Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?
07.01.2020 |
Mieti. Rehellisesti. 40 miljoonaa. Lapsen voi koittaa tehdä uudelleen, aika korjaa. 40 miljoonaa et voisi saada mitenkään.
Kommentit (139)
Pitäisin rahat ja tekisin heti uuden lapsen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Et vissiin tajunnut. Jos eka menettäisin lapseni ja siitä maksettaisi "lohdutukseksi" tuollainen määrä rahaa niin varmaan sekoaisin.
Minun pikkusisareni kuoli 5-vuotiaana hukkumalla joten kyse ei nyt ollut siitä tavasta kuolla.
Vaan mietin omaa mahdollista reaktiotani jos menettäisin elämäni valon ja saisin tuollaisen määrän rahaa. Koska jos lapseni kuolisi, niin minulla ei olisi mitään. Ei niin mitään.Vanhempani muuttuivat ihmisinä paljonkin siskon kuoleman jälkeen ja vuosikausia meni että tuosta selvittiin koko perhe, tosin osa sisaruksistani ei selvinnyt tervejärkisinä..
Mutta vanhemmillani ei ollut varaa seota koska huolehdittavana oli myös me muut lapset. Eikä heille maksettu 40 miljoonaa joka olisi saattanut edesauttaa sekoamista, ymmärrätkö? Mutta minulla ei olisi mitään eikä ketään jos oma lapseni menehtyisi.
En ymmärrä, miten se raha liittyy asiaan millään tavalla. Tekeekö se raha kuolemasta jotenkin kamalamman.
Entäpäs jos sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin mustavalkoisesti? Ettei heillä ole mitään, kun heidän lapsensa kuoli. Olisiko se ollut reilua teitä muita lapsia kohtaan, että kuollut lapsi sai perheessä aseman, jonka takia te ette enää merkitse mitään? Minusta järkyttävä ajatus. Ymmärrettävä, mutta ei missään nimessä niin jalo, kuin tässä annetaan ymmärtää. Kun minä sanoin, että elämään voi etsiä jotain muutakin sisältöä, minua sanottiin vajaaksi. Niin, eihän esim niistä muista lapsista saa enää etsiä sitä iloa, kun loppuelämäsi elät marttyyrina.
Niinhän mä kirjoitinkin että vanhempani eivät "voineet" seota koska oli huolehdittavana muitakin lapsia.
Mutta minun elämässä ei ole muita kuin ainoa lapseni. Jos häntä ei olisi niin elämäni varmaan menettäisi merkityksensä, tilanne on tällä hetkellä se. - 103
Niin ja kirjoitit myös, että jos olisivat saaneet paljon rahaa, he olisivat todennäköisesti seonneet. Minkä ihmeen takia? Miten se raha olisi tilannetta muuttanut? Nyt ei ole kyse siitä, etteivätkö ihmiset voisi seota tai voisi pitää itseään kasassa lapsen kuoleman jälkeen, vaan ihmettelen, miksi raha pahentaisi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
Niin no kyllä minä silti olettaisin Ikean tuotevastaavan testaavan lipastoaan ja mieluummin muilla kuin kuluttajien tenavilla vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja miettisin ostanko lastulevyä vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja lukisin mööpelin käyttöohjeet vaikka minulla olisi useampi lapsi, lapset loppuu tuolla touhulla aika äkkiä vaikka niitä olisi jonoksi asti.
Etpä sinäkään ottanut asiaan perspektiiviä kun olit etsimässä uusia kiinnostuksen kohteita vaikka sinulla oli lapsikatras siinä paimennettavana. Surkea logiikka.
No mistä helkkarista sinä nyt ikean tuotevastaavan tähän vedit, kun sinä äsken minua haukuit idi**tiksi. Luuletko minua Ikealaiseksi?
Ja mitä nuo muut jossittelut tarkoittavat? Maailma on täynnä vaaranpaikkoja ja onnettomuuksia sattuu. Siinä ei auta syyllistää tuotevastaavia tai lastulevyä ostavia vanhempia. Vaikka sinulla olisi ammattitaitoisesti hienona käsityönä tehty jalopuuhuonekalu, se voi tappaa pienen lapsen ihan yhtä lailla.
Sinä taas pidit jeesusteluna sitä, että joku haluaa lahjoittaa kaikki rahat. Tulitko ajatelleeksi, että jollekin raha lapsen kuolemasta on verirahoja. Ne on laitettava kiertämään ja tuottamaan hyvää, muuten vaikka jälleensyntyy koppakuoriaiseksi. Jollekin elämän merkitys on tehdä merkityksellistä hyvää ja kuulua yhteisöön. Sinulla elämän merkitys oli kommentissasi ”helppous ja uudet kiinnostuksen kohteet”. (Et maininnut muita lapsia.) Ei siinä mitään mutta ei itsekkyytesi ole jeesustelua parempaa.
