Lue keskustelun säännöt.
Ketoilemalla kuntoon 2020. Muita innokkaita?
02.01.2020 |
Eilen se alkoi, kuukausia pohdittu elämäntapamuutos. Tarkoitus olisi tulevan vuoden aikana saada painoa pois reilusti, sekä energiaa ja eloa muutenkin elämään. Olisiko muita innokkaita tähän mukaan? Voitaisiin jakaa tuntoja tässä ketjussa vuoden aikana 😊 Mitat ja valokuvat otan tänään kun eilen en ehtinyt. Keto kickstartin ostin myös itselleni joululahjaksi ja siihen olen nyt perehtynyt. Ajattelin pitää tipattoman tammikuun nyt alkuun. Aamut alkavat rasvakahvin voimalla ja kaksi ateriaa olen nyt syönyt sen lisäksi päivän aikana. Ei ole nälkä! Elektrolyyttijuomaa nautin myös välttääkseni heikotuksen. Viikonloput voivat alkuun olla hankalia...innokkaasti mietin jo kuitenkin erilaisia ketoreseptejä. 😊
Kommentit (484)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tehneet pizzaa fat head-taikinasta? Onhan se vähän ällöttävää kun niin paljon juustoa ja rasvaa mutta maistuu paremmalle kuin kukkakaalipohja ainakin.
Oon tehny. Ehkä paras vhh pizzapohja. Usein kumminkin teen pizzan pohjattomana piirakkavuokaan tai sitten jauhelihalevyn päälle kokoan täytteet.
Kukkakaaliohjeet on ihan hirveitä. Tykkään kyllä kukkakaaligratiinista, kukkakaalista sosekeiton yhtenä osakkaana tai höyrytetystä kukkakaalista voisulan kanssa, mutta pizzapohjaksi, riisiksi, rieskaksi tai perunamuusin korvikkeeksi se ei oikein toimi.
Eikö sitä voi kutsua vuoaksi tai paistokseksi? Ei se ole pitsaa ilman pohjaa tai jonkun täysin random aineen päälle kasattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen mukaan.
Itse olen karppaillut on/off parisenkymmentä vuotta. Ekaa kertaa 2000-luvun alussa kun homma vasta tuli ensimmäistä kertaa Suomeen ja silloin se toimi loistavasti. Homma loppui siihen, että sain ihmeellisiä lihasnykimisiä ympäri kehoa, pelästyin, että mullaki joku kaamea neurologinen sairaus, tyyliin ALS ja lopetin.Ei ollut. Nykimiselle ei löydetty mitään syytä, loppui aikanaan monen vuoden kuluttua. Sen jälkeen olen ketoillut paljon huonommalla menestyksellä ja paljon lyhyempiä jaksoja. Joten kaikki aina loppuu, kun en laihdu kunnolla, jään junnaamaan johonkin painoon. Nykyisin ylipainoa on jo kiitettävät 30kg ja se on seurausta lukuisista laihdutusyrityksista, joiden jälkeen olen lihonut aloituspaikka korkeampaan painoon.
Suurin ongelma on kuitenkin seuraava (ja tähän toivoisin vertaistukea): pari kolme viikkoa ketoilua sujuu hyvin, sen jälkeen maailma alkaa muuttua jotenkin ”harmaaksi” ja ”yhdentekeväksi”, mistään ei tunne mitään erityistä iloa. Varsinkin syöminen on sellaista tylsää vatsan mekaanista täyttämistä (vaikka osaan laittaa erilaisia ketoruokia). Ja ennen kaikkea on sellainen yleisesti ”hövelö” olo, niin kuin nälkä vähän kovertasi sisuksissa, vaikka mahan on ahtautunut aivan täyteen sallittuja ruokia. Jotenkin ne ketoruoat eivät tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin hiilarimössö.
T. Exfat
Tuo nykiminen on voinut johtua elektrolyyttien puutteesta mikä on ketolla yleistä. Ketolla kannattaa syödä normaalia enemmän elfktrolyyttejä, eli kaliumia, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia.
Hei, päsekö n 50g/päivä hiilareilla ketoosiin?
Vierailija kirjoitti:
Hei, päsekö n 50g/päivä hiilareilla ketoosiin?
Se selviää vain kokeilemalla, koska se on yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Hei, päsekö n 50g/päivä hiilareilla ketoosiin?
Se on ihan yksilöllistä ja selviää kokeilemalla. Hiilarien määrän lisäksi vaikuttaa myös ateriavälien pituus. Mulla 50g päivässä pitää mut poissa ketoosista, mutta hyvin lähellä sitä ketoosiin menemisen rajaa. Olo on hyvä, mässyhimot poissa ja olon muutenkin hyvänä ja virkeänä. Mulle ketoosi aiheuttaa ikäviä oireita ja siksi pyrin sitä välttämään, vaikkei lyhyestä ketoosissa piipahtamisesta haittaakaan ole. Illalla ennen nukkumaan menoa en saa olla ketoosissa tai nukkumisesta ei tule mitään. Siksi säästän hiilarit mielellään iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään kokemusta, että ketolla verensokerit laskevat liian alas? Minulla on verensokereissa muutenkin hieman häikkää, joten verensokerien liika laskukin johtunee siitä.. Haluaisin päästä ketoosiin, mutta sen verran matalilla hh-määrillä että ketoosin saavuttaisin, laskevat verensokerini aivan liian alas (jopa alle 3). Jos jollain on kokemuksia toistuvista hypoglykemioista ketolla, niin kiinnostaisi kuulla. Oletko onnistunut löytämään hiilarimäärän, jolla pääset ketoosiin eivätkä verensokerit laske liikaa?
