Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastoja synnytyksistä ja repeämistä:
En löytänyt tietoa siitä, miten paljon repeämiä todellisuudessa on, sillä 1. ja 2. asteen repeämiä ei tilastoida lainkaan, vaan ainoastaan 3. ja 4. asteen repeämät tilastoidaan.
Mutta jos noita THL:n tilastoja katsoo, niin voidaan todeta, että vuonna 2018
Synnytyksistä 16,7 % päätyi sektioon
20,7 % synnyttäjistä tehtiin episiotomia
3.-4.-asteen (peräaukon sulkijalihaksen osittainen tai kokonaan repeytyminen - jopa peräsuolen limakalvon repeytyminen )repeämän sai 1,2 %
30 % synnytyksistä käynnistettiin
Lähde: https://www.slideshare.net/THLfi/perinataalitilasto-synnyttjt-synnytyks…
Kuinkahan moni saa sektiosta jotain yhtä pahoja vaurioita?
Sektion riskiksi joka kuuluu äidille päätettäväksi, katsoisin myös sen, että seuraavissa raskauksissa on enemmän riskejä. Nykyään kuitenkin iso osa naisista haluaa vain sen 1-2 lasta, mutta suurperhettä toivovalle sektio on siis isompi riski kuin pienempää perhettä toivovalle.En löydä tilastoja, mutta olisin itsekin kiinnostunut näkemään niitä tilastoja. Sektioryhmässä tätä kyseltiin, että mitä oli tullut kenellekin, mutta ne eivät tietenkään ole mitään virallisia tutkimustuloksia eivätkä sen puoleen vertailukelpoisia. Yleistuntuma kuitenkin asiasta on, että sektioistakin tulee isompia haittoja vain harvoille ja suurin osa on tyytyväinen sektiokokemukseensa.
tässä on THLn tilastoja
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138998/Tr49_19.pdf?sequenc…
https://thl.fi/documents/10531/0/Tr49_19_liitetaulukot.pdf/712d65c7-3e7…
Kuulehan, tarkoitin niitä tilastoja, mistä selviäisi sektioista tulleita vaurioita. Nuo samaiset THL:n tilastot postasin tänne itse jo aiemmin. Sektioista ei pahemmin näytä löytyvän suomalaisia tilastoja, mistä näkyisi onko tullut esim. kohtutulehduksia, kohdun repeämä seuraavassa raskaudessa/synnytyksessä, kroonista haavakipua, veritulppa tms. (Se, ettei tilastoja löydy, ei tietenkään tarkoita että niitä ei tapahtuisi).
Tilastoja ei löydy myöskään siitä, miten moni on kärsinyt pitkittyneestä synnytyksestä, hapen puutteesta, saanut erbin pareesin tai jonkun neurologisen vamman - siksi ettei leikattu ajoissa. Näitäkin tapahtuu, mutta miten paljon tarkalleen. Se olisi mielenkiintoista tietää.
Tärkeitä mutta vaikeasti tilastoitavia asioita. Hapenpuutteesta johtuvat kognitiiviset häiriöt voi tulla ilmi vasta kouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/75981/kuitunen_emmi.pdf?s…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Ja kuten huomaat, siinä ei erotella monessakaan kohdassa elektiivistä ja päivystyssektiota toisistaan. Ymmärtänet, että mahdollisesti pitkänkin alatieyrityksen jälkeen synnyttäjä on jo fyysisesti todella huonossa kunnossa joutuessaan päivystyssektioon, jolloin siihen liittyy tietysti isommat riskitkin. Nämä riskit kuitenkin lasketaan sektioihin.
Sektion saa Suomessa vain lääketieteellisin edellytyksin ja päätös siitä on lääkärin, lääkäri päättää lain mukaan siitä, Suomessa laki määrittelee lääkärin oikeudet ja velvollisuudet, lääkäri päättää lain mukaan lääketieteellisestä hoidosta, tutkimuksista, toimenpiteistä, lääkityksestä ja taudinmäärityksestä, potilaalla on itsemääräämisoikeutensa osalta oikeus kieltäytyä tutkimuksesta ja hoidosta, paitsi joissakin poikkeustilanteissa, kuten psykiatrisen tarkkailun ja psykiatrisen tahdosta riippumattoman hoidon, tartuntatautilain mukaisen pakkoeristyksen yms. osalta.