Onnettomuuksista pitää oppia. Raha kirpaisee mutta onnettomuuden seuraus tulee olla se ettei näin enää pääse käymään. Tuotevastuu tarkoittaa vastuuta tuotteesta. Nyt on 9 lasta kuollut ja kymmeniä loukkaantunut, ei parasta palvelumuotoilua. En ajatellut, että sinä olet töissä Ikealla ja suunnitellut kyseisen lipaston ja siksi herne nenässä.
Nyt en jaksa enää aikuiselle ihmiselle vääntää rautalangasta niin josko jätetään tähän, kiitoksia mielenkiinnostasi.
No tuotahan juuri ihmettelenkin, miten ne ovat veri rahoja? Eihän siinä kukaan halunnut lapsen kuolemaa, kukaan ei maksanut siitä, että saadaan lapsi hen giltä, kukaan ei myynyt lastaan. Miten ihmeessä ne ovat veri rahoja?
En ymmärrä tuota tuotevastuujankkaamista. Niissä lipastoissahan juuri siksi on varoituksia ja ne seinäkiinnikkeet, ettei näin kävisi. Mitään ei voida suunnitella pom minvarmaksi, jos joku kuitenkin käyttää tuotteita väärin.
Väitätkö tosiaan, että raha ei helpota kenenkään elämää? Miksi ihmeessä sen ääneen sanominen on sinusta halveksuttavaa? Ja uusilla kiinnostuksen kohteilla nimenomaan tarkoitin sitä, että pystyy esimerkiksi niille muille lapsille tarjoamaan sellaisen elämän, mitä ei aiemmin pystynyt vaikka olisi halunnut. Tai vaikka omille vanhemmilleen ja hui kamala, vaikka itselleenkin. Onko se ainoa oikea tapa elää lapsen kuoleman jälkeen, että linnoittautuu jonnekin komeroon ja jättää elämän elämättä ja muut ihmiset huomioimatta? Haluaisitko sinä, että sinun kuolemasi jälkeen kaikki läheisesi lopettaisivat elämisen? Heidän pitää joka päivä elämänsä loppuun asti vain itkeä sinua, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Kannattaa miettiä sitten jatkossa tuota puolta omassa pohdinnassa. Jos aina luistelet kysymyksistä ”lähdetkö lounaalle?” tyyliin kysymykseen vastaamatta, koska sehän on itsestään selvää, että lähden, mutta nyt keskityn näkökulmaan broilereiden tehotuotanto niin saatat ärsyttää kolleegaasi. Sanonpahan vaan.
Hohhoijaa, mikä vertaus. Etkö tosiaan näe eroa keskustelupalstalla ja ohimenevällä arkisella kommunikointitilanteella. Jos nyt välttämättä haluat käyttää tätä vertausta, niin sinun tapauksessasihan tuo tarkoittaisi sitä, että jäät jaarittelemaan siitä lounaalle lähtemisestä ummet ja lammet, vaikka työkaveri piti vastaustasi itsestäänselvänä. "Juu, kyllä minä itse asiassa lähden lounaalle, koska aamupalasta on niin kauan aikaa ja ihminen tarvitsee työtä tehdäkseen energiaa. En kyllä millään pärjäisi koko työpäivää, ellen söisi lounasta, joten olipa todella kiva, että kysyit tätä asiaa. Minusta lounas on myös energiatarpeen täyttämisen kannalta oikein mainio keino katkaista ajatukset hetkeksi siitä työstä ja myös työilmapiiriin on yleensä positiivinen vaikutus sillä, että työkaverit lounastavat yhdessä."
Kyllä tuollaisen selostuksen sijaan minä mieluummin kuuntelisin juttua broilereiden tehotuotannosta. Ehkä toiset sitten tykkäävät enemmän jauhaa itsestäänselvyyksiä.
Onko sinulla tapana selittää olevasi asiassa oikeassa niin kauan, että kaikki kyllästyvät puhetulvaasi ja luovuttavat?
(Keskustelupalsta on aika arkinen kommunikaatiotilanne, en ole nyt erityisen juhlallisesti pukeutunut tähän tilaisuuteen...)
Ja älä sössötä vertaustani tärviölle, esimerkissäni jätettiin täysin auki onko kollega mahdollisesti lähdössä lounaalle, hän ei vastaa siihen mitä kysytään. Se oli pointti.
