Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Minusta taas pelkät kertoimet eivät kerro mitään. Hemmetin pieni riski on vielä 28-kertaisenakin edelleen hemmetin pieni riski. Joku voi edelleen valita ottaa sen, jos sillä voi pienentää joitakin muita tiettyjä muita riskejä - esimerkiksi sikiön vaikean asfyksian riskiä.
Tämä. Kaksinkertainen riski saattaa olla huomattavan iso, kun taas 50-kertainen riski voi olla edelleen aivan minimaalinen. Tämän takia ehkä korkeasti koulutetut äidit toivovat useammin suunniteltua sektiota, koska heitä ei ole yhtä helppo pelotella tämän kaltaisilla tilastoilla.
On tärkeää myös muistaa, että alatiesynnytykseen liittyy muita riskejä, joita ei näissä sektio vs. alatie-vertailuissa tuoda esille.
Ja kaikista riskeistä se sektio on isompi riski kuin alatiesynnytys. Kuka haluaa kuolla ennemmin kuin lapsensa? Minulle lapsi konkretisoitui vasta kuin sain hänet syliini. En olisi halunnut olla päättämässä että juuu, nirri vain mieluummin minulta, kiitos.
Kuka haluaa kuolla ennemmin kuin lapsensa?? Jokainen vanhempi! Suunniteltu sektio on tutkimusten mukaan lapselle turvallisempi kuin alatie, äidille ei. Otin ihan mielelläni riskin, jotta lapseni ei kuollut hapenpuutteeseen, ei vammautunut eikä jäänyt jumiin. Oma valintani. Kyllä kannatti.
En mä kyllä halua kuolla, kun sitten mun neljä lasta jäisi äidittömäksi.
Mieti nyt vielä kerran! Onko neljä orpolasta muka jotenkin pahempi asia kuin tenat housussa? *sarkasmivaroitus*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Minusta taas pelkät kertoimet eivät kerro mitään. Hemmetin pieni riski on vielä 28-kertaisenakin edelleen hemmetin pieni riski. Joku voi edelleen valita ottaa sen, jos sillä voi pienentää joitakin muita tiettyjä muita riskejä - esimerkiksi sikiön vaikean asfyksian riskiä.
Tämä. Kaksinkertainen riski saattaa olla huomattavan iso, kun taas 50-kertainen riski voi olla edelleen aivan minimaalinen. Tämän takia ehkä korkeasti koulutetut äidit toivovat useammin suunniteltua sektiota, koska heitä ei ole yhtä helppo pelotella tämän kaltaisilla tilastoilla.
On tärkeää myös muistaa, että alatiesynnytykseen liittyy muita riskejä, joita ei näissä sektio vs. alatie-vertailuissa tuoda esille.
Ja kaikista riskeistä se sektio on isompi riski kuin alatiesynnytys. Kuka haluaa kuolla ennemmin kuin lapsensa? Minulle lapsi konkretisoitui vasta kuin sain hänet syliini. En olisi halunnut olla päättämässä että juuu, nirri vain mieluummin minulta, kiitos.
Kuka haluaa kuolla ennemmin kuin lapsensa?? Jokainen vanhempi! Suunniteltu sektio on tutkimusten mukaan lapselle turvallisempi kuin alatie, äidille ei. Otin ihan mielelläni riskin, jotta lapseni ei kuollut hapenpuutteeseen, ei vammautunut eikä jäänyt jumiin. Oma valintani. Kyllä kannatti.
En mä kyllä halua kuolla, kun sitten mun neljä lasta jäisi äidittömäksi.
Mieti nyt vielä kerran! Onko neljä orpolasta muka jotenkin pahempi asia kuin tenat housussa? *sarkasmivaroitus*
ei, kyllähän se olisi jo viisi orpoa kun se vauva sektioidaan koska äiti haluaa, ja saisi sitten verenvuodon.