Sopiiko ketoilu sokeritautisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ongelmia suun kuivumisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko ketoilu sokeritautisille?
Sopii, vhh on juurikin sellainen ruokavalio, millä diabetesta pitäisi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko ketoilu sokeritautisille?
2-tyyppiin sopii, koska puhkeaa yleensä omista elintavoista, mutta 1-tyyppi on sitten eri juttu.
Jotain me teemme väärin kun 2-tyypin Diabetes on jo satojen tuhansien suomalaisten vitsaus. Kun ajoissa aloittaa elämäntapamuutoksen/painonpudotuksen, voimme välttyä ko. tautiin sairastumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko ketoilu sokeritautisille?
2-tyyppiin sopii, koska puhkeaa yleensä omista elintavoista, mutta 1-tyyppi on sitten eri juttu.
Jotain me teemme väärin kun 2-tyypin Diabetes on jo satojen tuhansien suomalaisten vitsaus. Kun ajoissa aloittaa elämäntapamuutoksen/painonpudotuksen, voimme välttyä ko. tautiin sairastumisen.
Aivan, jotain teemme väärin. Onko sulla hajuakaan, mitä se voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut vielä diabetes kakkosta, mutta sokerien kanssa ongelmia. Kahdessa viimeisessä raskaudessa aamupalalla nautitut hiilarit näkyi aina kohonneena sokerina neuvolan virtsatestissä. Jouduin kummassakin raskaudessa sokerirasitukseen ja kehoituksen raskausdiabetesruokavalioon, joka myöskin piti edelleen sokeria koholla. Kummallakin kerralla vauva oli jättikokoinen, liki 5kg. Silloin varoiteltiin, että voisin myöhemmin sairastua d2:een. Minä päätin olla sairastumatta.
Vuosi viimeisen vauvan syntymän jälkeen, imetyksen loputtua, aloitin tosissani alakarppaamaan. Sitä ennen jo järkeistin hiilarien määrää ja laatua. Olo parani nopeasti.
Viimeisimmissä labroissa sokeri oli vuonna 2019 5,4 ja vuonna 2016 5,7.
Kolesterolikin näyttäisi olleen
2016 kokonais kole 5,3 HDL 2,35 LDL 3,00 trigly 0,8
2019 kokonais kole 5,2 HDL 2,60 LDL 2,56 trigly 0,55
Hiilihydraatteja viiteenkymmeneen grammaan päivässä rajoittavalla runsaasti eläinrasvaa sisältävällä ruokavaliolla jo toista vuosikymmentä.
Eli juu, kaikki karppaus, myös keto vaikuttaa suotuisasti verensokeriin ja moneen moneen muuhunkin kropan toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ongelmia suun kuivumisen kanssa?
Oli alussa, meni ohi noin kolmessa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko ketoilu sokeritautisille?
2-tyyppiin sopii, koska puhkeaa yleensä omista elintavoista, mutta 1-tyyppi on sitten eri juttu.
Jotain me teemme väärin kun 2-tyypin Diabetes on jo satojen tuhansien suomalaisten vitsaus. Kun ajoissa aloittaa elämäntapamuutoksen/painonpudotuksen, voimme välttyä ko. tautiin sairastumisen.
Aivan, jotain teemme väärin. Onko sulla hajuakaan, mitä se voisi olla.
On, liikaa hiilaria. Ruotsissa keto-ruokavalio on jo virallisena hoitomuotona 2-tyypin diabeteksessa. Suomessa ehkä jo sadan vuoden päästä.
Onko korona kaatanut ketoilun?
Täällä ei.
Hiljaiseloa kotoilun, työssäkäynnin, ulkoilun ja hyvien syömisten merkeissä.
Ketoosin kanssa ei kannata leikkiä. Siinä kehon tilassa kehoon alkaa muodostua asetonia, joka on tällä hetkellä vahvin ehdokas itsesyttymiselle. Eräästä uhrista mitattiinkin melko korkeita asetonipitoisuuksia vähiten tai ei ollenkaan vaurioituneista kehon osista.
Nostetaanpas taas.
Mitenkäs teillä muilla on sujunut?
Minulla paras kevät varmaan ikinä. Kevätväsymys on ollut hyvin siedettävää, kesäaikaan siirtyminen sujui lempeämmin kuin aiempina vuosina. Koronatilanteesta huolimatta, tai ehkä sen ansiosta, ketoilu on sujunut helposti. Kaikki ateriat on tullut syötyä omasta padasta, eikä sosiaalisia pakkopullia ole ollut tarjolla, kun mitään kokouksia tai juhlia ei ole ollut. Työssä olen kuitenkin käynyt ihan normaalisti, kun ei ole etätyömahdollisuutta.
