Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka ei pidä koirista?
02.01.2020 |
Nyt puhutaan pienistä ja söpöistä koirista, joista ei edes lähde karvaa, ja jotka ovat sisäsiistejä. Ymmärrän, jos joku ei pidä isoista, kuolaavista köriläistä, mutta pieni söpö koira..?
Uusi poikaystäväni ei halua koiraani kotiinsa, jos menen hänen luokseen yöksi. Sitä varten minun pitää viedä koira toiseen kaupunkiin hoitoon. Paljon helpompaa olisi, jos koiran voisi ottaa mukaan. Sehän vain syö ja nukkuu. Välillä vien sen ulos. Mies tiesi alusta asti, että minulla on koira. Jos se on niin suuri ongelma, niin miksi halusi tavata ja alkaa seurustella?!
Ex poikaystäväni oli paljon mukavampi. Hän jopa vei koiran aamulenkille vapaaehtoisesti, jotta minä sain nukkua pidempään.
Kommentit (175)
Jo on kamalaa! Haluat miehen, joka tykkää koirastasi!?
Hävitin koirani, koska halusin mieheni. Hän ei tykkää kotieläimistä.
Hyvin on pärjätty jo 16 vuotta ilman koiraa.
Monelle koira on kumppanin korvike. Sitten siitä tuleekin kumppanien karkottaja.
Miten vaan halutaan arvottaa asiat omassa elämässä.
Pidä koirasi ja ole yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeeni kun vein tyttiksen koiran salaa piikille ja väitin ettö karkasi. Oli vanhemmillaan joulunvietossa ja minä omillani, mutta koska olen salaa teettänut tyttiksen kodin avaimesta kopion kävin viemässä rakin hoitaja/ ulkoiluttajateinin lähdettyä. Muista eläimistä pidän, mutta koiea on raskasta viedä lenkille jasyö myös paljon. Lisäksi parisuhteemme voi paljon paremmin, kun tyttis haki lohtua ja läheisyyttä rakkaan vuffen kadottua ja syliä minä tarjosinkin.
eteenkin en pienistä, ovat kaikki täysin mielenvikaisia ja ovat yleinen vaara kaikkialla minne niitä viedään. Isotkin ovat kaikki potentiaalisia tappajia.
Ei yhtään mikään. Eivät kaikki ihmiset pidä koirista. Se olisi eri asia, jos sellaisella tyypillä olisi pakottava tarve tuhota kaikki maailman koirat mutta silkka pitämättömyys niistä ei ole mikään ongelmaisen ihmisen merkki.
t. koiraihminen
Vain persoonallisuushäiriöinen voisi tehdä tuollaisen tempun, että antaisi sinun ihastua itseensä, vaikka tietää, että sinulla on koira, eikä hän voi sietää niitä. Juokse vielä, kun voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisessä,joka ei pidä eläimistä on jotain vikaa.Jonkinlaista empatian puutetta,tunnekylmyyttä.
Niistä kannattaa pysytellä erossa,ei ole normaalia.
Tätähän on tutkittu ja se on ihan totta, että tällaisella ihmisellä on tunnekylmyyttä ja empatian puutetta eli samoja piirteitä mitä yleensä rikollisillakin on.
En tarkoita, että jokaisen pitäisi haluta juuri itselleen lemmikkieläin, mutta ei todellakaan ole normaalia VIHATA niitä tai haluta niille pahaa. Lemmikkieläimet (ja muutkin eläimet) on kuitenki todellisuudessa tosi viattomia ja on todella sairasta vihata niitä. Kyllä se kertoo siitä, että on jollain tavalla tunnekylmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
eteenkin en pienistä, ovat kaikki täysin mielenvikaisia ja ovat yleinen vaara kaikkialla minne niitä viedään. Isotkin ovat kaikki potentiaalisia tappajia.
Kyllä niitä potentiaalisia tappajia on toiset ihmiset, ei koirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeeni kun vein tyttiksen koiran salaa piikille ja väitin ettö karkasi. Oli vanhemmillaan joulunvietossa ja minä omillani, mutta koska olen salaa teettänut tyttiksen kodin avaimesta kopion kävin viemässä rakin hoitaja/ ulkoiluttajateinin lähdettyä. Muista eläimistä pidän, mutta koiea on raskasta viedä lenkille jasyö myös paljon. Lisäksi parisuhteemme voi paljon paremmin, kun tyttis haki lohtua ja läheisyyttä rakkaan vuffen kadottua ja syliä minä tarjosinkin.
Vaikka tämä tarina provo onkin niin on kyllä niin sairas provo, että mene nyt herranjestas hoitoon ja hanki joku lääkitys itsellesi! Kipeä olet.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole allergiaa, joten siitä ei ole kyse. Allergia olisi totta kai ymmärrettävä syy.
En vain voi ymmärtää, miksi mies alunperinkään halusi alkaa seurustelemaan, vaikka tiesi, että minulla on koira. Ap
Ehkä hän ei osannut arvata, millainen ongelma asetelmasta syntyisi. Tiedän ihmisen, joka alkoi tapailla ihmisen kanssa, jolla oli koira, ehti jo ihastuakin - ja sitten kävikin jossain vaiheessa ilmi, että toinen osapuoli halusi koirien nukkuvan samassa sängyssä. Eihän se juttu voinut jatkua, kun toinen kerran halusi koirat sänkyyn ja toinen ehdottomasti ei. Mutta eihän tällaisia aina arvaa etukäteen.
