Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut lähivanhemmat jaksatte?
04.01.2020 |
Olen 3 v. sitten kokenut eron, miehen aloitteesta. Jo avioliitossa kun lapsia jo oli, olen hoitanut itse aina lasten asiat, mutta nyt toki tilanne on vielä erilaisempi. Nuorimmalla on nepsy-asiat selvityksessä, ja vanhimmalla diagnosoitiin seurantaa vaativa krooninen pitkäaikaissairaus. Keskimmäisen kanssa omat takkunsa. Itse olen lyhentänyt työt osa-aikaiseksi, ei kaikenmaailman palavereilta, lääkärikontrolleilta ja vasukeskusteluilta täyspvtyön tekeminen onnistuiskaan. Nyt pyydän, ettette ala moralisoimaan tai keskittymään siihen, miten tähän tilanteeseen jouduin kun se ei tässä auta. Kyllä, virhevalinta tuli puolison kohdalla tehtyä ja joo, lapsia on liikaa jaksamiseen nähden. Mutta sitä en voi muuttaa.
Lapset käy isällään joka toinen vk. Loppu (asuu eri paikkakunnalla) ja lomilla pidempään. Nyt joululomalla kun sain olla viikon itsekseni (toki töissä), huomasin että olen ihan toinen ihminen, kun en ole aivan lysyssä tämän arjen kuorman kanssa. Olin iloinen, pystyin hengittää, olin rento. Olen jo karsinut elämästä kaiken ylimääräisen, kunhan saan käytyä töissä ja lasten asiat hoidettua, kotihommat jotenkuten, siinä jo täystyö. Siihen, että nuorin on 18 v., on vielä 12 v. Aikaa. Sitten olen 50 v. Miten selviän sinne asti järjissäni? Murrosiät kaikilla edessä. Mistä te muut saatte elämänvoimaa, uskoa ja toivoa?
Pyydän, ei moraalisaarnaa. Vaan vinkkejä selviytymiseen.
Kommentit (26)
Voisiko lapset olla useammin isällään? (Siinä tapauksessa, että isällä on homma hallussa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää nämä yh-naisten itkuvirret. Ja erityisesti lasten osalta.
On oma valinta tehdä enemmän kuin yksi lapsi.
Älkää tehkö niitä lapsia, kun ette jaksa niiden kanssa, tuollaisesta kärsivät lapset eniten.
Niin.. Oletko itse osannut ennakoida elämässä aivan kaiken? Kaksi lasta tuli suunnitellusti, nuorin yllätyksenä. Uskoin, että pitkä liitto kestäisi ja minulla säilyisi terveys. Myös minulle tuli fyysisiin voimiin vaikuttava sairaus, sama kuin esikoiselle. Ei aivan kaikkea vaan osaa ennakoida tai voi suunnitella. Onnittelut, jos sinulla on onnistunut elämä kaikinpuolin hyvin. Helppo se teidän miesten (oletan että olet mies) on puhua, erossa lapset jää lähes aina äidille.
En minä ole lapsia hylkäämässä, vaan vastuuni on huolehtia heistä niin hyvin kuin voin. Nyt voin vain etsiä siihen keinoja ja omaan jaksamiseeni, etten uupuisi ja menettäisi elämäniloa.
Ap
Pitääkö se yllätyslapsi sitten pitää jos on jo kaksi ennestään? Miksi yksi tai kaksi lasta ei riitä?
Kauhea ajatus, ettei lapsi olisi tervetullut perheeseen. Kyllä on kylmä ja kova ajatusmaailma joillain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää nämä yh-naisten itkuvirret. Ja erityisesti lasten osalta.
On oma valinta tehdä enemmän kuin yksi lapsi.
Älkää tehkö niitä lapsia, kun ette jaksa niiden kanssa, tuollaisesta kärsivät lapset eniten.
Niin.. Oletko itse osannut ennakoida elämässä aivan kaiken? Kaksi lasta tuli suunnitellusti, nuorin yllätyksenä. Uskoin, että pitkä liitto kestäisi ja minulla säilyisi terveys. Myös minulle tuli fyysisiin voimiin vaikuttava sairaus, sama kuin esikoiselle. Ei aivan kaikkea vaan osaa ennakoida tai voi suunnitella. Onnittelut, jos sinulla on onnistunut elämä kaikinpuolin hyvin. Helppo se teidän miesten (oletan että olet mies) on puhua, erossa lapset jää lähes aina äidille.
En minä ole lapsia hylkäämässä, vaan vastuuni on huolehtia heistä niin hyvin kuin voin. Nyt voin vain etsiä siihen keinoja ja omaan jaksamiseeni, etten uupuisi ja menettäisi elämäniloa.
Ap
Pitääkö se yllätyslapsi sitten pitää jos on jo kaksi ennestään? Miksi yksi tai kaksi lasta ei riitä?
Mun moraalikäsitykseen ei sovi abortti. En koe, että tässä on nyt oleellinen kamelinselkä 2 vai 3 lasta. Pahemmassa kunnossa olisin henkisesti, jos olisin murhauttanut oman lapseni. Ja mitä tuo jälkiviisastelu auttaa? Aloitusviestissä nimenomaan pyysin vinkkejä tähän tilanteeseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap ja muut vastaavassa tilanteessa olevat.
Ydinperheessäkin mietin (nykyisin liian usein) jaksamista ja selviytymistä kolmen lapsen kanssa. Yhdellä lapsella erityistarpeita.Hakekaa rohkeasti apua. Meillä apua on tullut sukulaisten/seurakunnan/perhetuttujen lisäksi esim MLL:n ja Hope ry:n kautta.
Itselle eniten toivoa tuo usko Jumalaan ja rukouksen mahdollisuus.
Minulla sama. Vaikka tämä maailman pahuus ja pahemmaksi meno ahdistaakin.
Ap
Ensinnäkin ap muistuta itseäsi että olet sankari, ja saat vielä palkintosi kaikesta hyvästä mitä teet lastesi eteen. :) Haali lähipiiristä ja neuvolan ja vaikka seurakunnan tai järjestöjen kautta kaikki mahdollinen apu. Etsi itsellesi henkireikiä arkeen ja voimavarojen mukaan tee lasten kanssa kaikille, myös sinulle kivoja asioita. Älä uhriudu äläkä asetu katkeran marttyyrin rooliin. En sano että tekisit näin, sanon vain että se olisi helppoa kenelle tahansa sinun tilanteessasi. ❤ Sinä ja lapsesi voitte kuitenkin kaikki paremmin jos olet voimakas ja itsenäinen, itsestäsi hyvää huolta pitävä nainen. Hienoa että voit tehdä osittaista työaikaa. Yritä hyödyntää sitäkin välillä myös itsestäsi huolehtimiseen. Vielä sanon että älä hae apua päihteistä vaan toisista ihmisistä, rakkaista harrastuksista, liikunnasta. Voimia ap!
Pitääkö se yllätyslapsi sitten pitää jos on jo kaksi ennestään? Miksi yksi tai kaksi lasta ei riitä?