Mikä vaivaa ihmistä, joka ei pidä koirista?
Nyt puhutaan pienistä ja söpöistä koirista, joista ei edes lähde karvaa, ja jotka ovat sisäsiistejä. Ymmärrän, jos joku ei pidä isoista, kuolaavista köriläistä, mutta pieni söpö koira..?
Uusi poikaystäväni ei halua koiraani kotiinsa, jos menen hänen luokseen yöksi. Sitä varten minun pitää viedä koira toiseen kaupunkiin hoitoon. Paljon helpompaa olisi, jos koiran voisi ottaa mukaan. Sehän vain syö ja nukkuu. Välillä vien sen ulos. Mies tiesi alusta asti, että minulla on koira. Jos se on niin suuri ongelma, niin miksi halusi tavata ja alkaa seurustella?!
Ex poikaystäväni oli paljon mukavampi. Hän jopa vei koiran aamulenkille vapaaehtoisesti, jotta minä sain nukkua pidempään.
Kommentit (175)
Ihminen, joka ei pidä koirista on ympäristötietoinen ja vastustaa ilmaston lämpiämistä, kohtuuttomia hiilidioksidipäästöjä ja ennen kaikkea eläinrääkkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Jo on kamalaa! Haluat miehen, joka tykkää koirastasi!?
Hävitin koirani, koska halusin mieheni. Hän ei tykkää kotieläimistä.
Hyvin on pärjätty jo 16 vuotta ilman koiraa.
Monelle koira on kumppanin korvike. Sitten siitä tuleekin kumppanien karkottaja.
Miten vaan halutaan arvottaa asiat omassa elämässä.
Pidä koirasi ja ole yksin!
"Hävitin koirani"? Mitä tarkoitat tällä?
Mä toivon sulle kaikkea mahdollista pahaa. En toivo mitään hyvää tuollaiselle hirviölle. Koko ilta meni ihan pilalle.
Miksi kaltaisesi järkyttävä ihminen ottaa koiran ja sitten "hävittää" sen ku huvittaa? Kuulostaa ihan hirveältä. Toivottavasti sulle tapahtuu pelkkiä pahoja asioita ku olet paha ihminen.
Ole elänyt pitkän ikäni ja ehdottomasti ilman koiria. En suvaitse niitä kotiini, evvk. Aivan niinkuin sinä pidät koirista ap, minä en pidä niistä, eikä siinä ole mitään sen kummempaa.
Ihan turhaa alkaa selittämääm miksi en pidä rakeista.
Vierailija kirjoitti:
Se ei tietenkään ole vaihtoehto, että luopuisin koirastani. Olen sitoutunut hoitamaan sitä siitä lähtien, kun se 10 vuotta sitten tuli kotiini. Se on minulle kuin lapsi, koska omia lapsia ei ole. En ole löytänyt hyvää, miestä, jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen. Koira on uskollisin ystäväni, joka ei koskaan petä. En voisi koskaan hylätä sitä <3 Ap
Noniin mahtavaa, tämä oli hyvä kuulla ♥️
Nyt varmasti tiedät mitä teet. Eli jos mies ei hyväksy koiraa niin että voi jatkaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ole elänyt pitkän ikäni ja ehdottomasti ilman koiria. En suvaitse niitä kotiini, evvk. Aivan niinkuin sinä pidät koirista ap, minä en pidä niistä, eikä siinä ole mitään sen kummempaa.
Ihan turhaa alkaa selittämääm miksi en pidä rakeista.
Ihminen joka käyttää koirasta sanaa "rakki" ei voi olla ihan terve päästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole elänyt pitkän ikäni ja ehdottomasti ilman koiria. En suvaitse niitä kotiini, evvk. Aivan niinkuin sinä pidät koirista ap, minä en pidä niistä, eikä siinä ole mitään sen kummempaa.
Ihan turhaa alkaa selittämääm miksi en pidä rakeista.Ihminen joka käyttää koirasta sanaa "rakki" ei voi olla ihan terve päästään.
Ohis, mutta koiraihmiset on kyllä huvittavaa kansaa. :D
/13
Vierailija kirjoitti:
Jo on kamalaa! Haluat miehen, joka tykkää koirastasi!?
Hävitin koirani, koska halusin mieheni. Hän ei tykkää kotieläimistä.
Hyvin on pärjätty jo 16 vuotta ilman koiraa.
Monelle koira on kumppanin korvike. Sitten siitä tuleekin kumppanien karkottaja.
Miten vaan halutaan arvottaa asiat omassa elämässä.
Pidä koirasi ja ole yksin!
Toivottavasti ukkos jättää sut ja vaihtaa nuorempaan 😂
Ei kaikki tykkää kissoistakaan, ihmisistä, päärynöistä tai jauhelihasta. Ihmiset vaan nyt on sellasia.