Ehkä mies ei tajunnut, että suhde koiriin muodostuisi ongelmaksi. Ehkä hän kiinnostui sinusta sen verran paljon, että halusi uskoa kaiken sujuvan. Ehkä hän on koko ajan kuvitellut, että kaikki sujuu, kun olet vienyt koirat hoitoon.
Tässä onkin nyt tosiaan kolme vaihtoehtoa. Joko eroatte, eli valitset koiran miehen sijaan. Tai sitten hankit koiralle uuden kodin eli valitset koiran miehen sijaan. Tai sitten olette yhdessä, asutte eri osoitteissa (sinulla on se koira siellä) ja aina kun menet miehen luo, hankit koiralle hoitajan. Mikä vaihtoehto kuulostaisi parhaalta tai vähiten huonolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä olisi alkanut seurustelemaan, jos olisin tiennyt, että koira on hänelle ongelma. Nyt on tunteet jo pelissä, niin eroaminen ei ole niin helppoa... Kesti tosi pitkään, että löysin edes tämän poikaystävän. Ap
Sitten onkin mukavaa jos mies saa sinut luopumaan koirasta ja kohta sitten tuleekin ero.
Ennemmin mä olisin yksin kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka näkemykset ovat noin erit kuin itselläni. Mulle koirat on ainakin perheenjäseniä ja harrastuskavereita ja siten tärkeä osa mielekästä elämää.
Ihminen jolla ei ole ollut omaa koiraa ei voi tietää sitä, miten tärkeäksi se koira ihan oikeasti muodostuu. Siksi tuollaiset ihmiset eivät kykene edes asettumaan koiranomistajien asemaan, koska eivät he tiedä sitä miten älyttömän tärkeiksi ne omat koirat tulevat. Niistä tulee rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa eletään elämää ja koetaan valtavasti erilaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halua koiraa kotiini. Sisäkissoja ollut kyllä useita ja koiristakin pidän, mutta pidän koiraa (koosta huolimatta) aina jotenkin likaisena otuksena. Siinä syy, miksi minun talooni ei koira tule.
Toki kissoistakin karvaa lähtee ja hiekkalaatikon ympäriltä joutuu imuroimaan päivittäin, mutta jos vertaa äitini taloon, jossa on pieniä koiria, niin kyllä mun kämppäni on samoilla siivoustavoilla huomattavasti siistimmän oloinen..
Mutta. Ei tuollaisesta parisuhteesta mitään tule, liian "iso" erimielisyys ihan perusasioissa. Sama kun minä jättäisin saman tien miehen, joka ei kissoja hyväksy, koska en ala luopumaan itselleni tärkeistä lemmikeistä orastavan parisuhteen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä tuollainen nipo kävelemään!
Miten teidän yhteiselosta voi koskaan tulla mitään jos se asennevammainen mies on päättänyt olla tulematta koirasi kanssa toimeen?
En ikinä suostuisi noihin järjestelyihin!
Jos se mies oikeesti välittäis susta tosi paljon niin koira kaupan päälle sun kanssasi ei olisi mikään ongelma. Jos se mies oikeasti tuntisi sua kohtaan todella vahvoja tunteita, ei se koira haittaisi mitään.
Itse jättäisin välittömästi tuollaisen miehen. Joskus on hyvä kuunnella järkeä mieluummin kuin tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vain persoonallisuushäiriöinen voisi tehdä tuollaisen tempun, että antaisi sinun ihastua itseensä, vaikka tietää, että sinulla on koira, eikä hän voi sietää niitä. Juokse vielä, kun voit!
Avaappas mulle vähä paremmin tätä väitettä?!
Hienoa yleistämistä, minulla on persoonallisuushäiriö diagnoosi/diagnooseja, mutta tiedän miten ihmisiä kohdellaan ja sinun esimerkki ei mahdu mun ymmärrykseen.
Pettäminen tai mikään muukaan paskamainen toiminta ei kuulu myöskään repertuaarin.
Odotan innolla perustelujasi!
Erootte kuitenkin. Et sä nyt oikeasti voi laittaa omaa rakasta koiraasi toiselle omistajalle jonkun uuden miehen takia?!? Joka vaikuttaa muutenkin narsistiselta jo kaiken tämän perusteella. Erootte kuitenkin ja sinä katkeroidut jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Etsitte koirasi kanssa sinulle uuden miehen. Tämä on nyt siskon neuvo: eroa.
Vierailija kirjoitti:
Jo on kamalaa! Haluat miehen, joka tykkää koirastasi!?
Hävitin koirani, koska halusin mieheni. Hän ei tykkää kotieläimistä.
Hyvin on pärjätty jo 16 vuotta ilman koiraa.
Monelle koira on kumppanin korvike. Sitten siitä tuleekin kumppanien karkottaja.
Miten vaan halutaan arvottaa asiat omassa elämässä.
Pidä koirasi ja ole yksin!
Muuten ok, mutta hävittää on kamala sana. Toivottavasti annoit sen hyvään kotiin.
Entä, jos pitää muista eläimistä, mutta ei koirista?