Yleisesti voidaan sanoa, että sektio tehdään Suomessa ainoastaan lääketieteellisestä syystä. Yksi syy voi kuitenkin olla vahva synnytyspelko, mutta arvio siitä onko synnytyspelko niin vahva että se on sektion aihe on lääkärin arvio, synnytystavasta päättää lääkäri, eikä äidin pelkällä mielipiteellä ole mitään merkitystä, äiti / synnyttäjä ei itse mielipiteellään mitään määrää tai päätä, maallikon mielipiteellä on maallikon mielipiteen arvo, potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa tarkoittaen sitä että jos potilas kieltäytyy jostain hoidosta on häntä hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä mahdollisella tavalla. potilaan on kuitenkin hankala kieltäytyä alatiesynnytksestä jos sektiota ei saa, raskaus etenee luonnostaan synnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hapenpuute synnytyksessä yksi ADHD:n syistä
Eli ajatukseni asiasta ovat olleet ihan todellisia. Herää kysymys, miksi tähän ei reagoida? ADHD diagnooseja lätkitään joka toiselle ja samaan aikaan synnärillä pitkitetään synnytyksiä ihan rutiinisti. (Ja en siis todellakaan tarkoita, että kaikki pitäisi leikata, vaan sitä että jos synnytys ei etene, niin silloin mennään leikkaussaliin heti, eikä vasta sitten kun vauvalta häviää sydänäänet ja on hätätilanne käsillä.)
Juuri luin tutkimuksesta jossa loppuvuonna syntyneet saivat enemmän adhd diagnooseja kuin alkuvuonna syntyneet, eli melkein vuoden nuorempien oletetaan osaavan saman kuin alkuvuonna syntyneet ja lätkäistään diagnoosi, vaikka kyseessä voisikin olla vain siitä että on kypsymätön koska ei ole vielä tarpeeksi vanha.
https://yle.fi/uutiset/3-9872089
"Pohjoismaista vain Tanskassa ei näy vastaavaa eroa. Siellä onkin tavallista, että loppuvuonna syntyneen koulunaloitusvuotta lykätään."
Eli adhd ei pelkästään ole synnytysvamma, ja adhd vaatii myös geneettisen alttiuden siihen, usein jommalta kummalta/ molemmilta vanhemmilta sekä elinolosuhteet vaikuttaa.
Adhd on oikea, sitä en kiellä, mutta pitäisi miettiä onko se ihan aina oikea diagnoosi, vai auttaisiko että loppuvuoden lapsi saisi kasvaa isommaksi, ennenkuin laitetaan koulumyllyyn jossa vertautuu aina isompiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Minusta taas pelkät kertoimet eivät kerro mitään. Hemmetin pieni riski on vielä 28-kertaisenakin edelleen hemmetin pieni riski. Joku voi edelleen valita ottaa sen, jos sillä voi pienentää joitakin muita tiettyjä muita riskejä - esimerkiksi sikiön vaikean asfyksian riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luomumpi parempi kirjoitti:
No ei todellakaan kiinnosta millä tavalla muut synnyttävät, enkä koe paremmutta, mutta haluaisin rohkaista muita synnyttämään alateitse, koska se voi mennä myös hyvin ja kipukin voi olla ihan siedettävää ellei se kestä liian kauan. Yhteiskunnallisesti ja kulujen kannalta potilas ei voi nykyäänkään itse määrätä itselleen diagnoosia tai hoitoa, vaan se on lääkärin tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
SYNNYTTÄJÄ EI OLE POTILAS.
Kyseessä ei ole sairauden hoito. Lääkäri ja muu henkilökunta on synnyttäjän avuksi synnytysessä, eivät sitä johtamassa.
Ilman vauvoja ei ole yhteiskuntaa. Yhteiskunnan on muututtava niin, että se kunnioittaa yhteiskunnan kannalta kaikkein tärkeintä tapahtumaa ja sen mahdollistajaa eli synnyttävää naista.
