Lue keskustelun säännöt.
En jaksa jatkuvasti vierasta lasta
Väsähtänyt
05.01.2020 |
Meillä on muodostunut ongelmaksi naapurustossa jossain asuva lapsi. Minulla itsellä on lievästi kehitysvammainen kymmenvuotias ja tavallinen yhdeksän vuotias poika. Olen yksinhuoltaja. Vanhempi lapsi oli ekaluokan lähikoulun pienryhmässä, ja tämä poika oli siellä hänen luokallaan. En tiedä mikä erityisyys hänellä on, ainakin ehkä ADHD.
Poika on suunnilleen joka toinen päivä ovella pyytämässä lapsiani puistoon, tai pihalle. Koska esikoiseni ei voi ulkoilla yksinään, minä joudun lähtemään myös. Ulkona lapsi ei leiki minun lasteni kanssa, vaan kyselee jatkuvasti minulta milloin mitäkin. Oletteko olleet siellä ja täällä?, milloin menette sinne tänne, milloin sinulla on töitä, miten menet töihin, siirrättekö hiekkalelut pois pihalta ja milloin, ostatteko koskaan sitä ja tätä.
Tämä on aivan loputonta. Koko aika menee siihen, että minun lapset leikkii keskenään, ja tämä lapsi kyselee tauotta. Pari kertaa, joku on soittanut, kun olemme olleet puistossa. Lapsi on kävellyt ympyrää minun vieressä, viiden minuutin päästä alkanut valittaa, että minun pitää lopettaa puhelu. Olen sanonut lapselle, että mene leikkimään. Siihen lapsi sanoo, että en nyt, ja kysymykset jatkuvat. Välillä kysymykset on liian uteliaita, ja en vastaa mitään. Hän luonnollisesti jatkaa jankuttamista.
Jossain välissä hän myös kyseli millä bussilla menemme milloin mihinkin, ja tuli sitten samaan, vaikka ei ollut menossa mihinkään. Nykyään valehtelen aina. Hän myös haluaa tietää kaikki lasten tapahtumat, että menemmekö. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei paljasta mitään.
Hän haluaa myös kylään, mutten enää päästä. Koska en saa rauhassa tehdä kotona mitään, koska hän seurailee. Hän on myös useasti kertonut miten sotkuista meillä on, ja milloin siivoamme, vai teemmekö sitä koskaan. Meillä on ihan siisti koti, mutta huonekalut vanhoja ja värikkäitä. Olen käsittänyt, että heillä kaikki on valkoista.
Kerran entinen anoppini oli tulossa kylään, ja kielsin lasta tulemasta lauantaina meille. Hän kysyi miksi, ja kerroin, että mummo tulee, ja vietämme hänen nimppareita. Hän tuli luonnollisesti lauantaina (poikani päästi sisään), meni keittiöön, ja alkoi syödä herkkuja. Sanoin, että minähän sanoin, että meille ei voi tulla tänään. Lapsi sanoi anteeksi, ja hymyili leveästi. Jatkoi syömistä. Sen jälkeen ei ole päässyt sisälle. On kyllä yrittänyt tulla lautapeli-iltaani, vaikka tiesi lasteni olevan isällään. Seurailee myös kauppaan, jos näkee.
Tekisi mieli kokonaan lopettaa tämä kaveruus, joka on kovin yksipuolista. Tuo lapsihan, ei edes leiki lasteni kanssa. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes kohtelias, kun lapsen käsitys sopivasta käytöksestä on tuollainen. En tiedä missä lapsi asuu, ja olen vanhemmatkin nähnyt vain etäältä Ovat käsittääkseni varakkaita, ja eivät eronneita. Tuntuu oudolta, että he eivät välitä missä heidän kaikille vieraille jaaritteleva lapsensa on. Lapsi on suorastaan mallikappale helposta uhrista, jollekin pervolle. Poikani kuitenkin tuntuu pitävän tuosta lapsesta... Olisiko jollakin kokemusta rasittavasta ja ahdistavasta "naapurin" lapsesta?