Mietit kuinka kenellekään tulisi edes mieleen pohtia aloittajan esittämää kysymystä niin nopea otanta: tässä ketjussa on yli 120 kommenttia.
Hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
Ei lohduttaisi. Tuntuisi vaan ahdistavalta saada viel tuommoinen summa kaiken päälle. Toki voisin tehdä hyväntekeväisyyttä tuolla summalla. Ehkä se auttaisi jotenkin surun käsittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Kannattaa miettiä sitten jatkossa tuota puolta omassa pohdinnassa. Jos aina luistelet kysymyksistä ”lähdetkö lounaalle?” tyyliin kysymykseen vastaamatta, koska sehän on itsestään selvää, että lähden, mutta nyt keskityn näkökulmaan broilereiden tehotuotanto niin saatat ärsyttää kolleegaasi. Sanonpahan vaan.
Hohhoijaa, mikä vertaus. Etkö tosiaan näe eroa keskustelupalstalla ja ohimenevällä arkisella kommunikointitilanteella. Jos nyt välttämättä haluat käyttää tätä vertausta, niin sinun tapauksessasihan tuo tarkoittaisi sitä, että jäät jaarittelemaan siitä lounaalle lähtemisestä ummet ja lammet, vaikka työkaveri piti vastaustasi itsestäänselvänä. "Juu, kyllä minä itse asiassa lähden lounaalle, koska aamupalasta on niin kauan aikaa ja ihminen tarvitsee työtä tehdäkseen energiaa. En kyllä millään pärjäisi koko työpäivää, ellen söisi lounasta, joten olipa todella kiva, että kysyit tätä asiaa. Minusta lounas on myös energiatarpeen täyttämisen kannalta oikein mainio keino katkaista ajatukset hetkeksi siitä työstä ja myös työilmapiiriin on yleensä positiivinen vaikutus sillä, että työkaverit lounastavat yhdessä."
Kyllä tuollaisen selostuksen sijaan minä mieluummin kuuntelisin juttua broilereiden tehotuotannosta. Ehkä toiset sitten tykkäävät enemmän jauhaa itsestäänselvyyksiä.
Onko sinulla tapana selittää olevasi asiassa oikeassa niin kauan, että kaikki kyllästyvät puhetulvaasi ja luovuttavat?
(Keskustelupalsta on aika arkinen kommunikaatiotilanne, en ole nyt erityisen juhlallisesti pukeutunut tähän tilaisuuteen...)
Ja älä sössötä vertaustani tärviölle, esimerkissäni jätettiin täysin auki onko kollega mahdollisesti lähdössä lounaalle, hän ei vastaa siihen mitä kysytään. Se oli pointti.Mietit kuinka kenellekään tulisi edes mieleen pohtia aloittajan esittämää kysymystä niin nopea otanta: tässä ketjussa on yli 120 kommenttia.
Hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
Sinä itse nyt menit vertauksesi kanssa solmuun. Minä tuolla aiemmin kritisoin sitä, että täysin päivänselvään asiaan vastataan pitkästi ja hartaasti perustellen, niin kuin se olisi joku vaikeakin kysymys. Siihen teit tämän "lähdetkö lounaalle" -vertauksen. Ja äskeisessä viestissäsi sanoit, että sekin on itsestäänselvä kysymys, mutta nyt sanotkin, ettei tiedettykään, lähteekö se kollega vai ei. :D
Nimenomaan, tuossa edellisessä viestissäni tulinkin siihen johtopäätökseen, että toiset näköjään tykkäävät mieluummin jauhaa itsestäänselvyykiä, kun taas itse haluan edetä siitä johonkin. Minusta nyt ei vain ole hauska keskustelu sellainen, jossa kaikki toistavat sen saman asian 120 kertaa. Mutta olen kyllä huomannut, että jotkut eivät ole lainkaan samaa mieltä kanssani, vaan mieluummin toistavat papukaijana sitä kliseista mantraansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kamalaa. Varmaan oksettaisi se raha kun vaan ajattelisin mitä kaikkea kivaa sellaisella summalla olisin voinut tehdä lapseni kanssa, mutta rahat sain korvaukseksi lapsen kuolemasta..
Ei korvaisi lasta ja varmaan vaan sekoaisin ja alkaisin käyttämään huumeita sillä rahalla.
Aika hurjia reaktioita. Kai ymmärrätte, että aika monet lapset kuolevat onnettomuuksiin ja sairauksiin ja se menetys on ihan yhtä traaginen. Miksi ihmeessä näissä tapauksissa monet kuitenkin jatkavat vielä elämää oksentelematta ja käyttämättä huumeita? Toki monilla menee pää pitkäksi aikaa sekaisin ja tilanne on varmasti kauhea, mutta en ymmärrä, miksi joku lipasto olisi sen oksettavampi tapa kuolla kuin muut onnettomuudet. Sen käsityksen näistä kirjoituksista saa.
