Mies haluaa, että menen huomenna hoitamaan lapsiani, jotka asuvat pysyvästi isällään

Vierailija kirjoitti:

https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoitum… Siitä on hyvä aloittaa itsetutkiskelu, kunhan saat pois päältä tuon persoonan osan joka esiintyy palstalla ”Äitihulluna”.

En esiinny täällä minkään persoonan osana, vaan levitän vihaani siitä, mitä äitini on minulle tehnyt ja siitä myös, miten täällä kiusaajat kiusaavat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitini ei todellakaan ole mikään pyhimys, vaan ihminen, joka ei kuunnellut omaa lastaan, ja se on aiheuttanut kaikki nämä pahoinvoinnit ja ongelmat, jotka säteilevät lapsiin. Aika erikoista pitää äitiäni pyhimyksenä, ja huolestua, että minussa se, etten kuuntele lapsiani on haitallista! Miten niin, koska sellaisestahan ei aiheudu lapsille mitään pahaa?

Ap

Sinä et ollut normaali lapsi. Sinä olit hirviö jo lapsena.

Enkä ollut, minä olin sinua parempi lapsi, arvaatko miksi? Minulla oli sinun isääsi parempi isä. Minun isäni osoitti, millaista on kasvaa, kun lapsi otetaan tosissaan ja lasta osataan arvostaa samanveroisesti, kuin aikuista. Ei samanveroisena, koska aikuinen päättää, mutta samanarvoisesti. Siitä sä, paskaqpäiden kakara, et tiedä mitään. Siksi kiusaatkin täällä palstalla itseäsi parempia lapsia.

Ap

Mutta ethän sinä ole lapsi. Olet viisikymppinen nainen.

Olen minä samaan aikaan lapsi. Sisälläni oleva lapsi se on.

Ap

Ajatella, olet kuitenkin lähempänä vanhuutta kuin lapsuutta, miten ajattelit elää ne edessä olevat vuodet mitkä ovat elämättä?

En ole erityisesti suunnitellut, yleensä parhaat ideat syntyvät rentoutumisesta, ja sitä kohti olen enimmäkseen tässä menossa. Toki lapsista voi olla stressiä nuorina aikuisina kun tuskin itsenäistyminen sujuu varsinkaan esikoiselta, kehuttavasti, mutta kaikki aikanaan.

Ap

Toivon miehelle jonkin ison ja vttumaisen pettymyksen, kun tuleekaan kotiin...

Niin ällö nuija pska se on. Hyvä mieli, kun ei osaa luoda sitä minulle ei ole jotakin, mitä se kusikakka ansaitsee.

Ap

Eli ap:n exän pitäisi ehdottaa kellonaikaa, jotta ap voisi sanoa, ettei se sovi, ja ehdottaa sen jälkeen itse mieleistään kellonaikaa. Exän kuuluisi ap:n mielestä vastata siihen, että ei sovi, jolloin ap voisi saada kilarit ja huutaa, että en tule sitten ollenkaan.

Toinen mahdollinen skenaario: AP kokee turvattomuuden tunnetta tilanteessa, jossa joutuu ottamaan vastuun pienimmästäkin asiasta, kuten siitä, mihin aikaan menee lapsiaan tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivon miehelle jonkin ison ja vttumaisen pettymyksen, kun tuleekaan kotiin...

Niin ällö nuija pska se on. Hyvä mieli, kun ei osaa luoda sitä minulle ei ole jotakin, mitä se kusikakka ansaitsee.

Ap

Mutta en aio sellaista sille paskapäälle aiheuttaa. Toivon vain, että jokin menisi pieleen. Hänellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:n exän pitäisi ehdottaa kellonaikaa, jotta ap voisi sanoa, ettei se sovi, ja ehdottaa sen jälkeen itse mieleistään kellonaikaa. Exän kuuluisi ap:n mielestä vastata siihen, että ei sovi, jolloin ap voisi saada kilarit ja huutaa, että en tule sitten ollenkaan.

Toinen mahdollinen skenaario: AP kokee turvattomuuden tunnetta tilanteessa, jossa joutuu ottamaan vastuun pienimmästäkin asiasta, kuten siitä, mihin aikaan menee lapsiaan tapaamaan.

Ei, vaan miehen kuuluisi iloita ja ilahtua, että on jokin aika, joka minulle sopii. Mutta ei iloitse. Siis miksi menisin edes?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoi että tule kun sopii, niin silloinhan on pallo sinulla kertoa milloin sopii. Itse usein tapaamista sovittaessa laitan ystävälleni viestin että tule kun sopii, ja hän sitten ilmoittelee milloin on tulossa. Ei tuosta voi loukkaantua.