Kyllä yhteiskunta sitten niistä huolenpitää. Ei itsellä ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Kuulostaako seuraava kuolemaa kuinkakin paljon paremmalta vaihtoehdolta? Lainaus täältä: https://www.vaestoliitto.fi/kansainvalisyys/tietoa-seksuaalioikeuksista…
”Kehitysmaissa fistula on tavallinen, koska lääketieteellistä apua, kuten keisarinleikkausta ei ole saatavilla. Fistula on erittäin vakava synnytysvaurio, joka syntyy kun lapsi jää kiinni äidin synnytyskanavaan. Lantion pehmeät kudokset jäävät puristuksiin, jolloin verenkierron pysähtyminen tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin virtsarakon ja peräaukon välille. Lapsi tavallisesti menehtyy ja äiti vammautuu: virtsan ja ulosteen pidätyskyky estyy. Kärsimys jatkuu naisen koko elämän ajan, jos hän ei saa asianmukaista hoitoa. Joskus perhe tai yhteisö hylkää tai eristää fistulasta kärsivän naisen.”
Itse asiassa Suomessa ei pahimmankaan aliravitsemuksen aikaan tunnettu juurikaan fistulatapauksia, koska täällä on synnytetty aikuisiällä.
Fistulatapaukset liittyvät läheisesti kulttuureihin, joissa 12-15-vuotiaat aliravitut
tytöt synnyttävät alkeellisissa oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Kuulostaako seuraava kuolemaa kuinkakin paljon paremmalta vaihtoehdolta? Lainaus täältä: https://www.vaestoliitto.fi/kansainvalisyys/tietoa-seksuaalioikeuksista…
”Kehitysmaissa fistula on tavallinen, koska lääketieteellistä apua, kuten keisarinleikkausta ei ole saatavilla. Fistula on erittäin vakava synnytysvaurio, joka syntyy kun lapsi jää kiinni äidin synnytyskanavaan. Lantion pehmeät kudokset jäävät puristuksiin, jolloin verenkierron pysähtyminen tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin virtsarakon ja peräaukon välille. Lapsi tavallisesti menehtyy ja äiti vammautuu: virtsan ja ulosteen pidätyskyky estyy. Kärsimys jatkuu naisen koko elämän ajan, jos hän ei saa asianmukaista hoitoa. Joskus perhe tai yhteisö hylkää tai eristää fistulasta kärsivän naisen.”
Ja tämä aihe onkin sitten sopiva Suomen synnytyspelon hoitokeskusteluun?
Montako fistulaa täällä syntyy sairaalassa?
Kotisynnyttäjät ovat oma lukunsa, niistä en puhu nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Minulle "käydä huonosti" ei tarkoita vain kuolemaa vaan lasken siihen mukaan vammautumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi todella mielenkiintoista päästä tutkimaan suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden tilastollisia eroja. Ei pelkkiä sektiokomplikaatiotilastoja lukemalla voi mitään päätellä.
Tosiasia on se, että todennäköisesti reilusti ylipainoista, pitkäaikaissairaita ja/tai huonokuntoista naista ei edes päästetä yrittämään alatiesynnytystä. Nämä valmiiksi heikot yksilöt sitten saavat heikkoine lähtökohtineen tietysti erilaisia komplikaatioitakin tilastoja rumentamaan.
Sama pätee heidän lapsiinsa. Jos vanhempi on ylipainoinen, todennäköisesti myös lapsi kasvatetaan
lihavaksi.Näinä kehopositiivisuuden aikoina kaikkea epätervettäkin pitäisi ihastella mutta oikeasti lihava äiti on jo itsessään riski lapselle. Synnytti sitten ylä-, ala- tai mitä tahansa muuta kautta.
Kyllä alateitsekin synnyttävistä todella moni on lihavia ja ensisynnyttäjistäkin suurinosa jo rehellisyyden nimissä vanhoja. Ei tarvitse kaivaa edes tilastoa kun synnärin ruokasalissa käydä niin näkee mistä moni komplikaatio johtuu, moni hoikkakin lihoo (eikä vain turpoa) juuri raskausaikana hirveästi. Vielä perhekerhon mammaryhmässä 4/5 oli lihavia.
Kyllä lihavat ja vanhat siis rumentavat alatietilastojakin, kaikkia tilastoja. Ei sillä, että ei olisi mielekästä tilastoida ja tarkastella suunniteltuja sektioita erikseen.
