Lue keskustelun säännöt.
En jaksa jatkuvasti vierasta lasta
Väsähtänyt
05.01.2020 |
Meillä on muodostunut ongelmaksi naapurustossa jossain asuva lapsi. Minulla itsellä on lievästi kehitysvammainen kymmenvuotias ja tavallinen yhdeksän vuotias poika. Olen yksinhuoltaja. Vanhempi lapsi oli ekaluokan lähikoulun pienryhmässä, ja tämä poika oli siellä hänen luokallaan. En tiedä mikä erityisyys hänellä on, ainakin ehkä ADHD.
Poika on suunnilleen joka toinen päivä ovella pyytämässä lapsiani puistoon, tai pihalle. Koska esikoiseni ei voi ulkoilla yksinään, minä joudun lähtemään myös. Ulkona lapsi ei leiki minun lasteni kanssa, vaan kyselee jatkuvasti minulta milloin mitäkin. Oletteko olleet siellä ja täällä?, milloin menette sinne tänne, milloin sinulla on töitä, miten menet töihin, siirrättekö hiekkalelut pois pihalta ja milloin, ostatteko koskaan sitä ja tätä.
Tämä on aivan loputonta. Koko aika menee siihen, että minun lapset leikkii keskenään, ja tämä lapsi kyselee tauotta. Pari kertaa, joku on soittanut, kun olemme olleet puistossa. Lapsi on kävellyt ympyrää minun vieressä, viiden minuutin päästä alkanut valittaa, että minun pitää lopettaa puhelu. Olen sanonut lapselle, että mene leikkimään. Siihen lapsi sanoo, että en nyt, ja kysymykset jatkuvat. Välillä kysymykset on liian uteliaita, ja en vastaa mitään. Hän luonnollisesti jatkaa jankuttamista.
Jossain välissä hän myös kyseli millä bussilla menemme milloin mihinkin, ja tuli sitten samaan, vaikka ei ollut menossa mihinkään. Nykyään valehtelen aina. Hän myös haluaa tietää kaikki lasten tapahtumat, että menemmekö. Koko ajan pitää olla tarkkana, ettei paljasta mitään.
Hän haluaa myös kylään, mutten enää päästä. Koska en saa rauhassa tehdä kotona mitään, koska hän seurailee. Hän on myös useasti kertonut miten sotkuista meillä on, ja milloin siivoamme, vai teemmekö sitä koskaan. Meillä on ihan siisti koti, mutta huonekalut vanhoja ja värikkäitä. Olen käsittänyt, että heillä kaikki on valkoista.
Kerran entinen anoppini oli tulossa kylään, ja kielsin lasta tulemasta lauantaina meille. Hän kysyi miksi, ja kerroin, että mummo tulee, ja vietämme hänen nimppareita. Hän tuli luonnollisesti lauantaina (poikani päästi sisään), meni keittiöön, ja alkoi syödä herkkuja. Sanoin, että minähän sanoin, että meille ei voi tulla tänään. Lapsi sanoi anteeksi, ja hymyili leveästi. Jatkoi syömistä. Sen jälkeen ei ole päässyt sisälle. On kyllä yrittänyt tulla lautapeli-iltaani, vaikka tiesi lasteni olevan isällään. Seurailee myös kauppaan, jos näkee.
Tekisi mieli kokonaan lopettaa tämä kaveruus, joka on kovin yksipuolista. Tuo lapsihan, ei edes leiki lasteni kanssa. Voiko tällaisessa tilanteessa olla edes kohtelias, kun lapsen käsitys sopivasta käytöksestä on tuollainen. En tiedä missä lapsi asuu, ja olen vanhemmatkin nähnyt vain etäältä Ovat käsittääkseni varakkaita, ja eivät eronneita. Tuntuu oudolta, että he eivät välitä missä heidän kaikille vieraille jaaritteleva lapsensa on. Lapsi on suorastaan mallikappale helposta uhrista, jollekin pervolle. Poikani kuitenkin tuntuu pitävän tuosta lapsesta... Olisiko jollakin kokemusta rasittavasta ja ahdistavasta "naapurin" lapsesta?
