No, IKEA joka tapauksessa kantoi vastuunsa ja maksoi mitä määrättiin. (olisiko se sitten lohduttanut paremmin, jos olisi päässyt aitiopaikalle katsomaan johonkin vankilaan esim. tuon Ikean johtajan sähkötuoliteloitusta, vai mitä ihmettä oikein ehdottaisit vaihtoehdoksi ?)
Eivät he nyt kuitenkaan , missään tapauksessa voi korvata muuten, kuin rahalla ja sen he totisesti tekivät.
Tapaus on tietenkin murheellinen ja tottakai he sen seurausten puhtaasti inhimillisen puolen ,eli menetyksen surun siellä Ikeassakin tajuavat, mutta ....
Minkäs sille toisaalta enää teet ..
Siihen ei ole enää muuta vastausta olemassakaan.
On vain menetys ja suru ,tietenkin.