Omat alatieni ovat menneet täydellisesti (vaikkei luomuna) varmaan juurikin sen vuoksi, että olen hoikka, kunnossa, nuori ja lapset kohtuullisen kokoisia, synnytysvalmennus käyty. Tietysti lasten sydänkäyrät olisivat voineet laskea jne, mutta sekin oli epätodennäköisempää näillä lähtökohdilla kuin monella muulla mammalla. Ja se kiireellinen/hätäsektiokin olisi mennyt paremmin kuin monella muulla.
Sitten sitä episotomiaakin, josta täällä on puhuttu, on käsittääkseni monenlaista eli ei aina viilletä emätintä peräaukkoon vaan sekin voi vastata pientä repeämää ja parantuu kai monella sektiohaavaa nopeammin. Ihan kun on vaan epparista puhuttu epparina vaikka ei senkin voi tehdä monella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Minulle "käydä huonosti" ei tarkoita vain kuolemaa vaan lasken siihen mukaan vammautumiset.
Täytyy tuottaa pettymys, mutta ei suurin osa ”edes” vammautuisi ilman apua, vaikka imukuppeja, eppareita sun muita toimenpiteitä tehdäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi todella mielenkiintoista päästä tutkimaan suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden tilastollisia eroja. Ei pelkkiä sektiokomplikaatiotilastoja lukemalla voi mitään päätellä.
Tosiasia on se, että todennäköisesti reilusti ylipainoista, pitkäaikaissairaita ja/tai huonokuntoista naista ei edes päästetä yrittämään alatiesynnytystä. Nämä valmiiksi heikot yksilöt sitten saavat heikkoine lähtökohtineen tietysti erilaisia komplikaatioitakin tilastoja rumentamaan.
Sama pätee heidän lapsiinsa. Jos vanhempi on ylipainoinen, todennäköisesti myös lapsi kasvatetaan
lihavaksi.Näinä kehopositiivisuuden aikoina kaikkea epätervettäkin pitäisi ihastella mutta oikeasti lihava äiti on jo itsessään riski lapselle. Synnytti sitten ylä-, ala- tai mitä tahansa muuta kautta.
Kyllä alateitsekin synnyttävistä todella moni on lihavia ja ensisynnyttäjistäkin suurinosa jo rehellisyyden nimissä vanhoja. Ei tarvitse kaivaa edes tilastoa kun synnärin ruokasalissa käydä niin näkee mistä moni komplikaatio johtuu, moni hoikkakin lihoo (eikä vain turpoa) juuri raskausaikana hirveästi. Vielä perhekerhon mammaryhmässä 4/5 oli lihavia.
Kyllä lihavat ja vanhat siis rumentavat alatietilastojakin, kaikkia tilastoja. Ei sillä, että ei olisi mielekästä tilastoida ja tarkastella suunniteltuja sektioita erikseen.
Omat alatieni ovat menneet täydellisesti (vaikkei luomuna) varmaan juurikin sen vuoksi, että olen hoikka, kunnossa, nuori ja lapset kohtuullisen kokoisia, synnytysvalmennus käyty. Tietysti lasten sydänkäyrät olisivat voineet laskea jne, mutta sekin oli epätodennäköisempää näillä lähtökohdilla kuin monella muulla mammalla. Ja se kiireellinen/hätäsektiokin olisi mennyt paremmin kuin monella muulla.
Sitten sitä episotomiaakin, josta täällä on puhuttu, on käsittääkseni monenlaista eli ei aina viilletä emätintä peräaukkoon vaan sekin voi vastata pientä repeämää ja parantuu kai monella sektiohaavaa nopeammin. Ihan kun on vaan epparista puhuttu epparina vaikka ei senkin voi tehdä monella tavalla.
Episiotomiaa ei koskaan viilletä peräaukkoon, koska sen tarkoituksena on ”ohjata” kudosvaurio toisaalle.
Nykyään ei episiotomioita juuri tehdä rutiininomaisesti (paitsi siellä periferiassa, jossa lienee varsin iäkkäät ja täydennyskouluttamattomat kätilöt) koska toisen asteen repeämä paranee nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Minulle "käydä huonosti" ei tarkoita vain kuolemaa vaan lasken siihen mukaan vammautumiset.