Ihmettelen, miten joku jaksaa tehtailla näitä provoaloituksia. Olisiko mitään muuta tekemistä? Ei tietenkään.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä enkä sellaisten ihmisten kanssa ole muuta kuin pakollisissa tilanteissa. Jotain vikaa on ihmisessä, joka ei arvosta muita elämänmuotoja kuin ihmiselämää. Tosin, olen huomannut, että ihminen joka ei kunnioita eläimiä, ei yleensä kunnioita ihmisiäkään.
Varmaan liika älykkyys vaivaa. Tai pikemminkin rakkihulluja vaivaa älyn puute.
Koirat ovat ihania, mutta omistajat voivat kyllä monesti olla h*lvetin ärsyttäviä niiden kanssa. Kaikki se mössön-sössötyspuhe ja huono käytös, mikä selitetään sillä, että "mun koira on paras, joten mulla on oikeus toimia sen kanssa miten vain ja tottakai siitä tykkäävät kaikki muutkin yhtä paljon kuin minä".
Vierailija kirjoitti:
Se ei tietenkään ole vaihtoehto, että luopuisin koirastani. Olen sitoutunut hoitamaan sitä siitä lähtien, kun se 10 vuotta sitten tuli kotiini. Se on minulle kuin lapsi, koska omia lapsia ei ole. En ole löytänyt hyvää, miestä, jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen. Koira on uskollisin ystäväni, joka ei koskaan petä. En voisi koskaan hylätä sitä <3 Ap
Jos se on jo 10 vuotta sitten tullut sulle, niin ratkaisu on selvä. Menette miehen kanssa edelleen samalla systeemillä ja kun koirasi kuolee muutaman vuoden päästä, niin mietitte sitten uudestaan. Näin kummankaan ei tarvitse luopua mistään. Ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä enkä sellaisten ihmisten kanssa ole muuta kuin pakollisissa tilanteissa. Jotain vikaa on ihmisessä, joka ei arvosta muita elämänmuotoja kuin ihmiselämää. Tosin, olen huomannut, että ihminen joka ei kunnioita eläimiä, ei yleensä kunnioita ihmisiäkään.
Mistä tiedät että joku ei pidä eläimistä?
Mä pidän koko luontoa ihmeellisenä ja ainutkertaisena. Yksittäisistä asioista luonnossa en pidä, juuri typeristä haisevista koirista ja ampiaisista.
Mitään pahaa en kyllä noille halua, vaikkakin joskus mietin mitä hyötyä pilalle jalostetusta koirasta, täistä ja ampiaisista on luonnolle.
Tosi kurja tilanne ap. Aika paljon tuo aiheuttaa ristiriitoja, erityisesti jos yhteenmuutto on jossain kohtaa suunnitteilla.
Mä en kyllä ymmärrä miksi sellaisessa ihmisessä olisi automaattisesti jotain vialla, joka ei pidä eläimistä. Eri asia tietysti psykopaatit yms.
Ehkä en ymmärrä, koska itse kuulun niihin joita eläimet ei kiinnosta. Onhan ne lemmikit ihan söpöjä enkä tietenkään toivo niille mitään pahaa, mutta en myöskään tiedä mitään puuduttavampaa kuin joutua kahvipöydässä kuuntelemaan jonkun tutun koiratarinoita ja katselemaan niiden kuvia. Silti kuitenkin kohteliaasti kuuntelen 😄.
Koirissa ärsyttää hajut, kuola, karvat, räksytys, kiehnääminen, ruuan kerjääminen ja hyppiminen. Niin perseestä mennä koiraperheeseen kylään, kun tietää että ovikello kun soi, alkaa puolen tunnin haukkuminen/räksytys, pomppiminen niin että saa pelätä vaatteiden/sukkisten hajoamista jne jne. / sellaiset koirat on jees, mitkä vaan hengaa eikä tule väkisin lähelle, sellaisia saatan jopa rapsuttaa :)
Muutenkin lemmikkien pitäminen on jotenkin tosi outoa. Eläimet kuuluu luontoon, toki jalostetut eläimet ei siellä pärjää. Jalosta ostakaan en ymmärrä kyllä yhtään.
Onneksi mun aviomies on samalla aaltopituudella tässä asiassa. Vakuutan että ollaan kivoja ja sydämellisiä ihmisiä, vaikka ei tykätä eläimistä. Lapsia kyllä viedään katsomaan eläimiä ja saavat niistä tykätä ihan rauhassa.
Lapsena aggressiivinen koira kävi yllättäen (ilman syytä) päälleni ja tämän jälkeen olen pelännyt koiria. En myöskään pidä ylivilkkaista koirista enkä räksyttäjistä (joita useat pienet koirat tuntuvat olevan).