Kommentit (92)
Jos sun kotiin ilmestyisi samalla tavalla häiriköimään aikuinen hörhö, tai sun puheluita ulkona alkais keskeytellä joku aikuinen ihminen, jonka seuraan et ole itse hankkiutunut, niin mitä silloin tekisit? Etkö sillonkaan laittaisi rajoja ja sanoisi tarvittaessa aika suoraankin miten käyttäydytään? Ensin itketään kuinka koko kylän pitäis kasvattaa ja sitten sitä ei kuitenkaan uskalleta tehdä. Aikaas hukkaat, jos luulet voivas vaikuttaa niihin vanhempiin; eihän tuo lapsi olisi alunalkaenkaan tommonen maanvaiva, jos sen vanhemmat olisi lapsestaan kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluun ilmoitusta. Perhe ei jaksa lastaan ja tarvitsisivat tukea. Nyt se "tuki" vaan on ulkoistettu teille ja vanhemmat on tyytyväisiä kun lapsi pysyy poissa jaloista.
Pidä rajat. Itse sanon ulkona pälättäville lapsille, että nyt en enää keskustele ja mene leikkimään. Pari toistoa ja sitten olen vain hiljaa. Jos omat lapset leikkii omia juttuja niin en vaan oikeasti jaksa jatkuvaa puhetulvaa eikä se edes ole mun homma.
Välillä tuntuu, että olen tosiaan, joku turvaverkko, ja ilmainen sellainen. Aion tehdä tuon ehdottamasi, ja katkaista kyselyn, se voi myös hillitä halua olla meidän kanssa. Nyt välillä ajattelen, että onko hän omasta mielestään meidän perheen jäsen. Hän ihmetteli kovasti miksen ostanut hänelle joululahjaa. En ostanut kenellekään muille, kuin omille lapsille, ja mummoille. Kiitos
Säälittää tuo lapsi. Tee ihmeessä lastensuojeluilmoitus. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee ja ns.normaalit ihmiset kääntävät hänelle selkänsä, sitä helpommin hän altistuu esim.seksuaaliselle hyväksikäytölle. Hän varmasti nimittäin etsimällä etsii sen aikuisen tai vanhemman kaverin seuraa, jolta saa huomiota. Jos ja kun vanhempien asenne on tuo, niin ongelmia on luvassa ja kotona ei selvästikään haluta ottaa lapsesta koppia. Tällöin lastensuojeluilmoitus on paikallaan.
Kai tiedät tai olet kysynyt lapsen nimen ja sukunimen. Ota yhteyttä lapsen vanhempiin. Lapsihan ihan selkeästi häiritsee teitä. Ei lapsenkaan pidä antaa häiritä toisten kotirauhaa. Ihmeelluseltä vaikuttaa lapsen käytös, on kuitenkin jo 10 vuotias. Jos näin sanoisi niin tällaisistakohan lapsista ilmeisesti kasvaa tulevia vainoajia jotka eivät jätä rauhaan tulevaisuudessakaan kavereitaan tai naisystäviään. Kumma kun ei usko puhetta vaan tuli vaikka sanoit ei.
Ap on ollut aivan liian kiltti ja tuo vieras lapsi on alkanut käyttää valtaa ap:hen ja ap sallii sen kiltisti tapahtua. Ja sallii yhä. Vieraalle lapselle pitää laittaa rajat, vaikka se lapsi kuinka säälittäisi tai herättäisi empatiaa.