Täytyy tuottaa pettymys, mutta ei suurin osa ”edes” vammautuisi ilman apua, vaikka imukuppeja, eppareita sun muita toimenpiteitä tehdäänkin.
Ahaa, eli siis turhia toimenpiteitä. Pitäisi varmaan kieltää nekin kun niin tarkka olet veromarkkojen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi todella mielenkiintoista päästä tutkimaan suunniteltujen sektioiden ja hätäsektioiden tilastollisia eroja. Ei pelkkiä sektiokomplikaatiotilastoja lukemalla voi mitään päätellä.
Tosiasia on se, että todennäköisesti reilusti ylipainoista, pitkäaikaissairaita ja/tai huonokuntoista naista ei edes päästetä yrittämään alatiesynnytystä. Nämä valmiiksi heikot yksilöt sitten saavat heikkoine lähtökohtineen tietysti erilaisia komplikaatioitakin tilastoja rumentamaan.
Sama pätee heidän lapsiinsa. Jos vanhempi on ylipainoinen, todennäköisesti myös lapsi kasvatetaan
lihavaksi.Näinä kehopositiivisuuden aikoina kaikkea epätervettäkin pitäisi ihastella mutta oikeasti lihava äiti on jo itsessään riski lapselle. Synnytti sitten ylä-, ala- tai mitä tahansa muuta kautta.
Kyllä alateitsekin synnyttävistä todella moni on lihavia ja ensisynnyttäjistäkin suurinosa jo rehellisyyden nimissä vanhoja. Ei tarvitse kaivaa edes tilastoa kun synnärin ruokasalissa käydä niin näkee mistä moni komplikaatio johtuu, moni hoikkakin lihoo (eikä vain turpoa) juuri raskausaikana hirveästi. Vielä perhekerhon mammaryhmässä 4/5 oli lihavia.
Kyllä lihavat ja vanhat siis rumentavat alatietilastojakin, kaikkia tilastoja. Ei sillä, että ei olisi mielekästä tilastoida ja tarkastella suunniteltuja sektioita erikseen.
Omat alatieni ovat menneet täydellisesti (vaikkei luomuna) varmaan juurikin sen vuoksi, että olen hoikka, kunnossa, nuori ja lapset kohtuullisen kokoisia, synnytysvalmennus käyty. Tietysti lasten sydänkäyrät olisivat voineet laskea jne, mutta sekin oli epätodennäköisempää näillä lähtökohdilla kuin monella muulla mammalla. Ja se kiireellinen/hätäsektiokin olisi mennyt paremmin kuin monella muulla.
Sitten sitä episotomiaakin, josta täällä on puhuttu, on käsittääkseni monenlaista eli ei aina viilletä emätintä peräaukkoon vaan sekin voi vastata pientä repeämää ja parantuu kai monella sektiohaavaa nopeammin. Ihan kun on vaan epparista puhuttu epparina vaikka ei senkin voi tehdä monella tavalla.
Episiotomiaa ei koskaan viilletä peräaukkoon, koska sen tarkoituksena on ”ohjata” kudosvaurio toisaalle.
Nykyään ei episiotomioita juuri tehdä rutiininomaisesti (paitsi siellä periferiassa, jossa lienee varsin iäkkäät ja täydennyskouluttamattomat kätilöt) koska toisen asteen repeämä paranee nopeammin.