En toivo kenenkään rakkaalle lemmikille mitään pahaa, mutta en halua yhtäkään koiraa lähelleni.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena aggressiivinen koira kävi yllättäen (ilman syytä) päälleni ja tämän jälkeen olen pelännyt koiria. En myöskään pidä ylivilkkaista koirista enkä räksyttäjistä (joita useat pienet koirat tuntuvat olevan).
En toivo kenenkään rakkaalle lemmikille mitään pahaa, mutta en halua yhtäkään koiraa lähelleni.
Mua on muuten myös purrut kaksi koiraa. Toinen niin että meinasi käydä oikeasti huonosti, toinen vain näykkäisi. Ilman syytä molemmat.
/13
Vierailija kirjoitti:
Ihminen jolla ei ole ollut omaa koiraa ei voi tietää sitä, miten tärkeäksi se koira ihan oikeasti muodostuu. Siksi tuollaiset ihmiset eivät kykene edes asettumaan koiranomistajien asemaan, koska eivät he tiedä sitä miten älyttömän tärkeiksi ne omat koirat tulevat. Niistä tulee rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa eletään elämää ja koetaan valtavasti erilaisia asioita.
Niin, voi olla että eivät voikaan. Mutta niinhän se tässä maailmassa usein on, että ihmiset eivät aina ymmärrä toisiaan. Silloin kannattaa pariutua sellaisen kanssa, joka ymmärtää. Ihan yhtä lailla koiranomistajat eivät aina tunnu tajuavan, että joku ei halua olla lähikontaktissa heidän koiransa kanssa, tai että joku saattaa vaikka pelätä koiria. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen joutunut pyytämään, että "voisitko ottaa koiran kauemmas".
Joskus menimme lapsen kanssa sovittamaan facebook-kirppiksellä myynnissä olevaa vaatetta. Viestitellessä tuli ilmi, että asunnossa on koira. Kysyin, olisiko mahdollista, että koira olisi toisessa huoneessa, kun lapsi ei ole tottunut koiriin. Kuulemma oli aivan ok. No, kuinkas sitten kävikään? Kun menimme paikalle, syöksyi ensimmäisenä ovesta käytävään isohko haukkuva koira, minkä seurauksena lapsi sai hysteerisen itkukohtauksen. En keksinyt tähän muuta selitystä kuin tarkoituksellisen halun kiusata. Myyjä olisi viesteissään voinut vaikka sanoa, että koiraa ei voi eristää toiseen huoneeseen - se olisi ollut ok, toki emme silloin olisi tulleet paikalle, mutta en olisi tätä jäänyt miettimään. Sen sijaan tuo tarkoituksellinen koiralla kiusaaminen jäi mieleen erittäin epämiellyttävänä kohtaamisena.
Vierailija kirjoitti:
Se ei tietenkään ole vaihtoehto, että luopuisin koirastani. Olen sitoutunut hoitamaan sitä siitä lähtien, kun se 10 vuotta sitten tuli kotiini. Se on minulle kuin lapsi, koska omia lapsia ei ole. En ole löytänyt hyvää, miestä, jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen. Koira on uskollisin ystäväni, joka ei koskaan petä. En voisi koskaan hylätä sitä <3 Ap
No niin, sulle on sitten selvää, mitä teet. Tai ehkä sulle on koko ajan ollutkin, ja ehkä et tuon suhteen tarvinnutkaan ratkaisua palstalta vaan ainoastaan selitystä siihen, miksi mies ei tykkää koirista. Miehen syihin ei voi sanoa mitään - jotkut eivät vaan tykkää. Joillain voi olla huonoja kokemuksia koirista, jotkut taas eivät muuten vaan tykkää. Mutta sinä tykkäät, ja on tietysti hyvä, että siinä tapauksessa sulla on rakas lemmikki. Nyt sulla on sitten enää kaksi vaihtoehtoa: joko eroat miehestä ja toivot joskus löytäväsi miehen, jonka kanssa natsaa (ainakin sen verran, että sekä sinä tykkäät hänestä että hän sinusta ja myös koirastasi), tai sitten seurustelet tämän nykyisen kanssa, mutta järjestät niin, että hänen ei tarvitse seurustella sun koirasi kanssa.
Helpointa tietysti olisi, jos koiraihmiset pariutuisivat keskenään samoin kuin ne, jotka eivät koirista välitä. Hankalaa tietty, jos ei niin helposti löydä kumppania, ja sitten se ainoa, jonka saa/löytää, ei olekaan koirista samaa mieltä.
Se ei tietenkään ole vaihtoehto, että luopuisin koirastani. Olen sitoutunut hoitamaan sitä siitä lähtien, kun se 10 vuotta sitten tuli kotiini. Se on minulle kuin lapsi, koska omia lapsia ei ole. En ole löytänyt hyvää, miestä, jonka kanssa olisi voinut perustaa perheen. Koira on uskollisin ystäväni, joka ei koskaan petä. En voisi koskaan hylätä sitä <3 Ap