Jos vieras lapsi keskeyttää ap:n puheluita, niin sille pitää heti sanoa jämäkästi, että "ei saa keskeyttää kun aikuiset puhuu puhelimessa, mene leikkimään/keinumaan/omaan kotiin". Jos ei usko, niin pitää sanoa tiukemmin ja käskevämmin sama asia. Jos lapsi yrittää tulla käymään silloin kun ap:n perheelle ei sovi, niin häntä ei tule päästää sisällä vaan sanoa suoraan, että "meille ei tänään sovi". Jos tunkee väkisin ovesta, niin astua lapsen eteen seisomaan ja katsoa silmiin ja sanoa tiukasti, että "meille ei tänään sovi, nyt sinun pitää mennä omaan kotiin". Ihan ystävällisesti, mutta niin tiukasti, että lapsi ymmärtää, että muuta vaihtoehtoa ei nyt ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap eikö miehesi ole sanonut mitään. Olet kai kysynyt lapsen nimen ja sukunimen. En antaisi lapsen häiritä. Luulisi että miehesi sanoisi lapselle jämäkästi. Eikö tällä lapsella ole muita kavereita. Kerroit ettet tiedä missä asuu. Etkö tosiaankaan ole kysynyt. Minä kysyisin heti kun vieras lapsi tulisi meille nimen, sukunimen ja osoitteen. Ja onhan tuonikäisillä yleensä kännykkä, käske soittamaan kotia tai kysy puhnum ja soita vanhemmille.
Meillä oli naapurissa aikoinaan samankaltainen lapsi. Hän oli varakkaiden isovanhempien ja lepsujen vanhempien suuresti rakastama poika, jonka luonteenpiirteet olivat kehittyneet epämiellyttävään suuntaan, kun kotona kukaan ei koskaan pannut hänelle hanttiin.
Poika oli kova puhumaan ja änkeytyi aina aikuisten seuraan ymmärtämättä, ettei hän ja hänen puheenaiheensa kiinnostaneet muuta kuin kohteliaisuudesta vieraita aikuisia. Poika kuitenkin pyrki dominoimaan keskusteluja, joiden aiheet pyörivät enimmäkseen hänen ja hänen erinomaisten ideoittensa ympärillä.
Leikkikaverina hän oli ihan mahdoton. Legoilla rakentaessaan hän komensi muut etsimään itselleen juuri niitä paloja, mitä hän halusi upeaa visiotansa rakentaessa. Ja kun legorakentaminen loppui, piti muiden koota legot pois. Jos muut eivät halunneet, kanteli poika vanhemmilleen.
Poika oli musikaalisesti lahjakas, ja perhe tuli tätä ominaisuutta kaikin voimin. Estottomuutensa vuoksi hän pääsi lastenohjelmiin ja johonkin näytelmäänkin esiintymään. Viime vuosina häntä ei enää ole näkynyt missään - olisikohan syynä hänen omapäinen käsityksensä siitä, miten asiat on tehtävä.
Erittäin rasittava lapsi ja ihminen. Olin iloinen, kun perhe muutti etäämmälle eikä hän enää liikkunut pihapiirissämme ja lastemme kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme on kun et ole saanut kysyttyä lapsen osoitetta. Kerroit että naapuruston lapsi ja kuitenkaan et tiedä missä asuu. Minä olisin kysynyt heti nimen ja osoitteen ja puhnum. Soittaisin vanhemmille että lapsi on jatkuvasti pyrkimässä kylään ja se ei sovu meille. Kumma kun et edes soita vanhemmille että onko ok että lapsi on teillä. Ja kun on niin puhelias nii. ihme kun et ole vanhemmista kysynyt.
Tuollaisia lapsia on, vaikka itse en ole ihan noin äärimmäiseen tapaukseen törmännyt, mutta uskon täysin.
Itse sinun tapauksessasi vaan en enää lähtisi tuon lapsen kanssa ulos. Kun tulee ovelle niin sano vaan että ei olla nyt lähdössä ulos. Ei selityksiä vaan "ei vaan olla" ja ovi kiinni. Ja kuten olet tehnytkin niin älä päästä enää teille. Opeta omille lapsillesi vaikka että aina pitää kysyä äidiltä tai isältä saako kaveri tulla, ei saa päästää sisään ilman lupaa.