Se onkin eri asia, koska haluatte nähdä. Mä taas en haluaisi tuhlata sekuntiakaan miehen avuksi. Saa pyytää aika nätisti, että viitsin.

Ap

Aika tavallista, että eronnut pari vieläkin taistelee vallasta. Nyt vain valitettavasti jää tällä kertaa sivuseikaksi tavata lapsia. ap:lle olisi tärkeää, että mies pyytää ap:n paikalle ja tunnustaisi ap:n merkityksen tärkeäksi itselleen. Harva eronnut pari toimii näin, vaikka tunnistan halun pakottaa toinen tunnustamaan itsensä vieläkin merkitykselliseksi.

Eronneiden parien olisi hyvä ymmärtää, että oma merkitys lasten äitinä tai isänä on aina olemassa, se on jo saatu. Sitten tärkeää on itse itselleen annettu merkitys. Sen jälkeen muiden antama merkitys on plussaa mutta ei välttämätöntä.

Toivoisin lasten tapaamisen olevan se tärkein asia ja kaikki muu häslääminen jäisi vähemmälle. Sekavissa tilanteissa kannattaa ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä oleelliseen, se selkeyttää.

Tämänhän minun äitini nimenomaan onkin sössinyt täysin paskaksi. Sen takia se merkitys, jonka mies antaa, on niin oleellinen.

Ap

Aika harvoin sitä eronnut pari toisilleen tunnustaa vaikka se olisikin. Sehän on ollut koska olette olleet yhdessä. Ihminen valitsee puolisokseen merkityksellisen ihmisen. Usein se on erotilanteessa pakko tukahduttaa, että pääsee entisestä puolisostaan eroon myös henkisesti. Lasten äitinä tai isänä se merkitys on aina vahva, lapsille ja entiselle puolisolle. Usein se on jollain tavalla olemassa myös entisten puolisoiden välillä mutta sitä ei aina itsekään ymmärrä tai ääneen sano.

Keskittyisin siis realismiin mitä on saavutettavissa enkä yrittäisi pakottaa entisestä puolisosta esiin tunteita hyvässä tai pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaako, kun kukaan ei ota öyhötystäsi todesta, ja "kamala" äitisikin viettää jossain juuri nyt miellyttävää sunnuntai-iltaa samalla kun sinä parut elämääsi anonyymillä nettipalstalla - kun ei ystäviäkään ole jotka jaksaisivat kuunnella?

Vastaa nyt, harmittaako? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:n exän pitäisi ehdottaa kellonaikaa, jotta ap voisi sanoa, ettei se sovi, ja ehdottaa sen jälkeen itse mieleistään kellonaikaa. Exän kuuluisi ap:n mielestä vastata siihen, että ei sovi, jolloin ap voisi saada kilarit ja huutaa, että en tule sitten ollenkaan.

Toinen mahdollinen skenaario: AP kokee turvattomuuden tunnetta tilanteessa, jossa joutuu ottamaan vastuun pienimmästäkin asiasta, kuten siitä, mihin aikaan menee lapsiaan tapaamaan.

Ei, vaan miehen kuuluisi iloita ja ilahtua, että on jokin aika, joka minulle sopii. Mutta ei iloitse. Siis miksi menisin edes?

Ap

Siis totta kai lasten takia, mutta kun meinaan, etten olisi juuri huomenna ollut menossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ap:n exän pitäisi ehdottaa kellonaikaa, jotta ap voisi sanoa, ettei se sovi, ja ehdottaa sen jälkeen itse mieleistään kellonaikaa. Exän kuuluisi ap:n mielestä vastata siihen, että ei sovi, jolloin ap voisi saada kilarit ja huutaa, että en tule sitten ollenkaan.

Toinen mahdollinen skenaario: AP kokee turvattomuuden tunnetta tilanteessa, jossa joutuu ottamaan vastuun pienimmästäkin asiasta, kuten siitä, mihin aikaan menee lapsiaan tapaamaan.

Ei, vaan miehen kuuluisi iloita ja ilahtua, että on jokin aika, joka minulle sopii. Mutta ei iloitse. Siis miksi menisin edes?