No niin olen käsittänyt itsekin, mutta av:lla lukenut sitten ihan jotain toista... ei pitäisi mennä halpaan. :D
Episiotomia on siisti hallittu haava, hyvin ammattitaitoisesti tehtynä se helpottaa nopeasti vauvan ulos tuloa jos vauva on pää puoliksi ulkona ja synnytys ei etene. Se haava paranee nopeasti ja hyvin yleensä. Oma vaimoni on lääkäri kuten itsekin ja vaimo on pienikokoinen, vauva oli loppuvaiheessa pää lähes ulkona, mutta ei mahtunut tulemaan kunnolla niin että oikeastaan se aika menikin jo yli kun kätilön olisi tullut kutsua synnytyslääkäri apuun, mutta päädyttiin episiotomiaan jonka myötä koko vauva pullahti heti ulos. Siisti haava parani hyvin ongelmitta eikä repeämiä tullut lainkaan. Kivunlievityskin oli anestesiologia laittamaan sellainen epiduraali ettei vaimo tuntenut koko synnytyksessä yhtään mitään kipua kun se laitettiin tuhtina ja ajoissa. Emme me korostaneet kätilöille tai kenellekään olevamme lääkäreitä, mutta se näkyi vaimon kohdalla papereissa ja tunsivat meidät muutenkin ammatin puolesta siellä sairaalassa. Silti se yöllä aluksi ollut kätilö oli varsin m.ulkun oloinen, onneksi vuoron vaihtuessa tuli oikein mukava. Muistan yliopistosairaalassa kandina mukana synnytyksissä ollessa synnytysten ja naistentautien opintojaksolla kuinka imukupilla väkisin synnytyslääkärin vauva ulos vetäessä ilman episiotomiaa oli melko revenneessäkin kunnossa se alapää, parempi se hallittu episiotomia on, joskin senkin muistan yhden kätilön saaneen melkein peräaukkoon leikanneen niin että erikoistuva gynekologi tarvittiin apuun sen hoidossa, sulkijalihas voi vaurioitua jos sitä ei viilletä oikeaoppisesti sivuun alas. Mutta kyllä siinä sektiossa vasta riskejä onkin, joskus se on toki tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Episiotomia on siisti hallittu haava, hyvin ammattitaitoisesti tehtynä se helpottaa nopeasti vauvan ulos tuloa jos vauva on pää puoliksi ulkona ja synnytys ei etene. Se haava paranee nopeasti ja hyvin yleensä. Oma vaimoni on lääkäri kuten itsekin ja vaimo on pienikokoinen, vauva oli loppuvaiheessa pää lähes ulkona, mutta ei mahtunut tulemaan kunnolla niin että oikeastaan se aika menikin jo yli kun kätilön olisi tullut kutsua synnytyslääkäri apuun, mutta päädyttiin episiotomiaan jonka myötä koko vauva pullahti heti ulos. Siisti haava parani hyvin ongelmitta eikä repeämiä tullut lainkaan. Kivunlievityskin oli anestesiologia laittamaan sellainen epiduraali ettei vaimo tuntenut koko synnytyksessä yhtään mitään kipua kun se laitettiin tuhtina ja ajoissa. Emme me korostaneet kätilöille tai kenellekään olevamme lääkäreitä, mutta se näkyi vaimon kohdalla papereissa ja tunsivat meidät muutenkin ammatin puolesta siellä sairaalassa. Silti se yöllä aluksi ollut kätilö oli varsin m.ulkun oloinen, onneksi vuoron vaihtuessa tuli oikein mukava. Muistan yliopistosairaalassa kandina mukana synnytyksissä ollessa synnytysten ja naistentautien opintojaksolla kuinka imukupilla väkisin synnytyslääkärin vauva ulos vetäessä ilman episiotomiaa oli melko revenneessäkin kunnossa se alapää, parempi se hallittu episiotomia on, joskin senkin muistan yhden kätilön saaneen melkein peräaukkoon leikanneen niin että erikoistuva gynekologi tarvittiin apuun sen hoidossa, sulkijalihas voi vaurioitua jos sitä ei viilletä oikeaoppisesti sivuun alas. Mutta kyllä siinä sektiossa vasta riskejä onkin, joskus se on toki tarpeen.
Lääkärinä tiedät että epiosotomiaa ei viilletä, se tehdään erikoisilla saksilla.
Miten muutoin estetään se ettei viilletä sen vauvan päätä samalla jos käytettäisiin skalpellia.
