Lue keskustelun säännöt.
En jaksa jatkuvasti vierasta lasta
Väsähtänyt
05.01.2020 |
Meillä on muodostunut ongelmaksi naapurustossa jossain asuva lapsi. Minulla itsellä on lievästi kehitysvammainen kymmenvuotias ja tavallinen yhdeksän vuotias poika. Olen yksinhuoltaja. Vanhempi lapsi oli ekaluokan lähikoulun pienryhmässä, ja tämä poika oli siellä hänen luokallaan. En tiedä mikä erityisyys hänellä on, ainakin ehkä ADHD.
Poika on suunnilleen joka toinen päivä ovella pyytämässä lapsiani puistoon, tai pihalle. Koska esikoiseni ei voi ulkoilla yksinään, minä joudun lähtemään myös. Ulkona lapsi ei leiki minun lasteni kanssa, vaan kyselee jatkuvasti minulta milloin mitäkin. Oletteko olleet siellä ja täällä?, milloin menette sinne tänne, milloin sinulla on töitä, miten menet töihin, siirrättekö hiekkalelut pois pihalta ja milloin, ostatteko koskaan sitä ja tätä.
Tämä on aivan loputonta. Koko aika menee siihen, että minun lapset leikkii keskenään, ja tämä lapsi kyselee tauotta. Pari kertaa, joku on soittanut, kun olemme olleet puistossa. Lapsi on kävellyt ympyrää minun vieressä, viiden minuutin päästä alkanut valittaa, että minun pitää lopettaa puhelu. Olen sanonut lapselle, että mene leikkimään. Siihen lapsi sanoo, että en nyt, ja kysymykset jatkuvat. Välillä kysymykset on liian uteliaita, ja en vastaa mitään. Hän luonnollisesti jatkaa jankuttamista.
Jossain välissä hän myös kyseli millä bussilla menemme milloin mihinkin, ja tuli sitten samaan, vaikka ei ollut menossa mihinkään. Nykyään valehtelen aina. Hän myös haluaa tietää kaikki lasten tapahtumat, että menemmekö. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei paljasta mitään.
Hän haluaa myös kylään, mutten enää päästä. Koska en saa rauhassa tehdä kotona mitään, koska hän seurailee. Hän on myös useasti kertonut miten sotkuista meillä on, ja milloin siivoamme, vai teemmekö sitä koskaan. Meillä on ihan siisti koti, mutta huonekalut vanhoja ja värikkäitä. Olen käsittänyt, että heillä kaikki on valkoista.
Kerran entinen anoppini oli tulossa kylään, ja kielsin lasta tulemasta lauantaina meille. Hän kysyi miksi, ja kerroin, että mummo tulee, ja vietämme hänen nimppareita. Hän tuli luonnollisesti lauantaina (poikani päästi sisään), meni keittiöön, ja alkoi syödä herkkuja. Sanoin, että minähän sanoin, että meille ei voi tulla tänään. Lapsi sanoi anteeksi, ja hymyili leveästi. Jatkoi syömistä. Sen jälkeen ei ole päässyt sisälle. On kyllä yrittänyt tulla lautapeli-iltaani, vaikka tiesi lasteni olevan isällään. Seurailee myös kauppaan, jos näkee.
Tekisi mieli kokonaan lopettaa tämä kaveruus, joka on kovin yksipuolista. Tuo lapsihan, ei edes leiki lasteni kanssa. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes kohtelias, kun lapsen käsitys sopivasta käytöksestä on tuollainen. En tiedä missä lapsi asuu, ja olen vanhemmatkin nähnyt vain etäältä Ovat käsittääkseni varakkaita, ja eivät eronneita. Tuntuu oudolta, että he eivät välitä missä heidän kaikille vieraille jaaritteleva lapsensa on. Lapsi on suorastaan mallikappale helposta uhrista, jollekin pervolle. Poikani kuitenkin tuntuu pitävän tuosta lapsesta... Olisiko jollakin kokemusta rasittavasta ja ahdistavasta "naapurin" lapsesta?