Kommentit (92)
Miten voi olla, että et pysty täysin vieraalle lapselle sanomaan: "Ei, et voi tulla meille tänään." "Ei, emme lähde nyt kanssasi puostoon." "Älä tule enää ikinä meille." Tmv...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi asuu naapurustossa ja ap ei muka tiedä missä. Etkö ole kysynyt. Ja tulee vaikka kielletty anopin nimppareille ja istuu pöytään syömään. Miten joku antaa vieraan penskan istua ruokapöytään kuin omaansa syömään ilman lupaa. Etkö osaa sanoa että nyt pois siitä niinku olis jo. Lapsi seurailee kauppaan ja linja-autoon jne. Käske soittamaan kotiinsa ja sano että lapsi häiritsee. Jos suoraan sanon niin en usko ap:n tarinaa.
Asuu tässä samassa lähiössä. En tiedä missä. Sain kyllä hänet lähtemään nimppareilta. Ja tosiaan poika pyysi anteeksi hymyn kanssa. Ne vain eivät merkitse mitään hänen sanominaan, koska mikään ei muutu. Itsekin toivoisin valehtelevani.
Vierailija kirjoitti:
väsähtänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap eikö miehesi ole sanonut mitään. Olet kai kysynyt lapsen nimen ja sukunimen. En antaisi lapsen häiritä. Luulisi että miehesi sanoisi lapselle jämäkästi. Eikö tällä lapsella ole muita kavereita. Kerroit ettet tiedä missä asuu. Etkö tosiaankaan ole kysynyt. Minä kysyisin heti kun vieras lapsi tulisi meille nimen, sukunimen ja osoitteen. Ja onhan tuonikäisillä yleensä kännykkä, käske soittamaan kotia tai kysy puhnum ja soita vanhemmille.
Olen eronnut, enkä seurustelekaan, joten miestä ei ole. Tämä poika kävi ennen harvemmin, ehkä kerran viikossa. Aluksi koulusta suoraan. Ei ollut koskaan kahtakaan tuntia. Leikki silloin jonkin verran lasten kanssa. Tämä tilanne on ollut tällainen n. vuoden. Kesällä on pitempiä taukoja, jolloin on ollut mummolassa eri puolella maata. Lapsella ei taida olla juurikaan enää kavereita. Muut vanhemmat eivät ole jaksaneet. Tiedän pojan vanhempien nimet, mutta hauilla ei löytynyt mitään. Nyt minulla on jokin numero äidille. En ole vielä soittanut.
Ovatko facebookissa, nykyään monet ovat. Aika salaperäistä porukkaa josvei mitään löydy.
En ole itse siellä. Googlen kautta ei löytynyt äidin nimellä mitään. Isän nimi erittäin yleinen, ja nimi vielä tyyliä Toni Nieminen, eli tunnettu kaima vie monta sivua.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että et pysty täysin vieraalle lapselle sanomaan: "Ei, et voi tulla meille tänään." "Ei, emme lähde nyt kanssasi puostoon." "Älä tule enää ikinä meille." Tmv...
Vanhempi poika haluaa tämän lapsen kanssa puistoon, ja on reissujen jälkeen iloinen, vaikka poika ei leikkinyt taaskaan omani kanssa.
väsähtänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla, että et pysty täysin vieraalle lapselle sanomaan: "Ei, et voi tulla meille tänään." "Ei, emme lähde nyt kanssasi puostoon." "Älä tule enää ikinä meille." Tmv...
Vanhempi poika haluaa tämän lapsen kanssa puistoon, ja on reissujen jälkeen iloinen, vaikka poika ei leikkinyt taaskaan omani kanssa.
Mutta SINÄ et halua! Mitä väliä, mitä mieltä lapsesi on, jos eivät edes leiki keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon lapsen vuoksi tekisin lasun. Jos omat vanhemmat vain sysäävät ulos eivätkä välitä yhtään missä tyyppi huitelee, olisi lapsen edun mukaista että edes joku aikuinen välittäisi sen verran, että yrittäisi auttaa.