Vähän OT, mutta mulla oli vähän omasta syystäni tuota ongelmaa, että lapset halusivat koko ajan jutella, koska mä olen sellainen joka kuuntelee lasten juttuja mielellään ja kiinnostuneena, mutta ne normaalitkin lapset sitten helposti liimaantuivat minuun (tosin lähinnä 3-6-vuotiaina) . Se loppui kun kolmas lapseni syntyi ja en vaan enää jaksanut. Silloin uskalsin lopulta olla, ei nyt tyly, mutta todella ns. gray rock eli en enää vastaa mihinkään, menen puhelimelleni, ynähtelen välillä jotain. Sanon kysymyksiin, että en nyt vastaile enää. Kiinnitän huomioni niihin lapsiin, jotka leikkivät iloisesti keskenään ja alan esim. kannustaa heitä, jos pelaavat jotain tms. Katselen muualle, en ole huomaavinani. Hymyilen välillä vähän. En ole kuulevinani kommentteja. Tätä neuvoa et siis tarvitse koska sinun ei enää pitäisi joutua tuohon tilanteeseen lainkaan mutta siltä varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro vanhemmilleen, että lapsi ei ole tervetullut. Ja pidä ovi säpissä.
En avais ovea. Mikään pakko sitä ei ole sietää. Sinä siedät ku et uskalla kunnolla häätää sitä pentua elämästänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi asuu naapurustossa ja ap ei muka tiedä missä. Etkö ole kysynyt. Ja tulee vaikka kielletty anopin nimppareille ja istuu pöytään syömään. Miten joku antaa vieraan penskan istua ruokapöytään kuin omaansa syömään ilman lupaa. Etkö osaa sanoa että nyt pois siitä niinku olis jo. Lapsi seurailee kauppaan ja linja-autoon jne. Käske soittamaan kotiinsa ja sano että lapsi häiritsee. Jos suoraan sanon niin en usko ap:n tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla näiden rasittavinta lasten vanhemmilta kommentti. Ollaanko vain tyytyväisiä, kun maanvaiva on jonkun muun riesana?
Meidän naapurilla oli/on tämäntyyppinen lapsi, ainokainen. He ovat kyllä ihan asiansa hoitavia normikansalaisia. Minusta ongelma johtui seuraavien asioiden kombinaatiosta:
-lapsella ja isällään molemmilla jonkinlaista neurologista/sosiaalisiin taitoihin liittyvää poikkeavuutta. Lapsi saattoi isänsä hoidossa ollessaan tulla rimputtamaan meidän ovikelloa klo 20-21 välillä 5 minuutin välein, eikä isänsä tajunnut mitään. Äiti kertoi että myös pk:sta tuli palautetta sosiaalisista ongelmista.
-vanhemmat eivät ehkä jaksaneet antaa niin paljon huomiota, kuin lapsi olisi tarvinnut
-vanhemmat eivät osanneet/jaksaneet ohjata lasta sosiaaliseen käytökseen, esim. Olettivat, että menee vaan 5v eteenpäin pihalle, löytää kavereita ja leikkii siellä sitten ilman vanhempia. Joiltakin tämä ehkä onnistuu, monilta ei...
-lapsen äidillä oli se asenne, että lapsen pitää vaan mennä mukaan leikkeihin vaikka väkisin ja aina pitää ottaa mukaan., muu on kiusaamista. No se johti juuri tuohon, että lapsi soitti taukoamatta ovikelloa jos hänelle sanottiin ei. Äidillä oli hyvä tarkoitus ja idea, mutta ei auttanut lasta käytännön toteutuksessa yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juttu hoidetaan asiallisesti eikä keksitä mitään.
Pojan erityisyys aiheuttaa tämän höpöttämisen ja tunkeutumisen.
Sanon että eroon siitä pojasta päästävä.