Silloin jos synnyttäjä tarvitsee jotain hoitoa on hän potilaan asemassa ja hänellä on potilaan oikeudet. Useilla synnyttäjillä on jotain mikä vaatii lääkärin hoitoa, lääkitystä, puudutusta tms., terveydenhuollossa terveet ovat tutkittavia, esim. ajokorttitodistusta tai lentolupakirjaa varten tarvittava lääkärintarkastus terveelle jolle ei anneta mitään hoitoa tai vaikka työhöntulotarkastus. Ellei ole tutkittavana on potilaana. Suomessa on olemassa oikein laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Lääkäri määrää synnytyksessä, kätilöt toteuttavat tapahtuman ohjeistuksen mukaan. On esim. tarkat aikarajat lääkärin asettamana sille, milloin lääkäri on kutsuttava paikalle synnytyksessä, esim. jos synnytys ei etene ponnistusvaiheessa riittävän nopeasti on kätilön pyydettävä synnytyslääkäri paikalle joka päättää ja määrää miten asiassa edetään. Suomessa on myös laki lääkärin oikeuksista ja velvollisuuksista, lain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Raskaus ei ole sairaus eikä Suomessa pakoteta ketään synnyttämään sairaalaan, kotonakin saa synnyttää ilman ammattilaisia halutessaan. Kuitenkin suuri osa synnyttäjistä tarvitsee jotain lääketieteellistä hoitoa, esim. kivun lievitystä ja lääkärin tulee lain mukaan aina laittaa jokin diagnoosi, jos Kaikki sujuu hyvin ja normaalisti, silti diagnoosi laitetaan, esim. O80.0 ”Spontaani päätilasynnytys”, jos lääkäri tulee vetämään sikiön ulos imukupin avulla tulee diagnoosiksi 081.4 ”Imukuppisunnytys”, joka kuuluukin jo luokkaan ”komplisoitunut synnytys”, keisarileikkausten tarvitseva synnytys on diagnoosi 082, esim. suunniteltu elektiivinen keisarileikkaus on 082.0 ”Elektiivinen keisarileikkaus”, jos synnytyksessä äiti vuotaa verta esim. kohtuun jääneen istukan osalta on diagnoosi O72 ”Synnytyksen jälkeinen verenvuoto”, tarkemmin esim. O72.2 ” Kohtuun jääneiden istukan tai kalvojen osien yhteydessä ilmenevä verenvuoto”, äidille voi tulla ahdistustila synnytyksen yhteydessä, diagnoosi O75.0 ” Supistustoiminnan tai synnytyksen aikainen äidin ahdinkotilanne (maternal distress)” jne.
Huomionarvoista on että tavallinen spontaanisti ilmenevä päätilasynnytys ilman mitään perätilaa tms. on laitettu tautiluokituksessa sairausluokkaan jostain syystä, vaikka ei kai synnytys ole sairaus, esim. omaisen katoaminen aiheuttaa usein yhteydenoton terveydenhuollon palvelujen piiriin ja diagnoosi ei ole tällöin sairaus vaan Z-luokan diagnoosi Z63.4, samoin esim. työuupumus ei ole sairaus vaan Z-luokan diagnoosi Z73.0
LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSET EIVÄT YLITÄ POTILAAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA EDES SYNNYTYKSESSÄ. Lain mukaan lääkärin ja kätilöiden on hoidettava synnytystä yhteisymmärryksessä synnyttäjän kanssa. Lääkäri ei siis yksin määrää yhtään mitään.
Lääkäri päättää lain mukaan joka tapauksessa lääketieteellisestä tutkimuksesta ja hoidosta, lääkärillä on oikeus asettaa diagnoosi eli tehdä taudinmääritys, tämä on lain mukaan lääkärien yksinoikeus, samoin lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä, laatia lääkintölaillisia todistuksia jne.
Potilaalla on itsemääräämisoikeus, tämä oikeus sisältää kuitenkin vain oikeuden kieltäytyä hoidosta, oikeutta vaatia hoitoa oman mielen mukaan ei ole, itsemääräämisoikeus toteutuu vahvimmillaan nimenomaan oikeutena kieltäytyä hoidosta, tämän ohi menee kuitenkin mielenterveyslain mukainen tarkkailuunotto ja mahdollisen todetun mielisairauden hoito ns. pakkohoitona, tässä laki vaatii että potilaan tulee olla mielisairas, lisäksi vaaditaan että henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja lisäksi vaaditaan että mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.
Myös tahdosta riippumatta henkilön mielisairaalaan tarkkailuunotto ja mahdollisesti tarkkailun jälkeen pakkohoitoon otto on vain lääkärin oikeus potilaalle lain mukaan tehdä, millään muulla ammattiryhmällä ei ole oikeutta tästä lausuntoa antaa tai lähetettä tehdä.
Myös tartuntatautilaissa on kohtia, joiden perusteella itsemääräämisoikeus voidaan ohittaa.
