Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?
07.01.2020 |
Mieti. Rehellisesti. 40 miljoonaa. Lapsen voi koittaa tehdä uudelleen, aika korjaa. 40 miljoonaa et voisi saada mitenkään.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut voi sitten olla häiriintyneitä!
Mulla ei ole lapsia ja olen suht pienituloinen niin jos vaikka saisin 100miljardiakin vaimoni kuolemasta en tekisi vaihtokauppoja. Mikään summa ei ikinä voi korvata rakasta puolisoa, ei mikään!
Kyllä jotkut voi sitten olla lukutaidottomia! Ymmärrätkö lukemaasi? Luitko aloituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa ihmistä, ketä 40 miljoonaa ei lohduttaisi. Ne jotka muuta väittävät, eivät ymmärrä eivätkä sisäistä sitä, mitä aloittaja kysymyksellään hakee.
Onneksi en ole ostanut Ikeasta kuin pientä sälää ja sitäkin vain vähän. Minusta Ikea on ihan vastuuton yritys kun myy huonekaluja, jotka voivat aiheuttaa noin suuria vaaroja. Kuka sen takaa, että se kaluste pysyy pystyssä siltikään vaikka sen seinäänkin ohjeen mukaan pulttaisi? Seiniäkin kun on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole ostanut Ikeasta kuin pientä sälää ja sitäkin vain vähän. Minusta Ikea on ihan vastuuton yritys kun myy huonekaluja, jotka voivat aiheuttaa noin suuria vaaroja. Kuka sen takaa, että se kaluste pysyy pystyssä siltikään vaikka sen seinäänkin ohjeen mukaan pulttaisi? Seiniäkin kun on monenlaisia.
Luuletko että jossain Jyskissä tai Iskussa on sen kummempia? Saati kirppareilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa ihmistä, ketä 40 miljoonaa ei lohduttaisi. Ne jotka muuta väittävät, eivät ymmärrä eivätkä sisäistä sitä, mitä aloittaja kysymyksellään hakee.
On olemassa ihmisiä, joita raha ei lohduta. Jos meteori iskee maahan ja tuhoaa kaiken niin mitä lohduttaa 40 miljoonaa jos ei ole sitä perhettä tai lasta tai puolisoa, jota rakastit enemmän kuin omaa elämääsi ja jota ilman mikään ei tunnu miltään, olet elävä kuollut surusi vuoksi.
Voit oppia elämään asian kanssa mutta mikään ei lohduta, mikään ei tunnu enää samalta, mikään ei tunnu enää oikeastaan miltään. Jos se meteoriitti tai menetys osuu ihan kohdalleen. Kun opit elämään asian kanssa ja pikkuhiljaa hengittämään niin voit toki tehdä hyvää rahalla. Ehkä toisten lasten hyvä elämä lohduttaa eli koet hetkittäin iloa mitä hyvää voit rahalla tehdä. Kuin kuolleen lapsen lahjoittama elin antaa toiselle ihmiselle elämän.
Mutta mikä lohduttaa sinua, korvaa sen menetyksen minkä koit? Ei mikään, sen kanssa on opittava elämään. Raha ei lohduta. Sain henkivakuutusrahat, ei lohduttanut. Opettelin elämään uudelleen, aika auttaa., osaan iloita, osaan arvostaa sitä mitä on. Olen tyyni ja myönteinen elämälle mutta aina surullinen.
Ei lohduttaisi, en käyttäisi senttiäkään noista rahoista omiin menoihin vaan lahjoittaisin koko summan lapsi- ja nuorisotyöhön, ensi- ja turvakoteihin, hyväntekeväisyysjärjestöihin ym. Tekisin saadulla summalla maailmasta paremman - kuten lapseni tekee mun elämästä joka ikinen päivä. Valoa valosta <3
Saa alapeukuttaa olkaa hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
No tottahan nyt toki, sanotaan nyt että 10 000 euroakin riittäs. Tai anti mennä, 5 tonnia per nuppi.
(Tämä oli sitten vitsi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttaisi. Vihaan lapsia. Alkaisin elää kuin kroisos.
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo tekisi surun hukuttamisesta helpompaa.
Ei tarvisi tehdä tavallisia töitä, voisi vetää vaan huumeita päivät pitkät, matkustella maailman upeimpiin paikkoihin ja panna maailman komeimpia toyboyseja...
En vaihtaisi lastani mihinkään rahasummaan, mutta kyllä tuo 40 miljoonaa lohduttaisi käytännössä, koska saisi surra vaikka loppuelämän rauhassa ja pistää ihan ranttaliksi kun millään ei olisi muutenkaan enää mitään väliä, eli vetäisin vaan huumeita, asuisin paratiisirannalla ja keräisin haaremin nuoria kauniita miehiä joiden kanssa panisin.
Lopulta tekisin varmaan huumepäissään itsémürhan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Ei. Varmasti pitkään velloisin ajatuksissa, että haluaisin kuolla itsekin. Vaikea kuvitella, että mikään mitä rahalla saa voisi auttaa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.