Ovatko lapset samalla luokalla? Voisitko jutella opettajan kanssa, että tietääkö lapsen tilanteesta ja onko koulussa samanlainen. Ope ei tietenkään voi kertoa mitään, mutta koulussakin olisi hyvä tiedostaa että on tällaista ongelmaa, ettei vanhemmat välitä.
Harmillinen tilanne, jos poika kuitenkin on vilpittömästi ystävällinen – ei ymmärrä tilannetta? Ehkä hän tosiaan hakee huomiota ja yrittää kiintyä vieraaseen aikuiseen, toisen lapsen äitiin, kun ei saa huomiota ja kiintymystä omilta vanhemmiltaan? Tai sitten kyseessä voisi olla jokin autismin muoto tms. Erikoista joka tapauksessa.
Tuosta tuli mieleeni, kun vuosia sitten pitkän matkan linja-autossa edessäni istui nuori nainen ja hänen vieressään juuri tuon tyyppisiä kysymyksiä jatkuvasti kyselevä poika, joka oli n. 11-13 v. Poika ei ollut oikeastaan hetkeäkään hiljaa, mutta nainen vastaili kärsivällisesti, joskin lyhyesti. Luulin ensin heidän olevan tuttuja ja matkustavan yhdessä, mutta jossain vaiheessa poika kysyi naisen nimeä. Tuntui surulliselta, että poika halusi kontaktia tuntemattomaan ihmiseen niin paljon, että se oli ahdistavaa ja että käytös oli oikeastaan hyökkäävää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon lapsen vuoksi tekisin lasun. Jos omat vanhemmat vain sysäävät ulos eivätkä välitä yhtään missä tyyppi huitelee, olisi lapsen edun mukaista että edes joku aikuinen välittäisi sen verran, että yrittäisi auttaa.
Ovatko lapset samalla luokalla? Voisitko jutella opettajan kanssa, että tietääkö lapsen tilanteesta ja onko koulussa samanlainen. Ope ei tietenkään voi kertoa mitään, mutta koulussakin olisi hyvä tiedostaa että on tällaista ongelmaa, ettei vanhemmat välitä.
Oma lapsi ei ole enää lähikoulussa, vaan sai kehitysvammadiagnoosin ja siirtyi eri kouluun. Tiedän ulkonäöltä nykyisen opettajan, Nuorempi poikani on kertonut että tuo poika on yleensä avustajan kanssa ulkona. Ovat vain ruokailuvälkällä yhtä aikaa. Tuo on hyvä ajatus, koska olisihan se outoa, jos tuo jatkuva kysely ei olisi koulussakin.
väsähtänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikasi kuitenkin pitää hänestä, olisi sääli estää seurustelu kokonaan. Sano esim., että saa tulla vain keskiviikkoisin.
Onko lapsillasi muita kavereita?
Joka tapauksessa olet tuon lapsen "hoitaja". Mahdollisesti vanhemmat jopa sanovat, että mene hakemaan "Mattia" ja " Maijaa" ulos. Poika ehkä kertoo heille, että lähdette aina mielihyvin ulos leikkimään hänen kanssaan.
Itsekin rasituin yhteen aikaan naapurin tenavasta, joka "sai" tulla kylään jopa juhlapyhinä - ja meni keittiön kaappeja aukomaan, kun oli kuin kotonaan. Varmaan myös kertoi kotonaan, että meillä on sotkuista (oli useampi pieni lapsi)...
Tämä on se ainoa harmi. Poikani tuntuu pitävän tästä pojasta, vaikkei tämä leiki hänen kanssaan. Eipä toisaalta koskaan kiusaakaan. Molemmilla pojillani on muitakin kavereita. Vanhemmalla ei tosin täällä, koska erityiskoulussa lapset tulevat laajalta alueelta. Kukaan ei asu lähellä. Osa nuoremman kavereista ottaa ihan mielellään vanhemmankin leikkiin mukaan. En tiedä tietävätkö vanhemmat lapsensa olevan meillä. Ilkeästi joskus ajattelen, että minua käytetään lapsen hoitajana, kun ei itse jakseta kuunnella omaa lasta.