Kommentit (92)
Aika töykeitä vastauksia tuolla alkupuolella ketjua :(
Tiedän että tälläistä lapsia on ja aloittajan kertoi että kyseessä on jokin erityislapsi.
Siis kuitenkin lapsi.
Tälläinen lapsi jostain syystä hakee huomiota,seuraa ja tekemistä muttei itse ehkä pysty määrittelemään tekemisensä rajoja tai suuntaa. Siksi aikuisen on se tehtävä
Ystävällisesti mutta määrätietoisesti.
Kysehän on jo siitä että lapselle voi tehdä selväksi ettei näitä tapaamisia voi jatkaa ilman hänen omien vanhempiensa lupaa. Tällä perusteella ne vanhemmat on löydettävä tai sitten tapaamiset loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Novellilla pituutta kuin nälkävuodella. Ei jaksa lukea. Kuulostaa muutenkin satu-tädin stoorilta.
Ikävää, että sinulla on lukivaikeuksia. Kirjoita erillinen - lyhyt - tarina lukihäiriöstäsi.
Aloittajan tekstin nopeaan silmäilemiseen meni hyvin lyhyt aika.
Ottamatta kantaa aiempaan, niin mitäs jos kertoisin että on olemassa ihmisiä joilla on oikeasti vaikeuksia hahmottaa lukemaansa ja että se on aika hanurista monessakin arkielämän asiassa?
Tuollaisella vitsailulla antaa lähinnä yksinkertaisen kuvan itsestään.
Kiitos hyvistä neuvoista. Olette kyllä oikeassa siinä, että vanhempiin pitää saada yhteys. Lapsi tuntuu saavan kulkea hyvin vapaasti. Olen nähnyt hänen liikkuvan busseilla ympäriinsä , ja viettävän aikaa kauppakeskuksessa yksinään. Yritän saada yhteyden heihin. Ei vaikuta että heillä olisi päihde tai mt- ongelmia, mutta ehkä tuon lapsen vanhemmuus väsyttää (ei ole muita lapsia). Lapsi ei puhu vanhemmistaan juurikaan.
Pidän myös tuosta kerta viikkoon ehdotuksesta. Että olisi, joku tietty päivä jolloin hän tulisi hakemaan. Se ei olisi turhan raskasta itselle. Ja lapset saisivat keskittyä leikkimään keskenään, ja muidenkin kavereiden kanssa. Tämä poikahan tulee kesäisin meidän pihalle, jos meidät siellä näkee, eikä tietenkään leiki lasteni, tai naapureiden lasten kanssa, mutta minä haluaisin rauhassa valvoa lapsia, ja jutella naapureiden kanssa.
Minä viihdyin lapsena paremmin aikuisten kuin lasten kanssa. Minkään namusedän tai tädin kyytiin en kyllä olisi lähtenyt, oli ihan terve järki päässä.
Aikuisena työelämässä tulen toimeen niin nuorempien, omanikäisten kuin vanhempienkin kanssa. Mutta luontevimmalta ja antoisimmalta tuntuu edelleen vanhempien ihmisten seura. Olen siihen kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On perheitä, joissa on päällisin puolin asiat hyvin, voivat olla varsin hyväosaisiakin, mutta lapsia silti laiminlyödään. Ei sillä tavalla, että lapset eivät saisi ruokaa, puhtaita vaatteita jne. , mutta lapset ovat muuten oman onnensa nojassa, vanhempia ei kiinnosta vaikka pienet lapset kulkisivat yksin ulkona, ei kiinnosta missä lapset ovat, ei ylipäänsä kiinnosta miten lapset voivat.
Täällä myös naapurustossa rasittava lapsi, joka tunki jossain vaiheessa ihan liikaa meille. Juuri tuota loputonta aikuisille lärpättämistä milloin mistäkin ja sellaista rajojen kokeilua, mitä edes omat lapset ei tehneet. Jouduin ihan komentamaan ja välillä lähettämään omaan kotiin.