Et vissiin tajunnut. Jos eka menettäisin lapseni ja siitä maksettaisi "lohdutukseksi" tuollainen määrä rahaa niin varmaan sekoaisin.
Minun pikkusisareni kuoli 5-vuotiaana hukkumalla joten kyse ei nyt ollut siitä tavasta kuolla.
Vaan mietin omaa mahdollista reaktiotani jos menettäisin elämäni valon ja saisin tuollaisen määrän rahaa. Koska jos lapseni kuolisi, niin minulla ei olisi mitään. Ei niin mitään.Vanhempani muuttuivat ihmisinä paljonkin siskon kuoleman jälkeen ja vuosikausia meni että tuosta selvittiin koko perhe, tosin osa sisaruksistani ei selvinnyt tervejärkisinä..
Mutta vanhemmillani ei ollut varaa seota koska huolehdittavana oli myös me muut lapset. Eikä heille maksettu 40 miljoonaa joka olisi saattanut edesauttaa sekoamista, ymmärrätkö? Mutta minulla ei olisi mitään eikä ketään jos oma lapseni menehtyisi.
En ymmärrä, miten se raha liittyy asiaan millään tavalla. Tekeekö se raha kuolemasta jotenkin kamalamman.
Entäpäs jos sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin mustavalkoisesti? Ettei heillä ole mitään, kun heidän lapsensa kuoli. Olisiko se ollut reilua teitä muita lapsia kohtaan, että kuollut lapsi sai perheessä aseman, jonka takia te ette enää merkitse mitään? Minusta järkyttävä ajatus. Ymmärrettävä, mutta ei missään nimessä niin jalo, kuin tässä annetaan ymmärtää. Kun minä sanoin, että elämään voi etsiä jotain muutakin sisältöä, minua sanottiin vajaaksi. Niin, eihän esim niistä muista lapsista saa enää etsiä sitä iloa, kun loppuelämäsi elät marttyyrina.
Niinhän mä kirjoitinkin että vanhempani eivät "voineet" seota koska oli huolehdittavana muitakin lapsia.
Mutta minun elämässä ei ole muita kuin ainoa lapseni. Jos häntä ei olisi niin elämäni varmaan menettäisi merkityksensä, tilanne on tällä hetkellä se. - 103
Niin ja kirjoitit myös, että jos olisivat saaneet paljon rahaa, he olisivat todennäköisesti seonneet. Minkä ihmeen takia? Miten se raha olisi tilannetta muuttanut? Nyt ei ole kyse siitä, etteivätkö ihmiset voisi seota tai voisi pitää itseään kasassa lapsen kuoleman jälkeen, vaan ihmettelen, miksi raha pahentaisi tilannetta.
Enhän kirjoittanut. Sanoin että ei ollut vara seota koska muut lapset eikä ollut miljoonia auttamassa sekoamaan. Koska siinä tilanteessa yhtäkkiä tuollainen summa saattaisi edesauttaa sekoamista kun sekoamisen mahdollisuus on silloin muutenkin isompi. Ja jotkuhan sekoaa tuollaisesta summasta vaikkei kukaan olisi kuollut. Ja jotkut taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
Niin no kyllä minä silti olettaisin Ikean tuotevastaavan testaavan lipastoaan ja mieluummin muilla kuin kuluttajien tenavilla vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja miettisin ostanko lastulevyä vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja lukisin mööpelin käyttöohjeet vaikka minulla olisi useampi lapsi, lapset loppuu tuolla touhulla aika äkkiä vaikka niitä olisi jonoksi asti.
Etpä sinäkään ottanut asiaan perspektiiviä kun olit etsimässä uusia kiinnostuksen kohteita vaikka sinulla oli lapsikatras siinä paimennettavana. Surkea logiikka.
No mistä helkkarista sinä nyt ikean tuotevastaavan tähän vedit, kun sinä äsken minua haukuit idi**tiksi. Luuletko minua Ikealaiseksi?
Ja mitä nuo muut jossittelut tarkoittavat? Maailma on täynnä vaaranpaikkoja ja onnettomuuksia sattuu. Siinä ei auta syyllistää tuotevastaavia tai lastulevyä ostavia vanhempia. Vaikka sinulla olisi ammattitaitoisesti hienona käsityönä tehty jalopuuhuonekalu, se voi tappaa pienen lapsen ihan yhtä lailla.