Ymmärrän ap sinua. Meillä aikoinaan oli naapuri, joka toi poikansa meidän ovelle töiden jälkeen sanoen, että P tulee teille leikkimään, koska kumminkin olette kotona.
Meillä oli samanikäinen lapsi.
Tämä vieras lapsi yritti aina määrätä kaikesta. Hänen isänsä oli sanonut, ettei lasten ohjelmaa tule 7 jälkeen, vaikka sillä hetkellä juuri tuli, mutta ei voinut katsoa, kun iskän sana oli laki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat kysellä hänen vanhemmistaan. Tiukka linja. Lasu tarvittaessa.
Tärkeintä että suojelet lapsiasi.
Tuo kotiin tunkeminen on rajattomuutta jota ei tarvi sietää.
Se, mikä tuntuu kaikkein oudoimmalta ap:een kerronnassa on, ettei hän tiedä ,missä tämä häirikkölapsi asuu. Mene seuraavana iltana hänen mukana häneen kotiinsa ja ilmoita vanhemmille, ettei tämä poika ole tervetullut enää teille .kerro mikä sinua hänessä hänessä häiritsee. Ei se sen kummempaa ole.
En ymmärrä mikset voi tehdä tuota, koska et edes tunne heitä. Ei he voi olla näinollen mitenkään tarpeellisia perheellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan turhaa tehdä lasu. Vanhemmille pitää antaa mahdollisuus puuttua.
Tuosta ei synny asiakkuus lasuun.
Ei ihme että lasu kuormittuu kun kaikki asiat ratkaistaan siellä.
Tulee edelleen uudestaan jos teet lasun nimettömänä.
Näin pieni asia ratkaistaan menemällä sinne lapsen oven taakse.
Akat on niin kauheita tänä päivänä että turha vinkua ettei kukaan auta lastenhoidossa.
En sekaannu ikinä enää lapsiin niin saan olla rauhassa.
Tiedän myös tuollaisen lapsen joka viihtyy aikuiselta kyselemässä enemmän kuin leikkimässä meidän lapsen kanssa. Estin lapsen pääsyn meille kaikin tavoin niin tämä etsi uuden uhrin ja ramppaa nyt siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee mieleen joku autismikirjon häiriö. Oliko hänkin siis erityisluokalla?
Poikani ollessa pieni seinänaapurissa asui perhe, jolla oli samanikäinen poika, vieläpä samanniminen. Oma poikani oli naapuritontilla sijaitsevassa päiväkodissa ja mieheni haki hänet sieltä kotiin. Naapurin poika näki ikkunasta tämän ja kun mies ja poikani tulivat kotiin, naapurin "Ville" oli jo rapussa meidän oven takana odottamassa ja tuli samalla ovenavauksella sisään.
Alkuun oli minullekin ok, mutta Ville oli turhan äänekäs ja villi. Hyppi sohvalla ja rikkoi koriste-esineitä. Tätä olisi jatkunut varmaan loputtomiin, mutta me muutimme.
Nykyään naapurin Ville on lihava hintti, kouluttamaton tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia lapsia on, vaikka itse en ole ihan noin äärimmäiseen tapaukseen törmännyt, mutta uskon täysin.
Itse sinun tapauksessasi vaan en enää lähtisi tuon lapsen kanssa ulos. Kun tulee ovelle niin sano vaan että ei olla nyt lähdössä ulos. Ei selityksiä vaan "ei vaan olla" ja ovi kiinni. Ja kuten olet tehnytkin niin älä päästä enää teille. Opeta omille lapsillesi vaikka että aina pitää kysyä äidiltä tai isältä saako kaveri tulla, ei saa päästää sisään ilman lupaa.