Tiedän lapsen vanhemmat ja heillä on kotona niin kova kuri, että lapsi varmaan luuli, että meillä on sitten vastaavasti kaikki sallittua, kun ei olla joka asiaa vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän vastaava tilanne naapurin lapsen kanssa. Kävi ihan joka päivä, ja kauheaa meteliä piti ja lasten huone näytti vartin jälkeen siltä, että pyörremyrsky olisi iskenyt. Oli vielä ilkeä lapsille (silti lapset väittivät, että tykkäävät leikkiä naapurin kanssa) eikä totellut mitään, esim ei mennyt jakeluun kun kiellettiin hyppimästä sohvalla. Oli aina ensimmäisenä ruokapöydässä vaikka hänelle ei oltu edes katettu jne. Arvatkaa harmittiko, kun muuttivat?
Lapsi lienee asperger , ja turvattomasti kiintynyt- hakee estotta läheisyyttä vieraista kuten sinusta. Jos lapsi on kova puhumaan niin puhuta sitä, kysele kaikki mahdollinen sen elämästä ja sitten saatat kotiin ja tervehdit vanhempia.
Olen minäkin tyypin tavannut, pieni poika lentoemäntä yh-äidin kanssa jolla paljon vaihtuvia hoitajia- takertui henkisesti kehen tahansa pihan aikuiseen estoitta.
Meillä on tytöllä yksi kaveri joka ei sinänsä meille aikuiselli puhu tai häiritse mitenkään mutta takertuu tuohon tyttöön ja kyläilyajat on aina ihan pitkiä. Kerran tuli kyllä melkein itku kun olivat tosi myöhään ( 8v ovat) videopuhelussa kouluiltana, ja menin sanomaan että nyt loppuu kun kello oli jo melkein kymmenen, tämä toinen tyttö huusi että pliis pidetään tätä puhelua auki....takana huudettiin ja kiroiltiin, ilmeisesti perheriitaa. Asuvat ahtaasti, vanhemmat olohuoneessa 3 lasta lastenhuoneessa ( isoveli -tyttö- pikkuveli), joten jotenkin ymmärrän miksi se roikkuu meillä aamusta iltaan ja soittaa välillä tytöllä parin minuutin välein että voitko olla,voitko olla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlainen ongelma yhden naapurin tytön kanssa. En ensin uskaltanut sanoa hänelle mitään vaikka miltei päivittäin tuli meille ja aiheutti riitoja lasten kesken (meillä 2 lasta).
Sitten ymmärsin, että se on mun tehtävä tosiaan asettaa rajat. Aloin toimia määrätietoisesti ja sanoin asiat suoraan.
"Nyt meidän perhe alkaa syödä, sinun pitää lähteä kotiin."
"Tänään et voi tulla meille leikkimään. Ai että mikset voi? No, meillä on perhepäivä tänään eikä kavereita oteta kylään."
"No niin, nyt sinun on jo aika lähteä kotiin. Ai, saisit olla vielä tunnin? No, mutta meillä ei saa olla enää tuntia. Pitää lähteä."
"Kuule, nyt en jaksa vastata sun kyselyihin. Menehän leikkimään nyt muiden kanssa."
Voi tuntua tylyltä, mutta jos on raskas tilanne niin näin pitää tehdä. Tässä meidän tapauksessa naapurin tyttö sai kavereita muualtakin.