Lääkäri saattaa työssään joutua tekemään potilaan itsemääräämisoikeuden ja vapauden ohittavia päätöksiä. Vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat Suomen perustuslakiin (731/1999) kirjattuja kansalaisten perusoikeuksia, joihin puuttumiseen tarvitaan lain antamat perusteet. Mielenterveyslaissa (1116/1990), päihdehuoltolaissa (41/1986), laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977), tartuntatautilaissa (583/1986) sekä lastensuojelulaissa (417/2007) onkin säännökset niin sanotuista pakkokeinoista, joita voidaan tarvittaessa käyttää.
Pakottaminen loukkaa potilaan perusoikeuksia, joten sille pitää aina olla erittäin painavat perusteet. Esimerkiksi henkilön ollessa psykoottisesti sairas ja vaarallinen itselleen sekä muille, on tilanne selkeä: oikeudet saada hoitoa ja suojaa vahingoittumiselta ovat tuossa tilanteessa painavampia oikeuksia kuin itsemääräämisoikeus. Tähän mielenterveyslaki antaa myös valtuudet ja selkeät menettelytavat.
Tilanne ei aina ole yhtä selkeä, ja lääkärit joutuvat ajoittain puuttumaan henkilön vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen myös ilman selkeitä lain säännöksiä. Esimerkiksi päivystyksissä, vanhustenhuollossa ja kehitysvammahoidossa joudutaan tilanteisiin, joissa potilaille joudutaan tekemään toimenpiteitä tai heidän toimintaansa rajoittamaan joko hoidon toteuttamisen tai henkilön oman turvallisuuden vuoksi, joskus myös muiden ihmisten turvaksi. Eettisesti kysymys on useimmiten valinnasta autonomian väliaikaisen rajoittamisen ja heitteillejätön välillä tilanteissa, joissa potilas ilman toimenpidettä jää vaille hoidosta seuraavaa pitkän tähtäimen hyötyä, tai altistuu muulle merkittävälle vaaralle.
Potilaslain 8 §:n mukaan hengenvaarassa olevalle potilaalle on annettava tarpeellinen hoito ilman, että häneltä tai hänen läheisiltään pyydettäisiin hoitoon suostumus. Tämä voidaan selvittää jälkeenpäin, kun henkeä uhkaava tilanne on saatu selvitettyä.
Yritätäkö hämätä jotain näillä ylipitkillä ohi aiheen menevillä viesteilläsi?
Potilaalla on oikeus kieltäytyä lääkärin tarjoamasta ensisijaisesta hoidosta ja mitäs sitten? AIVAN, lääkäri ei voi jättää ketään hoitamatta, vaan on tarjottava muita lääketieteellisesti mahdollisia vaihtoehtoja.
Sama henkilö käy jokaiseen sektiokeskusteluun kertomassa kuinka ihanaa on tässä hänen nykyisessä maassaan. Maata ei kerro. Jotta ei voi tarkistaa kyseisen maan äitiys-lapsikuolleisuutta varmaankaan.
Huh, onneksi en itse enää pelkää normisynnytystä, jos sektion saaminen on noin vaikeaa. Melkein innolla odotan sen näkemistä, mihin oma keho pystyykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa sektion vastustajista tuntuu kuvittelevan, etteivät sektiota haluavat ymmärrä riskejä. Osa ehkä ei alunperin ymmärrä, ja siksi terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä on ne heille kertoa. Sen jälkeen, täysin informoituna jotkut naiset haluavat silti sektion. Tämä on näiden naisten ja heidän gynekologinsa välinen asia joka ei kuulu kenellekään muulle. Minusta on jotenkin absurdia puhua edes pelkosektion vastustamisesta tällaisessa palstakeskustelussa. Mihin ylipäänsä tarvitaan maallikon mielipidettä toiseen ihmiseen kohdistuvasta toimenpiteestä? Ei mihinkään. Jättäkää ne ammattilaisille ja pitäkää te huoli omista leikkauksistanne tai leikkaamatta jättämisistänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Kys. En pystynyt hakemaan koska katetri ja kipupumppu.
En ole trolli. Heti kun ei ole mieluista tietoa niin herjataan trolliksi. Tää on niin tätä.Aivan, täällähän eräs väitti harrastaneensa seksiä viikon päästä sektiosta ja sai yläpeukkuja. Eli kaikki muu kuin tuollainen elvistely ja valhe on trollausta. Sillä sektio on sitä kiihkoisesti ajaville vain ihan ”pikkuleikkaus”
Sektio tulee kuitenkin aina saada jos on pelkopotilas eikä muu auta pelonhallintaan.En ole tuo kenestä puhuit, mutta minä(kin) sain lapseni suunnitellulla sektiolla ja harrastin seksiä tasan viikon päästä siitä. Eikä siinä ole mitään valhetta tai elvistelyä. En myöskään tarvinnut kipupumppua tai katetria, jaloillani olin jo parin tunnin päästä sektiosta, sitä ennen imetin. Toisilla se nyt vaan menee hyvin.