Ap

Tätä varten ketju on olemassa. Saat lietsottua itsesi raivoon ja perusteltua, ettei tarvitse mennä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoi että tule kun sopii, niin silloinhan on pallo sinulla kertoa milloin sopii. Itse usein tapaamista sovittaessa laitan ystävälleni viestin että tule kun sopii, ja hän sitten ilmoittelee milloin on tulossa. Ei tuosta voi loukkaantua.

Se onkin eri asia, koska haluatte nähdä. Mä taas en haluaisi tuhlata sekuntiakaan miehen avuksi. Saa pyytää aika nätisti, että viitsin.

Ap

Aika tavallista, että eronnut pari vieläkin taistelee vallasta. Nyt vain valitettavasti jää tällä kertaa sivuseikaksi tavata lapsia. ap:lle olisi tärkeää, että mies pyytää ap:n paikalle ja tunnustaisi ap:n merkityksen tärkeäksi itselleen. Harva eronnut pari toimii näin, vaikka tunnistan halun pakottaa toinen tunnustamaan itsensä vieläkin merkitykselliseksi.

Eronneiden parien olisi hyvä ymmärtää, että oma merkitys lasten äitinä tai isänä on aina olemassa, se on jo saatu. Sitten tärkeää on itse itselleen annettu merkitys. Sen jälkeen muiden antama merkitys on plussaa mutta ei välttämätöntä.

Toivoisin lasten tapaamisen olevan se tärkein asia ja kaikki muu häslääminen jäisi vähemmälle. Sekavissa tilanteissa kannattaa ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä oleelliseen, se selkeyttää.

Tämänhän minun äitini nimenomaan onkin sössinyt täysin paskaksi. Sen takia se merkitys, jonka mies antaa, on niin oleellinen.

Ap

Aika harvoin sitä eronnut pari toisilleen tunnustaa vaikka se olisikin. Sehän on ollut koska olette olleet yhdessä. Ihminen valitsee puolisokseen merkityksellisen ihmisen. Usein se on erotilanteessa pakko tukahduttaa, että pääsee entisestä puolisostaan eroon myös henkisesti. Lasten äitinä tai isänä se merkitys on aina vahva, lapsille ja entiselle puolisolle. Usein se on jollain tavalla olemassa myös entisten puolisoiden välillä mutta sitä ei aina itsekään ymmärrä tai ääneen sano.

Keskittyisin siis realismiin mitä on saavutettavissa enkä yrittäisi pakottaa entisestä puolisosta esiin tunteita hyvässä tai pahassa.

Et nyt tajua mitään tuntematta meitä oikeasti. Ei me olla mitään ”entisiä puolisoita”, jotka erosivat, vaan käytännössä kuten kaksi parasta ystävää, jotka asuivat keskenään (ja miehen piti saada seksiäkin) ja tekivät lapsia ja josta asumme nyt erikseen. Suhteemme (henkinen) on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoi että tule kun sopii, niin silloinhan on pallo sinulla kertoa milloin sopii. Itse usein tapaamista sovittaessa laitan ystävälleni viestin että tule kun sopii, ja hän sitten ilmoittelee milloin on tulossa. Ei tuosta voi loukkaantua.

Se onkin eri asia, koska haluatte nähdä. Mä taas en haluaisi tuhlata sekuntiakaan miehen avuksi. Saa pyytää aika nätisti, että viitsin.

Ap

Aika tavallista, että eronnut pari vieläkin taistelee vallasta. Nyt vain valitettavasti jää tällä kertaa sivuseikaksi tavata lapsia. ap:lle olisi tärkeää, että mies pyytää ap:n paikalle ja tunnustaisi ap:n merkityksen tärkeäksi itselleen. Harva eronnut pari toimii näin, vaikka tunnistan halun pakottaa toinen tunnustamaan itsensä vieläkin merkitykselliseksi.

Eronneiden parien olisi hyvä ymmärtää, että oma merkitys lasten äitinä tai isänä on aina olemassa, se on jo saatu. Sitten tärkeää on itse itselleen annettu merkitys. Sen jälkeen muiden antama merkitys on plussaa mutta ei välttämätöntä.

Toivoisin lasten tapaamisen olevan se tärkein asia ja kaikki muu häslääminen jäisi vähemmälle. Sekavissa tilanteissa kannattaa ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä oleelliseen, se selkeyttää.

Tämänhän minun äitini nimenomaan onkin sössinyt täysin paskaksi. Sen takia se merkitys, jonka mies antaa, on niin oleellinen.