Sinä taas pidit jeesusteluna sitä, että joku haluaa lahjoittaa kaikki rahat. Tulitko ajatelleeksi, että jollekin raha lapsen kuolemasta on verirahoja. Ne on laitettava kiertämään ja tuottamaan hyvää, muuten vaikka jälleensyntyy koppakuoriaiseksi. Jollekin elämän merkitys on tehdä merkityksellistä hyvää ja kuulua yhteisöön. Sinulla elämän merkitys oli kommentissasi ”helppous ja uudet kiinnostuksen kohteet”. (Et maininnut muita lapsia.) Ei siinä mitään mutta ei itsekkyytesi ole jeesustelua parempaa.
Onnettomuuksista pitää oppia. Raha kirpaisee mutta onnettomuuden seuraus tulee olla se ettei näin enää pääse käymään. Tuotevastuu tarkoittaa vastuuta tuotteesta. Nyt on 9 lasta kuollut ja kymmeniä loukkaantunut, ei parasta palvelumuotoilua. En ajatellut, että sinä olet töissä Ikealla ja suunnitellut kyseisen lipaston ja siksi herne nenässä.
Nyt en jaksa enää aikuiselle ihmiselle vääntää rautalangasta niin josko jätetään tähän, kiitoksia mielenkiinnostasi.
No tuotahan juuri ihmettelenkin, miten ne ovat veri rahoja? Eihän siinä kukaan halunnut lapsen kuolemaa, kukaan ei maksanut siitä, että saadaan lapsi hen giltä, kukaan ei myynyt lastaan. Miten ihmeessä ne ovat veri rahoja?
En ymmärrä tuota tuotevastuujankkaamista. Niissä lipastoissahan juuri siksi on varoituksia ja ne seinäkiinnikkeet, ettei näin kävisi. Mitään ei voida suunnitella pom minvarmaksi, jos joku kuitenkin käyttää tuotteita väärin.
Väitätkö tosiaan, että raha ei helpota kenenkään elämää? Miksi ihmeessä sen ääneen sanominen on sinusta halveksuttavaa? Ja uusilla kiinnostuksen kohteilla nimenomaan tarkoitin sitä, että pystyy esimerkiksi niille muille lapsille tarjoamaan sellaisen elämän, mitä ei aiemmin pystynyt vaikka olisi halunnut. Tai vaikka omille vanhemmilleen ja hui kamala, vaikka itselleenkin. Onko se ainoa oikea tapa elää lapsen kuoleman jälkeen, että linnoittautuu jonnekin komeroon ja jättää elämän elämättä ja muut ihmiset huomioimatta? Haluaisitko sinä, että sinun kuolemasi jälkeen kaikki läheisesi lopettaisivat elämisen? Heidän pitää joka päivä elämänsä loppuun asti vain itkeä sinua, niinkö?
Itse en usko verirahaan mutta on uskontoja, uskomuksia ja lakeja, joissa näin on; kuolleen henkilön perheellä on oikeus vaatia korvausta (verirahaa) siltä, joka on ollut osallisena kuoleman tapahtumaan. Ja on uskomuksia, joissa kuolemasta hyödytyillä rahoilla on huono karma ja rahat on laitettava kiertämään, tehtävä hyvää. Itselläkin elämän merkitys tulee omasta merkityksestä yhteisölle ja miten voin olla muille merkityksellinen, joten asenteeni on realistis-jeesusteleva. Nämä luettelemani asiat ovat jokaisen yksilön valintoja ja osittain yhteisöjen sääntöjä.
Malm-lipasto ei kissa vieköön ole pomminvarma, eihän se pysy edes pystyssä. Malm- lipasto oli epävakaa eikä täyttänyt turvallisuusstandardeja ja lipastoille tapahtui takaisinveto Pohjois-Amerikassa. Turvallisuusstandardi on tärkeä, sen tarkoitus on pitää ihmiset hengissä esim. lipastojensa kanssa.
Ei, en usko, että on ihmiselle hyväksi elää komerossa. Kukin tehköön kuolleen lapseensa muistioon liittyvillä rahoilla ihan mitä tykkää, voitte mennä vaikka Linnanmäelle. Mutta ei kannata huudella muille ”jeesustelusta” mitään jos toisen elämänkatsomus on erilainen. Jos huutelee toisiin pöytiin niin on myös kestettävä toisten huudot.
Tuskin, mutta olis hulppeat puitteet surra tuolla järjettömällä summalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Keskustelen ja pohdin muita näkökulmia kuin tuota lohduttaako vai ei. Katsos kun melko usein asioissa on useita puolia.