Joiltain puuttuu käsitys siitä mitä voi tehdä. Mun aidatulta pihalta on viety koira kävelylle tietämättäni. Kymmenvuotiaat tytöt olivat ottaneet kiltin koiran mukaansa kun se niin selvästi tahtoi kävelylle. Eivät tehneet toiste kun kerroin että olin kovin huolissani kun näin portin olevan auki ja että toiste ei saa viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette vieras aikuinen ja vieras lapsi. Aikuinen voi sanoa, että jos et leiki lasten kanssa menemme kotiin ja meille et voi tulla. Älä kuuntele mankumista vierailta lapsilta. Voit myös aikuisena tehdä niitä kysymyksiä: Miksi et leiki lasten kanssa, miksi et ulkoile vanhempiesi kanssa, onko kotona kaikki ok jne. Aikuisena voit myös ottaa lasta tukevan roolin, viettää aikaa hänen kanssaan, tukea sosiaalisiin suhteisiin omien lastesi kanssa jne. Itse ottaisin mahdollisimman etäiset välit lapseen jos oma jaksaminen on kortilla. Todennäköisesti lapsen vanhemmat riemuitsevat, kun joku toinen aikuinen katsoo heidän lapsensa perään, ulkoilee, seurustelee ja vastaa niihin loputtomiin kysymyksiin. Lapsi ja hänen vanhempansa vähät välittävät sinun lapsistasi
Vierailija kirjoitti:
Joiltain puuttuu käsitys siitä mitä voi tehdä. Mun aidatulta pihalta on viety koira kävelylle tietämättäni. Kymmenvuotiaat tytöt olivat ottaneet kiltin koiran mukaansa kun se niin selvästi tahtoi kävelylle. Eivät tehneet toiste kun kerroin että olin kovin huolissani kun näin portin olevan auki ja että toiste ei saa viedä.
Totta. Siitä tullaankin kysymykseen että miten voi olla käsitystä jos kukaan ei ole opettanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä neuvoista. Olette kyllä oikeassa siinä, että vanhempiin pitää saada yhteys. Lapsi tuntuu saavan kulkea hyvin vapaasti. Olen nähnyt hänen liikkuvan busseilla ympäriinsä , ja viettävän aikaa kauppakeskuksessa yksinään. Yritän saada yhteyden heihin. Ei vaikuta että heillä olisi päihde tai mt- ongelmia, mutta ehkä tuon lapsen vanhemmuus väsyttää (ei ole muita lapsia). Lapsi ei puhu vanhemmistaan juurikaan.
Pidän myös tuosta kerta viikkoon ehdotuksesta. Että olisi, joku tietty päivä jolloin hän tulisi hakemaan. Se ei olisi turhan raskasta itselle. Ja lapset saisivat keskittyä leikkimään keskenään, ja muidenkin kavereiden kanssa. Tämä poikahan tulee kesäisin meidän pihalle, jos meidät siellä näkee, eikä tietenkään leiki lasteni, tai naapureiden lasten kanssa, mutta minä haluaisin rauhassa valvoa lapsia, ja jutella naapureiden kanssa.
Juuri näin, tsemppiä! Voit tosiaan pyytää lasta näyttämään puhelimesta vanhempien puhelinnumerot, tai jos ei ole puhelinta kertomaan nimet ja täten saisit yhteyden. Tai laitat kirjeen mukaan, tämä tosin on epävarma keino. Sitten jos tämä ei auta, niin valitettavasti lastensuojeluilmoitus olisi oikea liike. Varmasti ymmärrät lasta itsekin erityislapsen äitinä etkä kokonaan haluaisi kieltää yhteyttä, mutta kuvailemasi asiat menevät kyllä kovasti sopivuuden ja kohtuuden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Novellilla pituutta kuin nälkävuodella. Ei jaksa lukea. Kuulostaa muutenkin satu-tädin stoorilta.
Ikävää, että sinulla on lukivaikeuksia. Kirjoita erillinen - lyhyt - tarina lukihäiriöstäsi.
Aloittajan tekstin nopeaan silmäilemiseen meni hyvin lyhyt aika.
Ottamatta kantaa aiempaan, niin mitäs jos kertoisin että on olemassa ihmisiä joilla on oikeasti vaikeuksia hahmottaa lukemaansa ja että se on aika hanurista monessakin arkielämän asiassa?
Tuollaisella vitsailulla antaa lähinnä yksinkertaisen kuvan itsestään.
Ihan varmasti on, mutta miksi silloin pitää käydä kommentoimassa johonkin keskusteluketjuun, ettei jaksa lukea. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään erityisesti tälle henkilölle osoitettu viesti. Eri asia olisi jos hänelle henkilökohtaisesti osoitettu ja lähettäjä odottaa nyt vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä neuvoista. Olette kyllä oikeassa siinä, että vanhempiin pitää saada yhteys. Lapsi tuntuu saavan kulkea hyvin vapaasti. Olen nähnyt hänen liikkuvan busseilla ympäriinsä , ja viettävän aikaa kauppakeskuksessa yksinään. Yritän saada yhteyden heihin. Ei vaikuta että heillä olisi päihde tai mt- ongelmia, mutta ehkä tuon lapsen vanhemmuus väsyttää (ei ole muita lapsia). Lapsi ei puhu vanhemmistaan juurikaan.