Ap

Aika harvoin sitä eronnut pari toisilleen tunnustaa vaikka se olisikin. Sehän on ollut koska olette olleet yhdessä. Ihminen valitsee puolisokseen merkityksellisen ihmisen. Usein se on erotilanteessa pakko tukahduttaa, että pääsee entisestä puolisostaan eroon myös henkisesti. Lasten äitinä tai isänä se merkitys on aina vahva, lapsille ja entiselle puolisolle. Usein se on jollain tavalla olemassa myös entisten puolisoiden välillä mutta sitä ei aina itsekään ymmärrä tai ääneen sano.

Keskittyisin siis realismiin mitä on saavutettavissa enkä yrittäisi pakottaa entisestä puolisosta esiin tunteita hyvässä tai pahassa.

Et nyt tajua mitään tuntematta meitä oikeasti. Ei me olla mitään ”entisiä puolisoita”, jotka erosivat, vaan käytännössä kuten kaksi parasta ystävää, jotka asuivat keskenään (ja miehen piti saada seksiäkin) ja tekivät lapsia ja josta asumme nyt erikseen. Suhteemme (henkinen) on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena koko ajan.

Ap

Ja siis jos voisin antaa merkityksen itselleni itse, en tällä miehellä tekisi mitään ihmeempää enää. Toki hän on aina lasteni isä ja siltä pohjalta hyvä ja merkityksellinen kaverini, mutta siis jos voin antaa merkitykset itselleni itse annan paljon paremman merkityksen itselleni itsestäni, kuin hän antoi minulle itsestäni. Hän ei arvosta minua lasten äitinä, kuten pitäisi. Ei osaa. Johtunee skitsosta äidistään. En väitä olevani täydellinen tai edes kovin lähellä sitä, mutta mies vain pahentaa asioita asenteillaan. Ja saa niin tehdä, se on hänen haavansa, mutta minä kärsin siitä.

Ap

Eikö tälle äireelle nyt saada jo jotakin estoa palstalle?! Niin on sairas mieleltään, että onneksi lapset ovat isällään. Hoitoon pitäisi saada..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoi että tule kun sopii, niin silloinhan on pallo sinulla kertoa milloin sopii. Itse usein tapaamista sovittaessa laitan ystävälleni viestin että tule kun sopii, ja hän sitten ilmoittelee milloin on tulossa. Ei tuosta voi loukkaantua.

Se onkin eri asia, koska haluatte nähdä. Mä taas en haluaisi tuhlata sekuntiakaan miehen avuksi. Saa pyytää aika nätisti, että viitsin.

Ap

Aika tavallista, että eronnut pari vieläkin taistelee vallasta. Nyt vain valitettavasti jää tällä kertaa sivuseikaksi tavata lapsia. ap:lle olisi tärkeää, että mies pyytää ap:n paikalle ja tunnustaisi ap:n merkityksen tärkeäksi itselleen. Harva eronnut pari toimii näin, vaikka tunnistan halun pakottaa toinen tunnustamaan itsensä vieläkin merkitykselliseksi.

Eronneiden parien olisi hyvä ymmärtää, että oma merkitys lasten äitinä tai isänä on aina olemassa, se on jo saatu. Sitten tärkeää on itse itselleen annettu merkitys. Sen jälkeen muiden antama merkitys on plussaa mutta ei välttämätöntä.

Toivoisin lasten tapaamisen olevan se tärkein asia ja kaikki muu häslääminen jäisi vähemmälle. Sekavissa tilanteissa kannattaa ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä oleelliseen, se selkeyttää.

Tämänhän minun äitini nimenomaan onkin sössinyt täysin paskaksi. Sen takia se merkitys, jonka mies antaa, on niin oleellinen.

Ap

Aika harvoin sitä eronnut pari toisilleen tunnustaa vaikka se olisikin. Sehän on ollut koska olette olleet yhdessä. Ihminen valitsee puolisokseen merkityksellisen ihmisen. Usein se on erotilanteessa pakko tukahduttaa, että pääsee entisestä puolisostaan eroon myös henkisesti. Lasten äitinä tai isänä se merkitys on aina vahva, lapsille ja entiselle puolisolle. Usein se on jollain tavalla olemassa myös entisten puolisoiden välillä mutta sitä ei aina itsekään ymmärrä tai ääneen sano.

Keskittyisin siis realismiin mitä on saavutettavissa enkä yrittäisi pakottaa entisestä puolisosta esiin tunteita hyvässä tai pahassa.