Asiasta toiseen, se pelkopoli oli ihan vitsi. Pelkkää jankuttamista siitä, kuinka lapset syntyvät alateitse. Tuhottujen värkkien kuvat tai video tuskasta huutavasta naisesta eivät varsinaisesti saaneet mua muuttamaan mieltäni.
Ahaa, vakiokommentoija ulkomailta ilmestyi, juuri sinua siteerasin, tosin unohdin mainita että kehuskelusi seksin aloituksesta viikon päästä isosta vatsa-alueen leikkauksesta oli toisessa ketjussa.
Umpisuolen poiston jälkeen vaan sekstaamaan viikon päästä, tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastoja synnytyksistä ja repeämistä:
En löytänyt tietoa siitä, miten paljon repeämiä todellisuudessa on, sillä 1. ja 2. asteen repeämiä ei tilastoida lainkaan, vaan ainoastaan 3. ja 4. asteen repeämät tilastoidaan.
Mutta jos noita THL:n tilastoja katsoo, niin voidaan todeta, että vuonna 2018
Synnytyksistä 16,7 % päätyi sektioon
20,7 % synnyttäjistä tehtiin episiotomia
3.-4.-asteen (peräaukon sulkijalihaksen osittainen tai kokonaan repeytyminen - jopa peräsuolen limakalvon repeytyminen )repeämän sai 1,2 %
30 % synnytyksistä käynnistettiin
Lähde: https://www.slideshare.net/THLfi/perinataalitilasto-synnyttjt-synnytyks…
Kuinkahan moni saa sektiosta jotain yhtä pahoja vaurioita?
Sektion riskiksi joka kuuluu äidille päätettäväksi, katsoisin myös sen, että seuraavissa raskauksissa on enemmän riskejä. Nykyään kuitenkin iso osa naisista haluaa vain sen 1-2 lasta, mutta suurperhettä toivovalle sektio on siis isompi riski kuin pienempää perhettä toivovalle.Minulle tehtiin sektio, en saanut valita vaan lääkäri suoraan määräsi sen. Itse en saanut siinä muita vaurioita kuin se sektiohaava ja sektiopussi, jotka melkein kaikille tulee ja niiden haitta on enää kosmeettinen. Mutta vauva sen sijaan sai sektion vuoksi vaurioita.
Millaisia vaurioita vauvasi sai? Minun vauvani melkein kuoli koska kiireellistä sektiota viivytettiin turhan kauan. Näitäkin olisi kiva nähdä tilastoina. Omalleni ei onneksi jäänyt mitään pysyviä haittoja
Sektio aiheuttaa osalle vauvoista hengityshäiriön, eli että vauva ei pysty hengittämään itse. Vauvani sai sellaisen ja oli melkein viikon teholla hengityslaitteissa kunnes pystyi alkamaan hengittämään. Siitä ei jäänyt pysyviä haittoja vaan lapsi on nyt täysin terve, mutta tuo viikko teholla oli äärimmäisen pelottavaa aikaa kun ei tiennyt yhtään miten käy.
Oikeastiko teholle joutui? Kuopukseni kyllä ns kärisi ja meni happiviiksiin vuorokaudeksi elektiivisen sektion jälkeen, mutta ei minnekään teholle vaan ihan sinne lasten tarkkailuosastolle. Ei siinä ollut ainakaan meillä mitään pelkoa, vaan kerrottiin että näin käy joskus ja siksi ollaan siinä lisähapessa, oliko teillä oikeasti mahdollisuutena ettei vauva ala hengittämään ollenkaan?
Meille sanottiin, että osa saa sen noin lievänä, että on happiviiksissä päivän. Mutta osa saa vakavampana ja sitten ollaan teholla ja pidempään. Kukaan lääkäreistä ei suostunut sanomaan minulle ennustetta siellä teholla, joten en tiedä mitä mahdollisuuksia siinä oli. Yritin kysyä mutta ei suostuttu sanomaan.