Vierailija kirjoitti:
Episiotomia on siisti hallittu haava, hyvin ammattitaitoisesti tehtynä se helpottaa nopeasti vauvan ulos tuloa jos vauva on pää puoliksi ulkona ja synnytys ei etene. Se haava paranee nopeasti ja hyvin yleensä. Oma vaimoni on lääkäri kuten itsekin ja vaimo on pienikokoinen, vauva oli loppuvaiheessa pää lähes ulkona, mutta ei mahtunut tulemaan kunnolla niin että oikeastaan se aika menikin jo yli kun kätilön olisi tullut kutsua synnytyslääkäri apuun, mutta päädyttiin episiotomiaan jonka myötä koko vauva pullahti heti ulos. Siisti haava parani hyvin ongelmitta eikä repeämiä tullut lainkaan. Kivunlievityskin oli anestesiologia laittamaan sellainen epiduraali ettei vaimo tuntenut koko synnytyksessä yhtään mitään kipua kun se laitettiin tuhtina ja ajoissa. Emme me korostaneet kätilöille tai kenellekään olevamme lääkäreitä, mutta se näkyi vaimon kohdalla papereissa ja tunsivat meidät muutenkin ammatin puolesta siellä sairaalassa. Silti se yöllä aluksi ollut kätilö oli varsin m.ulkun oloinen, onneksi vuoron vaihtuessa tuli oikein mukava. Muistan yliopistosairaalassa kandina mukana synnytyksissä ollessa synnytysten ja naistentautien opintojaksolla kuinka imukupilla väkisin synnytyslääkärin vauva ulos vetäessä ilman episiotomiaa oli melko revenneessäkin kunnossa se alapää, parempi se hallittu episiotomia on, joskin senkin muistan yhden kätilön saaneen melkein peräaukkoon leikanneen niin että erikoistuva gynekologi tarvittiin apuun sen hoidossa, sulkijalihas voi vaurioitua jos sitä ei viilletä oikeaoppisesti sivuun alas. Mutta kyllä siinä sektiossa vasta riskejä onkin, joskus se on toki tarpeen.
Molemmissa synnytystavoissa on riskejä, ei pelkästään sektiossa. Alatiesynnytyksessä vakavat riskit ovat vauvalla ja sektiossa riskit ovat äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Kuulostaako seuraava kuolemaa kuinkakin paljon paremmalta vaihtoehdolta? Lainaus täältä: https://www.vaestoliitto.fi/kansainvalisyys/tietoa-seksuaalioikeuksista…
”Kehitysmaissa fistula on tavallinen, koska lääketieteellistä apua, kuten keisarinleikkausta ei ole saatavilla. Fistula on erittäin vakava synnytysvaurio, joka syntyy kun lapsi jää kiinni äidin synnytyskanavaan. Lantion pehmeät kudokset jäävät puristuksiin, jolloin verenkierron pysähtyminen tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin virtsarakon ja peräaukon välille. Lapsi tavallisesti menehtyy ja äiti vammautuu: virtsan ja ulosteen pidätyskyky estyy. Kärsimys jatkuu naisen koko elämän ajan, jos hän ei saa asianmukaista hoitoa. Joskus perhe tai yhteisö hylkää tai eristää fistulasta kärsivän naisen.”
Itse asiassa Suomessa ei pahimmankaan aliravitsemuksen aikaan tunnettu juurikaan fistulatapauksia, koska täällä on synnytetty aikuisiällä.
Fistulatapaukset liittyvät läheisesti kulttuureihin, joissa 12-15-vuotiaat aliravitut
tytöt synnyttävät alkeellisissa oloissa.