Et nyt tajua mitään tuntematta meitä oikeasti. Ei me olla mitään ”entisiä puolisoita”, jotka erosivat, vaan käytännössä kuten kaksi parasta ystävää, jotka asuivat keskenään (ja miehen piti saada seksiäkin) ja tekivät lapsia ja josta asumme nyt erikseen. Suhteemme (henkinen) on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena koko ajan.

Ap

Eli te nahistelette edelleen samaan tapaan kuin silloin kun asuitte yhdessä? Tai en tiedä oletteko koko ajan nahistelleet. Ehkä se ei ole uutta teille, en tiedä. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa ettei kaikkien ihmisten kanssa edes onnistu henkinen kasvu aikuiseksi vaan se jatkuva valtataistelu pilaa ihmisenä kasvun. Jotkut persoonat ovat toisilleen vaan niin särmikkäitä etteivät edes vuodet hio särmiä.

Unohtaisin siis kaiken tunnesäätämisen, pitäisin asialliset välit, yrittäisin keskittyä positiiviseen, en odottaisi toiselta mitään ihmeellistä, ottaisin säännöllisesti omaa rauhaa ja tilaa, niin aika tekee tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitini ei todellakaan ole mikään pyhimys, vaan ihminen, joka ei kuunnellut omaa lastaan, ja se on aiheuttanut kaikki nämä pahoinvoinnit ja ongelmat, jotka säteilevät lapsiin. Aika erikoista pitää äitiäni pyhimyksenä, ja huolestua, että minussa se, etten kuuntele lapsiani on haitallista! Miten niin, koska sellaisestahan ei aiheudu lapsille mitään pahaa?

Ap

Sinä et ollut normaali lapsi. Sinä olit hirviö jo lapsena.

Enkä ollut, minä olin sinua parempi lapsi, arvaatko miksi? Minulla oli sinun isääsi parempi isä. Minun isäni osoitti, millaista on kasvaa, kun lapsi otetaan tosissaan ja lasta osataan arvostaa samanveroisesti, kuin aikuista. Ei samanveroisena, koska aikuinen päättää, mutta samanarvoisesti. Siitä sä, paskaqpäiden kakara, et tiedä mitään. Siksi kiusaatkin täällä palstalla itseäsi parempia lapsia.

Ap

Miksi isäsi ei halunnut huoltajaksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitini ei todellakaan ole mikään pyhimys, vaan ihminen, joka ei kuunnellut omaa lastaan, ja se on aiheuttanut kaikki nämä pahoinvoinnit ja ongelmat, jotka säteilevät lapsiin. Aika erikoista pitää äitiäni pyhimyksenä, ja huolestua, että minussa se, etten kuuntele lapsiani on haitallista! Miten niin, koska sellaisestahan ei aiheudu lapsille mitään pahaa?

Ap

Sinä et ollut normaali lapsi. Sinä olit hirviö jo lapsena.

Enkä ollut, minä olin sinua parempi lapsi, arvaatko miksi? Minulla oli sinun isääsi parempi isä. Minun isäni osoitti, millaista on kasvaa, kun lapsi otetaan tosissaan ja lasta osataan arvostaa samanveroisesti, kuin aikuista. Ei samanveroisena, koska aikuinen päättää, mutta samanarvoisesti. Siitä sä, paskaqpäiden kakara, et tiedä mitään. Siksi kiusaatkin täällä palstalla itseäsi parempia lapsia.

Ap

Miksi isäsi ei halunnut huoltajaksesi?

En osaa sanoa. Ei ehkä halunnut riidellä äitini kanssa siitä. Jos minut olisi isälle lykätty, niin olis hoitanut kyllä. Mutta se ei vaikuta siihen, että isäni antoi minulle merkityksen ja samanlaisen arvon, kuin itselleenkin ja muille aikuisille, mutta päätti asioista, joista aikuinen päättää.

Ap

Entä jos siellä onkin joku kaveri kylässä ja ne jopa leikkii eikä vaan istu hiljaa paikoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoi että tule kun sopii, niin silloinhan on pallo sinulla kertoa milloin sopii. Itse usein tapaamista sovittaessa laitan ystävälleni viestin että tule kun sopii, ja hän sitten ilmoittelee milloin on tulossa. Ei tuosta voi loukkaantua.

Se onkin eri asia, koska haluatte nähdä. Mä taas en haluaisi tuhlata sekuntiakaan miehen avuksi. Saa pyytää aika nätisti, että viitsin.

