Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä ja entä itse, onko äitiys sinulle elämäsi tärkein projekti vai luontainen jatkumo omaan elämään?
02.01.2020 |
Ja kummalla tavalla ajattelit etukäteen, että tulet olemaan äiti?
Vertaan kahta tuttuani. Toinen tuntuu olevan aika normaali ja zen, ei hätkähdä jos lapsi sairastelee tai kaikki ei mene putkeen, hoitaa asiat varmasti ja tasaisesti. Tällaista perhettä kun katselee niin elo näyttää ihan kivalta.
Toinen ottaa lähikontaktia jo kynnyksen yli hypätessä, että nyt on tiheän imun kautta ja tandemimetystä. Sormiruokailu ja tässä tämä nettisivu. Lääkäri ei tiedä mitään, neuvola ei tiedä mitään ja mies ei tiedä mitään. Äitiys on ennen kaikkea tietoa, ja eniten tietoa on eniten äitiyttä. Vähemmän tietävät on vähemmän äitejä.
Sivusta katsottuna äiti kaksi on äärimmäisen stressaava. Mutta onko se sitten parempaa lapselle? Ekassa perheessä tuntuu olevan mukavaa, vaikka onkin korviketta ja sormiruokailua ei. Äiti kaksi taas tuntuu stressaavan kaikki muut ympäriltään samanlaiseksi, kun tiedon puute tuntuu huonolta äitiydeltä tai siitä välittämättä oleminen.
Kommentit (3)
Äitiys ei ole elämäni tarkoitus eikä identiteettini. Olen siis enemmän kuin kaveri 1. En osaa pahemmin stressata, ja varmasti jonkun mielestä olen liiankin huoleton äiti kun en välitä vaikkapa siitä että lapsi tahtoo laittaa eripariset sukat jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollinen osa elämää. Lapset on otettu heti vauvasta osaksi perhettä ja elämää eikä ole jääty vouhkaamaan ja pesimään.
Ei 17-38 v sitten puhuttu sormiruokailusta tai lapsentahtisesta elämisestä - sitä elettiin ihan normaalisti. Vauva söi sormin tai lusikalla sitä mitä tarjottiin, nukkui siellä missä oltiin ( omassa sängyssä, maailmalla rantatuolissa, kyläpaikassa toisen taaperon kainalossa) ja oppi tavat ja taidot matkimalla. Hyviä ja fiksuja näyttää kaikista tulleen:)
Ja samalla tavalla kasvaa suloiset lapsenlapsemmekin. Lehtien ja ”asiantuntijoiden” ohjeet suodatetaan ja käytetään omaa maalaisjärkeä.
Minulla on kolme lasta ja en ole ollut koskaan mikään hötkyilevä tyyppi. Persoonallisuuteni näkyy äitiydessänikin hyvin ja kaikista lapsistakin tuli samanlaisia kuin minä ja mieheni olemme, eli rauhallisia vakaita ihmisiä.
Asiat sujuvat omalla painollaan mukavasti ja kaikki järjestyy. Kun lapseni syntyivät, ei ollut edes mitään tällaista hösellystä netissä ja joka paikassa, vaan elämä kulki omaa uomaansa. Samanlaista oli minun lapsuudessanikin vaikka elämä onkin muuttunut paljon niistä ajoista. Myös kaikki ystäväni ovat samanlaisia ihmisiä ja en jaksa yhtään mitään koheloa tai sähläävää ihmistä.