Pidän myös tuosta kerta viikkoon ehdotuksesta. Että olisi, joku tietty päivä jolloin hän tulisi hakemaan. Se ei olisi turhan raskasta itselle. Ja lapset saisivat keskittyä leikkimään keskenään, ja muidenkin kavereiden kanssa. Tämä poikahan tulee kesäisin meidän pihalle, jos meidät siellä näkee, eikä tietenkään leiki lasteni, tai naapureiden lasten kanssa, mutta minä haluaisin rauhassa valvoa lapsia, ja jutella naapureiden kanssa.
Juuri näin, tsemppiä! Voit tosiaan pyytää lasta näyttämään puhelimesta vanhempien puhelinnumerot, tai jos ei ole puhelinta kertomaan nimet ja täten saisit yhteyden. Tai laitat kirjeen mukaan, tämä tosin on epävarma keino. Sitten jos tämä ei auta, niin valitettavasti lastensuojeluilmoitus olisi oikea liike. Varmasti ymmärrät lasta itsekin erityislapsen äitinä etkä kokonaan haluaisi kieltää yhteyttä, mutta kuvailemasi asiat menevät kyllä kovasti sopivuuden ja kohtuuden yli.
Kiitos. On mukavaa, kun olen saanut rohkaisua ja neuvoja täältä. Olen selvittänyt tilannetta tässä välissä. Tässä lähistöllä asuu nainen, jonka lapsi oli kanssa samassa pienryhmässä. Laitoin viestiä netistä löytämääni työnumeroon, ja hän soitti. Sain äidin puhelinnumeron, ainakin silloisen.
Hän kertoi myös näistä samoista ongelmista, niin että tuolla pojalla on porttikielto nykyään heille. Oli ollut koko ajan heillä, mennyt kauppaan mukaan, kerjännyt tavaraa. Ja tosiaan pyytänyt anteeksi joka kerta ja hymyillyt. Sama asia siis kuin meilläkin. Asiat vain toistuvat senkin jälkeen. Oli tulossa jopa jouluaattona.
Tämä äiti oli ollut yhteydessä pojan äitiin, ja vastaanotto oli ollut erikoinen. Äiti oli väittänyt ettei lapsi ole erityislapsi, haukkunut opettajan (minusta pienryhmässä oli tosi hyvä opettaja). Äiti oli tietoinen, että lapsi on jatkuvasti muilla. Sanonut että, kaikilla lapsilla on kavereita, ja hän luottaa lapseensa.
En tiedä kannattaako olla yhteydessä, vai saanko haukut päälleni. Puhelun aikana kyllä selvisi, miksi tilanne viimeisen vuoden aikana on mennyt tällaiseksi. Hänellä ei ole enää muita kavereita, kun pari muuta perhettä ei ole jaksanut kyselytulvaa ym.
Meilläkin oli hiukan samanlainen tilanne muodostumassa, mutta sille laitettiin stoppi ihan heti. Jos näin ei olisi tehty, olisi koko perheen mukulat täällä meillä kuppaamassa ties mitä. Ja nämä rasavillit asuivat aivan naapurissamme.
Ilmeisesti ap:n tutulla mukulalla on sama ongelma, eli ainakin osittainen heitteillejättö lienee kyseessä. Lasu ilmoitus saattaisi olla paikallaan, jos vain tietäisi ko. lapsen tilanteesta enemmän.
Lastensuojeluun ilmoitusta. Perhe ei jaksa lastaan ja tarvitsisivat tukea. Nyt se "tuki" vaan on ulkoistettu teille ja vanhemmat on tyytyväisiä kun lapsi pysyy poissa jaloista.