Ap

Aika tavallista, että eronnut pari vieläkin taistelee vallasta. Nyt vain valitettavasti jää tällä kertaa sivuseikaksi tavata lapsia. ap:lle olisi tärkeää, että mies pyytää ap:n paikalle ja tunnustaisi ap:n merkityksen tärkeäksi itselleen. Harva eronnut pari toimii näin, vaikka tunnistan halun pakottaa toinen tunnustamaan itsensä vieläkin merkitykselliseksi.

Eronneiden parien olisi hyvä ymmärtää, että oma merkitys lasten äitinä tai isänä on aina olemassa, se on jo saatu. Sitten tärkeää on itse itselleen annettu merkitys. Sen jälkeen muiden antama merkitys on plussaa mutta ei välttämätöntä.

Toivoisin lasten tapaamisen olevan se tärkein asia ja kaikki muu häslääminen jäisi vähemmälle. Sekavissa tilanteissa kannattaa ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä oleelliseen, se selkeyttää.

Tämänhän minun äitini nimenomaan onkin sössinyt täysin paskaksi. Sen takia se merkitys, jonka mies antaa, on niin oleellinen.

Ap

Aika harvoin sitä eronnut pari toisilleen tunnustaa vaikka se olisikin. Sehän on ollut koska olette olleet yhdessä. Ihminen valitsee puolisokseen merkityksellisen ihmisen. Usein se on erotilanteessa pakko tukahduttaa, että pääsee entisestä puolisostaan eroon myös henkisesti. Lasten äitinä tai isänä se merkitys on aina vahva, lapsille ja entiselle puolisolle. Usein se on jollain tavalla olemassa myös entisten puolisoiden välillä mutta sitä ei aina itsekään ymmärrä tai ääneen sano.

Keskittyisin siis realismiin mitä on saavutettavissa enkä yrittäisi pakottaa entisestä puolisosta esiin tunteita hyvässä tai pahassa.

Et nyt tajua mitään tuntematta meitä oikeasti. Ei me olla mitään ”entisiä puolisoita”, jotka erosivat, vaan käytännössä kuten kaksi parasta ystävää, jotka asuivat keskenään (ja miehen piti saada seksiäkin) ja tekivät lapsia ja josta asumme nyt erikseen. Suhteemme (henkinen) on pysynyt suurinpiirtein samanlaisena koko ajan.

Ap

Eli te nahistelette edelleen samaan tapaan kuin silloin kun asuitte yhdessä? Tai en tiedä oletteko koko ajan nahistelleet. Ehkä se ei ole uutta teille, en tiedä. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa ettei kaikkien ihmisten kanssa edes onnistu henkinen kasvu aikuiseksi vaan se jatkuva valtataistelu pilaa ihmisenä kasvun. Jotkut persoonat ovat toisilleen vaan niin särmikkäitä etteivät edes vuodet hio särmiä.

Unohtaisin siis kaiken tunnesäätämisen, pitäisin asialliset välit, yrittäisin keskittyä positiiviseen, en odottaisi toiselta mitään ihmeellistä, ottaisin säännöllisesti omaa rauhaa ja tilaa, niin aika tekee tehtävänsä.

Puhut tässä nyt minun äidistäni ja elämästäni hänen kanssaan. Loppu tekstistäsi onkin pelkkää paskaa, mulla ei ole mitään tuollaista noin pinnallista paskaa elämässäni, keskittyä mihin positiiviseen? Mä keskityn siihen, että jos vastaantulija ei kuuntele minua, ja huom. en sano, että alistuu tai tottelee, niin se vastaantulija on paskan arvoinen ihminen ja täysin turha minulle. Ja siihen, että haalin elämääni vain ihmisiä, joille on ok se, että mä kuuntelen itseäni. En sanonut vain, vaan itseäni. Ja äitini ei todellakaan ole sellainen ihminen. Ja hän väitti minulle, ettei sellaisia ole edes olemassa. Jos ei ole, olen yksin! Mutta uskoisin, että heidät esitellään vasta, kun oppilas on valmis 😌

Ap

Ja keskityn siihen, etten kuuntele läheisiänikään, jos he sanovat paskoja asioita minulle muka rakastavana kritiikkinä, kuten äitini. En kuuntele ilkeitä ja kakkapäisiä kiusaajia, vaikka he olisivat asemassa, jossa minun kuuluisi heistä välittää.

Ap

Sun kannattaisi hakeutua terapiaan tai jos jo käyt, niin käydä kauan.