Kannattaa miettiä sitten jatkossa tuota puolta omassa pohdinnassa. Jos aina luistelet kysymyksistä ”lähdetkö lounaalle?” tyyliin kysymykseen vastaamatta, koska sehän on itsestään selvää, että lähden, mutta nyt keskityn näkökulmaan broilereiden tehotuotanto niin saatat ärsyttää kolleegaasi. Sanonpahan vaan.
Hohhoijaa, mikä vertaus. Etkö tosiaan näe eroa keskustelupalstalla ja ohimenevällä arkisella kommunikointitilanteella. Jos nyt välttämättä haluat käyttää tätä vertausta, niin sinun tapauksessasihan tuo tarkoittaisi sitä, että jäät jaarittelemaan siitä lounaalle lähtemisestä ummet ja lammet, vaikka työkaveri piti vastaustasi itsestäänselvänä. "Juu, kyllä minä itse asiassa lähden lounaalle, koska aamupalasta on niin kauan aikaa ja ihminen tarvitsee työtä tehdäkseen energiaa. En kyllä millään pärjäisi koko työpäivää, ellen söisi lounasta, joten olipa todella kiva, että kysyit tätä asiaa. Minusta lounas on myös energiatarpeen täyttämisen kannalta oikein mainio keino katkaista ajatukset hetkeksi siitä työstä ja myös työilmapiiriin on yleensä positiivinen vaikutus sillä, että työkaverit lounastavat yhdessä."
Kyllä tuollaisen selostuksen sijaan minä mieluummin kuuntelisin juttua broilereiden tehotuotannosta. Ehkä toiset sitten tykkäävät enemmän jauhaa itsestäänselvyyksiä.
Onko sinulla tapana selittää olevasi asiassa oikeassa niin kauan, että kaikki kyllästyvät puhetulvaasi ja luovuttavat?
(Keskustelupalsta on aika arkinen kommunikaatiotilanne, en ole nyt erityisen juhlallisesti pukeutunut tähän tilaisuuteen...)
Ja älä sössötä vertaustani tärviölle, esimerkissäni jätettiin täysin auki onko kollega mahdollisesti lähdössä lounaalle, hän ei vastaa siihen mitä kysytään. Se oli pointti.Mietit kuinka kenellekään tulisi edes mieleen pohtia aloittajan esittämää kysymystä niin nopea otanta: tässä ketjussa on yli 120 kommenttia.
Hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
Sinä itse nyt menit vertauksesi kanssa solmuun. Minä tuolla aiemmin kritisoin sitä, että täysin päivänselvään asiaan vastataan pitkästi ja hartaasti perustellen, niin kuin se olisi joku vaikeakin kysymys. Siihen teit tämän "lähdetkö lounaalle" -vertauksen. Ja äskeisessä viestissäsi sanoit, että sekin on itsestäänselvä kysymys, mutta nyt sanotkin, ettei tiedettykään, lähteekö se kollega vai ei. :D
Nimenomaan, tuossa edellisessä viestissäni tulinkin siihen johtopäätökseen, että toiset näköjään tykkäävät mieluummin jauhaa itsestäänselvyykiä, kun taas itse haluan edetä siitä johonkin. Minusta nyt ei vain ole hauska keskustelu sellainen, jossa kaikki toistavat sen saman asian 120 kertaa. Mutta olen kyllä huomannut, että jotkut eivät ole lainkaan samaa mieltä kanssani, vaan mieluummin toistavat papukaijana sitä kliseista mantraansa.
Sekava mielesi johtaa sekavaan todisteluun. Vaikuttaa Ihan kristallikiviäitikissan tekstiltä.
Kritisoit aiemmin miksi vastata itsestään selvään aloitukseen ja et hahmottanut aloittajan kysymystä etkä myöskään vastannut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Miten tehdään vittuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä jankkaamista, että raha ei lohduta ja tuo lasta takaisin ja korvaa menetystä. No entä sitten? Mikä sitten lohduttaisi? En nyt ihan ymmärrä, miksi sitä rahaa tässä nyt paheksutaan, ikään kuin se olisi syynä tähän kuolemaan. Ja ikään kuin olisi oikeasti olemassa jokin lohtu tai keino, joka vie surun pois ja ainoastaan raha estää tämän lohdun. Nämähän ovat kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Minkä ihmeen takia näiden välille tehdään joku riippuvuussuhde, jossa pitää valita elävän lapsen tai rahan välillä? Sellaista valintatilannetta ei ole missään vaiheessa ollut, joten naurettavaa pöyristellä tätä korvausta.