Kyllä fistula on ollut länsimaissakin yleinen, New Yorkissa oli ihan sairaala sen hoitoa varten. Suomessa ei varmasti ollut hoitoa rahvaalle saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Episiotomia on siisti hallittu haava, hyvin ammattitaitoisesti tehtynä se helpottaa nopeasti vauvan ulos tuloa jos vauva on pää puoliksi ulkona ja synnytys ei etene. Se haava paranee nopeasti ja hyvin yleensä. Oma vaimoni on lääkäri kuten itsekin ja vaimo on pienikokoinen, vauva oli loppuvaiheessa pää lähes ulkona, mutta ei mahtunut tulemaan kunnolla niin että oikeastaan se aika menikin jo yli kun kätilön olisi tullut kutsua synnytyslääkäri apuun, mutta päädyttiin episiotomiaan jonka myötä koko vauva pullahti heti ulos. Siisti haava parani hyvin ongelmitta eikä repeämiä tullut lainkaan. Kivunlievityskin oli anestesiologia laittamaan sellainen epiduraali ettei vaimo tuntenut koko synnytyksessä yhtään mitään kipua kun se laitettiin tuhtina ja ajoissa. Emme me korostaneet kätilöille tai kenellekään olevamme lääkäreitä, mutta se näkyi vaimon kohdalla papereissa ja tunsivat meidät muutenkin ammatin puolesta siellä sairaalassa. Silti se yöllä aluksi ollut kätilö oli varsin m.ulkun oloinen, onneksi vuoron vaihtuessa tuli oikein mukava. Muistan yliopistosairaalassa kandina mukana synnytyksissä ollessa synnytysten ja naistentautien opintojaksolla kuinka imukupilla väkisin synnytyslääkärin vauva ulos vetäessä ilman episiotomiaa oli melko revenneessäkin kunnossa se alapää, parempi se hallittu episiotomia on, joskin senkin muistan yhden kätilön saaneen melkein peräaukkoon leikanneen niin että erikoistuva gynekologi tarvittiin apuun sen hoidossa, sulkijalihas voi vaurioitua jos sitä ei viilletä oikeaoppisesti sivuun alas. Mutta kyllä siinä sektiossa vasta riskejä onkin, joskus se on toki tarpeen.
Tämäkin trolli käy jokaisessa synnytyskeskustelussa kertomassa, miten lapsi pullahtaa vaimon siististi leikatusta alapäästä.
Oikeasti episiotomia on todettu pääosin haitalliseksi toimenpiteeksi, toki joskus tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/synre/toimenpiteet/summary_hospitaly…
Tuolta löytyy toimenpiteet sairaaloittain ja tieto, että riippuen sairaalasta viime vuonna ensisynnyttäjistä jopa yli 30% joutui imukuppisynnytykseen.
Saman sairaalan kiireellisten sektioiden osuus oli 18,7% ja hätäsektioita 3,1% = 52,1% alatiehen tähtäävistä ensisynnyttäjistä ei pystynyt synnyttämään ilman "apua" ja näin ollen heille olisi saunan lauteilla käynyt huonosti. Suunniteltujen sektioiden määrä ensisynnyttäjillä oli tuolla 4,7%, eli yhteensä 56,8% ensisynnyttäjistä koki joko sektion tai komplisoituneen alatiesynnytyksen (imukuppi).
Niissä oloissa, joissa synnytykseen ei ole tarjolla minkäänlaista apua, kuolleisuus on prosentin parin luokkaa.
Joten sinulta aika rohkea veto väittää, että kaikissa kiireellisissä sektioissa tai imukuppisynnytyksissä olisi ”saunan lauteilla käynyt huonosti”.
Implikoitko, että vauvoja revitään imukupeilla huvin vuoksi ja leikkuriin lähdetään turhaan?
Sinä ainakin tulit implikoineeksi, että sinun mielestäsi sektio tai imukuppi on turha, jos sitä ei tehdä kuolemanvaarassa.
Olen kyllä huomannut, että näillä palstoilla moni oikein ylpeilee sillä, kuinka olisi kuollut alatiesynnytykseen. Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä te useimmat olisitte selvinneet. Miettikää, miten moni esiäitinne on selvinnyt, ja millaisissa oloissa.
Toki on erittäin hyvä, että nykyään sikiön hapensaantia tarkkaillaan läpi synnytyksen ja puututaan rivakasti synnytyksen kulkuun tarvittaessa. Tai kuten sinä sanoit, ”huvikseen”.
Minulle "käydä huonosti" ei tarkoita vain kuolemaa vaan lasken siihen mukaan vammautumiset.
Täytyy tuottaa pettymys, mutta ei suurin osa ”edes” vammautuisi ilman apua, vaikka imukuppeja, eppareita sun muita toimenpiteitä tehdäänkin.
Ahaa, eli siis turhia toimenpiteitä. Pitäisi varmaan kieltää nekin kun niin tarkka olet veromarkkojen käytöstä.