Omalla esikoisellaan kehitysvamma ja et voi rasittaa itseäsi yhtään enempää.
Hän on jo 18 vuotta. Hänkään ei ulkoile yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla näiden rasittavinta lasten vanhemmilta kommentti. Ollaanko vain tyytyväisiä, kun maanvaiva on jonkun muun riesana?
Ovat tyytyväisiä.
Heille vedettävä rajat.
Ei todellakaan mitään lasua. Menet pojan mukana heidän kotiin ja sanot ettei saa tulla enää.
Siis miksi ap:n pitäisi jutella lapsen vanhemmille? "Anteeksi mutta lapsenne puhuu minulle liikaa". Mitä jos vaan sanot sille lapselle jos ei käy lähteä ulos. Tai tulla teille. Ja kun olette samassa tilassa niin sano sille että leikkii lapsen kanssa, äläkä vastaa sen kysymyksiin. Jos ei leiki niin sanot että lähtee sitten kotiinsa tai te lähdette pihalta kotiin kun pojallasi ei olekkaan kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Ap eikö miehesi ole sanonut mitään. Olet kai kysynyt lapsen nimen ja sukunimen. En antaisi lapsen häiritä. Luulisi että miehesi sanoisi lapselle jämäkästi. Eikö tällä lapsella ole muita kavereita. Kerroit ettet tiedä missä asuu. Etkö tosiaankaan ole kysynyt. Minä kysyisin heti kun vieras lapsi tulisi meille nimen, sukunimen ja osoitteen. Ja onhan tuonikäisillä yleensä kännykkä, käske soittamaan kotia tai kysy puhnum ja soita vanhemmille.
Olen eronnut, enkä seurustelekaan, joten miestä ei ole. Tämä poika kävi ennen harvemmin, ehkä kerran viikossa. Aluksi koulusta suoraan. Ei ollut koskaan kahtakaan tuntia. Leikki silloin jonkin verran lasten kanssa. Tämä tilanne on ollut tällainen n. vuoden. Kesällä on pitempiä taukoja, jolloin on ollut mummolassa eri puolella maata. Lapsella ei taida olla juurikaan enää kavereita. Muut vanhemmat eivät ole jaksaneet. Tiedän pojan vanhempien nimet, mutta hauilla ei löytynyt mitään. Nyt minulla on jokin numero äidille. En ole vielä soittanut.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut aivan liian kiltti ja tuo vieras lapsi on alkanut käyttää valtaa ap:hen ja ap sallii sen kiltisti tapahtua. Ja sallii yhä. Vieraalle lapselle pitää laittaa rajat, vaikka se lapsi kuinka säälittäisi tai herättäisi empatiaa.
Jos vieras lapsi keskeyttää ap:n puheluita, niin sille pitää heti sanoa jämäkästi, että "ei saa keskeyttää kun aikuiset puhuu puhelimessa, mene leikkimään/keinumaan/omaan kotiin". Jos ei usko, niin pitää sanoa tiukemmin ja käskevämmin sama asia. Jos lapsi yrittää tulla käymään silloin kun ap:n perheelle ei sovi, niin häntä ei tule päästää sisällä vaan sanoa suoraan, että "meille ei tänään sovi". Jos tunkee väkisin ovesta, niin astua lapsen eteen seisomaan ja katsoa silmiin ja sanoa tiukasti, että "meille ei tänään sovi, nyt sinun pitää mennä omaan kotiin". Ihan ystävällisesti, mutta niin tiukasti, että lapsi ymmärtää, että muuta vaihtoehtoa ei nyt ole.
Olet aivan oikeassa tuossa. En ole erityisen jämäkkä ihminen. Pitää opetella. Omien kanssa kasvatus sujuu luonnostaan, mutta vieraan kanssa on jotenkin hankalampaa.
Olisi kiva kuulla näiden rasittavinta lasten vanhemmilta kommentti. Ollaanko vain tyytyväisiä, kun maanvaiva on jonkun muun riesana?