Vähän OT, mutta mulla oli vähän omasta syystäni tuota ongelmaa, että lapset halusivat koko ajan jutella, koska mä olen sellainen joka kuuntelee lasten juttuja mielellään ja kiinnostuneena, mutta ne normaalitkin lapset sitten helposti liimaantuivat minuun (tosin lähinnä 3-6-vuotiaina) . Se loppui kun kolmas lapseni syntyi ja en vaan enää jaksanut. Silloin uskalsin lopulta olla, ei nyt tyly, mutta todella ns. gray rock eli en enää vastaa mihinkään, menen puhelimelleni, ynähtelen välillä jotain. Sanon kysymyksiin, että en nyt vastaile enää. Kiinnitän huomioni niihin lapsiin, jotka leikkivät iloisesti keskenään ja alan esim. kannustaa heitä, jos pelaavat jotain tms. Katselen muualle, en ole huomaavinani. Hymyilen välillä vähän. En ole kuulevinani kommentteja. Tätä neuvoa et siis tarvitse koska sinun ei enää pitäisi joutua tuohon tilanteeseen lainkaan mutta siltä varalta.
Ihan ymmärrettävää että kun ei enää jaksa, niin ei jaksa. Mutta ihan kaikkien kannattaa kuitenkin koittaa muistaa, että se täysi ingnooraaminen ja huomiotta jättäminen voi tuntua lapsesta tosi pahalta, tai se että aikuinen ensin juttelee ja sitten vaan yllättäen keskittyykin puhelimeen eikä enää huomioi tms. Tämä niin omien lapsien kuin varsinkin niiden vieraiden lasten kanssa, jotka tunkevat juttusille. Sillä vieraalla lapsella voi olla vaikka kuinka kamalat kotiolot ja jos muut aikuiset ihan konkreettisesti on niinkuin hän olisi täysin ilmaa, niin se on kyllä tosi haitallista lapselle.
Ei vie yhtään enempää itseltä niitä voimavaroja sanoa lapselle suoraan, nätisti ja ystävällisesti toki, "nyt en enää vastaa sinulle, keskityn puhelimeen, menehän leikkimään" "nyt haluan olla vähän aikaa rauhassa enkä siis enää juttele sinun kanssasi/haluan että menet tuonne kauemmas leikkimään" "seuraan kyllä että ei satu vahinkoja mutta nyt en huomioi sinua muuten, mene leikkimään" yms. Ja kun on näin sanonut, ei vastata, ynähdellä ym. (sillä sehän vaan kannustaa kokeilemaan kerta toisensa jälkeen, joko NYT tulisi taas unohduksen verran huomiota) vaan korkeintaan toistetaan aiemmin sanottua.
Mutta ei jätetä niitä lapsia täysin yllättäen ilman huomiota, ilman että selitetään asiaa ymmärrettävästi, eihän?
Yks ipana terrorisoi meillä kaikkia sääntöjä. Heillä saa tehdä niin ja näin ym. juoksi lopulta puhelimeen ilman lupaa soittamaan kotionsa ja kantelemaan ettei meillä saa tehdä jotain mitä ipana halusi. Äitinsä repi tukasta kaupan edessä niin ettei jalat koskettanut maata. Tuli sääli ipanaa.
Naapurin lapsi oli kateissa ainakin 8 tuntia. Äiti ajeli autolla ympäri kylää ja etti lastaan, illalla huomasi kattoa auton peräkonttiin ja siellähän se kullannuppu oli nukkunut ja ollut piilossa koko päivän! Olisitteko ilmoittanut tästä sos.toimeen?
Vierailija kirjoitti:
Aivan turhaa tehdä lasu. Vanhemmille pitää antaa mahdollisuus puuttua.
Tuosta ei synny asiakkuus lasuun.
Ei ihme että lasu kuormittuu kun kaikki asiat ratkaistaan siellä.
Tulee edelleen uudestaan jos teet lasun nimettömänä.Näin pieni asia ratkaistaan menemällä sinne lapsen oven taakse.
Akat on niin kauheita tänä päivänä että turha vinkua ettei kukaan auta lastenhoidossa.
En sekaannu ikinä enää lapsiin niin saan olla rauhassa.
Sitä paitsi lapsiin sekaantuminen on rikos.
Ovatko facebookissa, nykyään monet ovat. Aika salaperäistä porukkaa josvei mitään löydy.