Kenelle sinä nyt jupiset? Itsellesi?
Älkää ihmeessä synnyttäkö ollenkaan. Ette osaa ettekä pysty. Ettekä ole kykeneviä vanhemmaksi, jos synnytys on mielestänne suurin ongelma. Siitähän ne haasteet vasta alkaa.
Missä vaiheessa naisista tuli samanlaisia ruikuttavia pelkureita kuin miehet ovat olleet viimeiset 10 vuotta?
On aika väärä luulo,että jossakin maakuntien pienissä sairaaloissa on tylyt kätilöt ja vanhentunut tieto. Moni pelkopotilas pakenee Lohjalle Naistenklinikan kätilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Episiotomia on siisti hallittu haava, hyvin ammattitaitoisesti tehtynä se helpottaa nopeasti vauvan ulos tuloa jos vauva on pää puoliksi ulkona ja synnytys ei etene. Se haava paranee nopeasti ja hyvin yleensä. Oma vaimoni on lääkäri kuten itsekin ja vaimo on pienikokoinen, vauva oli loppuvaiheessa pää lähes ulkona, mutta ei mahtunut tulemaan kunnolla niin että oikeastaan se aika menikin jo yli kun kätilön olisi tullut kutsua synnytyslääkäri apuun, mutta päädyttiin episiotomiaan jonka myötä koko vauva pullahti heti ulos. Siisti haava parani hyvin ongelmitta eikä repeämiä tullut lainkaan. Kivunlievityskin oli anestesiologia laittamaan sellainen epiduraali ettei vaimo tuntenut koko synnytyksessä yhtään mitään kipua kun se laitettiin tuhtina ja ajoissa. Emme me korostaneet kätilöille tai kenellekään olevamme lääkäreitä, mutta se näkyi vaimon kohdalla papereissa ja tunsivat meidät muutenkin ammatin puolesta siellä sairaalassa. Silti se yöllä aluksi ollut kätilö oli varsin m.ulkun oloinen, onneksi vuoron vaihtuessa tuli oikein mukava. Muistan yliopistosairaalassa kandina mukana synnytyksissä ollessa synnytysten ja naistentautien opintojaksolla kuinka imukupilla väkisin synnytyslääkärin vauva ulos vetäessä ilman episiotomiaa oli melko revenneessäkin kunnossa se alapää, parempi se hallittu episiotomia on, joskin senkin muistan yhden kätilön saaneen melkein peräaukkoon leikanneen niin että erikoistuva gynekologi tarvittiin apuun sen hoidossa, sulkijalihas voi vaurioitua jos sitä ei viilletä oikeaoppisesti sivuun alas. Mutta kyllä siinä sektiossa vasta riskejä onkin, joskus se on toki tarpeen.
Tämäkin trolli käy jokaisessa synnytyskeskustelussa kertomassa, miten lapsi pullahtaa vaimon siististi leikatusta alapäästä.
Oikeasti episiotomia on todettu pääosin haitalliseksi toimenpiteeksi, toki joskus tarpeelliseksi.
Ja lääkärivaimo on aina täysin puudutettu.
Kuulostaako seuraava kuolemaa kuinkakin paljon paremmalta vaihtoehdolta? Lainaus täältä: https://www.vaestoliitto.fi/kansainvalisyys/tietoa-seksuaalioikeuksista…
”Kehitysmaissa fistula on tavallinen, koska lääketieteellistä apua, kuten keisarinleikkausta ei ole saatavilla. Fistula on erittäin vakava synnytysvaurio, joka syntyy kun lapsi jää kiinni äidin synnytyskanavaan. Lantion pehmeät kudokset jäävät puristuksiin, jolloin verenkierron pysähtyminen tuhoaa kudoksen ja aiheuttaa reiän äidin virtsarakon ja peräaukon välille. Lapsi tavallisesti menehtyy ja äiti vammautuu: virtsan ja ulosteen pidätyskyky estyy. Kärsimys jatkuu naisen koko elämän ajan, jos hän ei saa asianmukaista hoitoa. Joskus perhe tai yhteisö hylkää tai eristää fistulasta kärsivän naisen.”