Edelleenkään en mittaa enkä punnitse itseäni, mutta samat vaatteet mahtuu ylle kuin ennenkin, ja tiettyä väljyyttä olen ollut havaitsevinani joidenkin ennen tiukempien vaatekappaleiden kohdalla.
Päivän aterioita tänään: vapaapäivä
Aamiaisella kahvia täysmaidolla.
Lounas, hirvi-juureskiusausta lisävoilla, muutama koristerehu.
Päivälliseksi suunnitteilla tortilloja perheelle. Itse jätän sen vehnälätyn syömättä ja kokoan jauhelihaseoksesta+rehuista salaatin ja siihen kylkeen ranskankermasta ja kotimajoneesista sekoitetun soosin. Kahvia täysmaidolla jälkkäriksi.
Päivällä, eli kohta, ajattelin käydä tutkimassa lähiympäristön hortatilanteen. Nokkosia tiedän jo olevan, koska työnsin käteni sellaiseen. Lipstikkaa ja ruohosipuliakin pilkistää, mutta luonnonkasvien tilanne kiinnostaisi.
Minulla kaatui siihen, että annoin itselleni luvan mässyttää lohdullisia hiilareita, kun pandemia ja mahd maialmanloppu tulossa...No nyt olen lisäksi vielä entistä läskimpi
Osaisiko kukaan auttaa täällä sitten, kun yleisellä puolella turha kysellä näitä :D
eli olen normaalipainoinen 30v nainen, joka ei koskaan ole ollut ylipainoinen, mutta kärsin ihan järkyttävästä ärtyneen suolen oireyhtymästä (en myöskään siedä laktoosia), jossa pahin oireilu pyörii viljojen, sipulien yms., laktoosin/maidon ympärillä.
Harrastan juoksua ja kestävyysurheilua yleensäkin, ja olen ketoillut aiemmin 4-5kk. Ketoiluni loppui tosiaan siihen, kun a) liikunnasta ei tullut mitään ja b) olin ihan helkkarin masentunut ja vetämätön koko ajan. Tämä ei tosiaan helpottunut sitten millään.
Vatsani voi ketoillessa uskomattoman hyvin verrattuna mihinkään muuhun (edes vhh ei auta samalla tavalla).
Olen paljon onnellisempi, kun syön viljoja ja hiilareita, mutta fyysisesti voin tosi huonosti eli sarjassamme tällä viikolla olen töissä käynyt vessassa n. 4-8 kertaa päivässä, koska söin kaiketi maitoa/viljoja alkuviikosta ja vatsa ollut totaalikuralla siitä asti.
Pitäisikö kokeilla vhh:ta jotenkin kummiskin vielä niin, että hiilarit on korkeammalla? Jos yritän saada ne hiilarit ihan keinotekoisesti sitten vaikka riisistä, kun se nyt ei niin paljoa mahaa haittaa.
Kamala epätoivo iskee, kun turpoan ja vain kakkaan syödessäni virallisterveellisesti, mutta vhh/keto aiheuttaa hirveän alakulon ja väsymyksen enkä pysty todellakaan treenaamaan. APUA!
Tulen mukaan.
Itse olen karppaillut on/off parisenkymmentä vuotta. Ekaa kertaa 2000-luvun alussa kun homma vasta tuli ensimmäistä kertaa Suomeen ja silloin se toimi loistavasti. Homma loppui siihen, että sain ihmeellisiä lihasnykimisiä ympäri kehoa, pelästyin, että mullaki joku kaamea neurologinen sairaus, tyyliin ALS ja lopetin.
Ei ollut. Nykimiselle ei löydetty mitään syytä, loppui aikanaan monen vuoden kuluttua. Sen jälkeen olen ketoillut paljon huonommalla menestyksellä ja paljon lyhyempiä jaksoja. Joten kaikki aina loppuu, kun en laihdu kunnolla, jään junnaamaan johonkin painoon. Nykyisin ylipainoa on jo kiitettävät 30kg ja se on seurausta lukuisista laihdutusyrityksista, joiden jälkeen olen lihonut aloituspaikka korkeampaan painoon.
Suurin ongelma on kuitenkin seuraava (ja tähän toivoisin vertaistukea): pari kolme viikkoa ketoilua sujuu hyvin, sen jälkeen maailma alkaa muuttua jotenkin ”harmaaksi” ja ”yhdentekeväksi”, mistään ei tunne mitään erityistä iloa. Varsinkin syöminen on sellaista tylsää vatsan mekaanista täyttämistä (vaikka osaan laittaa erilaisia ketoruokia). Ja ennen kaikkea on sellainen yleisesti ”hövelö” olo, niin kuin nälkä vähän kovertasi sisuksissa, vaikka mahan on ahtautunut aivan täyteen sallittuja ruokia. Jotenkin ne ketoruoat eivät tuo samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin hiilarimössö.
T. Exfat