Aloitus meni ”Jos lapsesi kuolisi Ikean hyllyn alle, lohduttaisiko rehellisesti 40 miljoonaa siitä hyvästä?” ja perustelu oli, että lapsen voi tehdä uudelleen, aika korjaa mutta 40 miljoonaa ei voi saada mitenkään muuten.
Ja kysymys on siis lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee.
No eikö kysymys nyt ollut päivänselvä provo, mutta kaikki kilvan huutelevat, että ei lohduttaisi. No shit, sherlock.
Missä mielessä provo, neiti Marple? Useampi lapsi on kuollut Ikean Malm-lipaston kaatuessa. Useampi tapaus, ei sen saman lipaston kaatuessa. Nyt Ikea maksaa huikean korvauksen ja pohditaan moraalista dilemmaa, pistäpä lipasto omalle kohdallesi. Voi olla, että alleviivasit provoksi aloittajan asennetta mutta se on vain asenteellinen aloitus, varmaan tahallinen eli provo mutta mitä sitte. So what, rakas Watson.
Missä mielessä provo? Itse siihen juuri vastasit. Et kai kuvittele, että joku täysjärkinen ihan tosissaan kysyy tuollaista. Missään en väittänyt, ettei lapsia olisi kuollut Ikean lipaston alle.
Mikä moraalinen dilemma tässä on, en tajua? Eihän tuossa valita lasta tai rahaa, vaan raha tai ei rahaa. Lapsi menetettiin joka tapauksessa. Mikä moraalinen ongelma on siinä, että otat rahat, jotka sinulle tarjotaan, kun mikään muu olosuhde ei sen johdosta muutu.
Joooooo... kysymys siis kuuluu ”lohduttaisiko 40 milliä jos lapsi kuolee” eikä otatko korvausrahat koska siinä tapauksessa olisi aloituksessa kysytty ”ottaisitko korvausrahat”. Minä vastaan vaan siihen mitä on kysytty.
Niin? Ja eikö sinun mielestäsi ole pelkkää provoamista edes kysyä tuollaista? Minusta on ihan itsestäänselvää, ettei se tietenkään lohduttaisi. Miten kenelläkään tulee edes mieleen lähteä pohtimaan tuota kysymystä, että hmmm, onpas hyvä kysymys ja mielenkiintoinen keskustelun aihe ja oikein perustelemaan omaa näkökantaansa.
Herää kysymys, että vittujako sitten teet tässä ketjussa?
Miten tehdään vittuja?
Kysy vanhemmiltasi, he kyllä tietävät.
Kyllä kirjahyllyissä, parvisängyissä, komeroissa jne on seinäkiinnikkeet vakiovarusteena, mutta jos ei niitä halua/osaa käyttää, niin vahinkoja syntyy. Lasta ei korvaa mikään rahasumma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lohduttaisi mutta ottaisin rahat. Tekisin loppuelämän mitä mieleen tulisi mutta surullisella alavireellä.
Varmasti se ilo elämään löytyisi vuosien saatossa ja se alavireisyyskin lopulta hälvenisi. Ehkä tulisi välillä määrätyissä tilanteissa esiin, mutta jäisi taas taka-alalle. Ei ihminen voi jäädä suruun kiinni loppuelämäkseen vaikka se miten raastaisi ja riistäisi ihmistä, muuten olisi sama vaikka menisi saman tien perässä oman käden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin on niin läpinäkyvää jeesustelua, että lahjoitettaisiin muka ihan kaikki rahat. Minkä ihmeen takia? Eihän se tietenkään surussa lohduta eikä lapsi tule takaisin, mutta minkä ihmeen takia omasta elämästään ei voisi tehdä samalla helppoa ja etsiä uusia kiinnostuksien kohteita, kun siihen annetaan mahdollisuus. Minä ainakin olen köyhä kuin kirkonrotta, joten kyllä mielelläni heittäisin taloudelliset huolet syrjään, jos muutenkin elämä noin kaltoin kohtelee. Mutta eihän tätä saa sanoa ääneen.
Etsisit elämääsi muita kiinnostuksen kohteita kun lapsesi kuolisi - ja kun et tajunnut lukea käyttöohjetta etkä ajatellut onko heppoinen lastulevykyhäelmä turvallinen mööpeli kodissa, jossa on pieniä tenavia. Jos jotain kasaa niin eikö sitä hetkuta siinä paikallaan että pysyykö se pystyssä vai ei. Olisi syytä ollut Ikean tuotevastaavankin miettiä.
Niin saat sinä toki sanoa ääneen, että etsisit rahakorvauksella muita kiinnostuksen kohteita elämääsi. Vähän idiootilta kuulostat mutta hei mikä on ongelma. Typeryksiä tässä elämässä riittää.