Pidä rajat. Itse sanon ulkona pälättäville lapsille, että nyt en enää keskustele ja mene leikkimään. Pari toistoa ja sitten olen vain hiljaa. Jos omat lapset leikkii omia juttuja niin en vaan oikeasti jaksa jatkuvaa puhetulvaa eikä se edes ole mun homma.
väsähtänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos hyvistä neuvoista. Olette kyllä oikeassa siinä, että vanhempiin pitää saada yhteys. Lapsi tuntuu saavan kulkea hyvin vapaasti. Olen nähnyt hänen liikkuvan busseilla ympäriinsä , ja viettävän aikaa kauppakeskuksessa yksinään. Yritän saada yhteyden heihin. Ei vaikuta että heillä olisi päihde tai mt- ongelmia, mutta ehkä tuon lapsen vanhemmuus väsyttää (ei ole muita lapsia). Lapsi ei puhu vanhemmistaan juurikaan.
Pidän myös tuosta kerta viikkoon ehdotuksesta. Että olisi, joku tietty päivä jolloin hän tulisi hakemaan. Se ei olisi turhan raskasta itselle. Ja lapset saisivat keskittyä leikkimään keskenään, ja muidenkin kavereiden kanssa. Tämä poikahan tulee kesäisin meidän pihalle, jos meidät siellä näkee, eikä tietenkään leiki lasteni, tai naapureiden lasten kanssa, mutta minä haluaisin rauhassa valvoa lapsia, ja jutella naapureiden kanssa.
Juuri näin, tsemppiä! Voit tosiaan pyytää lasta näyttämään puhelimesta vanhempien puhelinnumerot, tai jos ei ole puhelinta kertomaan nimet ja täten saisit yhteyden. Tai laitat kirjeen mukaan, tämä tosin on epävarma keino. Sitten jos tämä ei auta, niin valitettavasti lastensuojeluilmoitus olisi oikea liike. Varmasti ymmärrät lasta itsekin erityislapsen äitinä etkä kokonaan haluaisi kieltää yhteyttä, mutta kuvailemasi asiat menevät kyllä kovasti sopivuuden ja kohtuuden yli.
Kiitos. On mukavaa, kun olen saanut rohkaisua ja neuvoja täältä. Olen selvittänyt tilannetta tässä välissä. Tässä lähistöllä asuu nainen, jonka lapsi oli kanssa samassa pienryhmässä. Laitoin viestiä netistä löytämääni työnumeroon, ja hän soitti. Sain äidin puhelinnumeron, ainakin silloisen.
Hän kertoi myös näistä samoista ongelmista, niin että tuolla pojalla on porttikielto nykyään heille. Oli ollut koko ajan heillä, mennyt kauppaan mukaan, kerjännyt tavaraa. Ja tosiaan pyytänyt anteeksi joka kerta ja hymyillyt. Sama asia siis kuin meilläkin. Asiat vain toistuvat senkin jälkeen. Oli tulossa jopa jouluaattona.
Tämä äiti oli ollut yhteydessä pojan äitiin, ja vastaanotto oli ollut erikoinen. Äiti oli väittänyt ettei lapsi ole erityislapsi, haukkunut opettajan (minusta pienryhmässä oli tosi hyvä opettaja). Äiti oli tietoinen, että lapsi on jatkuvasti muilla. Sanonut että, kaikilla lapsilla on kavereita, ja hän luottaa lapseensa.
En tiedä kannattaako olla yhteydessä, vai saanko haukut päälleni. Puhelun aikana kyllä selvisi, miksi tilanne viimeisen vuoden aikana on mennyt tällaiseksi. Hänellä ei ole enää muita kavereita, kun pari muuta perhettä ei ole jaksanut kyselytulvaa ym.
Voihan se olla että myös tuon pojan äiti olisi oikeutettu johonkin diagnoosin, ajattelin tuota puhelinsoittoa.
Siis todellakin nyt etsit ne lapsen vanhemmat. Mistä sen tietää vaikka vanhemmat luulee lapsensa olevan tuona aikana jossain ihan muualla