Hui, ollut varmasti pelottava kokemus. Onneksi, en löytänyt äkkipäätä ainoatakaan keissiä jossa lapsi ei olisi alkanut hengittämään normaalisti. Ilmeisesti hengitysongelmiin tutkimuksen mukaan oli mahdollisuus vk 39 2,1% sektioiduilla vauvoilla ja 1,1% alatiellä (aarhusissa tehty tutkimus). Näistäkin tulisi keskustella mielestäni avoimesti. Mitä enemmän tietoa on saatavilla, sitä parempia päätöksiä osaavat ihmiset tehdä.
Arvaa olisiko pelkoani helpottanut, jos joku lääkäri olisi sanonut, että vauvani selviää varmasti! En ymmärrä miksi ne ei viitsineet edes kun kysyin niin kertoa.
Ei lääkäri ole ennustaja, eli niinkauan kun lapsi on hengityskoneessa, ei ennustetta voi antaa, vasta kun lapsi hengittää itse voidaan antaa arvio että paremmin menee.
Vierailija kirjoitti:
Huh, onneksi en itse enää pelkää normisynnytystä, jos sektion saaminen on noin vaikeaa. Melkein innolla odotan sen näkemistä, mihin oma keho pystyykään.
Ei kannata kuitenkaan laittaa sille omalle keholle liikaa paineita, se on aivan erinomainen vaikka synnytyksesi päättyisikin imukuppiin tai sektioon.
Tsemppiä koitokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatkohan nämä, jotka kaipaavat sektiomahdollisuutta yksityissairaaloihin, miettineet sitä tilannetta, että vauva tarvitseekin nopeasti tehohoitoa?
Tai, että itsellä käykin sektiossa huonosti? En usko heidän tiedostavan riskejä, koska kuvitelmat synnytyksistä ovat kuin kauhukertomuksia lukeneilla varhaisteineillä.
Kyllä olin hyvin tietoinen sektion riskeistä. Ja kun kuopukselleni sain pelkosektion niin oli jo KOKEMUKSET aivan helvetillisestä kauhukertomuksesta joka jätti ikuiset traumat, PTSD:n, haljenneen lantion ja aiheutti melkein hengenlähdön kummallekin. Ja sen sektion kuitenkin lopulta. Lantiosta ei olisi mahtunut kuin kananmuna ulos, mutta tutkittiinko sitä vaikka kerroin pelkoni jo esikoisen pelkopolikäynneillä. Oman äitini synnytyskokemus oli hirvittävä, ilmeisesti juuri ahtaan lantion vuoksi, kuten myös isoäidilläni ja hänen äidillään. Oma tuntemukseni oli, että en kykene synnyttämään alakautta. Ikävä kyllä uskoin ennemmin pelkopolin henkilökuntaa.
Riskeistä ei kerrota totuudenmukaisesti. Niitä ei edes tilastoida totuudenmukaisesti, vaan omakin kokemukseni tilastoitiin SEKTION komplikaatioiden alle, ei epäonnistuneen alatieyrityksen. Jonka lisäksi lääkärit toimivat todella epäloogisesti, esim omalla kohdallani haluttiin KÄYNNISTÄÄ kuopuksen synnytys vk 38 (alle vuosi kiireellisestä sektiosta!) jotta vauva ei ehdi kasvaa liian isoksi. Pelkosektiopöydällä selvisi, että kohtuni oli ohentunut niin paljon että käynnistys olisi voinut repiä sen kappaleiksi. Onneksi olin siinä vaiheessa jo luottanut omaan kroppaani niin paljon, että olin vaatinut pelkosektion ja elektiivinen sektio menikin kaiken kaikkiaan erittäin hyvin. Enempää lapsia en edes lähtenyt yrittämään, koska tiesin että kohtu ei välttämättä kestäisi sektioiden vuoksi.
Miksi raskauduit ennenkuin oli vuosi sektiosta? Eli osin voit syyttää itseäsi/miestäsi toisen lapsen synnytysvaarasta.
Vierailija kirjoitti:
Osa sektion vastustajista tuntuu kuvittelevan, etteivät sektiota haluavat ymmärrä riskejä. Osa ehkä ei alunperin ymmärrä, ja siksi terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä on ne heille kertoa. Sen jälkeen, täysin informoituna jotkut naiset haluavat silti sektion. Tämä on näiden naisten ja heidän gynekologinsa välinen asia joka ei kuulu kenellekään muulle. Minusta on jotenkin absurdia puhua edes pelkosektion vastustamisesta tällaisessa palstakeskustelussa. Mihin ylipäänsä tarvitaan maallikon mielipidettä toiseen ihmiseen kohdistuvasta toimenpiteestä? Ei mihinkään. Jättäkää ne ammattilaisille ja pitäkää te huoli omista leikkauksistanne tai leikkaamatta jättämisistänne.