No mietipäs vaikka, että se kuollut lapsi ei ollut sinun ainoa lapsesi. Jospa saisit itse asiaan vähän perspektiiviä.
Niin no kyllä minä silti olettaisin Ikean tuotevastaavan testaavan lipastoaan ja mieluummin muilla kuin kuluttajien tenavilla vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja miettisin ostanko lastulevyä vaikka minulla olisi useampi lapsi. Ja lukisin mööpelin käyttöohjeet vaikka minulla olisi useampi lapsi, lapset loppuu tuolla touhulla aika äkkiä vaikka niitä olisi jonoksi asti.
Etpä sinäkään ottanut asiaan perspektiiviä kun olit etsimässä uusia kiinnostuksen kohteita vaikka sinulla oli lapsikatras siinä paimennettavana. Surkea logiikka.
Täyspuinen antiikkilipastokin kaatuu, jos lapsi menee seisomaan alalaatikon reunalle. Turhaan te nyt ulkoistatte tämän vaaran koskemaan vain Ikean asiakkaita. Ikean lipastoissa sentään tulee mukana varoitukset ja kiinnikkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lohduttaisi mutta ottaisin rahat. Tekisin loppuelämän mitä mieleen tulisi mutta surullisella alavireellä.
Varmasti se ilo elämään löytyisi vuosien saatossa ja se alavireisyyskin lopulta hälvenisi. Ehkä tulisi välillä määrätyissä tilanteissa esiin, mutta jäisi taas taka-alalle. Ei ihminen voi jäädä suruun kiinni loppuelämäkseen vaikka se miten raastaisi ja riistäisi ihmistä, muuten olisi sama vaikka menisi saman tien perässä oman käden kautta.
Montako lasta sinulta on kuollut? Ei kaikesta pääse yli ja eteenpäin. Lapsen kuolema on asia joka seuraa mukana takaraivossa joka päivä elämän loppuun asti. Sen kanssa oppii ehkä elämään kun ymmärtää että näin se on, eikä edes odota että jonakin päivänä suru on surtu.
Yksin jäänyt kirjoitti:
Lohduttais siten, että saisi ostettua itselleen parasta ympärivuorokautista apua surun keskelle ja terapiaa loppuelämälle. Eikä tarvis stressata kuntoutuuko enää töihin. Itse suruun se ei vaikuttaisi, ainoastaan sen käsittelyn työkalupakkiin.
Suomessa kun lapsi saa narkolepsian rokotteesta, käännetään suunnilleen selkä ja leimataan luulosairaaksi. Soisin kunnon korvaukset noille perheille kuin myös valtiolta henkirikoksen uhrien perheille kunnon terapiarahat.
Suomessa väkivallan tekijälle määrätään sakot jotka VALTIO kupaa itelleen. Rikoksen uhri paikataan terveyskeskuksessa ja muovihampaat halvimmalla yksityisellä.
Kivusta ja särystä tonni pari ja loppuiän ongelmat huonoista ja heiluvista muovihampaista omaan laskuun.
Ensin jätetään surutta lukematta käyttöohjeet, joissa sanotaan että lipasto tulee kiinnittää seinään. Sitten jätetään lapsi vahtimatta. Ei syytetä omaa tyhmyyttä vaan haastetaan firma oikeuteen. Voitetaan.
Mikä tässä ketjussa meni väärin?
Sinä taas pidit jeesusteluna sitä, että joku haluaa lahjoittaa kaikki rahat. Tulitko ajatelleeksi, että jollekin raha lapsen kuolemasta on verirahoja. Ne on laitettava kiertämään ja tuottamaan hyvää, muuten vaikka jälleensyntyy koppakuoriaiseksi. Jollekin elämän merkitys on tehdä merkityksellistä hyvää ja kuulua yhteisöön. Sinulla elämän merkitys oli kommentissasi ”helppous ja uudet kiinnostuksen kohteet”. (Et maininnut muita lapsia.) Ei siinä mitään mutta ei itsekkyytesi ole jeesustelua parempaa.
Onnettomuuksista pitää oppia. Raha kirpaisee mutta onnettomuuden seuraus tulee olla se ettei näin enää pääse käymään. Tuotevastuu tarkoittaa vastuuta tuotteesta. Nyt on 9 lasta kuollut ja kymmeniä loukkaantunut, ei parasta palvelumuotoilua. En ajatellut, että sinä olet töissä Ikealla ja suunnitellut kyseisen lipaston ja siksi herne nenässä.
Nyt en jaksa enää aikuiselle ihmiselle vääntää rautalangasta niin josko jätetään tähän, kiitoksia mielenkiinnostasi.