Gynegologinsa asia? Onko teillä kaikilla oma gynegologi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatkohan nämä, jotka kaipaavat sektiomahdollisuutta yksityissairaaloihin, miettineet sitä tilannetta, että vauva tarvitseekin nopeasti tehohoitoa?
Varmasti, mutta pelko siitä lapsen vahingoittumisesta tai jopa kuolemisesta alatiesynnytyksessä oli voimakkaampi. Onneksi sain pelkosektion.
Sulla kävi hyvin, ole tyytyväinen siitä. Kävin pelkoni takia puhumassa synnytyksestä heti raskauden varmistuttua. Osallistuin ryhmiin ja yritin kaikkeni pelon vähentämiseksi. Se ei vaan vähentynyt ja alkoi olla jo aika tuskaista. Minulle luvattiin hyvissä ajoin sektio. Se helpotti. Mutta sitten kävi niin, että synnytys alkoi jo raskausviikolla 32 jolloin olin kaukana kotoa. Jouduin synnyttämään vaikka minulle oli luvattu sektio. Pettymys oli valtava. En ole toipunut siitä vieläkään. En aio enää tehdä lapsia.
Niinpä, muistatko nyt sitten syyttää lastasi hänen loppuelämänsä että hän syntyi keskosena ja sinä et saanut sektiota. Elämä tekee joskus yllätyksiä. ja kaikkea ei voi hallita. Sinulle luvattiin, no voi voi, ei sille nyt voi mitään, että lapsesi päätti syntyä aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastoja synnytyksistä ja repeämistä:
En löytänyt tietoa siitä, miten paljon repeämiä todellisuudessa on, sillä 1. ja 2. asteen repeämiä ei tilastoida lainkaan, vaan ainoastaan 3. ja 4. asteen repeämät tilastoidaan.
Mutta jos noita THL:n tilastoja katsoo, niin voidaan todeta, että vuonna 2018
Synnytyksistä 16,7 % päätyi sektioon
20,7 % synnyttäjistä tehtiin episiotomia
3.-4.-asteen (peräaukon sulkijalihaksen osittainen tai kokonaan repeytyminen - jopa peräsuolen limakalvon repeytyminen )repeämän sai 1,2 %
30 % synnytyksistä käynnistettiin
Lähde: https://www.slideshare.net/THLfi/perinataalitilasto-synnyttjt-synnytyks…
Kuinkahan moni saa sektiosta jotain yhtä pahoja vaurioita?
Sektion riskiksi joka kuuluu äidille päätettäväksi, katsoisin myös sen, että seuraavissa raskauksissa on enemmän riskejä. Nykyään kuitenkin iso osa naisista haluaa vain sen 1-2 lasta, mutta suurperhettä toivovalle sektio on siis isompi riski kuin pienempää perhettä toivovalle.En löydä tilastoja, mutta olisin itsekin kiinnostunut näkemään niitä tilastoja. Sektioryhmässä tätä kyseltiin, että mitä oli tullut kenellekin, mutta ne eivät tietenkään ole mitään virallisia tutkimustuloksia eivätkä sen puoleen vertailukelpoisia. Yleistuntuma kuitenkin asiasta on, että sektioistakin tulee isompia haittoja vain harvoille ja suurin osa on tyytyväinen sektiokokemukseensa.
tässä on THLn tilastoja
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138998/Tr49_19.pdf?sequenc…
https://thl.fi/documents/10531/0/Tr49_19_liitetaulukot.pdf/712d65c7-3e7…
Kuulehan, tarkoitin niitä tilastoja, mistä selviäisi sektioista tulleita vaurioita. Nuo samaiset THL:n tilastot postasin tänne itse jo aiemmin. Sektioista ei pahemmin näytä löytyvän suomalaisia tilastoja, mistä näkyisi onko tullut esim. kohtutulehduksia, kohdun repeämä seuraavassa raskaudessa/synnytyksessä, kroonista haavakipua, veritulppa tms. (Se, ettei tilastoja löydy, ei tietenkään tarkoita että niitä ei tapahtuisi).
Tilastoja ei löydy myöskään siitä, miten moni on kärsinyt pitkittyneestä synnytyksestä, hapen puutteesta, saanut erbin pareesin tai jonkun neurologisen vamman - siksi ettei leikattu ajoissa. Näitäkin tapahtuu, mutta miten paljon tarkalleen. Se olisi mielenkiintoista tietää.
Noita tilastoja saa kuulemma thl:ltä kysymällä. En tiedä tarkemmin, mutta facen sektioryhmässä oli siitä keskustelu ja joku niitä myös postasi sinne. Eli soitto thl:lle voisi valottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sektioon todyllakaan antibioottitiputus automaattisesti. Ihan järkkyjä vääriä väitteitä.
2014 vuoden opinnäytetyöstä: 10 katetroiduista saa virtsatietulehduksen, antibioottiprofylaksia vähentää 50% tapauksista,
"Kohtutulehdus on 15 kertaa yleisempi keisarileikkauk-sen jälkeen kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaushaava tulehtuu 4–7 %:lla antibioottiprofylaksiasta huolimatta.Haavainfektiot ilmaantuvat 3.-5. leikkauksen jäl-keisenä päivänä.(Saisto & Halmesmäki 2003; Uotila & Tuimala 2011b, 473.)Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).
Pallasmaan (2009) mukaan leikatuilla äideillä tavallisimmat sairaalahoitoon johtavat komplikaatiot ovatkohtu-ja haavatulehdukset sekä tromboemboliset komplikaatiot. Vakavat komplikaatiot ovat yleisempiä päivystyskeisarileikkauksissa kuin suunnitel-luissa leikkauksissa. Saiston & Halmesmäen (2003) mukaan vakavia, septisiä infekti-oita esiintyi päivystysleikkausten yhteydessä merkittävästi enemmän kuin alatiesyn-nytysten yhteydessä. Suunniteltujen keisarileikkausten ja alatiesynnytysten välillä ei ollut merkittävää eroa (Saisto & Halmesmäki 2003; Pallasmaa 2009).Keisarileikkaus on laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan itsenäinen riskitekijä, mutta myös raskaus lisää riskiä. Riski kuolla keuhkoveritulppaan keisarileikkauksen jälkeen on 26-kertainen verrattuna alatiesynnytykseen. Keisarileikkauksella synnyttäneillä äideillä on reilusti yli kaksinkertainen aivoinfarktiriski ja nelinkertainen aivolaskimot-romboosin riski alatiesynnytykseen verrattuna. (Saisto & Halmesmäki 2003
Keisarileikkausten pitkäaikaisvaikutuksia ovat kohdunpoiston, etisen istukan sekä kohturepeämän vaara. Riski kohdunpoistoon on yli viisinkertainen, etisen istukan ilmaantuminen yli kolminkertainen ja kohturepeämän ilmaantumisen riski on yli kah-deksankertainen keisarileikatuilla naisilla verrattuna synnyttäjiin, joilla ei ollut aiempaa keisarileikkausta. (Pallasmaa, 2009.
Ja tämä kaikki löytyy googlellakin, ei niin turvallista kuin valinnanvapaata sektiota huutavat antavat ymmärtää.
Minusta taas pelkät kertoimet eivät kerro mitään. Hemmetin pieni riski on vielä 28-kertaisenakin edelleen hemmetin pieni riski. Joku voi edelleen valita ottaa sen, jos sillä voi pienentää joitakin muita tiettyjä muita riskejä - esimerkiksi sikiön vaikean asfyksian riskiä.
Tämä. Kaksinkertainen riski saattaa olla huomattavan iso, kun taas 50-kertainen riski voi olla edelleen aivan minimaalinen. Tämän takia ehkä korkeasti koulutetut äidit toivovat useammin suunniteltua sektiota, koska heitä ei ole yhtä helppo pelotella tämän kaltaisilla tilastoilla.
On tärkeää myös muistaa, että alatiesynnytykseen liittyy muita riskejä, joita ei näissä sektio vs. alatie-vertailuissa tuoda esille.
Synnytyskivun hoito
Kuulostaa todella ikävältä kohtelulta :( 10 vuotta sitten asenteet varmaan ovat olleet erilaisia, mutta nyt, 2020 monissa paikoissa sektion saa tosiaan pyytämällä ja asiasta keskustelemalla. Jos päätöstä ei saa, niin on mahdollisuus vaihtaa lääkäriä, joka päätöksen voi myöntää. Facebookissa sektioryhmästä saa vertaistukea ja neuvoa näihin tilanteisiin.